Olen nyt koko tämän 2-vuotta jonka olemme täällä asuneet suunnitellut uusivani erkkerin verhot. Lahjaksi saadut röyhelöverhot olivat jotenkin asteen liian hörhöt minulle kokoajan. Mutta en saanut oikein aikaa ja ideaa milaiset olisin tilalle ommellut. Taisin muutaman kokeeksi ommella, mutta ne eivät sitten miellyttäneet tarkkaa tyylisilmääni :). Tai jotain.

No mutta vkonloppuna sain vihdoin urakan hyvään malliin. Nyt on 3/5 ikkunoista valjastettu uusilla rullakapoilla. Ne olivat ihanan helppo ommella ja vielä kun keksin miten saan tönköt naurut jotenkin nätisti niin nehän istuu ikkunaan kun satula sialle. Mikä onni saada ne hörhelöt pois ikkunasta. Kankaana on ikeasta hamstratut ruutukankaat vakoisella puuvilla vuorilla varustettuna ja arkistoista kaivetuilla pitseillä somistettuna (ei taida edes erottaa kuvasta, mutta siinä keskellä kukee pieni pitsinauha. Uskokaa vaan).

Huomaattehan ulkona tönöttävän uuden katulyhdyn. Se on niin hieno, tuli pihalle heti ryhtiä kun se siihen iskettiin. Kartano tunnelmaa, vai mitä? Hankimme sen kyllä jo kesällä ja tiedättekö miten siitä saisi vielä hienomman??!!! Jos siihen saisi valon. Voi hitsit jos sillä kylän parhaalla (ja ainolla) sähkärillä olisi pikkusen jossain rakosessa aikaa ja poikkeaisi meillä. Olisi niin ihana saada tuohon illalla valo.

Viikonloppuna, kun minä ompelin, ihana mieheni valmisti meille ravioleja sieni- ja aurinkokuivattu tomaatti täytteillä. Oli NIIN hyvää. Pastakone ja raviolimuotti pääsi vihdoinkin tosi toimiin. Kauan niitä on toimettomana kaapissa piiloteltunkin. Täytyy tehdä useammin itsetehtyä pastaa, se kun on niin paljon parempaa kuin kaupan makaroonit.

Kurkku on tuntunut karhealta jo viikon aina aamuisin. Mutta siitä sitten aina päivän kuluessa olo on kohentunut. Tänään ei kyllä, nyt on aika veltto olo, kurkkuun sattuu ja jokapaikkaa kolottaa. Onneksi mies laittoi takkaan tulen ja minä löysin kaapista viime jouluisen Blossa glögi pullon (se maistuu muuten paljon paremmalta nyt kuin viime jouluna...). Jeejee.

ps. käytättekö te tiskikoneessa kirkastetta ja suolaa?

Niinpä meni vaput ja äitienpäivät. Ja kaikki vieläpä terveinä. Ihan ihmeellistä ja niin mukavaa. Nyt on ollut ihanaa kun on pystynyt päivisin tapaamassa ihmisiä/kerhossa/ulkona ja bloggailuun ei olekkaan enää riittänyt aika. Kesä tuli niin nopeasti että pelkäämäni mutalillupihakin jäi oikeastaan tulematta. Muta kuivui kovaksi lähes päivässä, eihän piha kaunis ole mutta ainakaan kotiin ei kulkeudu kengissä litratolkulla mutaa kuten pelkäsin. Eli elämä hymyilee :)

Olen innostunut kirjonnasta. Ajattelin aiemmin että SE nyt olisi viimeinen askare mistä minunlaiseni "nopeasti-valmista"-tyyppi innostuisi. Vaan japanilaisten kirjontakirjojen ansiosta olen oppinut että ihan pikkusilla jutuilla saa ihmeitä aikaan. Hankin ompelijan maailmasta laatikollisen erilaisia kirjontalankoja, langat eivät ole varmasti laadullisesti mitään huippuja, mutta minusta on mukavaa kun värivalikoima on heti kunnossa ja voin ilman suurempia ponnistuksia kirjailla mieleisiäni juttuja. Kun taitoa karttuu niin ehkä kannattaa lankojen laatuunkin panostaa.



Säilytän kirjontalankoja Ikeasta hankitusta maustelaatikosta(?), joka sopii siihen käyttöön mainiosti. Kun lankavyyhdin on avannut on se kerittävä kai jotenkin, minä olen kieputtanut langan pahvinpalasten ympärille, jotka leikkasin maustelaatikkoon sopiviksi.

