Sivupöytä pyörillä ja kolhuilla

Ostin viime kesänä (vai oliko se jo sitä edellisenä..) pihakirppikseltä vaikka mitä ihmeroinaa. Sekosin jotenkin ja ostin vähän hassuja juttuja. Sitä vastoin en ostanut eurolla (en tiennyt että oli niin edullinen) megafonia ja sitä olen kyllä jaksanut harmitella. Jotenkin semmonen megafoni olisi vaan niin kätevä.
Vaan ostin siis vanhan työkalupakin, jonka on joku näppäräkätinen joskus ihan itse valmistanut ja sitä ei tosiaankaan ole silkkihanskoin käsitelty. On lommoa ja naarmua, kolhua ja maalitkin rapisseet. SE on vähän pyörinyt eteisessä kenkäkaappina ja vähän olohuoneessa koristeena, mutta nyt siitä tuli sivupöytä kun sain miehen ruuvaamaan siihen pyörät alle. Hyvää kuvaa ei näin hämärässä meinaa saada ei sitten millään.

Aika rouheahan tuo pöytä on, mutta ihan kiva. Nyt olohuone on vaihtanut sinivalkoisen kesäilmeen tumman ruskeaan ja valkoiseen. Niin ja tietysti nyt jouluna se punainen siinä vielä mukana. Piristävää vaihtaa värejä sesongin mukaan, sohvien ja verhojen kankaita vaihtamalla tulee kyllä ihan uusi ilme huoneeseen. Nyt vaihdoin lisäksi matonkin, kun kesäksi olin laittanut olohuoneeseen edellisen kodin eteisen maton. Oli ehkä maailman helpoin uudistus, etenkin kun mitään ei tarvinut edes ostaa vaan kaivaa ainoastaan kaapista esiin.

Täälä on taas vaihteeksi vietelty sairastupaa, kun viisveellä oli kummatkin silmät tulehtuneet. Flunssaa ja lämpöilyä siihen päälle. Jotenkin muuten ihan pirtsakkana hän sitten on hillunut täällä kotosalla ja varmasti innoissaan palaa 2 päivän kotoilun jälkeen kavereiden luokse päiväkotiin. Nyt itsellä kutisee silmä siihen malliin että varmaan saan hakea tipat seuraavaksi itselleni.
Pomoni on jotenkin ymmärtänyt että kun hoidan kotona sairasta lasta, olen etäpäivällä ja voin hyvin tehdä pikkuaskareita (jotka muuten voisin hoitaa ihan hyvin joskus loppuviikosta toimistollakin) ja koska jostain syystä on niin huono omatunto kun joudun olemaan kotona sairaan lapsen kanssa että niitä pikkutehtäviä sitten kiltisti suorittelen vaikka vähän harmittaakin. Nyt ne vielä onnistuivat, mutta kun viimeksi kotona oli kaksi potilasta oli töiden teko siinä ohessa aika haasteelllista. Onko muilla pienten lasten äideillä sama homma?

Siinä se potilas riehuu yöpaita päällä ja hihkuu innoissaan. Ei kovin sairas siis enää...

Jouluverhot sain tässä saikkuillessa vaihdettua ruokailuerkkeriin ja kovin on nyt joulunpunaista. Joulukoristeetkin potilaan kanssa tutkittiin läpi ja aikamoista rihkamaa oli yksi iso laatikollinen. Nyt täytyy tosiaankin tänä vuonna tehdä se jota jo monena vuonna olen suunnitellut; ostaa joulukoristeet ale-myynneistä. Jostain syystä joulun jälkeen, joulua liika-annoksen nauttineena ei vaan ikinä ole napannut mennä ostamaan lisää joulukoristeita.. Tiedätte varmaan tunteen :)

Einiinkään kuivaa kakkua

Onko muilla sama juttu; jos juhliin väsää kuivakakun jää se lähes aina lähes koskemattomaksi. Mikä siinä oikein on? Onko se jotenkin tylsä ja häviää sitten kaikille hienoille kerma ja jäädykekakuille. Huomaan etten itsekään usein tule kuivakakkuja ottaneeksi, jotenkin ajatus jo siitä että se on kuitenkin kuivaa vissiin estää ja kahmin sitten vaan sitä kosteampaa "kevyttä" mutakakkua senkin edestä.
Kuivakakku on kuitenkin ihan huippu, ei kärsi pakastuksesta ja säilyy pitkään. Ja otanpa minäkin sitä siivun, jos ei muuta ole tarjolla. Tälläkertaa kakusta ei tullut yhtään kuiva, ei yhtään liian makea vaan justiinsa hyvä kahvin kaveriksi. Idea hommaan lähti kun jostain oli tullut pöydälle Marianne-pussi.
Reseptin ongin kotikokki-sivuilta, se on jotenkin kätsä sivusto etenkin kun mies on ystävällisesti laittanut kyseisen sovelluksen kännykkääni...siitä on helpot reseptit nopea tempaista kiireenkin keskellä.

 

Mariennekakku

200 g voita tai margariinia

2½ dl sokeria

3 kpl kanamunia

1 dl kermaviiliä

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 rkl kaakaojauhetta

1½ dl marianne crush-rouhetta (tai tee kuten minä; musrkaa mariannenamit tehosekoittimessa)

 


Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat joukkoon yksitellen hyvin vatkaten. Lisää myös kermaviili ja mariannerouhe ja sekoita taikina tasaiseksi. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinan joukkoon. Kaada voideltuun rengasvuokaan ja paista 175 asteessa noin 50 minuuttia.
-mulla kesti kyllä kauemmin...

Ja lisäksi nopea vuodatus kodinkoneesta nimeltä Whirlpoolin UUNI. Se on NIIN syvältä, NIIN syvältä. Ostimme keskihintaisen uunin, jonka oletimme olevan väöhän perusuunia parempoi, siinähän oli pyrotoiminnot ja kaikki. Olemme nyt 3 vuoden aikana testanneet pyroa 3 kertaa sillä seuraamuksella että uuni on hajonnut. Uuninkorjaajan tulo on tietty kestänyt joka kerta ja olemme olleet ilman uunia aina pari viikkoa...sitä hatutuksen määrää. Ja nyt viimeisellä kerralla uuni itse päätti heittää pyron päälle (en ainakaan sitä mitenkään tietoisesti laittanut päälle...uuni sekosi kun sähköt meni pois päältä..) ja nyt on jälleen uuni lukkiutuneena ja korjaajaa ootellaan...
älkää siis ostako whirlpoolin uunia!

