Puutarhasta vielä..

Vaikka piha näyttää jo aika karulta ja syksyn väriloiste, se ihan pieni mikä pihalla nopeasti kävi, on jo ohi niin muistelenpa tähän nyt, jotta muistan ensi keväänä, kun puutarha-asiat alkaa taas kieppumaan aktiivisemmin päässä, mihin jäätiin.

Puutarhan todellisia yllättäjiä oli minusta se raasu omenapuu, jonka menetystä ihan suotta etukäteen jos surin. Sen paran oli peurat ja puput niin kalunneet, edellisen asunnon lumenheitäjät runnoneet ja istutus tähän uuteen pihaankin tehtiin vähän hätäisesti SEKÄ Keijunkukka.

Omppupuu yllätti meidät pukkaamalla kymmeniä pieniä punaposkisia omenoita (tähän astinen huippusaavutus on muistaakseni ollut 4 omenaa). Ja sepä oli kiva yllätys, etenkin kun niin moni muu omenapuu on pihallamme mennyttä nälkäisten petojen ansiosta. Toiveeni puutarhaamme liittyen onkin se että omena-, kirsikka ja luumupuut kokisivat kaikki tuontyyppisen ihmeparanatumisen ja ensi keväänä pihamme täyttyisi ihanien kukkivien puiden kukista. Ja istuttaisimme vielä muutaman lisää ja kas, nekin kukoistaisivat ja kasvaisivat komeiksi. Eli keväällä parit omppupuut lisää -muista!

Toinen puutarhan yllättäjä tai ainakin minut yllätti oli Keijunkukka. Nähdessään pihasuunnitelmamme äitini tuhahteli vähän halveksuvasti keijunkukalle ja totesi ettei se ole mikään erikoinen kukka ollenkaan. No ei ehkä yksinään, mutta purppuraheisiangervon edessä se hehkuu ihanana pikkuisena vaaleanpunaisena läiskänä IHAN KOKO KESÄN. Sen kukinta oli ihan kiistatta pisin kaikista perennoistamme, kukinta alkoi aikaisin kevääällä ja loppui vasta syyskuun lopulla. Jotenkin vaatimatonhan keijunkukan olemus on, mutta kyllä se oli se jota kaikki pihalla kävijätkin ihastelivat. Kuvista valitettavasti ei välity sama...mutta uskokaa kun sanon, se on NIIN kaunis ja toimii ertyisen hyvin tuon purppuraheisiangervon kanssa. Niitä keijunkukkia on monenlaisia, ehkäpä voisi ensikesänä ostaa lisää niitä.

 

Ja muutama muukin asia puutarhasta noin yleisesti...

1. Isolla pihalla (ja ehkä vähän pienemmälläkin) on näyttävämpää laitaa samaa kukkaa/pensasta isompi alue kuin ripotella montaa erisorttia samaan ryhmään.

- tein sen virheen että saatuani lahjoituksena erilaisia perennoja ymppäsin ne samaan penkkiin ja homma ikäänkuin hajosi. Se ei näyttänyt miltäään muulta kun sillisalaatilta. Parhaat kohdat penkissä oli ne joissa oli isot alueet samaa perennaa.

2. Jos kerran teettää pihasuunnitelman niin kannattaa yrittää nodattaa sitä, eikä rakentaa niitä sillisalaattipenkkejä (kts, edellinen kohta).

Ja ajankohtaisena vielä viimeiseksi pihaa koskeva ihan ajankohtainen oppini vinkiksi raksaajille...taajama-alueen ulkopuolella olevien talojen pihassa ei vaan voi koskaan olla liikaa valoja. Suomi on pimeä maa suurimman osan aikaa vuodesta ja jossei kunnallista valaistusta ole tai muiden talojen pihojen valoja näkyvissä kannattaa huomioida jo pihan budjettia tehdessä että valoihin uppoaa paljon. Ja kannattaa jo rakennusvaiheessa kaivaa ne valopiuhat sinne, siinä jos missä säästää (ainakin jos on samanlainen savimaa kuin meillä)... Meillä on etupihalla taloon laitettuna 4 valoa ja nyt yksi lisävalo ja yksi iso pylväsvalo. Ja ei riitä millään! Ainakin kaksi lisää niin ollaan siedettävällä tasolla.

