Sivupöytä pyörillä ja kolhuilla

Ostin viime kesänä (vai oliko se jo sitä edellisenä..) pihakirppikseltä vaikka mitä ihmeroinaa. Sekosin jotenkin ja ostin vähän hassuja juttuja. Sitä vastoin en ostanut eurolla (en tiennyt että oli niin edullinen) megafonia ja sitä olen kyllä jaksanut harmitella. Jotenkin semmonen megafoni olisi vaan niin kätevä.
Vaan ostin siis vanhan työkalupakin, jonka on joku näppäräkätinen joskus ihan itse valmistanut ja sitä ei tosiaankaan ole silkkihanskoin käsitelty. On lommoa ja naarmua, kolhua ja maalitkin rapisseet. SE on vähän pyörinyt eteisessä kenkäkaappina ja vähän olohuoneessa koristeena, mutta nyt siitä tuli sivupöytä kun sain miehen ruuvaamaan siihen pyörät alle. Hyvää kuvaa ei näin hämärässä meinaa saada ei sitten millään.

Aika rouheahan tuo pöytä on, mutta ihan kiva. Nyt olohuone on vaihtanut sinivalkoisen kesäilmeen tumman ruskeaan ja valkoiseen. Niin ja tietysti nyt jouluna se punainen siinä vielä mukana. Piristävää vaihtaa värejä sesongin mukaan, sohvien ja verhojen kankaita vaihtamalla tulee kyllä ihan uusi ilme huoneeseen. Nyt vaihdoin lisäksi matonkin, kun kesäksi olin laittanut olohuoneeseen edellisen kodin eteisen maton. Oli ehkä maailman helpoin uudistus, etenkin kun mitään ei tarvinut edes ostaa vaan kaivaa ainoastaan kaapista esiin.

Täälä on taas vaihteeksi vietelty sairastupaa, kun viisveellä oli kummatkin silmät tulehtuneet. Flunssaa ja lämpöilyä siihen päälle. Jotenkin muuten ihan pirtsakkana hän sitten on hillunut täällä kotosalla ja varmasti innoissaan palaa 2 päivän kotoilun jälkeen kavereiden luokse päiväkotiin. Nyt itsellä kutisee silmä siihen malliin että varmaan saan hakea tipat seuraavaksi itselleni.
Pomoni on jotenkin ymmärtänyt että kun hoidan kotona sairasta lasta, olen etäpäivällä ja voin hyvin tehdä pikkuaskareita (jotka muuten voisin hoitaa ihan hyvin joskus loppuviikosta toimistollakin) ja koska jostain syystä on niin huono omatunto kun joudun olemaan kotona sairaan lapsen kanssa että niitä pikkutehtäviä sitten kiltisti suorittelen vaikka vähän harmittaakin. Nyt ne vielä onnistuivat, mutta kun viimeksi kotona oli kaksi potilasta oli töiden teko siinä ohessa aika haasteelllista. Onko muilla pienten lasten äideillä sama homma?

Siinä se potilas riehuu yöpaita päällä ja hihkuu innoissaan. Ei kovin sairas siis enää...

Jouluverhot sain tässä saikkuillessa vaihdettua ruokailuerkkeriin ja kovin on nyt joulunpunaista. Joulukoristeetkin potilaan kanssa tutkittiin läpi ja aikamoista rihkamaa oli yksi iso laatikollinen. Nyt täytyy tosiaankin tänä vuonna tehdä se jota jo monena vuonna olen suunnitellut; ostaa joulukoristeet ale-myynneistä. Jostain syystä joulun jälkeen, joulua liika-annoksen nauttineena ei vaan ikinä ole napannut mennä ostamaan lisää joulukoristeita.. Tiedätte varmaan tunteen :)

Väriä ja ystäväpohdintoja

Miten on, että aina keväällä tulee kaipuu väreihin. Kun riisuin olohuoneesta ruudulliset jouluverhot ja muut joulujutut, jäi aika laimea tunnelma. Vähän pliisua se valkeus ja ruskeus. Selvästi kaipasi sekä olohuone että minä jotain väriä. Vaan onneksi oli pliisut värit,nyt kaveriksi kelpasi vaikka mikä. Vaikka se sininen, joka katosi sisustusväreistäni vuosiksi ja nyt teki näemmä paluun. Sininen on ihana väri; raikas ja puhdas.