spelttirisotto

Velipoikani on kokki ja sain häneltä mukavan synttärilahjan; kassillisen kaikenaisia herkkuja, pääasiassa luomua. Luomu jakaa mielipiteitä ja kyllä joskus se luomunhinta harmittaa itseänikin. Vaan kyllä sen useassa maussa huomaa...luomu on maukkaampaa. Kokeilkaa vaikka omenia, niissä usein ihan iso ero maussa.
No mutta jäädessäni viettämään etäpäivää, tajusin että joudun loihtimaan jotain kivaa lounasta itselleni ja koska jääkaapista löytyi pala parmesaania, pakkasesta rasia kanttarelleja ja kaapista velipojalta saatu luomuspelttipussi tekaisin ihanan risoton. Ahmin sitä äsken kaksin käsin ja voin kertoa että siinä on arkiruoka parhaimmillaan...minusta menisi ihan juhlaruokanakin kun lorauttaisi sitä valkkaria ja koristelisi pikkaisen kauniimmin kuin minä.
Olen ollut kasvissyöjä (tai jättänyt punaisen lihan ja kanan pois) vuodesta 1992, mutta en koe siltikään olevani mikään expertti kasvisruokakokki. Teen perusruokaa tofusta ja kasviksista, käytän linssejä ja papuja ehkä enemmän kuin normikansa...mutta ei ne tuotokseni nyt mitään gurmeeta silti ole. Joskus kuitenkin onnistun ja sellainen momentti oli tänäään. Kokeilkaa tekin! Eikös speltti sovi kaikille kevyesti karppaajillekin? Ainakin siinä on enemmän kuituja kuin tavisriisissä! Ja makua!

SPELTTIRISOTTO
Tämän herkullisen reseptin on inspiroinut Jamie Oliver. Ja minä kopioin sen Birkkalan sivuilta
ja muokkasin ihan vähän.
250 g sieniä (minulla rasiallinen kanttarelleja, varmaan muutkin käy)
3 rkl oliiviöljyä
(1 pieni kourallinen silputtua timjamia -jos on, mulla ei ollut)
1-2  valkosipulinkynsi murskattuna
suolaa & mustapippuria
1 kourallinen persiljaa
puristus sitruunaa

n. 1 l vettä, jonka joukkoon sekoitettu
kasvisliemikuutio
1 rkl oliiviöljyä
3 shalottisipulia (hienonnettuna)
suolaa & mustapippuria
3-4dl spelttiä (luomu)
100 ml kuivaa valkoviiniä (jos on..mulla ei ollu ja hyvää tuli silti, lorautin vähän valkoviinietikkaaa kyllä)
oikeaa parmesan juustoa raastettuna (ei mitään kamalaa sahanpuruparmesania pussista) -laitoin varmaan 1dl verran.


I VALMISTA SIENET
» Pilko sienet.
» Kuumenna paistinpannu todella kuumaksi, laita oliiviöljy pannulle ja paista sieniä & timjamia öljyssä noin 1 minuutti kevyesti sekoittaen.
» Lisää valkosipuli ja suolaa hippusellinen aromia vahvistamaan.
» Paista näin pari minuuttia. Kun sienet ovat lähes kypsiä, lisää  sitruunamehu.
» Siirrä sienet odottamaan risoton valmistumista.

II RISOTTO
» Kuumenna vesi, jotta kasvisliemikuutio liukenee.
» Kuumenna oliiviöljy erillisellä pannulla, lisää shalottisipulit ja suola, ja paista noin 3 min.
» Lisää valkosipuli ja kuullota vielä n. 2 min.
» Lisää speltit. Freesaa, kunnes aromit ovat imeytyneet ja spelt on kuultavaa. (Pannu kannatta kuumentaa todella kuumaksi ja Spelttiä kannattaa sekoitta koko ajan.)
» Lisää viini ja anna vielä imeytyä ja alkoholin haihtua kuumentamalla & sekoittamalla koko ajan.
» Kun viini on haihtunut, ala lisäämään kasvisliemiseosta pienissä erissä, siten että Spelttihelmien päällä on vain vähän nestettä kerrallaan, mutta niin, että ne eivät kuitenkaan pääse kuivumaan. (Tämä työvaihe vaatii hieman kärsivällisyyttä.)
» Lisää kasvislientä kunnes Speltit eivät enää ime nestettä, ja ne ovat pehmenneet.
» Lisää sienet joukkoon.
Raasta päälle oikeaa parmesaania -ei kannata jättää pois!!
» Risotto on valmista tarjottavaksi.
» Valmistusaika n. 30 min.

NAM!

Puutarhasta vielä..

Vaikka piha näyttää jo aika karulta ja syksyn väriloiste, se ihan pieni mikä pihalla nopeasti kävi, on jo ohi niin muistelenpa tähän nyt, jotta muistan ensi keväänä, kun puutarha-asiat alkaa taas kieppumaan aktiivisemmin päässä, mihin jäätiin.

Puutarhan todellisia yllättäjiä oli minusta se raasu omenapuu, jonka menetystä ihan suotta etukäteen jos surin. Sen paran oli peurat ja puput niin kalunneet, edellisen asunnon lumenheitäjät runnoneet ja istutus tähän uuteen pihaankin tehtiin vähän hätäisesti SEKÄ Keijunkukka.

Omppupuu yllätti meidät pukkaamalla kymmeniä pieniä punaposkisia omenoita (tähän astinen huippusaavutus on muistaakseni ollut 4 omenaa). Ja sepä oli kiva yllätys, etenkin kun niin moni muu omenapuu on pihallamme mennyttä nälkäisten petojen ansiosta. Toiveeni puutarhaamme liittyen onkin se että omena-, kirsikka ja luumupuut kokisivat kaikki tuontyyppisen ihmeparanatumisen ja ensi keväänä pihamme täyttyisi ihanien kukkivien puiden kukista. Ja istuttaisimme vielä muutaman lisää ja kas, nekin kukoistaisivat ja kasvaisivat komeiksi. Eli keväällä parit omppupuut lisää -muista!

Toinen puutarhan yllättäjä tai ainakin minut yllätti oli Keijunkukka. Nähdessään pihasuunnitelmamme äitini tuhahteli vähän halveksuvasti keijunkukalle ja totesi ettei se ole mikään erikoinen kukka ollenkaan. No ei ehkä yksinään, mutta purppuraheisiangervon edessä se hehkuu ihanana pikkuisena vaaleanpunaisena läiskänä IHAN KOKO KESÄN. Sen kukinta oli ihan kiistatta pisin kaikista perennoistamme, kukinta alkoi aikaisin kevääällä ja loppui vasta syyskuun lopulla. Jotenkin vaatimatonhan keijunkukan olemus on, mutta kyllä se oli se jota kaikki pihalla kävijätkin ihastelivat. Kuvista valitettavasti ei välity sama...mutta uskokaa kun sanon, se on NIIN kaunis ja toimii ertyisen hyvin tuon purppuraheisiangervon kanssa. Niitä keijunkukkia on monenlaisia, ehkäpä voisi ensikesänä ostaa lisää niitä.

 

Ja muutama muukin asia puutarhasta noin yleisesti...

1. Isolla pihalla (ja ehkä vähän pienemmälläkin) on näyttävämpää laitaa samaa kukkaa/pensasta isompi alue kuin ripotella montaa erisorttia samaan ryhmään.

- tein sen virheen että saatuani lahjoituksena erilaisia perennoja ymppäsin ne samaan penkkiin ja homma ikäänkuin hajosi. Se ei näyttänyt miltäään muulta kun sillisalaatilta. Parhaat kohdat penkissä oli ne joissa oli isot alueet samaa perennaa.