Toinen asia jota pohditaan täällä on etupihan rajaukset..ehdolla on havuaitaa (jotain tuijatyyppistä) tai kivimuuria. Niitä pitäisi talvenaikana suunnitella ja ensikesänä hyvin suunnitellusti toteuttaa.

Näin, näillä pohdinnoilla on hyvä laittaa puutarha-asiat tauolle ja hautumaan. Mitäs te haudotte talven aikana ja toteutatte ensi kesänä?

Sairaskertomuksia ja saunasuunnitelmia

Sähkökatkoksen jälkeen netti on toiminut hyvin vaihtelevasti. Niin  vaihtelevasti etten ole viitsinyt edes ryhtyä tekstejä rustailemaan. Mutta nyt on sopiva hetki, muut joko nukkuu päikkäreitä tai ovat mummulassa hoidossa. Siis laitanpa tänne nyt ihan vaan tiedoksenne että elossa ollaan ja hyvissä voimissa.

Tänään piti olla nuorimmaisen kitarisaleikkaus (ne korvatulehdukset ovat olleet osa elämäämme taas heti kesän jälkeen) ja korvien putkitus. Olemme antaneet kuitenkin nyt tässä rinnalla homeopaattisia lääkkeitä ja sen kuultuaan ei anestesia lääkäri uskaltanutkaan lähteä kitarisoja leikkaamaan (pelkäsi lääkkeiden yhteisvaikutusta, josta ei ollut tietoa). No onneksi, sillä korvalääkäri totesi putkituksen jälkeen ettei risoja olisi otettu muutenkaan pois. Ne kuulema olivat ihan pienet ja eivät häiritse ainakaan vielä.
Homeopaattisista lääkkeistä on ollut minusta hyötyä, poika on paljon reippaampi ja nyt putkituksen yhteydessä korvat olivat ensimäistä kertaa terveet. Aiemmin antibiootit eivät parantaneet korvia, mutta ehkä ottivat terävimmän kärjen tulehduksesta pois. Putket laitettiin nyt kuitenkin, sillä taustalla oli kaksi korvatulehdusta (mutta viimeisimmät korvatulehdukset olivat nyt vain varjo niistä aiemmista, joissa oksennettiin ja valvottiin ja itkettiin). No nyt olen täällä toiveikkain mielin joskos putket ja kokoajan karttuva  ikä sekä homeopatiat takaisivat terveempää elämää nyt loppu talveksi. Lupaavalta näyttää!!

Kylppärin alkuperäinen pohjapiirros

Saunan kylpytilan suunnittelut käy kuumana. Ja nyt näyttäisi siltä että
1. suunniteltua wc pyttyä ei tulisikaan vaan sen tilalle kaavailen jotain ihanaa vanhaa liinavaatekaappia pyyhkeille ja shampoille.
2. kylppärin laatat tulevat olemaan ne jo hankitut valkoinen tiililadonta seinälle sekä tumman ruskea lattialle.  Ei vaan ole energiaa ja rahaa alkaa vaihtamaan, jo hakittuja. Ja onhan ne ihan peruskivat nyt kuitenkin ja ennenkaikkea JÄRKIemännän valinnat. Tuommoinen vaihteleva, jo valmiiksi kuraisen oloinen, on aina helpompi kuin vaalea tälläisessä mutakukko-porukassa. Ja kylppäri remppa tulee ajankohtaiseksi taas 25-vuoden päästä kun me ollaan jo melkolailla eläkeikäisiä. Silloin vaihdetaan ne vaaleammat :). Ehkä.
3. Oven oikealle puolelle tulee n. 140cm korkea väliseinä, johon ripustuskoukut pyyhkeille (kerron joskus myöhemmin paremmin). Hyllyjä ei, sillä muuten seinästä tulee miehen mielestä liian paksu ja suihkutila jää liian kapeaksi. Tässä ollaan erimieltä, mutta parempi vissiin joustaa...tälläkertaa :).

Hahmottelua pikkumuutoksista kylppäriin. Väliseinä meillä siis vain seinä, ei kaappi kuten kuvassa. Mutta mitoiltaan aika samankokoista mietimme.

Järki-ihmisen laatta. Sama kuin khh ja nyt laitetaan siis myös saunaan ja kylpyhuoneeseen, Saumat voisi olla jopa tummemmat kylppärissä. Sillä omantukan värjääjänä  ja karvaisen koiran omistajana tiedän että saumat vaihtaa helposti väriä..