Kirjonnan aloittamiseen ei paljoa vaadittu. Pari kehikkoa (isompi ja pienempi), kirjontalanka/lankoja, neula ja veteen liukeneva tussi (kuvioiden piirtämisen voi tietysti käyttää vaikka lyijykynää, silitettäviä kuvioitakin on olemassa ja ties mitä). Tussi on muuten minusta ihan huippu, käytän sitä ommellessakin.

Tein 2veelle juju-kirjan äärettömän helpolla kaavalla mekon. Kirjailin helmaan kukkia. Tulihan kokeiltua tälläistäkin, vaikkei ihan ehkä minun suosikkihameeni tullutkaan. Hameen omistaja oli siltikin tyytyväinen ja sehän se on pääasia.







Oma suosikkini kirjailussa on se ihan se perinteinen; pellava johon on valkoisella langalla kirjailtu. Harjoittelin vähän monogrammin tekoa, mutta eipä siitä mikään taidonnäyte taida tulla. Suunnitelmissa olisi tehdä makuuhuoneeseen tyynynpäälliset sekä minun että miehen nimikirjaimilla. Voi olla että tyydyn vain yhteen tyynyyn :).



Nyt kun kesäkelit ovat tulleet ja lapset terveitä, on mies päässyt ulkotöiden pariin. Terassia on nyt nakuteltu muutama ilta ja voi että odotan sen valmistumista. Eilen illalla mies muurasi aurinkoterassin (sen osuuden jossa ei ole katosta) pohjan ja toiveet terassin valmistumisesta tänäkesänä ovat todella korkealla.


Ihan vaan loppusilausta vaille oleva terassi

Pientä

Olen innostunut ompelemaan pikkuisia roikkuvia juttuja. Aiemmin laittelin roikkumaan juttuja pääasiassa jouluna, mutta nyt tuntuu että on mukava sirotella pikkuisia juttuja ympäri vuoden. Kyllä alan tosiaan olemaan kuin se miljonääriäiti joka sirottelee tupsuja -anteeksi tasseleita- joka nurkkaan, myönnetään. Pelottavaa.

Aiemmin tungin pikkujuttuni täyteen vanua, mutta nyt huomasin että nehän on mukavia ihan littananakin. Yhden linnuista rintaan kirjailin "E" ja annoimme sen tänään 3-vuotiaalle synttärisankarille jonka nimi alkaa kyseisellä kirjaimella. Ihan mukava pakettikortti siis.







Ihanaa aurinko paistaa.
Pihallamme oli äsken kaksi peuraa ja kaksi kurkea. Eikös se ole onnelista fengshuita kun on parillinen luku kaikkea. Ainiin ja yksi haukka, mutta ehkä senkin kaveri oli jossain piilossa ;).

verhoja ja väripterapiaa

Kuten jo kerroinkin olen saanut lastenhuoneen ja yläkerran aulan verhot valmiiksi. Aulan verhoihin täytyy keksiä vielä joku juju. Nyt siellä ihan vaan valkoiset rullakapat. Kaipaa vielä sitä "jotain".
Mutta lastiksen verhot tulivat valmiiksi ja olen niin tyytyväinen. Sekä siihen miltä ne näyttävät, että mitä ne maksoivat. Kerrankin pystyin hyödyntämään vanhoja varastojani verhoissa ja ruudulliset kankaat ovat siis komerosta. Vain tuon kuviollisen ostin ja sekin oli niin superhalpa ettei 4 verhoon kulunut kuin alle 10e. Pitsitkin löytyi varastosta.





Ainoa harmi oli ettei verhorenkaita ollut tarpeeksi, joten verhojen asettelu kauniisti ei oikein onnistunut. Renkaita tilattu, nyt vaan ootellaan koska ne saataisi :)

Vaaleanpunaisen kaipuu on nyt jotenkin niin voimakkaana päällä että yritin vähän katsastaa mistä se mahtaisi kertoa. Uskon vahvasti siihen että värit vaikuttavat ihmiseen, toisiin enemmän ja toisiin vähemmän. Uskon myös että värimieltymykset ovat merkki jostain. Minulla on kirja aiheesta nimeltä "parantava sateenkaari". Vähänhän se on hömppä, mutta on siinä paljon hyviäkin juttuja joihin uskon. Suosittelen lukaisemaan, löytyy varmaan useimmista kirjastoista ja kertoo siis värien vaikutuksesta pukeutumisessa/sisustamisessa yms.

Tässä vähän mitä netistä löytyi vaaleanpunaisesta

Pukeutumisopas: Vaaleanpunainen viestii lempeyttä ja empatiaa. Se korostaa naisen feminiinistä puolta, ja joka naisella pitäisi olla jotain vaaleanpunaista.