2. Jos kerran teettää pihasuunnitelman niin kannattaa yrittää nodattaa sitä, eikä rakentaa niitä sillisalaattipenkkejä (kts, edellinen kohta).

Ja ajankohtaisena vielä viimeiseksi pihaa koskeva ihan ajankohtainen oppini vinkiksi raksaajille...taajama-alueen ulkopuolella olevien talojen pihassa ei vaan voi koskaan olla liikaa valoja. Suomi on pimeä maa suurimman osan aikaa vuodesta ja jossei kunnallista valaistusta ole tai muiden talojen pihojen valoja näkyvissä kannattaa huomioida jo pihan budjettia tehdessä että valoihin uppoaa paljon. Ja kannattaa jo rakennusvaiheessa kaivaa ne valopiuhat sinne, siinä jos missä säästää (ainakin jos on samanlainen savimaa kuin meillä)... Meillä on etupihalla taloon laitettuna 4 valoa ja nyt yksi lisävalo ja yksi iso pylväsvalo. Ja ei riitä millään! Ainakin kaksi lisää niin ollaan siedettävällä tasolla.

Toinen asia jota pohditaan täällä on etupihan rajaukset..ehdolla on havuaitaa (jotain tuijatyyppistä) tai kivimuuria. Niitä pitäisi talvenaikana suunnitella ja ensikesänä hyvin suunnitellusti toteuttaa.

Näin, näillä pohdinnoilla on hyvä laittaa puutarha-asiat tauolle ja hautumaan. Mitäs te haudotte talven aikana ja toteutatte ensi kesänä?

Kuulumisia ja uusi upea lankkupöytä

Täällä sitä ollaan vaikkei blogiin oikein kerkiä enää kuulumisia kertomaankaan. Kotia laitellaan ja somistellaan, kokkaillaan ja askarrellaankin...mutta kyllä suurinosa ajasta menee nykyään töissä, tarhassa ja harrastuksissa. Olen varmaan niin hidas liikkeissäni etten kertakaikkiaan tajua miten joissakin perheissä lapsilla voi olla monta harrastusta. Nyt olen yrittänyt pitää sääntönä yksi harrastus per henkilö...ja jo niiden ylläpitäminen pitää kiireessä. Itse olen ottanut muutaman vuoden harrastuksista kieltäytymisen takaisin ja harrastanut jumppaa mahdollisuuksien mukaan montakin kertaa viikossa. Ai miten hyvä mieli siitä tuleekaan ja kivointa on että vanhin tyttö on innostunut välillä tulemaan mukaan. Mitään näkyvyyttä kropassa tuo jumppailu ei tosin ole tuottanut, mutta tärkeintähän on hyvä mieli :).

Ja nyt aiheeseen, josta piti postata jo aikoja sitten...uusi keittiön pöytä!
Jo kesällä mies teki pihalla ylimääräisenä makaavista laudoista mittojen mukaan pöydän. Ruokailuerkkerimme on 3m leveä ja laskimme että tuoleille on jätettävä 90cm+90cm..kuitenkin lautojen mitat olivat sellaiset ettei 120cm leveää pöytää olisi helpolla saanut. Nyt pöytä on siis 130cm leveä ja pari metriä pitkä. Ja se on aivan täydellinen -niin koko kuin näkökin. Mies maalasi sen vain kerran ja näytti hyvältä. Nyt lankkujen rakoset on kuitenkin vähän eläneet ja ehkäpä uusintamaalaus ensikesänä voi olla tarpeen. Kaunis se on kuitenkin. Leveän pöydän ehdoton etu on että ruoat mahtuvat pöytäään, saarekkeen käyttö noutopöytänä on vähentynyt radikaalistu ja ruokailuhetket rauhoitttuneet kun vieraiden ei tarvi ravata noutopöydässä santsaamassa. Hassua myös mutta monen vieraan mielestä ruokailuerkkeri näyttää nyt isommalta kun siinä on isompi pöytä..ei siis ahtaammalta kuten voisi kuvitella.

tällä pöydällä syödään, askarrellaan ja bloggaillaan :), kuten kuvasta näkyy.

Tykkään tästä pehmeästä värimaailmasta joka ruokailutilassa on. Ei pelkkää valkoista, eikä mitäään räväkkkää...pehmeää ja sopusointuista, ihan niinkuin tämäntalon emäntä ;). Tuolit on maalattu kolmella erivärillä; valkoisella, vaaleanhaalealla harmaalla ja vaaleanpunaisella (kuvassa näyttää muuten pinkimmältä kun onkaan). Jos katsoo huolimattomasti ei sävyjä tai sävyeroja huomakkaan, mutta ne tuovat hauskan tunnelman. Hillittyä huvikumpua, joka jatkuu olohuoneessa ikkunaan unohtuineiden viirien muodossa. Ne ovat jäänne synttärisumasta ja merkki sopusointuisen emännän laiskuudesta...tai oikeastaan ajanpuutteesta.

Yllätysvieraat ja talontarkastajat ovat vähentyneet radikaalisti. Se on antanut leppoisamman olon ja tuntuu että koti voi olla koti, ilman että sen pitäisi olla edustuskunnossa vähän aina. Toki tykkään siisteydestä edelleen, mutta se ei tarkoita enää että asiasta murehtisin päivittäin. Pyrin että tavarat olisi suurimmaksi osaksi kaapissa, mutta elämännäköisiä nurkkauksia on alkanut syntymään...niin keittiön tasolle kuin keittiön seinällekin.

Keittiön seinälle on liitutaulun viereen kotiutunut tauluhylly, jossa on ajankohtaisia opuksia...kokkikirjaa ja puutarhaopasta. Lasten DVD ja muuta siihen unohtunutta tavaraa. Tosi kätevää. Vaikken ole avohyllyjen ystävä (ne tuppaavat minulla näyttämään aina sekaiseltaa ja pölyiseltä) on tämä tauluhylly sekaisuudestaan huolimatta ihan ookoo minullekin. En vaan saa siihen enempää tavaraa mahtumaan :) ja toisaalta kun oppaat on silmän alla aina niin niitä tulee aina välillä käytettyäkin. Muut keittokirjat on ylhäällä ja se on aina se kynnys lähteä niitä sieltä hakemaan.

Mutta tälläistä tälläkertaa, nyt takaisin etätöiden kimppuun. Ai että nää etäpäivät on mun suosikkeja, villasukat jalassa ja kynttilät palamassa...ja töiden lomassa voi juoda kupin kahvia ja päivitttää blogia. Huippua!

synttärisuma

Kaikki lapset sekä minä olemme kaikki syksyllä syntyneitä ja siksipä koko syksy on yhtä juhlaa. Tosin viime vuodet se on ollut minulle yhtä stressiä ja itse kehiteltyä ylityöllistymistä. Olen ottanut kamalat paineet lasten synttäreistä ja päätin vakaasti että ensi vuonna otan ihan rennosti, enkä stressaa yhtään. Lasten synttäreitä on juhlittu erikseen niin kaverisynttäreinä ja sukulaissynttäreinä, joten tietty tuplastressit...ihan ilman syytä. Miten onkin saanut kehiteltyä itselleen kamalat paineet moisesta.