Ammeen taakse (saunaseinälle) ajattelin joko avohyllyä tai sitten ihan sellaista pientä seinäkaappia. Olen huomannut että sauna ja suihkutavarat vie ylättävän paljon tilaa. Ja lisää tilaa tarvitaan kokoajan kun kolmas pikkunainen alkaa muutaman vuoden päästä haalimaan omia shampoitaan ja hoitoaineitaan  talouteemme. Sillä onhan se melko varmaa ettei jo käytössä olevat sitten enää kelpaa...

kaappi: sisustus nostalgia

Että tälläisiä suunnitelmia ja sairaskertomuksia tälläkertaa.

Opin viimeviikolla että Lidl- nimisestä puljusta saa yllättävän hyviä prezeleitä. Luulin ettei hyviä saa kun Stokkalta, vaan IHAN väärä oli se luulo. Siellä niitä oli Liiterin paistotiskillä ja oikein sopuhintaa. Opin myös että liiteristä saa ihan kelpokamaa muutenkin (siis ruokaa, en ehkä ole vielä ihan vakuuttunut siitä vaate ja tavara osuudesta. Mutta varmaan ihan ajankysymys koska hiihtelen Lidl-trikoissa kylillä). Mutta vakavasti puhuen; Ihan suotta se mies sitä aina haukkuu. liiterin jäätelökin on ihanaa. Eläköön Lidl!

Mukavaa viikonloppua!

ps. Mies huusi meille kaksi aivan huippukivaa peiliä. Laitan kuvia joskus. Itse en päässyt huutokauppaan (vain siihen alkunäyttöön, opastamaanmiestä että noita peilejä meille sitten) ja harmitti aivan kamalasti. Sillä kamat olivat menneet ihan tosi huokealla hinnalla. Ruokapöytä kahdella jatkopalla ja tuolilla, tukevaa antiikkia -vuosiluvusta en tiedä- 350e. Miettikää!!
Ja just se mitä meillä kaivataan. Isoa ja jatkettavaa pöytää, mutta enhän mä voinut ymmärtää että ne NIIN halvalla myy, näytti että hinnat on ainakin 1000e ja siitä ylöspäin. Että alappas Kirsikka käymään huutokaupoissa, niissä näyttäisi olevan hinnat kohillaan. :) No heh heh. Taisi olla vaan reilu huutokaupan pitäjä. Niin tai näin, nyt on kova hinku päästä uudestaan huutokauppaan, semmoiseen jossa huudellaan halvalla hyvää tavaraa... :). Onko sellaisia tiedossa?

Vuoden kokemuksella voin sanoa... -osa2-

Ja jatkuu :).
Olohuone
Pitkulaisen mallinen olohuone, jonka rikkoo kolme sisäänkäyntiä ei ollutkaan ihan helppo sisustaa. Olin askarrellut 1:1 sohvat ja matot paperista ja suunnittelin järjestyksen pohjiksen kanssa ennen rakentamista, mutta ei kaikki sitten mennytkään ihan niin...yhtäkkiä tuli pari bonushuonekalua ja koko suunnitelma piti laittaa uusiksi.

Ideana olohuoneessamme oli ettei sinne tulisi juurikaan muita kalusteita kuin sohvat. Ei siis mitään kirjahyllyjä tms. jottei tavaraa kertyisi olohuoneeseen ollenkaan(jotta sen siistinä pito olisi mahdollisimman helppoa, jotta yllärivieraat voisi ottaa helpommin vastaan). Löysin aivan ihanan talonpoikaiskomeron ja se tulikin sitten asetettua olohuoneeseen. Se imaisi sisäänsä stereot sekä mittavat levykokoelmamme. Lisäksi se säilöö aimo läjät lasten leluja. Olohuoneellamme on kaksi tarkoitusta, lapset leikkivät siinä kun laitan ruokaa tai puuhastelen keittiössä ja aikuiset oleilevat siinä kun on oleiluun aikaa (edelleenkin liian harvoin). Ja tietysti niiden vieraiden kanssa siellä istuskellaan. Oikeastaan usein vieraat istuvat pääasiassa kuitenkin ruokapöydän ääressä ja sohville ehditään vain hetkeksi.