Hankinpa sitten Ikeasta uuden sohvan päällisen ja muutamat kivat tyynynpäälliset. Ja heti on asteen parempi. Ektorpin etu on kyllä nuo irtopäälliset!! voi kunpa niitä vaihtoehtoja olisi vaan vielä enemmän. Uudella sohvanpäällisellä uudistaa kyllä koko huoneen ilmeen tosi helposti ja ikean hinnoilla vieläpä hurjan edullisestikin. Katselin vaihtoehtoja täältäkin, mutta enpä oikein innostunut mistään joten valitsin ihan tylsästi IKEAn oman.

Nyt pakko saada vielä ompeluaikaa illalla ja ompelen siniruudulliset verhot valkoisten kaveriksi.

Verhot on selvästi mun heikkokohta. Olen tosi nirso, mutten kuitenkaan tiedä mitä haluan. Aika huono yhtälö. Tilasin jo hädissäni Ellokselta vaaleanpunaiset laskosverhot yläkertaan. Eipä ne nyt sinne sovikaan. Liian hempeetä ja alkaa olemaan jo asteen liikaa vaaleanpunaista (makuuhuoneessahan jo on uudet vaaleanpunaiset verhot). Maalasin muutamat tuolitkin jo vaalenapunaisella, tässä värinälässäni. Niistä myöhemmin. Kivat tuli :)

Työrintamalla tapahtuu nyt käänne. Se mistä haaveilin ei onnistunutkaan. Tuli liikaa mutkia matkaan ja laskelmat osoittivat ettei vaan kannata. Ei ainakaan vielä. Mutta työllistyn nyt toisaalle, ihan vaan toimistohommiin. Vähän uudenlaista, mukavan tuntuinen pomo ja mukava palkka. Varmasti kivoja työtehtäviä ja uuden oppimista. Ainoa miinus on piiiiiitkä työmatka, mutta täytyy yrittää hyödyntää sekin jotenkin. Sen siitä saa kun muuttaa maalle. Kolikolla on se kääntöpuoli.
Nyt vaan ensin hiihtoloma Tukholmassa pienten kanssa ja sitten alkaa arki. Pitkät päivät ja vähän vapaa-aikaa. Mutta olen kyllä mielissäni että pääsin töihin ja sellaisiin joita toivoinkin.

Nyt ystävänpäivänä muistin kortilla vain kahta ystävää. Ne on ns. ikuisia ystäviä, jotka ovat olleet siinä aina. Sellaisia jotka iloitsevat onnistumisista ja tsemppaavat vastoinkäymisissä. Välillä ollaan oltu tiiviimmin yhdessä ja elämäntilanteiden muuttuessa joskus harvemmin. Välimatkat haittaa usein tapaamista, mutta onneksi on puhelimet :).

Olen huomannut, ettei se olekaan ihan helppoa saada tuttavia-ystäviä rehellisesti iloitsemaan omasta onnistumisista ja onnesta. Ja kun kenenkään elämä ei ole pelkkää onnea ja onnistumista, niin kateus on ihan turhaa. Kaikilla on omat vaikeudet ja surut, siksi joskus ei vaan mene jakeluun miksi niistä toisten iloista on niin vaikea iloita. Onko se toisen ilo omasta ilosta pois? Siksipä minusta sanonta "ystävä hädässä tunnetaan", voisi ihan yhtähyvin olla "Ystävä onnessa tunnetaan". Sellainen on minusta oikea ystävä joka ihan oikeasti ilostuu myös ystävän onnesta ja onnistumisesta.

Mukavaa ystävänpäivää!

Vuoden kokemuksella voin sanoa... -osa2-

Ja jatkuu :).
Olohuone
Pitkulaisen mallinen olohuone, jonka rikkoo kolme sisäänkäyntiä ei ollutkaan ihan helppo sisustaa. Olin askarrellut 1:1 sohvat ja matot paperista ja suunnittelin järjestyksen pohjiksen kanssa ennen rakentamista, mutta ei kaikki sitten mennytkään ihan niin...yhtäkkiä tuli pari bonushuonekalua ja koko suunnitelma piti laittaa uusiksi.

