Terveisiä Tallinnasta

Olimme viikonloppuna Tallinnassa yhden yön ja kahdenpäivän mittaisella matkalla. On se vaan niin ettei siellä nyt enää niin helposti niitä löytöjä tee, hinnat ovat aikalailla samoissa kuin meillä. Tottakai jos on mahdollista ajella johonkin kauemmaksi niin tilanne varmasti toinen. Me vietimme aamupäivän järve-keskuksessa, josta olisimme löytäneet makuuhuoneen valaisimet mutta niitä olikin enää yksi jäljellä. pah. Ostin sitten vain riippumaton ja vähän kankaita, jotka olivat aivan suomenhinnoissa muuten. Järve-keskuksessa oli muuten 3 valaisinliikettä, joissa ihan hyvät valikoimat. Ja siltikään emme löytäneet sopivia rappukäytävään. Tarpeeksi littania ja silti kauniita (tai meidän makuumme/taloomme sopivia siis) on todella haastellista löytää.


K-raudasta löysimme 7e hintaan terassin seinävalaisimet. Ihan samat mitä on etuoven vieressäkin, en muista yhtään mikä hinta oli suomessa. Toivottavasti vähän enemmän :)

Terassin valaistusta muutenkin mietimme juuri nyt, sillä se valmistuu pikkuhiljaa. Haluaisin katoksen alle riippuvalaisimen ja mielessä oli ehkäpä jotain tämän tyylisiä:



Vaan eipä oikein löytynyt, ainakaan ulkovalaisimille asetettuja vaatimuksia täyttäviä riippuvalaisimia. Muuten terassille kattoon ja aurinkoterassin reunoille haluaisin ledejä, mutta sopivia ei ainakaan Tallinnasta nyt löydetty.


Aurinkoterassille ledit pitäisi laittaa jotenkin tuohon tyyliin, sillä siinä osuudella terassilla ei ole kattoa mihin ledejä upotella.

Meillä oli tarkoitus hankkia ulkomaalitkin tälläreissulla tallinnasta, mutta mies laski että säästäisimme siinä vain 5e joten eipä maksanut sitten vaiva. Ostamme maalit tälläviikolla suomesta ja toivomme aurinkoa ensiviikonloppuun, jotta saadaan talo maalattua.

Emme löytäneet mitään kivoja antiikkikauppoja, ne vanhankaupungin liikkeet on aivan järkkykalliita. Vähän pellavaisia servettejä innostuin ostamaan, mutta eipä oikein muuta tarttunut mukaan. Kävimme syömässä Dominic-nimisessä ravintolassa vanhassa kaupungissa (osoitteessa: vene 10). Alkuruoat olivat kaikilla mainiot ja pääruokakin ihan ok. Se Tallinnassa sentään on vielä vähän suomea halvempaa -hyvä ruoka. Ainiin ja aivan ihana paikka oli Von Krahli Aed, siellä saimme ihanaa ruokaa kauniissa ympäristössä ja edullisesti. Suosittelen!

Matka oli mukava ja meillä oli hauskaa. Mutta muistin taas miksi inhoan laivamatkoja, ne on ihan hirveitä. Mistä ne kaikki kamaluudet sinne kokoontuukin vetämään elämänsä kännejä? Etenkin pienten lasten kanssa Eckerön iltalaiva ei ehkä ole se mukavin matkustusvaihtoehto. Ehkä joku toinen laiva olisi parempi?!

Pienille pojille

Olen kyllä kuullut tästä aiemminkin muiden poikien äideiltä, mutta en oikeastaan kovasti kahden tytön äitinä ole asiaa pohtinut ja pientä päätäni asialla vaivannut. Nimittäin sitä että tytöille löytyy 1000 kertaa enemmän kauniita vaatteita ja juttuja kaupoista kuin pojille. Viimeviikolla pääsin kaupoille ja innoissani hiihtelin hennesille ostamaan lapsille kesäisempiä vaatteita. Tytöille olikin hylly notkuen kaikenlaista ja pojille sitten "vähän" vähemmän. Etsin pojalle pieniä kenkiä, sellaisia jalan suojuksia kun eihän pikkuinen vielä kovasti kävele. Tytöille oli ihania balleriinoja ja sandaaleja. Pojille...ei mitään. Ei yhtään kenkää. Kysyin oikein myyjältä missä on poikien vastaava kenkähylly..hymyillen myyjä sanoi ettei tiedä (hän oli vain töissä siellä). Niin pojat ei tarvi kenkiä. Voi venäjä.