Lila= talonpoikaiskomero, pinkki=sohva, nojatuoli, rahi, harmaa=piano, vihreä=puuarkku
Tässä hassussa kuvassa yritin laittaa teillekin pohjiksen miten ne huonekalut tällähetkellä huoneeseen ovat asettuneet. Sohvahan on ehkä hassusti ikkunan edessä, mutta siinä se on minusta parhaimman näköinen ja huone toimii parhaiten. Ihan parhaiten olisi huoneeseen sopinut varmastikin vain nojatuolit ja ei ollenkaan sohvaa, jolloin isot ikkunat olisivat päässeet parhaiten oikeuksiinsa. Vaan nyt kun sohva on se olkoon tuossa.

Pariovet terassille ovat olleet käytössä ainoastaan juhlissa. Niiden edessä on lasten leikkitila, siihen kaadetaan kaapista jokapäivä kaikki lelut ja yritetään siivota illalla ne takaisin. Käytämme pääasiassa terassille mennessä ovea, joka on ruokailuerkkerissä. Olen erittäin tyytyväinen, että se siihen laitettiin - vaikka joku sen toimivuutta rakennusvaiheessa epäilikin. Niinkuin muuten montaa muutakin juttua, mitkä ovat kuitenkin meillä toimineet. Sen opin talon suunnittelusta, että muiden neuvoja ja mielipiteitä kannattaa kuunnella ja kyselläkin niitä, mutta pitää kuitenkin mielessä ne omat tavat ja tarpeet. Yksi vinkki, jonka saimme oli laittaa takkaseinän keittiön puolelle 40cm syvän astiakaapin, luojan kiitos että jäi laittamatta. Siihen ei totisesti mahdu mitään astiakaappia -ei edes 20cm syvää. Toinen oli takkaseinän pidennys vasemmalta puolelta, jotta siihen olisi mahtunut kirjahylly tms. Voi olla että olisi toiminut, mutta olohuone olisi tuntunut pienemmältä ja aula pimeältä. ja kun kerran emme olohuoneeseen sitä kirjahyllyä halunneet niin eipä tuo seinän pidennys olisi ollut kovin järkevää. Olohuone on minusta onnistunut sellaiseksi kuin halusimme ja se on helppo pitää siistinä (lelut vaan takaisin kaappiin ja -tsadaa- valmis). Tietysti kaapin päälle nyt jotain roinaa on kertynyt, mutta silti aika maltillisesti ja ei häiritsevästi. Tykkään televisiottomasta oleskelusta vieraiden kanssa ja mukavaahan se on ihan oman perheenkin kanssa (kun vaan ehtisin usemminkin). Olohuoneesta ei puutu enää kuin seinältä joku juttu; tuohon nojatuolin takanaolevalle seinälle olen kaavaillut jotakin isoa. Ei vielä tarkkaa ajatusta mitä :)

Alakerran seinillä on kolmea väriä (takkaseinä on maalattu kummaltakin puolelta eri ruskealla, muuten sama sävy kaikkialla). Mielestäni oikein onnistuneet yhdessä. Tunnelma on rauhallinen ja pehmeä -ihan niinkuin toivoinkin. Sellainen missä on mukava rauhoittua ja olla rauhassa.

Ruokailuerkkeri on n.3mx2m ja olisi voinut olla isompikin. Meillä on edelleen hakusessa siihen jatkettava pöytä. Tarvisimme aika-ajoin meinaan isompaa pöytää. Tälle nykyiselle 6h pöydälle erkkeri on ihan passeli.

Että tälläinen juttu tälläkertaa, mulla taitaakin riittää tarinaa tällä otsakkeella loppuvuodeksi :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Vuoden kokemuksella voin sanoa... -osa 1-

Huomasin että meillehän tuli juurikin vuosi täyteen siitä kun muutettiin tänne. Koska rakennusaikana (siis siinä rakennusaikana kun ei vielä asuttu täällä :)) tykkäsin kovasti lukea muiden rakentajien mielipiteitä omien ratkaisujensa onnistumisesta ajattelinpa minäkin vähän listailla mikä on tuntunut toimivalta ja hyvältä tämän kuluneen vuoden kokemuksella.