Tein kaikenlaisia hybermakeita tarjoiluja. Näyttivät makeilta ja maistuivat vielä makeammilta....

Tein elämäni ensimmäisen barbikakun. Ja koska se oli se eka niin enpä tajunnutkaan kuinka korkea kakusta olisikaan pitänyt tehdä. Ensi kerralla taidan rakentaa kakun levyistä. Koska korkeutta piti jostain kehitellä barbi-paralle lisää, tein sokerimassasta lisukkeen vyötäröstä alaspäin ja näpersin komeat karkkikoristeet päälle. Tämä ehkäpä teki mekosta niin oudon, ettei appiukko tajunnut edes että kakku oli olevinaan barbin hame. No kauneus on katsojan silmissä ja hahmottaminen näemmä myös, sillä itse oli kovin ylpeä tekeleestä. En oikeastaan ole kova näpertelijä, etenkään siinä synttäristressissä...joten tämä oli ihan huippusuoritus minulta. Ja onneksi saaja oli siihen oikein tyytyväinen. Se olikin pääasia :).

Lisäksi valjastin apulaiset auttamaan illan (lue yön) väsyneinä tunteina vielä cakepops kuorrutusten tekoon. Kuorrutus tehtiin candy melts-nameja sulattamalla. Ja ne kuivahtivat niin supernopsaan että siinä sai apurit laittaa vipinää dippailuun (minä sulatin nameja ja kaadoin strösseleitä, -myös maahan yhden purkin siinä soheltaessani). Olin innoissani pyöritellyt niin paljon cakepopseja, että iskin niitä ilman kuorrutusta lopulta myös pakkaseen ja sepä olikin kiva, sillä vanhimman lapsen kaverisynttäreihin ne oli helppo ottaa ja vaan dipata suklaaseen ja strösselit sirotella päälle.

Ja muffinseja olin myös leiponut muutaman satsin pakkaseen (sillä jo aiemmin jakamallani takuu varmalla reseptillä) ja ennen synttäreitä jäi vain koristelu. Vaaleanpunaisissa oli päällä tuorejuustoa ja mansikanmakuista tomusokeria (joka oli TOSI makeaa) sekä suklaakuorrutus jossa oli tuorejuustoa, tomusokeria ja vähän sulatettua suklaata (mmm tosi hyvää).

onneksi näissä oli vaaleanpunainen kuorrutus, ruskeana se olisi näyttänyt vieläkin enemmän koiran kakakalta..

kivat kukat Claes Ohlssonin muffinssikoriste-paketista.

Näiden hybermakoisten lisäksi oli tietty perusjuttuja myös..piirakkaa, täytekakkua, leivoksia, karkkia, sipsiä. Oi oi, ensi vuonna vähempikin riittää.

Se mitä aion tehdä seuraavillakin synttäreillä on laittaa hedelmiä ja vihanneksia PIP-kulhoihin. Niitä oli kiva itsekin popsia ja lapsetkin tykkäsi. Helppoja ja hyviä.

 ainiin ja tarjolla oli myös minihampurilaisia..ja ne oli kuulema TOSI hyviä. Harmi kun unohin kuvata ne.
ohje täältä. 

Stressaako kukaan muu synttäreistä? Se on harmillista kun onnistuu itse luomaan kamalat paineet ja sitten unohtaa nauttia siitä mikä on oikeasti tosi kivaa. Tässä päätin vakaasti parantaa tapani ja lopettaa turhan paineiden oton.

Täytyy muistaa lukea tämä postaus ensi syksynä ennen synttärisumaa :)

Laatikkopuutarha

Mies rakensi ylijääneistä lankuista laatikot, vuorasi ne muovilla (semmoisella kovalla, ei millään jätesäkillä) ja täytti mullalla. Istutti sinne sekaisin maissia, perunaa, salaatteja, retiisejä, kesäkurpitsaa, porkkanaa,parsaa, sokeriherneitä, papuja (laatikon ulkopuolelle) ja vaikka mitä. Sieltä on tullut satoa, toisista enemmän ja toisista vähemmän. Mies on innoissaan ja me muut tyytyväisiä tuotantoon. Ensikesänä latikoita ehkä vielä muutama lisää ja istutetaan tuotteet omiin lootiinsa. Tai ainakin samankorkuiset samaan laatikkoon. Nyt ongelma oli esim. kesäkurpitsan alle jäävät salaatit ja sokeriherneet myös meinasi valloittaa koko laatikon.

Perunat tulivat hienosti, ensi vuonna laitetaan kokonainen lava vaan niille. Omat uudet perunat on aivan ihania, niistä tykkää kaikki.
Pavut; ne olivat minun suosikkini. AIvan ihania kun keitti ja paistoi vähän voissa ja valkosipulissa. Oi oi olisin voinut elää niillä. Yllättävä ja ehottomasti ensikesänä haluan niitä lisää. nam nam.
Sokeriherneet. Plääh, ne meni meillä ihan yli, kun ei tajuttu poimia herneitä niiden ollessa litteitä..annoimme kasvaa pulleiksi ja mauttomiksi. Herneet olisi myös kannattanut laittaa johonkin erikseen (nyt valuivat ulos laatikoista ja toinen satsi jonka laitoin kukkapenkin yrttikohtaan oli muuten vaan ruma). Jos laitetaan ensivuonna niin ehdottomasti kasvamaan jonkun tötterön ympärille.
Kesäkurpitsa; huh huh sitä sadon määrää. Miten voi pienestä pikkuruisesta taimesta tulla jo ekana vuonna kymmeniä (tuntui joskus jopa satoja..)kesäkurpistoja. Sato oli niin valtaisa että oli suorastaan ongelmia kehitellä käyttöä kaikille kesäkurpitsoille (jaoimme kesiksiämme myös ihan kaikille vieraille). Kokeilin mm. Kinuskikissan ohjetta Kesäkurpitsakakusta (ei ollut minusta mikään erikoisen hyvä, mutta vieraat kehuivat), ollaan grillattu, ollaan heitetty pataan jne. mutta paras resepti tähän mennessä on paistaa kurpitsakuutioit hikoiluttamisen jälkeen pannulla voin, parmesanin ja lopuksi vähän vuohenjuustonkin kanssa. Täytyy ensikesänä muistaa poimia kesikset jo pienenä, ne on paremman makuisia eikä tule tätä kamalaa ylitarjontaa :)

Retiisit. Ihan hyviä, mutta jotenkin käyttö unohtui ja paljon meni hukkaan. Tykkään salaateissa siivutettuina.
Salaatit oli ihania, harmi vaan että ne jäi muiden varjoon ja osa meni huonoksi ennenkuin ehti syötäväksi. Salaatteja ehdottomasti lisää ensi vuonna.
Parsan sato saadaan kerätä vasta ensi vuonna, joten siitä ei vielä tietoa.
Ja maissit ovat komeasti kasvaneet, mutteivat silti ihan valmiita. Nyt vaan toivotaan että saadaan nekin kerätä kohta, ennenkuin hallat tulee.

