Meillä oli tavoitteena muuttaa juuri nimenomaan syksyllä 2010 jotta vanhimman lapsen koulu alkaisi uudessa kodissa sopivasti. Koska meillä oli pari lasta ja kolmas tulossa suunnittelun/rakentamisen aikaan ei projektia olisi pystynyt mitenkään tekemään nopeammin. Tahti oli aika tappava juuri ennen muuttoa.
Mutta tässäpä meidän aikatauluja, jos jollekulle on niistä vaikka jotakin hyötyä ja onhan se itsekin mukava kerrata miten kaikki oikein menikään. Ja sen sijaan että harmittelee kuinka paljon on vielä tehtävää riemuitsee siitä kuinka paljon on saatu jo tehtyä. Ja paljon on!
- Odotimme poikkeus+rakennuslupaa pitkälti toista vuotta, kyllä! Ja kokoajan oli vähän epävarmaa saadaanko vaiko eikö. Ei oikein uskallettu edes suunnitella mitään kun pelkäsimme ettei lupaa tulisikaan. Vaan lupa tuli ja ihan viime metreillä. Se meni ihanihan viimetippaan perustusten teon kannalta. Mutta ehittiinpäs!
- Perustukset tehtiin viimehetkillä ennen pakkasia ulkopuolisen voimin ja talopaketti saapui joulukuussa. Viimeiset harkot laitettiin päivää ennen paketin tuloa. Olin jotenkin niin sumussa etten edes muistanut tuota, mutta mies juurikin kertasi tämän seikan. Aika täpärälle meni siis sekin. Seinät saatiin pystyyn viikossa talotoimittajan miesvoimalla.
- mies ja hänen isänsä rakensivat kaikki vkonloput ja melkein kaikki illat. Katto piti antaa ulkopuolisten tehtäväksi -mutta valitettavasti projektin ottanut firma jätti hommat tekemättä, teki huonoa jälkeä ja lopettivat koko firman. Suurinosa jäi siis taas miehelle ja hänen isälleen. Että harmitti.
tilanne 06.03.2010
-muutimme elokuun lopussa 2010 kotiin, jossa ei ollut listoja (ei jalkalistoja, ovi tai ikkunalistojakaan) ei kodinhoitohuonetta, eikä saunaa. Ei terassia tai mitään ulkopuolisia listoja ja rännejä. Kodissamme on 4mh ja kaksi kerrosta. Eli sellaisen kodin pystyy rakentamaan ominvoimin muuttokuntoon, jos kaikki menee putkeen ja jos omaa rautaiset hermot.
- heti muuton jälkeen khh tehtiin valmiiksi niin, että siellä pystyi säilyttämään tavaraa (kaikkea ihanaa raksaroinaa lattiat pullollaan) ja pesemään pyykkiä.
-pikkuhiljaa iltaisin ja vkonloppuisin mies ahersi listoja ja viimeistelyjä. Voin kertoa että minä en olisi jaksanut. En ihmettele koteja joissa listat jää laittamatta. Sitä vaan uupuu. Mutta mies uurasti.
- Väsymys tuli (ainakin minulle) ja kun lapset sairastivat tammikuusta pääsiäiseen oli rakentamisessakin vähän taukoa. Päivät menivät lääkärissä juosten tai sumussa harhaillen.
- Talo saatiin maalattua 2 kertaan talkoilla ja ikkunalistatkin kiinnitettyä melkein kaikkiin ikkunoihin kesäkuussa 2011. Miten niitä onkin niin jumalaton määrä??
- kesäkuun 2011 alussa oli melkein kaikki listat paikallaan sisälläkin, vain kuistin ikkunoista ja muutamasta vähäpätöisestä paikasta puuttuu edelleen. Terassikin kaidetta vaille vaille valmis.
- sisältä talo on ihan valmis kylpyhuonetta ja saunaa lukuunottamatta. Ne toimivat tällähetkellä lauta yms. varastona. Ulkotöitä on melkoisesti tekemättä, mutta nythän alkoi miehen megapitkä loma. Maanmuokaus, täyttö yms hommat on aloitettu mutta vielä on paljon sitäkin puuhaa. Onneksi on se traktori. Sitä ilman olisi aika toivotonta.
- Puutarha on lähinnä ruukuissa rappusilla ja terassilla. Pari omenapuuta mies istutti (joita peurat jo vähän maistelivatkin). Kaikki perennapenkit taidan suosiolla jättää tuleviin kesiin.
En tosiaankaan tajunnut että pelkissä talon kulmalaudoissa (nehän puuttuu vielä kokonaan talostamme) on niin iso homma ja että jokaiseen kulmaan tulee 6 lautaa?!
Jokainen lauta kun pitää ihan itse maalata muutamaan kertaan ja sahata oikean mittaiseksi. Nyt vain toivotaan että kaikkien noiden koristelautojen laittamisen vaiva on sen väärti!
Rakennusaika on varmasti myöhemmin ajateltuna ihanaa aikaa, lapset pieniä ja oppivat kokoajan kaikkea uutta. On mukava tehdä yhteistä kotia ja suunnitella yhdessä kaikkea. Niinniin. Totuus on että vapaahetket ovat liian vähissä, tuntuu että elämä on vain työntekoa ja on vaikea pysähtyä nauttimaan siitä hyvästä mitä meillä on. Muuton jälkeen kesti 3kk ennenkuin saimme istahdettua samaanaikaan sohvalle miehen kanssa. Ihan totta. Harvoin istumme edelleenkään, mutta nyt jo useammin. Tuntuu että hommat ei tosiaankaan tekemällä lopu. Kyllä se rivarissa asuminen vuokralla oli tavallaan pikkuisen leppoisampaa...
On ihan uskomatonta että kohta tulee vuosi täyteen uudessa kodissa. Pikkuhiljaa olen saanut oman pienen sosiaalisenverkostonkin tänne, siis hyvin pienen mutta toivottavasti laajenevan. Tutustunut ihmisiin joilla on samanikäisiä lapsia ja löytänyt mukavia paikkoja läheltä uutta kotia. Väsymys alkaa helpottamaan. Koti tuntuu kodilta ja ehkä tulee päivä kun yllättäen ilmestyvät vieraat eivät enää pahoita mieltäni. Ehkä siihenkin tottuu, ehkä ei.
Kun ajamme kotiin, katson taloa jokakerta ihaillen -vaikka se on kesken, se on niin kaunis. Se sopii tähän niin täydellisesti.