Ideana olohuoneessamme oli ettei sinne tulisi juurikaan muita kalusteita kuin sohvat. Ei siis mitään kirjahyllyjä tms. jottei tavaraa kertyisi olohuoneeseen ollenkaan(jotta sen siistinä pito olisi mahdollisimman helppoa, jotta yllärivieraat voisi ottaa helpommin vastaan). Löysin aivan ihanan talonpoikaiskomeron ja se tulikin sitten asetettua olohuoneeseen. Se imaisi sisäänsä stereot sekä mittavat levykokoelmamme. Lisäksi se säilöö aimo läjät lasten leluja. Olohuoneellamme on kaksi tarkoitusta, lapset leikkivät siinä kun laitan ruokaa tai puuhastelen keittiössä ja aikuiset oleilevat siinä kun on oleiluun aikaa (edelleenkin liian harvoin). Ja tietysti niiden vieraiden kanssa siellä istuskellaan. Oikeastaan usein vieraat istuvat pääasiassa kuitenkin ruokapöydän ääressä ja sohville ehditään vain hetkeksi.


Lila= talonpoikaiskomero, pinkki=sohva, nojatuoli, rahi, harmaa=piano, vihreä=puuarkku
Tässä hassussa kuvassa yritin laittaa teillekin pohjiksen miten ne huonekalut tällähetkellä huoneeseen ovat asettuneet. Sohvahan on ehkä hassusti ikkunan edessä, mutta siinä se on minusta parhaimman näköinen ja huone toimii parhaiten. Ihan parhaiten olisi huoneeseen sopinut varmastikin vain nojatuolit ja ei ollenkaan sohvaa, jolloin isot ikkunat olisivat päässeet parhaiten oikeuksiinsa. Vaan nyt kun sohva on se olkoon tuossa.

Pariovet terassille ovat olleet käytössä ainoastaan juhlissa. Niiden edessä on lasten leikkitila, siihen kaadetaan kaapista jokapäivä kaikki lelut ja yritetään siivota illalla ne takaisin. Käytämme pääasiassa terassille mennessä ovea, joka on ruokailuerkkerissä. Olen erittäin tyytyväinen, että se siihen laitettiin - vaikka joku sen toimivuutta rakennusvaiheessa epäilikin. Niinkuin muuten montaa muutakin juttua, mitkä ovat kuitenkin meillä toimineet. Sen opin talon suunnittelusta, että muiden neuvoja ja mielipiteitä kannattaa kuunnella ja kyselläkin niitä, mutta pitää kuitenkin mielessä ne omat tavat ja tarpeet. Yksi vinkki, jonka saimme oli laittaa takkaseinän keittiön puolelle 40cm syvän astiakaapin, luojan kiitos että jäi laittamatta. Siihen ei totisesti mahdu mitään astiakaappia -ei edes 20cm syvää. Toinen oli takkaseinän pidennys vasemmalta puolelta, jotta siihen olisi mahtunut kirjahylly tms. Voi olla että olisi toiminut, mutta olohuone olisi tuntunut pienemmältä ja aula pimeältä. ja kun kerran emme olohuoneeseen sitä kirjahyllyä halunneet niin eipä tuo seinän pidennys olisi ollut kovin järkevää. Olohuone on minusta onnistunut sellaiseksi kuin halusimme ja se on helppo pitää siistinä (lelut vaan takaisin kaappiin ja -tsadaa- valmis). Tietysti kaapin päälle nyt jotain roinaa on kertynyt, mutta silti aika maltillisesti ja ei häiritsevästi. Tykkään televisiottomasta oleskelusta vieraiden kanssa ja mukavaahan se on ihan oman perheenkin kanssa (kun vaan ehtisin usemminkin). Olohuoneesta ei puutu enää kuin seinältä joku juttu; tuohon nojatuolin takanaolevalle seinälle olen kaavaillut jotakin isoa. Ei vielä tarkkaa ajatusta mitä :)

Alakerran seinillä on kolmea väriä (takkaseinä on maalattu kummaltakin puolelta eri ruskealla, muuten sama sävy kaikkialla). Mielestäni oikein onnistuneet yhdessä. Tunnelma on rauhallinen ja pehmeä -ihan niinkuin toivoinkin. Sellainen missä on mukava rauhoittua ja olla rauhassa.