Mutta laatikkokokeilu onnistui siis mainiosti ja ensikesänä ihan varmasti uusiksi. Ainoa miinuspuoli laatikkopuutarhassa on kastelun tarve..joka on isompi kuin jos kasvattaisi ihan vaan maassa. Mutta ehkäpä niiden kitkeminen ja hoito on toisaalta helpompaa. Asioilla tuppaa kai aina olemaan sekä hyvä että huonopuoli. Onneksi mies on tunnollinen puutarhanhoitaja ja kasteli penkit joka ilta helteisempinä viikkoina, joita on onneksi ollut paljon tänä kesänä.

Nyt menen sohvalle ja oikaisen kipeät kinttuni. Aloitin liian innolla uudet liikuntaharrastukset ja nyt hädintuskin pääsen kävelemään..kiitos piloxing ja kahvakuula. Illalla oli suunnitelmissa tehopilates, mutta en kyllä kykene aamuisen kahvakuula-harjoituksen perään :). Se taisi olla asteen liian rankkaa tämmöiselle rapakuntoiselle. Mutta ehkäpä se kunto tästä kohenee, jos pääsen vielä liikeelle sieltä sohvalta :)

Lipputanko ja muita muistoja Ruotsista

Kävimme kesällä kahden pienemmän lapsen kanssa Ruotsissa muutaman päivän retkellä. Pääkohteenamme oli Vimmerby. Matka oli mukava, yöpymiset varasin eripaikoista, summamutikassa ja onnistuimme niiden kanssa tosi kivasti.

Eka yöpymisemme oli ns. perhehotelli. Ihan viihtyisästi sinivalkoisin ikean tuottein sisustettu ISO huone ja jollaintapaa liikuttavan henkilökohtaista palvelua. Ei moni Scandic pysty siihen. Saavuimme illalla paikalle ja sieltä tuli puhelinsoiton saatuaan eläkeikäinen mies avaamaan meille oven ja ottamaan meidät vastaan. Käytiin läpi mistä ollaan tultu ja mitä ollaan tehty viimepäivät. Lapset kertoi muumimaasta ja mies esitteli paikan. Ihana tulla paikkaan, jossa tuli tunne että meitä oltiin odotettu. Aamulla lähtiessämme jatkamaan matkaa aamupalaa tarjoillut tyttö juoksi perään ja antoi läjän esitteitä paikoista joista oli puhe että voisimme käydä katsomassa. Pieni vauvanviltti unohtui lähteissämme ja tekstiviesti tuli perään, jossa kerrottiin että viltti jäi. Kävimme sen sieltä vielä hakemassa, kun samassa kaupungissa palloilimme edelleen. Arvostan majoituksissa siisteyden ja hyvän aamupalan ohella henkilökohtaista, lämminhenkistä palvelua ja vielä vuosien päästäkin muistamme ne majapaikat joissa oli jotain muuta kuin ihan standardi hotellimeininki. Tässä(kin kohtaa voi sanoa että pienillä asioilla on iso merkitys.

Toinen yöpyminen oli Rimforsassa kauniissa kurssikeskuksessa. Rimforsa Strand kuuluu muuten Petit Hotel ketjuun, jonka muihin hotelleihin haluaisin myös päästä joskus yöpymään. Suomessa olevat petit Hotel-ketjun paikat ovat olleet myös kivoja. Westerby Gård on edelleen suosikkipaikkani, näistä eteläsuomen ravintoloista. Kaunis paikka ja hyvä ruoka. Palvelu on ollut peruslaatua ja ehkä siinä kohtaa vähän petraamista...mutta paikka on niin kaunis että sinne on aina kiva mennä. Rimforsa Strandissa palvelu oli iloista, ystävällistä ja henkilökohtaista. Ihana rantasauna jäi testaamatta, koska järvi oli siinä kohtaa niin syvä ettei lasten kanssa kuulema olisi ollut helppo mennä..mutta näytti kivalta. Ruoka oli hyvää ja huone kaunis (extra plus lehdistä, joita oli aseteltu pöydälle meitä varten yöpöydälle ja television puuttumisesta). Idean omaan puutarhaan sain, kun huomasin että pihallaolevan torpan aita oli tehty viinimarjapuskista. Kätevää.

Kolmas yöpyminen oli yhdessä Ruotsin Seurakunnan omistamassa linnassa (heillä on muutamia linnoja ympäri Ruotsia). Se oli erikoinen, osittain vaikuttava ja lasten kanssa loistava. Hinta oli kaikissa yöpymisissämme siinä 100-120e/ luokkaa koko porukalta. Kohtuullista minusta, ottaen huomioon tason -joka oli hyvä.

Vimmerby ja siellä Astrig Lingrenin maa oli tosi kiva kohde. Täytti kaikki odotuksemme ja jopa enemmän. Ehkä odotukset ei olleet korkealla, paikka yllätti NIIN positiivisesti. Kaikki toimi, ruoka oli hyvää (versus Lintsi, jossa se on edelleen yhtä kamalaa -ihan sama ketkä Välimäet siellä on olleet puikoissa. Kallista ja pahaa. yök.) ja teatterit laadukkaita. Suosittelen kaikille kaksikielisille perheille. Homma perustui paljon siihen että eri Lingrenin saduista esitettiin pätkiä ja sen jälkeen yleisö pääsi "lavasteisiin katsomaan ja juttelemaan henkilöiden kanssa". Joten ilman ruotsin kielen taitoa jää aika paljosta paitsi. Onhan siellä kiva varmaan lasten käydä ja katsoa ja paljon leikkipaikkoja jne., mutta kielen osaaminen antaa paljon lisää. Niin paljon paikassa oli myös nähtävää, ettei päivä riittänyt (versus esim. muumimaa, jossa päivä piisaa mainiosti :)). Harmi vaan että olimme varanneet yhden päivän ja sillä oli mentävä. Ehkä joskus vielä mennään uudestaan.

Yksi asia mikä autoillessa muutamia satoja kilometrejä Ruotsissa pisti silmiimme oli lehmien paljous. Herranjestas siellä oli lehmiä, joka mutkan takaa paljastui laidun missä lehmät (tai ehkäpä sonnit) ruohoa natustelivat. Suomessa näky on yhä harvinaisempi. Harmi. Toinen mikä pisti silmään oli lipputankojen paljous. Jokaisella torpalla nökötti oma lipputanko, jopa pikkuiselle rivaripihalle oli jossain tuuppaistu oma lipputanko ja jos salkoa ei ollut niin ainakin sellainen kepukka oven päällä, johon viirin pystyi laittamaan. Oli tosi kivan näköistä ja huomasin taas kuinka paljon liputuskulttuuri onkin kuolemassa Suomessa. Kenelläkään uusien talojen rakentaneista ystävistämme ei ole lipputankoa pihalla. Onko teillä? Jos on niin laittakaa kokemuksia, pliis.