Väriterapeutti: Vaaleanpunainen liittyy epäitsekkääseen rakkauteen, lempeyteen ja hoivaamiseen. Sillä on rauhoittava vaikutus ja se tuo lohtua tunne-elämään.

Lähde HS
No pukeutumisessa minulla on aika vähän vaaleanpunaista. Pari huivia.

Tummat ja kylläiset värit siis kiihdyttävät, ja kirkkaat ja haaleat värit rauhoittavat. Tästä johtunee se, että aggressiiviset pidätetyt rauhoittuvat hetkellisesti vaaleanpunaisessa sellissä, ja että käden puristusvoima on suurempi sinistä kuin vaaleanpunaista väriä katsottaessa: tyypillinen vaaleanpunainen on kirkkaampi ja haaleampi kuin tyypillinen sininen. Kirkasta ja haaleaa punaista katsoessa voi siis rauhoittua ja kylläistä tummansinistä katsoessa kiihtyä.

Vaaleanpunainen vetää puoleensa, jos - haluat, että sinua hellitään / haluat keskittyä lähimmäisiin ja maapallon hyvinvointiin.
No tätä kyllä haluan. Täytyy keskittyä tuohon maapallon hyvinvointiin paremmin, se on jotenkin unohtunut :). Tai hei, ollaanhan me kierrätetty nykyisin huimasti tunnollisemmin kuin ennen.

Ja jostain syystä en tykkää kovastikaan vihreästä, sellaisesta kuusen vihreästä siis. Ja siitä väriterpia sanookin:
Vihreän inho kertoo siitä, ettei arkipäivän elämä kiinnosta.
Ja niin oikeassa on, ei tosiaankaan. Siksi keskitynkin vain juhlimaan :) ja näemmä tiedostamatta olen yrittänyt asia korjata, sillä sisustusemme päävärihän on ehdottomasti ruskea:

--
Kaipuu ruskeaan kertoo ongelmista arkipäivän elämässä; ruskealla värillä voidaan auttaa 'laskeutumaan maan tasalle', kohtaamaan arjen ongelmat ja siten helpottamaan oloa.
lähde: coloria net


Yritän mennä nyt kohtaaman arjen ja laskeutumaan maan tasolle tuonne pesukoneen ääreen, jossa minua odottaa täysilasti puhtaita vaatteita.

Ihanaa ja värikästä viikkoa kaikille!

Tyyny

Jotenkin innostuin tuosta aplikoinnista nyt vallan. Tein lastenhuoneeseen pari lattiatyynyä, joiden päällä on mukava lueskella ja lauleskella ja olla vaikka tyynysotaa. Toinen valmistui ja toinen on vaiheessa (ei ne päiväunetkaan nyt ihan loputtoman pitkät ole). Tuo vaaleanpunainen kangas on se ihanaihana IKEAN päiväpeitto (päiväpeitoksi vähän turhan laiha minusta). Tuo vaaleanpunainen sävy on juurikin se mun suosikki vaaleanpunainen. Huomasin että IKEAn valikoimiin oli tullut myös vaaleansinisiä päiväpeittoja. Eihän ne nyt niin kivoja olleet kuin nuo vaaleanpunaiset, mutta ehkä se on pakko jotain tasapainottavaa laittaa, kun kerran tuo pikkuinen ukkelikin sinne samaan huoneeseen kohta pitäisi laittaa. Eli seuraavalla kerralla ostan yhden vaaleansinisen peiton ja teen siitä lisää tyynyjä.

Aplikoinnissa suuri ilonaiheeni oli nettikaupasta hankittu kaksipuolinen liimakangas (muitaakseni 12e 2metriä). Sen kanssa aplikointi sujui nopsasti ja helposti:
- Silitetään liimakangas kankaaseen
- piirretään paperiin (joka siis jäi kiinni toiselle puolelle liimapaperia) haluttu kuva ja leikataan kuvio irti.
- Irroitetaan paperi ja liimataan kuva silitysraudan kanssa painamalla kankaalle.
- ommellaan ääriviivat koneella tai käsin

Helppoa.





ps. Peuran malli on otettu täältä, siellä oli muuten kaikkea muutakin kivaa.

Tuunailuja

Harmitti ihan hirveästi kun lemppari mamma-paitani sai jostain ihmeestä pesukoneessa musteläiskiä rinnuspieleen. Tuo on niin kätsypaita imetyksenkin takia etten millään ollut valmis vielä luopumaan.



Niinpä kokeilin joskos saisin läiskät jollain piiloon. Vähän aplikointia päälle ja johan läiskät meni piiloon.

No ehkä ei ihan juhlapaita edellenkään, mutta kaipa tällä voi kerhoihin mennä.