Kuisti/eteinen
Meillä neliöitä siinä mahtavat 11m2. Se tuntui aika mahtipontiselta suunnitteluaikana (etenkin kun silloisessa asunnossamme eteinen oli 2m2). Vaan ihan sopiva on koko nyt -voisi olla isompikin ja ei haittaisi :)). Tällähetkellä kiinteänä kalusteena on yksi pieni liukuovikaappi. Se ei tosiaankaan riitä 5h taloudessa. Mutta kunhan vaunuista päästään niin sitten laitetaan lisäkalusteita. Mieletöntä miten paljon kengät vie tilaa -eteisessä pitäisi olla vähintään 15 aktiivisessa käytössä olevalle parille paikka. Ilman kuistia elomme olisi aikalailla hankalampaa. Jos sisään tultaisi suoraan ala-aulaan olisi kotimme sotkuinen ja likainen, sillä mutapihaltamme rapaa tulee sisälle aikalailla. Myöskin kaikki ulkovaatteet näkyisivät olohuoneeseen...nyt ne on ihanasti poissa silmistä ja poissa mielestä.
Kuistilla lattiana on sama vaalea iso laatta kuin aulassa. Nyt se on peitetty rumalla kuramatolla, kunnes saamme mutapihan kuntoon ja rapaa ei tule aivan kilotolkulla sisään. Ehkäpä joku tummempi laatta olisi ollut järkinaisen valinta, mutta en silti kadu että vaalea laitettiin. Inhoan kodarin tumman ruskeaa laattaa, olkoon vaan kuinka käytännöllinen vaan.

En muuten tajunnut kuinka tärkeää olisi ollut suunnitella kuistin säilytysratkaisut jo rakennusvaiheessa. Ne ovat aivan yhtä tärkeät arjen kannalta kuin esim. keittiön toimivuus ja siihen kyllä kulutin aikaa oikein urakalla.

Aula
Kuistilta astutaan aulaan josta käynti alakerran huoneisiin ja yläkertaan vieviin portaisiin. Aula on myös reilun kokoinen. Varmasti pärjäisi kapeammallakin aulalla, mutta olen iloinen siitä valosta ja tilasta joka huokuu kun taloon astuu sisään. Nyt portaiden alla on hyödyntämätöntä säilytystilaa. Sinne lykättiin väliaikaisesti ongelmahuonekalumme puusohva. Ja oikeastaan se onkin aika kiva siinä -väliaikaisesti. Puen ja riisun usein lapset siinä. Joskus kun ehdimme niin haaveilen siihen kuitenkin jotakin säilystykalustetta joko kiinteästi tai ei.


Ja ihana linssiludekin on änkenyt päänsä kuvaan...

alakerran pikkuveski
Veski kalustettiin edullisesti Ikealla ja idon peruspytyllä. Onnistuneet valinnat. Allas on ollut hyvä ja paranee vielä, kunhan pikkuiset vähän kasvaa ja heidän kätensä pitenevät niin että ylettyvät pesemään kätensä. Nyt keskimmäinen jo ylettyykin melkohyvin jakkaran kanssa. Koko vessa on ihan valkoinen (vaaleaa lattiaa lukuunottamatta) ja se on ihanaa, sillä väritystä voi vaihtaa aika helposti ja kun pöydälle laittaa kukkia ne tosiaan huomataan. Kesällä siellä oli usein luonnonkukkia ja joskus vien sinne keittiössä olleet leikkokukat vielä "viimeisiksi päivikseen" tai ehkä ihan viimeiseksi päiväkseen :). En halua ihan valkoista kotia mutta tuo pikkuvessa on ihana ihan valkoisena.


Pelkäsin että kyllästyisin paneeleihin. Sitä ei ole ollut ilmassa vielä näin yhden vuoden jälkeen, mutta mies on jotenkin entistä innottomampi toteuttamaan suunnitelmiani ripustella seinille naulakoita ja muita sellaisia. Muuten paneeliseinät ovat olleet ihanat, eivätkä irvistele ainakaan vielä.

Jatkuu, nyt on pakko palata hoitotehtäviin...


Kaunista loppuviikkoa kaikille!