Toinen ongelma on poikien vaatteiden kanssa myös itsetekemisen hankaluus. En oikein osaa tehdä pojalle muuta kuin shortsit. Tytöille voi tehdä vaikka mitä. Mutta hei kuulkaas kaikki kätevät poikien äidit täältähän niitä ideoita saikin ihan omiin tarpeisiin hetkeksi...

Inhoan niitä leikkimattoja joissa on ajokaistat, tiedättehän? ne mistä kaikki pienet pojat tykkää? Olin jo ajatellut että sellainen on varmaan pakko hankkia jossain vaiheessa, mutta hei täällähän oli ihana idea sellaisen tekemiseen itse. Näytti paljon kivammalta ja huippua kun sen saisi otettua mukaan. Voi olla että muutamille tylsemmille kekkereille voisi roudata mukaan siis. Taidanpa laittaa to-do listalle. Onneksi poika ei ihan vielä mattoa tarvi, juuri nyt en ehdi mattoon paneutua. Esikoisella oli muuten tylsille kekkereille varattu reppu, joka oli täynnä kaikkea pikkuroinaa. Siis iso reppu TÄYNNÄ. Ja tuota reppua ei avattu koskaan kotona, niinpä kekkereillä lapsi oli niin innoissaan "uusista" leluista, että vanhemmat pystyivät syömään ja seurustelemaan mukavasti. Suosittelen! Myös muut lapset olivat yleensä kovin otettuja tuosta krääsärepusta. Täytyy varmaan rakentaa uusi krääsäreppu, sillä tuo esikoisen on jo annettu pois.

ps. Kävin onneksi tänään kirpputororilla ja löysin kivoja vaatteita pojille. Olen niin tyytyväinen. Ja lisäksi vielä ritarilinnatelttakin ja tunneli. Viikonloppu niin pelastettu noiden löytöjen ansiosta.



ps2. tein viikonloppuvieraille maailman parasta piirakka. Ihan huippuresepti, suosittelen. Ei mikään kevyt, mutta niin maistuva.

Työhuone dilemma

Olen haaveksinut työhuoneesta aina. Tai ainakin viimeiset 20 vuotta. Ja nyt kun minulla on sellainen, en käytä sitä. Joku vieras sanoikin sitä kodinhoitohuoneeksi...siltä se ehkä vähän vaikuttikin silityslaudat levällään ja kasa puhdasta pyykkiä korissa pöydällä.

Ongelma on etten saa työhuoneesta kivaa. Jotenkin kateissa miten siitä saisi sekä toimivan että kauniin. Toinen ongelma on huono äänieristys ja järkyttävän äänekäs ompelukone...minähän ompelen päiväuniaikaan tai joskus illalla/yöllä. Onglmat on ratkaistu nyt niin että ompelen keittiön pöydän ääressä -aivan kuten silloin kun minulla ei ollut vielä työhuonetta.

Kerään aina netissä surffaillessa kuvia muistiin, tässä joitakin työhuonekuvia joita olen ottanut. En vaan muista tietenkään enää mistä.


Tykkään tuosta ideasta laittaa kaksi lamppua työpöydän päälle. Meidän vanhasta keittiönlampusta voisi ehkä saada tuunailtua vähän vastaavan.


Lokerikot on niin tarpeen kun työhuoneessa on satatuhatta nappia, nauhaa ja muuta roinaa. Olen kerännyt vuosien saatossa aika kunnioitettavan läjän ikean lokerikkoja, suunnittelin maalaavani ne tänäkesänä, väri tosin vielä vähän auki. Ehkä se on sitten kuitenkin se valkoinen, sillä työhuoneen seinät ovat kovin tummat ja jos lokerikoissa vahvat värit saattaa huoneesta tulla liian pimeä minun makuun.