Kun teimme pihasuunnitelmaa, kysyi pihasuunnittelijamme haluaisimmeko lipputangon. me katsoimme vaan silmät suurina toisiamme, eipä ollut tullut mieleen sellaista miettiä. No laitetaan sellaiselle ainakin paikka. Suunnittelija kertoi nykyään kysyvänsä kaikilta, sillä hän on huolestunut lipputankojen katoamisesta maisemasta. Kun kerroin äidilleni että lipputanko on suunnitteilla oli hänen eka kommentti että "älkää vaan itsellenne sellaista riesaa ottako, siinä on kamala homma laittaa lippu salkoon ja ottaa pois tiettynä aikana". Niinhän se varmaan on ja niin ne muutkin ajattelee ja siksi ne lipputangot katoaa. Ja se on tosi kurjaa. Niinpä meille se tulee, heti kun etupiha saadaan kuntoon ja tangolle on paikka. Ehkä ensi kesänä siis :)

Vimmerbyn Eemeli ja kumppani lavasteissa. Taustalla..kyllä LIPPUTANKO.

Haaste

Kivaa, sain haasteen Valkoinen Kaniini-blogilta, kiitos kiitos.
Koska haasteita ei kovin tiuhaan tipu niin olen niistä ihan innoissani.

Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 

6. Ei takaisin haastamista.

 Haasteessa pyydettiin kertomaan 11 asiaa itsestäni niin vähän oikaisen koska kuitenkin aikoinaan sain yhden haasteen jossa jo kerroin 7 asiaa itsestäni. Ne löytyvät täältä.
Eli nyt enää 4 lisää ja saadaan 11 kasaan :)

8. En ole ikinä golfannut. Ymmärrän että se koukuttaa, mutta ei vaan kiinnosta minua ees kokeilla -ainakaan vielä. Eläkepäivät ehkä muuttavat kaiken -ja nehän lähenee kokoajan. En oikein ole urheiluihmisiä muutenkaan...mutta ajatus että kuluttaisin montakin päivää viikossa nurmikolla dallaillen 4 tuntia lyöden lapsille sopivan kokoisella mailalla pikkuista palloa yrittäen saada sitä pieneen reikään...tulee vaan niin monta muuta asiaa mieleen joihin ne tunnit mieluummin kuluttaisin. Tämän sanottuani voin kertoa että varastossamme on mailasetti ja kasa palloja..ne on mieheni, joka ei myöskään golffaa. Unohdin kysyä mieheltä että mikä se setti oli ja mistä se on meille tullut...joku eläkesäästö-homma ehkä?

9. Fanitan Ruotsia tällähetkellä ihan kympillä. Se on minusta ehdoton ykköslomakohde lasten kanssa -ja sopii mun sisustusmakuun myös. Ruotsin lapsiystävällinen atmosfääri leijuu isona plussana ja koska lapset puhuu ruotsia yhtä sujuvasti kuin suomea on heidän helppo saada leikkikavereita ja muutenkin toimia jokapaikassa. Hyvää perusruokaa ja paljon paikkoja joissa ei ole ehtinyt käydä. Ei pitkää lentoa ja rokotusrumbaa ennen matkaa - Oi mitä lomanhelppoutta. Jos vaan muistan niin teen postauksen meidän tosikivasta Ruotsin lomamatkasta.

10. En ole ehtinyt katsoa televisiota koko kesänä. En yhtään. Puolikkaan Marikin katsoin lasten seurana nauhalta ja siinä se on ollutkin. Silti yksi päivä harkitsin Netfixin hankkimista...kunnes aloin miettimään (harvinaista). Koska ei ne muutkaan kovasti tellua katsele, Pikkukakkonen ja BuuKlubben on piisannut aika kivasti tähän asti niin ei ehkä NetFix ole se tärkein hankinta juuri nyt. Teini katselee läppäristä jotain tosin tauotta...mutta netfix vaan pahentaisi tilannetta. Voisin jopa luopua koko televisiosta ihan kivutta.

Ja sitten vielä kysymykset joihin kysyttiin vastausta:

1. Millainen on ollut tähänastisen elämäsi huippuhetki?

Tämä on heti kärkeen hankala. Elämänihän on suorastaan huippuhetkien helminauhaa. Jos ollaan lässyjä niin ehkä se on se lasten syntymät, kaikki kolme ihanaa ja kaunista lastani. Se hetki kun vauva on syntynyt, kaikki kunnossa ja päällimmäisenä vaan ajatus että kaikki on hyvin. Huippuhetkien huiput!

2. Mitä/ketä viimeksi kadehdit?

Kadehdin aika harvoin ketään. Minulla on paljon paheita, mutta kateus ei kuulu luetteloon. Jos nyt hyvällä jotakuta kadehdin niin ehkäpä henkilöä jolla on taito ja tieto jostain asiasta, johon tuntee paloa ja loputonta innostusta niin että on pystynyt tekemään siitä vaikka ammatin ja antamaan tekemisellään jotain hyvää muille tai edes jollekin. Tälläinen henkilö voisi olla vaikka Äiti Teresa tai jumppapaikkani pitäjä, joka on luonut omalla taidolla ja kovalla työllä kivan jumppapaikan ja jossa jaksaa jakaa positiivista energiaa kaikille muille.

3. Mitä pelkäät?

Tähän olisi helpompi vastata mitä en pelkää. Pelkään niin monia asioita..käärmeitä, onnettomuuksia., korkeita paikkoja, myrskyä laivalla, ahtaita paikkoja, kovaa vauhtia,sairauksia..se mitä en pelkää on uusia tai yllättäviä sosiaalisia tilanteita, ihmisiä tai uusien asioiden opettelua (kunhan ne eivät vaadi korkeita paikkoja, veden alle menoja tms. vaarallista).

4. Suosikki julkkiksesi?

Olen tosi huono julkkistuntija. Juttelin lomallakin 2 tuntia erään tunnetun näyttelijän kanssa tajuamatta kuka hän on. En oikein jaksa kiinnostua seiskapäivää-henkisistä jutuista julkkisten omasta elämästä, mutta nautin kyllä muusikoiden tai näyttelijöiden taitavuudesta (vaikkapa Aku Hirviniemi - se vaan on niin hauska jätkä, Dolly Parton -yllätävää mutta minusta hän on todella taitava muusikko), mutta sanotaanpa tähän J.Karjalainen. henkilö jolla on biljoona hyvää hittiä ja joka on ollut julkisuudessa NIIN kauan ja silti pystynyt pitämään oman elämänsä omana elämänään. Ja jalat maan pinnalla.

5. Kauhein sisustuskokemuksesi?

Siis omassa kodissaniko?  No kaikkeen kauheaankin sitä on silmä tottunut. Mutta ehkäpä "pieni" ylilyönti tapahtui joskus parikymppisenä kun maalasin kirjahyllyni vahvalla mintunvihreällä värillä. Ne olivat aivat järkyttävät -mutta pysyivät sen värisinä ainakin vuoden. Kunnes maalasin ne tumman siniseksi. Joka on ehkä sitten se 2. kauhein sisustuskokemukseni.