Pienille pojille

Olen kyllä kuullut tästä aiemminkin muiden poikien äideiltä, mutta en oikeastaan kovasti kahden tytön äitinä ole asiaa pohtinut ja pientä päätäni asialla vaivannut. Nimittäin sitä että tytöille löytyy 1000 kertaa enemmän kauniita vaatteita ja juttuja kaupoista kuin pojille. Viimeviikolla pääsin kaupoille ja innoissani hiihtelin hennesille ostamaan lapsille kesäisempiä vaatteita. Tytöille olikin hylly notkuen kaikenlaista ja pojille sitten "vähän" vähemmän. Etsin pojalle pieniä kenkiä, sellaisia jalan suojuksia kun eihän pikkuinen vielä kovasti kävele. Tytöille oli ihania balleriinoja ja sandaaleja. Pojille...ei mitään. Ei yhtään kenkää. Kysyin oikein myyjältä missä on poikien vastaava kenkähylly..hymyillen myyjä sanoi ettei tiedä (hän oli vain töissä siellä). Niin pojat ei tarvi kenkiä. Voi venäjä.

Toinen ongelma on poikien vaatteiden kanssa myös itsetekemisen hankaluus. En oikein osaa tehdä pojalle muuta kuin shortsit. Tytöille voi tehdä vaikka mitä. Mutta hei kuulkaas kaikki kätevät poikien äidit täältähän niitä ideoita saikin ihan omiin tarpeisiin hetkeksi...

Inhoan niitä leikkimattoja joissa on ajokaistat, tiedättehän? ne mistä kaikki pienet pojat tykkää? Olin jo ajatellut että sellainen on varmaan pakko hankkia jossain vaiheessa, mutta hei täällähän oli ihana idea sellaisen tekemiseen itse. Näytti paljon kivammalta ja huippua kun sen saisi otettua mukaan. Voi olla että muutamille tylsemmille kekkereille voisi roudata mukaan siis. Taidanpa laittaa to-do listalle. Onneksi poika ei ihan vielä mattoa tarvi, juuri nyt en ehdi mattoon paneutua. Esikoisella oli muuten tylsille kekkereille varattu reppu, joka oli täynnä kaikkea pikkuroinaa. Siis iso reppu TÄYNNÄ. Ja tuota reppua ei avattu koskaan kotona, niinpä kekkereillä lapsi oli niin innoissaan "uusista" leluista, että vanhemmat pystyivät syömään ja seurustelemaan mukavasti. Suosittelen! Myös muut lapset olivat yleensä kovin otettuja tuosta krääsärepusta. Täytyy varmaan rakentaa uusi krääsäreppu, sillä tuo esikoisen on jo annettu pois.

ps. Kävin onneksi tänään kirpputororilla ja löysin kivoja vaatteita pojille. Olen niin tyytyväinen. Ja lisäksi vielä ritarilinnatelttakin ja tunneli. Viikonloppu niin pelastettu noiden löytöjen ansiosta.



ps2. tein viikonloppuvieraille maailman parasta piirakka. Ihan huippuresepti, suosittelen. Ei mikään kevyt, mutta niin maistuva.

Työhuone dilemma

Olen haaveksinut työhuoneesta aina. Tai ainakin viimeiset 20 vuotta. Ja nyt kun minulla on sellainen, en käytä sitä. Joku vieras sanoikin sitä kodinhoitohuoneeksi...siltä se ehkä vähän vaikuttikin silityslaudat levällään ja kasa puhdasta pyykkiä korissa pöydällä.

Ongelma on etten saa työhuoneesta kivaa. Jotenkin kateissa miten siitä saisi sekä toimivan että kauniin. Toinen ongelma on huono äänieristys ja järkyttävän äänekäs ompelukone...minähän ompelen päiväuniaikaan tai joskus illalla/yöllä. Onglmat on ratkaistu nyt niin että ompelen keittiön pöydän ääressä -aivan kuten silloin kun minulla ei ollut vielä työhuonetta.

Kerään aina netissä surffaillessa kuvia muistiin, tässä joitakin työhuonekuvia joita olen ottanut. En vaan muista tietenkään enää mistä.


Tykkään tuosta ideasta laittaa kaksi lamppua työpöydän päälle. Meidän vanhasta keittiönlampusta voisi ehkä saada tuunailtua vähän vastaavan.


Lokerikot on niin tarpeen kun työhuoneessa on satatuhatta nappia, nauhaa ja muuta roinaa. Olen kerännyt vuosien saatossa aika kunnioitettavan läjän ikean lokerikkoja, suunnittelin maalaavani ne tänäkesänä, väri tosin vielä vähän auki. Ehkä se on sitten kuitenkin se valkoinen, sillä työhuoneen seinät ovat kovin tummat ja jos lokerikoissa vahvat värit saattaa huoneesta tulla liian pimeä minun makuun.