Ruokailuerkkeri on n.3mx2m ja olisi voinut olla isompikin. Meillä on edelleen hakusessa siihen jatkettava pöytä. Tarvisimme aika-ajoin meinaan isompaa pöytää. Tälle nykyiselle 6h pöydälle erkkeri on ihan passeli.

Että tälläinen juttu tälläkertaa, mulla taitaakin riittää tarinaa tällä otsakkeella loppuvuodeksi :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Vuoden kokemuksella voin sanoa... -osa 1-

Huomasin että meillehän tuli juurikin vuosi täyteen siitä kun muutettiin tänne. Koska rakennusaikana (siis siinä rakennusaikana kun ei vielä asuttu täällä :)) tykkäsin kovasti lukea muiden rakentajien mielipiteitä omien ratkaisujensa onnistumisesta ajattelinpa minäkin vähän listailla mikä on tuntunut toimivalta ja hyvältä tämän kuluneen vuoden kokemuksella.

Kuisti/eteinen
Meillä neliöitä siinä mahtavat 11m2. Se tuntui aika mahtipontiselta suunnitteluaikana (etenkin kun silloisessa asunnossamme eteinen oli 2m2). Vaan ihan sopiva on koko nyt -voisi olla isompikin ja ei haittaisi :)). Tällähetkellä kiinteänä kalusteena on yksi pieni liukuovikaappi. Se ei tosiaankaan riitä 5h taloudessa. Mutta kunhan vaunuista päästään niin sitten laitetaan lisäkalusteita. Mieletöntä miten paljon kengät vie tilaa -eteisessä pitäisi olla vähintään 15 aktiivisessa käytössä olevalle parille paikka. Ilman kuistia elomme olisi aikalailla hankalampaa. Jos sisään tultaisi suoraan ala-aulaan olisi kotimme sotkuinen ja likainen, sillä mutapihaltamme rapaa tulee sisälle aikalailla. Myöskin kaikki ulkovaatteet näkyisivät olohuoneeseen...nyt ne on ihanasti poissa silmistä ja poissa mielestä.
Kuistilla lattiana on sama vaalea iso laatta kuin aulassa. Nyt se on peitetty rumalla kuramatolla, kunnes saamme mutapihan kuntoon ja rapaa ei tule aivan kilotolkulla sisään. Ehkäpä joku tummempi laatta olisi ollut järkinaisen valinta, mutta en silti kadu että vaalea laitettiin. Inhoan kodarin tumman ruskeaa laattaa, olkoon vaan kuinka käytännöllinen vaan.

En muuten tajunnut kuinka tärkeää olisi ollut suunnitella kuistin säilytysratkaisut jo rakennusvaiheessa. Ne ovat aivan yhtä tärkeät arjen kannalta kuin esim. keittiön toimivuus ja siihen kyllä kulutin aikaa oikein urakalla.

Aula
Kuistilta astutaan aulaan josta käynti alakerran huoneisiin ja yläkertaan vieviin portaisiin. Aula on myös reilun kokoinen. Varmasti pärjäisi kapeammallakin aulalla, mutta olen iloinen siitä valosta ja tilasta joka huokuu kun taloon astuu sisään. Nyt portaiden alla on hyödyntämätöntä säilytystilaa. Sinne lykättiin väliaikaisesti ongelmahuonekalumme puusohva. Ja oikeastaan se onkin aika kiva siinä -väliaikaisesti. Puen ja riisun usein lapset siinä. Joskus kun ehdimme niin haaveilen siihen kuitenkin jotakin säilystykalustetta joko kiinteästi tai ei.


Ja ihana linssiludekin on änkenyt päänsä kuvaan...

alakerran pikkuveski
Veski kalustettiin edullisesti Ikealla ja idon peruspytyllä. Onnistuneet valinnat. Allas on ollut hyvä ja paranee vielä, kunhan pikkuiset vähän kasvaa ja heidän kätensä pitenevät niin että ylettyvät pesemään kätensä. Nyt keskimmäinen jo ylettyykin melkohyvin jakkaran kanssa. Koko vessa on ihan valkoinen (vaaleaa lattiaa lukuunottamatta) ja se on ihanaa, sillä väritystä voi vaihtaa aika helposti ja kun pöydälle laittaa kukkia ne tosiaan huomataan. Kesällä siellä oli usein luonnonkukkia ja joskus vien sinne keittiössä olleet leikkokukat vielä "viimeisiksi päivikseen" tai ehkä ihan viimeiseksi päiväkseen :). En halua ihan valkoista kotia mutta tuo pikkuvessa on ihana ihan valkoisena.