Muiden kodeissa on muista kovinkaan kauheita kokeneeni. Erilaiset tyylit on kivoja ja se että asunto on siinä asuvan näköinen.Ehkäpä ne mintunvihreät kirjahyllytkin sopivat minulle silloin...näin haluan ainakin itselleni uskotella.

6. Kerro jokin salaisuus.

Kaikki matemaattiset taitoni katosivat viimeisen 5 vuoden aikana. Ihan oikeasti. En tajua miten niin voi käydä. Yksinkertaisetkin laskutoimitukset tuntuvat perin hankalilta. Älkää kertoko kellekkään.

7. Lempilelusi/leikkisi pienenä?

Varmasti perinteiset pihaleikit (kirkonrotta ja keinupersis..hui kun kuulosti rumalta, mutta keinupehvis kuulostaa sitten taas sievistelyltä kun sitä nimitystä ei koskaan leikistä käytetty). Asuin isossa rivariyhteisössä, jossa oli usein kymmenien lapsien porukka kirkonrotassa ja jos oli vaan 3-5 kaveria oli pihalla niin sitten keinuttiin. Oi niitä aikoja.

8. Suurin haaveesi?

Että lapsistani kasvaisi terveitä,muut huomioivia, hyväsydämisiä, rehellisiä ja onnellisia ihmisiä.

9. Suurin vääryys maailmassa?

Epärehellisyys -ihan kaikessa muodossa. Ja kateus hyvänä kakkosena, se aiheuttaa niin paljon pahaa. 

10. Ketä/mitä ihailet?

Miestä, jonka kanssa jaan asuntolainan. 

Hän on taitava, älykäs, kiltti, hyväsydäminen, ajattelevainen, kärsivällinen, ahkera ja komea. Ihan totta.

11. Paras luonteenpiirteesi?

Iloinen mieli (eikös se korvaa sen puuttuvan älyn?) 

..ja huonoin puoleni on se laiskuus. En meinaan jaksa jakaa tätä enää eteenpäin. Juuri nyt luen tosi vähän blogeja. Olen ulkoistanut itseni totaalisesti ja koneella surffailu on aika minimissä...mitä nyt vähän puutarhasivuilla ja Pom De Luxin alennuksilla ehdin käydä. Eli ihan vaan ne elintärkeät tällähetkellä. Tiedättehän.

Mutta kohta se syksy pakottaa sisälle ja ehkä sitten ehtisin ne kuvat kamerasta laittaa koneelle ja sieltä blogiin.

Ainiin, Ja hei meillä on upea maalattu terassi, jossa nyt toimii myös kaikki valot! Ja se on tehokäytöllä. Sinne menen heti kun täältä töistäni pääsen :)
 

Hevoskastanja

Täällä ollaan vaikkei bloggailemaan taas ole ehtinytkään.

Ihana kesä ja ihanat helteet. Piha on tosi ihanalla mallilla ja vaikka työtä riittää vielä vaikka kuinka, on se jo viihtyisä ja kaunis. Viime kesänä olin itkun partaalla ja se työmäärä tuntui ihan mahdottomalta. Mutta...nyt olen ihan hurjan tyytyväinen ja melkein unohtanut sen pahanmielen, joka valtasi kun metsän eläimet nakersivat kaikki vaivalla istutetut puut ja pensaat. Pahaa mieltä vähän paransi että muutama puu selvisikin. Yksi kirsikka ja pari omppupuuta taisi selvitä, osa syreeneistäkin kitkuttelee ja toivoa niidenkin kanssa siis ehkä on. Lisäksi lahjoituksena saadut hevoskastanjat näyttävät olevan kaikki hengissä (niitä on varmaan 6-7 pellolle ja tien viereen istutettu). JEEEE! Ja se jos mikä on ilon aihe. Hevoskastanja on aivan ehdoton puusuosikkini. Se on jotenkin niin pysäyttävän ei-suomalainen. Ja silti kun katselee puistoissa niin sitä näkyy paljonkin.

 

Hevoskastanja
Aesculus hippocastanum

Kookkaaksi kasvava , leveälatvuksinen puu. Suuret
lehdet varjostavat tehokkaasti . Kesäkuulla puhkeavat
valkoiset , hunajan tuoksuiset suuret kukinnot.
Runsasmultaiselle , hyvin kalkittuun maahan , valoisalle,
avaralle kasvupaikalle , isoille pihoille ja puistoihin.  

Kukkiahan meidän pienissä taimissa ei tietenkään ole, mutta reippaina ne pellolla törröttävät kanaverkon suojissa. Ehtisinpä nähdä ne pihallamme tuollaisina isoina komeina puina.

Pihalla on ehditty muutenkin tehdä jo vaikka mitä ...mies rakensi 4 isoa taimilaatikkoa salaateille, parsalle, porkkanalle, retiisille...yrtit meillä onkin terassin vieressä olevassa kukkapenkissä. Hän raksasi myös kiskan liukumäkitornin alle ja minä pikamaalasin sen. Siitä tuli tosi kiva ja se on kohderyhmän kovassa käytössä. Kuvia joskus tulossa... Terassin lattian öljykin on päätetty ja yläkerran parveke jo sillä vedetty. Pihalle on ilmestynyt myös Bauhausista hankittu Lillevilla puutarhakamoille, sekin on jo pikamaalattu harmaalla, vielä ikkunapielet valkoisiksi ja sekin on valmis. Piha on saanut myös ison määrän perennoja äidin puutarhasta ja penkit näyttävät jo huomattavasti vehreimmiltä kuin muutama viikko sitten. Olen tyytyväinen että saimme lähes kaikki perennat äidin pihasta, siinä säästyi pitkäpenni ja perennat ovat jo hyvin koulittuja sekä kestäviä (versus esim Plantagenin perennat).

Muutaman alppiruusun kävin ostamassa ja atsaleoistakin haaveksin. Jos alppiruusut selviää hengissä hankin ensikesänä atsaleatkin. Olen erittäin tyytyväinen puutarhan kukkien väreihin; pääasiassa vaaleanpunaista ja joukossa valkoista ja sinistä. Keltaiset ja oranssit yritän pitää pois talon ympärillä olevilta kukkapenkeiltä..mutta tietty saattaa olla että vahingossa tuli joku sellainenkin mukaan.

Seuraavalla kerralla kuvia puutarhasta...jos vaan kamera toimii.

Haaveissa istutuspöytä/perkauspaikka

Talonnurkalla on joutilas varjoisa paikka, jossa on kuin tilauksesta myös vesipiste. Paikka on sellainen, joka ei näy etupihalle tai oleskelupihalle, siitä on kuitenkin käteväkäynti sisään taloonkin. Jo viimevuonna aloimme ideoimaan paikkaa jossa voisi istuttaa kukat ja perata kalat. Ajatus onkin nyt tänäkesänä  tehdä L-mallinen pöytärakennelma, jossa hyödynnettäisiin ylimääräiset laudat (jotka kaunistuttavat pihaamme kasana tällähetkellä) sekä ostettaisiin uusi allas ja hana (toivosin siihen myös pidesuihkua, mutta se saattaa olla jo liikaa toivottu).