Ja viimeisenä vaan ei tosiaankaan vähäisenä on samantapainen hyllyratkaisu jollaista olen mielessäni pyöritellyt. Haaveilen että voisimme rakentaa samalla idealla hyllyköt, joissa lattiatasolle tulisi todella isot ulosvedettävät laatikot (joihin saisin säilöttyä langat ja kankaat). Hyllykkö voisi olla avohyllykkökin tai sitten jos sattuisimme löytämään vanhoja kivoja ikkunoita niin niistä saisi hyvät pölysuojat tavaroille. Laatikot voisivat olla ihan irralliset laatikoit joihin laitettaisiin vain pyörät alle. Ja mukavinta olisi jos kokohomma olisi puusta. Nyt vaan puuttuu enää materiaalit ja tekijä tälläiselle hyllylle.

Työhuone on myös ainoa huone jonka ajattelin ainakin toistaiseksi jättää ilman verhoja. Maisema on niin kaunis tuosta(kin) huoneesta ja jotenkin huone ei edes minusta kaipaa verhoja.

No nythän se alkoi kuulostamaan silä että suunnitelmat on hyvällä mallilla, enää puuttuu se hiljainen ompelukone.

Ihana aurinko, tänään tiedossa mukava puistopäivä vanhojen tuttujen kanssa.

Sisustuskirjanen

Kaikille raksailua aloittaville ja sisustamisesta innostuneille aivan huippuvinkki. Ota muistikirja, joka sopii käsilaukkuusi ja kokoa siihen kaikki värit, mitat, suunnitelmat yms. Ja tee pikkuinen muovitasku kirjan kanteen kiinni pohjapiirrokselle ja mittasuhdeviivaimelle. On niin tarpeen! tai ainakin minulla olisi ollut.

Nythän talomme on jo melkein valmis, mutta sisustussuunnitteluhan jatkuu läpi elämän :). Niinpä sain vihdoinkin aikaiseksi koota tietoja vihkoseen, jota ajattelin kuskata tästälähin ihan minne kuljenkin. Tähän asti laukussani on ollut vain pohjis ja viivain. Lisäksi avaimenperässäni oleva rullamitta (sellainen minikoinen, sain joskus lahjaksi mieheltä..aivan nappilahja muuten. On ollut tarpeen 101 kertaa). Osa värikoodeista oli myös kännykästä ja ensitilassa näpyttelen loputkin sinne...kännykkähän nyt on aina mukana.





Leikkasin kirjaani jokaisen huoneen seinämaalitilkun.

- Yritän löytää mallitilkuista sopivat koodit myös sohvien ja muiden huonekalujen väreistä. myös portaiden ja listojen värit yritän löytää kirjaani.
- Hapsumatosta otan yhden langat malliksi kirjaani.
- Mittaan sinne kaikkien ikkunoiden leveydet.
- mittaan vaatehuoneen erittäin tarkasti, sen hyllysuunnitelmat ovat edelleen vain osin toteutettuja/suunniteltuja
- Listaan hankittavien huonekalujen ihannemitat.
- laitan ylös myös kuningasideoita, jotka niin nopeasti unohtuvat muuten.

Tämä sisustuskirjan tekeminen oli muuten ihan kuningasidea :).
Minulla on kaveri, joka rakennusaikanaan kuljetti kaikkia kaakeli/parketti yms. näytteitä käsilaukussaan. Laukku painoi varmaan 15kg. Minulle tuo on ihan mahdotonta, jo nyt laukkuni on tyyliä MaijaPoppanen ja täynnä- ihan ilman kaakeleitakin (tiedättehän..vaippoja, rusinoita, leluja, pinnejä, pilttipurkkeja, vanhoja huulikiiltoja.....). Mutta tämä sisustuskirja sinne kyllä mahtuu tai laitetaan mahtumaan.

japanilaisia kirjoja

Ennenvanhaan kiertelin kauppoja ja harkitsin tarkkaan mitä ostan. Nykyään pääsen niin harvoin kaupoille, että otan hädissäni joskus (lue aika usein) jotain vähän väärääkin mukaan.
Luulin etten ikinä tilaisi mitään postimyynnistä saati netistä. Vaan kylläpä olen kunnostautunut siinä hommassa. Nykyään kaupoissa kiertelyn sijaan surffailen ja pähkäilen netissä valintojani. Hyvä että pähkäilen, säästän sillä satoja euroja. On kätevää olla päättämätön vaaka jolle pienikin päätös on kovin vaikea tehdä.