Ja viimeisenä vaan ei tosiaankaan vähäisenä on samantapainen hyllyratkaisu jollaista olen mielessäni pyöritellyt. Haaveilen että voisimme rakentaa samalla idealla hyllyköt, joissa lattiatasolle tulisi todella isot ulosvedettävät laatikot (joihin saisin säilöttyä langat ja kankaat). Hyllykkö voisi olla avohyllykkökin tai sitten jos sattuisimme löytämään vanhoja kivoja ikkunoita niin niistä saisi hyvät pölysuojat tavaroille. Laatikot voisivat olla ihan irralliset laatikoit joihin laitettaisiin vain pyörät alle. Ja mukavinta olisi jos kokohomma olisi puusta. Nyt vaan puuttuu enää materiaalit ja tekijä tälläiselle hyllylle.

Työhuone on myös ainoa huone jonka ajattelin ainakin toistaiseksi jättää ilman verhoja. Maisema on niin kaunis tuosta(kin) huoneesta ja jotenkin huone ei edes minusta kaipaa verhoja.

No nythän se alkoi kuulostamaan silä että suunnitelmat on hyvällä mallilla, enää puuttuu se hiljainen ompelukone.

Ihana aurinko, tänään tiedossa mukava puistopäivä vanhojen tuttujen kanssa.

Niinpä meni vaput ja äitienpäivät. Ja kaikki vieläpä terveinä. Ihan ihmeellistä ja niin mukavaa. Nyt on ollut ihanaa kun on pystynyt päivisin tapaamassa ihmisiä/kerhossa/ulkona ja bloggailuun ei olekkaan enää riittänyt aika. Kesä tuli niin nopeasti että pelkäämäni mutalillupihakin jäi oikeastaan tulematta. Muta kuivui kovaksi lähes päivässä, eihän piha kaunis ole mutta ainakaan kotiin ei kulkeudu kengissä litratolkulla mutaa kuten pelkäsin. Eli elämä hymyilee :)

Olen innostunut kirjonnasta. Ajattelin aiemmin että SE nyt olisi viimeinen askare mistä minunlaiseni "nopeasti-valmista"-tyyppi innostuisi. Vaan japanilaisten kirjontakirjojen ansiosta olen oppinut että ihan pikkusilla jutuilla saa ihmeitä aikaan. Hankin ompelijan maailmasta laatikollisen erilaisia kirjontalankoja, langat eivät ole varmasti laadullisesti mitään huippuja, mutta minusta on mukavaa kun värivalikoima on heti kunnossa ja voin ilman suurempia ponnistuksia kirjailla mieleisiäni juttuja. Kun taitoa karttuu niin ehkä kannattaa lankojen laatuunkin panostaa.



Säilytän kirjontalankoja Ikeasta hankitusta maustelaatikosta(?), joka sopii siihen käyttöön mainiosti. Kun lankavyyhdin on avannut on se kerittävä kai jotenkin, minä olen kieputtanut langan pahvinpalasten ympärille, jotka leikkasin maustelaatikkoon sopiviksi.

Kirjonnan aloittamiseen ei paljoa vaadittu. Pari kehikkoa (isompi ja pienempi), kirjontalanka/lankoja, neula ja veteen liukeneva tussi (kuvioiden piirtämisen voi tietysti käyttää vaikka lyijykynää, silitettäviä kuvioitakin on olemassa ja ties mitä). Tussi on muuten minusta ihan huippu, käytän sitä ommellessakin.

Tein 2veelle juju-kirjan äärettömän helpolla kaavalla mekon. Kirjailin helmaan kukkia. Tulihan kokeiltua tälläistäkin, vaikkei ihan ehkä minun suosikkihameeni tullutkaan. Hameen omistaja oli siltikin tyytyväinen ja sehän se on pääasia.







Oma suosikkini kirjailussa on se ihan se perinteinen; pellava johon on valkoisella langalla kirjailtu. Harjoittelin vähän monogrammin tekoa, mutta eipä siitä mikään taidonnäyte taida tulla. Suunnitelmissa olisi tehdä makuuhuoneeseen tyynynpäälliset sekä minun että miehen nimikirjaimilla. Voi olla että tyydyn vain yhteen tyynyyn :).



Nyt kun kesäkelit ovat tulleet ja lapset terveitä, on mies päässyt ulkotöiden pariin. Terassia on nyt nakuteltu muutama ilta ja voi että odotan sen valmistumista. Eilen illalla mies muurasi aurinkoterassin (sen osuuden jossa ei ole katosta) pohjan ja toiveet terassin valmistumisesta tänäkesänä ovat todella korkealla.


Ihan vaan loppusilausta vaille oleva terassi