Pelkäsin että kyllästyisin paneeleihin. Sitä ei ole ollut ilmassa vielä näin yhden vuoden jälkeen, mutta mies on jotenkin entistä innottomampi toteuttamaan suunnitelmiani ripustella seinille naulakoita ja muita sellaisia. Muuten paneeliseinät ovat olleet ihanat, eivätkä irvistele ainakaan vielä.

Jatkuu, nyt on pakko palata hoitotehtäviin...


Kaunista loppuviikkoa kaikille!

Terassituolit ja ahdistus

Syksy on tosiaankin täällä ja siitä todistuksena kaksi räkänokkaa meillä. Aika raskas olo jo nyt, jos samanlainen sairastelu edessä kuin viimetalvena. No ehkäpä se ei ole niin raskas vaikka flunsista kärsittäisiinkin, suurin yleisöryntäys on ehkä selättety eikä kipeiden lasten hoidon ohella tarvitse olla valmis ottamaan vastaan ja kestitsemään erilaisilla kokoonpanoilla tupatarkastusta tekemään tulevia vieraita. Poden siis edelleen ahdistusta yllätysvieraista.

Nyt ahdistusta koen kyllä oikeastaan ihan jo vieraistakin, en ainoastaan yllätys sellaisista. On jotenkin kummallinen juttu että kun on uusi talo, ihmiset ottavat sen jonkinlaisena esittelykohteena -paikkana jossa on ihan ookoo kurkistella astiakaapit, vaatekaapit, komerot ja kodinhoitohuoneet vaikka ihan sitten omatoimisesti ellei emäntä ehdi/tajua itse niitä kaikkia ovia aukoa. Ei tämä talo ei ole messukohde ja ei, tämä ei ole myynnissä. Ja vaikka talo onkin uusi ei se ilman siivousta pysy tiptop. Toivoisin pientä hienovaraisuutta ja kunnioitusta. Olen ottanut ihan tavoitteekseni skipata mahdollisimman monet vieraat, ihan vaan koska olen kyllästynyt pitämään kotiamme edustuskunnossa 24/7. Onko muilla uusien kotien omistajilla samanlaisia ongelmia?

Marmatus sikseen. Mukavia aiheitakin on. Nimittäin eilen mies laittoi tolppiin hatut ja ihan viime metreillä laittoikin, sillä tänään on meillä ainakin satanut ihan esteristä viimeiset 3 tuntia. Mutta antaa sataa vaan, hatut suojaa nyt :)


Näyttää heti viimeistellymmiltä. Eikös?

Saimme lahjaksi ihania Eco Furn:in terassituoleja. Ne on tosi mukavat ja tykkään myös ulkonäöstä, mutta laatu ei ole ihan vakuuttanut. Köydet on pitänyt uusia tuoleihin ja hometta ei saanut pysymään pois vaikka sudin niihin puunsuojaa päälle.


Pissin keltaiset tuolit sateessa. Näyttävät asteen paremmilta auringossa ja rantahiekalla...sori ei mahiksia ottaa nyt selllaisia kuvia :)

Meillä oli jo ennestään pari saman mallista tuolia, jotka olin petsannut tummaksi, nyt mietinkä mitä tekisin näille uusille tuoleilla...kokeilisinko osmo colorin valkoista vahaa (siitähän saa varmaan peittävän kun vahaa oikein montakertaa, eikö?) vai petsaisinko tuollaiseksi tummaksi kuin nuo kaksi vanhaakin. Käsittely varmasti kannattaisi tehdä nyt, jotta tuolit säilyisi paremmin yli talven (vaikka ne varastoon laitetaankin). Tälläisenä pissinkeltaisena ne olivat ihan ok rannalla, mutta jotenkin vaihtaisin väriä mielelläni. Mitäs mieltä te olette?


Viime vuonna petsatut tuolit. Tummina minusta näyttää ihan kauniilta ja sopii mukavasti vanhan terassikalustesarjankin kanssa. Tosin se varmastikaan ei ole ikuinen ja on asteen liian pienikin meille. Hankimme uuden jossainvaiheessa.

Mutta nyt räkänokat heräsivät, heippa!