Olen juuri nyt innostunut mm. japanilaisista kirjontakirjoista. Hankin niitä esim. etsystä. Olen tilannut hyvällä menestyksellä kirjoja pomadourilta. Mutta kaikkeahan ei tarvi edes hankkia, saan ideoita ja inspiksiä ihan vaan netissä surffailemalla. Japanilaisten kirjojen kauniit ja harkitut kuvat ovat minusta ihania. Niin lastenvaatteissa kuin kirjonnassakin hyvin pienillä jutuilla saadaan söpöjä tuloksia.



2vee on innostunut ikean aamiaissetistä, jossa on kankaisia ruokia. Haaveilen ehtiväni neulahuovuttaa ja ommella hänelle pian uusia ruokia leikeihin. japanilaisetn kirjojen pikkuisiin näperryksiin ei taidot ja kärsivällisyys riitä, mutta saanpa niistä hyviä ideoita ja inspistä.



Minä olen innostunut ompelemaan mekkoja vanhoista ruutuverhoista. Vaikka kesään on vielä matkaa, luulen että ompeluni kannattaisi pian aloittaa -jotta ehtisin jotain saada valmiiksikin.



kaikki kuvat etsy, pomadour24

Jumissa

Olo on ajoittain tuntunut kovin jumiutuneelta. Kun lunta on tullut puolimetriä, ei vaunujen kanssa ole päässyt rappusia pidemmälle (vasta illalla kun mies on traktorilla aurannut tien ja kukapa sinne pimeään haluaa sitten mennä).



Viikonloppuna kävin kävelemässä koiran kanssa ja koska meiltä ei pääse kävelytietä kuin ehkä 200m yritin rämpiä vähän pellolla. Toki olisi mahdollista kävellä autotien laitaa. Autotien, joka on ihan jäässä ja kaikkien on pakko ajaa vähintän 80km/h koska niinhän siinä kyltissä lukee...Mutta kun siellä pellolla rämmin, ihastelin pommpivia kauriita ja välillä konttasin kun jalka upposi pikkaisen liian syvälle tuli taas ajatus ihan yhtäkkiä päähän. Kyllä, hankin lumikengät. Heti kun kaupoille pääsen. Niillä tallustan kohta ympäri metsiä ja peltoja. Maailman ympäri ja takaisin.

Voi onnea

Kävin eilen kaverin kanssa vanhantavaran myymälässä. Ja voi mitä ihanuuksia tarttui mukaan. Muutama peltitarjotin ja pino lautasia. Kotona vasta tajusin, että nythän tarvitsen AIVAN ehdottomasti myös kahvikupit, jotka käyvät noiden leipälautasten kanssa, jotta voin päiväkahville tuleville kavereilla näiltä lautasilta kakut tarjoilla. Siis uusi retki samaan liikkeeseen jo suunnitteilla.





Kun on ollut 2 viikkoa kotona jumissa kahden korvatulehduspotilaan kanssa, tuntui muutaman tunnin retki roinakauppaan ihan taivaalliselta. Ja voi sitä onnea kun löysin nuo lautasetkin. Joskus onni tulee niin pienistä asioista. Voi että miten haluaisin päästä huuutokauppaan. Johonkin sellaiseen missä olisi minun kukkarolle ja talonpoikaistyyliini sopivaa tavaraa tarjolla.



Ja jotenkin tuo roinakauppa matka kirkasti sumeata äitiyslomapäätäni siinämäärin että ratkaisin pitkäaikaisen pulmani. Olen nimittäin ihan urakalla pohtinut mikä olisi sopiva astiasto jota voisin keräillä. Vaan sopivaa ja sopivan hintaista ei tahtonut tulla vastaan. Nytpä ratkaisin asian niin (tämä on varmaan muille samanhenkisille ihan pässinlihaa), että kokoilen vanhoista samanhenkisistä astioista astiastoni. Eli vaikkei nyt ihan samanlaista lautasta/kuppia jokaisella ruokailijalla tule olemaan niin ehkä samanhenkinen. Ja voi kuulkaas sitä onnea kun tuo ajatus minulle kirkastui.

Samalla kirkastui myös se että tarvitsen ehdottomasti uuden astiakaapin (sieltä huutokaupasta siis:))