Fiilistelin ja etsin fiiliskuvia netistä. Tässä teillekin jakoon.

Tykkään että istustuspöydän kanssa olisi hyllyjä ja koukkuja.

Pari vanhaa ikkunaa olisi meilläkin, voiskohan niitäkin hyödyntää jotenkin...

sinkitty pöydänkansi olisi tosi kätevä...etenkin siinä kalanperkauspuolella. Ja nuo koukut ja pyyhetanko on kanssa tosi kivat.

laattapintakin on ihan kaunis ja verhoilla saisi piiloon tavarat tarvittaessa

tykkään noista hyllyistä, jotka on tehty laatikoista.

taustan voisi tehdä noin ihan laudoista

tai näin, vielä kivempi aitamaisena. Siihen saisi sitten kätsästi ne koukut ja muut kiinni ettei tarvisi talonseinään naulata...

 
 ja ohjeistusta altaanlaittoon löytyy mm.täältä.

Pihan selvityjät

Täällä ollaan, vaikka bloggailut onkin jääneet kovin vähälle viimeaikoina. Koti on saanut kivasti uutta väriä ja uusia pikkujuttuja, mutta nyt on kyllä jo ajatukset pihassa.

 Myönnän että lumien sulaessa ei intoni pihanlaittoon kovasti kohonnut...lumen alta paljastui kaikki se keskeneräisyys ja oli jotenkin vaikea nähdä sitä työtä joka oltiin pihaan viime kesänä laitettu. Omaan silmään osui vaan kaikki mikä pitäisi saada tehtyä ja kun lista on aika pitkä, se vähän lannisti. Kierros pihalla lannisti lisää sillä pikkuystävämme pupuset olivat nakertaneet kaikki omenapuut aivan järkyttävän huolella, rusokirsikka oli jätetty rauhaan ja luumupuita vähän maisteltu (ehkä peura sillä oksia oli katkottu). Luulin että riippahernepuu oli selvinnyt ilman vammoja, mutta peurat kävivät sitten napsimassa muutama ilta sitten oksistoa. Harmittaa ihan hirveästi ja kaavailin jo ties mitä aitoja talon ympärille. Jotenkin ihan voimaton olo kun nuo pikku evästelijät illan hämärässä käyvät napsimassa vaivalla laittamamme puutarhan. Tiedetään, ne olivat täällä ennen meitä, mutta silti...

Riippahernepuun kevätleikkauksen suoritti peura. Millä sen sitten estäisi tulevaisuuessa...?

ihana pikku narsissi, istutettu viime pääsiäisenä.

todellinen sotilas on tässä. Rautatieomenapuu, jonka päälle espoossa viskattiin lumet niin että yksi oksa on teipattu kiinni ja jonka rungon puput nakersi huolella huolimatta hienoista tupla verkoista..voin vaan kuvitella miten puput nauroi partaansa mun verkkoviritelmille. Amatöörimäisiä ihan selvästi.

Omenapuut on nyt sivelty haava-aineella ja toivotaan että edes joku niistä säilyisi. Vanha, Espoosta tuotu, rautatieomenapuu on aivan järkyttävä näky kaluttuine runkoineen ja oksineen. Katsotaan selviääkö vai ei...

Pihasuunnitelma kaivettiin taas esille ja mietittiin mitäs tänä kesänä ehdittäisi tehdä. Voi että olen onnellinen tuosta suunnitelmasta. Se antaa niin hyvin suunnan ja varmuuden miten edetä. Lisäksi suunnitellijan tekemät ohjeet nurmikon perustamisesta kukkien lannoitukseen on aivan loistavat. samassa tietopaketissa kaikki mitä me tarvitaankin eikä tarvi etsiskellä netistä miten mitäkin kukkapenkkiä piti lannoittaa..

Etupiha taitaa olla se ensimäinen asia joka pitäisi saada kuntoon; sisääntuloportaat pitäisi laittaa ja siivota koko etupiha kaikesta lautahautomoista. Lisäksi tänään hankimme siihen pienen vajan ruohonleikkurille ja muille vempeleille. Bauhausissa oli 10% alennuskin ihan mukava yllätyksenä. Lisäksi ranta pitäisi laittaa vähän siistimmäksi. Siinä onkin aika iso homma. Ja kalliskin.

Mutta jottei ihan vaipuisi itsekin epätoivoon tehtäväistan äärellä, mainittakoon että lasten leikkipaikka on nyt ihan mainiolla mallilla. On hiekkalaatikkoa ja leikkitorni, on keinut ja trampoliinit. Kaikki sijoiteltu niin etteivät peitä maisemaa olohuoneesta mutta leikkipaiklkaa pystyy valvomaan keittiöstä käsin. Lisäksi leikkipaikka on sijoitettu niin että siihen osuu aamuaurinko, mutta paahteela se on puiden suojassa. Leikkitornin alle pitäisi saada leikkimäkki/kioski, mutta muuten kaikki onkin hyvällä mallilla. Ja nyt kun lapset viihtyy pihalla, saa itsekin aina hetken rauhassa tehtyä jotakin.

Löysimme kivan penkin starkista, huokeaan hintaan (69e). Penkki on hinta-laatusuhteeltaan ihan loistava. Takorautaa ja metallia, ihan tukevan tuntuinen.Mietin vaan pitäisikö se kuitenkin spreijaillailla valkoiseksi...valkoinen istuisi ehkä paremmin talon tyyliin. Mutta olen kyllä iloinen että penkki saatiin, sellaista jo pihaan kaipasinkin.

 

Penkin takana töröttää onnellisesti pupun ja muiden eläinten hampaista ehjin rungoin selvinnyt rusokirsikka. Sen viereen, penkin taakse, haaveilen jotakin kauniita kukkivia pensaita/ isoja perennoja. Atsalea tai syyshortensia tai joku vastaava joka viihtyisi tiukassa savimaassa auringon paahteessa. Ehdotuksia?

saunasta

Sanoin aiemmin etten ole mikään saunaihminen, mutta kyllä tuo uusi sauna on ollut NIIN kovalla käytöllä, että ehkäpä minusta on tulossa saunaihminen. No en nyt vieläkään ehdota kylään tuleville kavereille ensimäisenä saunaan menoa, mutta oman perheen kanssa rentoutukseen ja kylmällä ilmalla se on aivan ihana.

Mies spreijjaili ilmaventtiilit mustiksi. Ne onnistui oikein hyvin ja on niin paljon paremmat kuin oranssit orginellit, Nyt kun vielä nuo ikkunapokat...

Saatiin lahjaksi musta löykiulu (olikohan CELLO-merkkinen) ja se on ihan jees. Löylykauha on kiva, kun ei kuumene ja polta lasten käsiä.

 

Ja mies  petsasi pissin keltaisen mittarin joka uppoaa nyt kivasti taustaan. Näyttää hyvältä minusta.

Kiuas oli muuten oiva valinta, siitä tulee ihanat pehmeät löylyt ja sauna lämpenee aika nopeasti (ja usein).

Hei  taidanpa laittaa saunan päälle. :)