Sivupöytä pyörillä ja kolhuilla

Ostin viime kesänä (vai oliko se jo sitä edellisenä..) pihakirppikseltä vaikka mitä ihmeroinaa. Sekosin jotenkin ja ostin vähän hassuja juttuja. Sitä vastoin en ostanut eurolla (en tiennyt että oli niin edullinen) megafonia ja sitä olen kyllä jaksanut harmitella. Jotenkin semmonen megafoni olisi vaan niin kätevä.
Vaan ostin siis vanhan työkalupakin, jonka on joku näppäräkätinen joskus ihan itse valmistanut ja sitä ei tosiaankaan ole silkkihanskoin käsitelty. On lommoa ja naarmua, kolhua ja maalitkin rapisseet. SE on vähän pyörinyt eteisessä kenkäkaappina ja vähän olohuoneessa koristeena, mutta nyt siitä tuli sivupöytä kun sain miehen ruuvaamaan siihen pyörät alle. Hyvää kuvaa ei näin hämärässä meinaa saada ei sitten millään.

Aika rouheahan tuo pöytä on, mutta ihan kiva. Nyt olohuone on vaihtanut sinivalkoisen kesäilmeen tumman ruskeaan ja valkoiseen. Niin ja tietysti nyt jouluna se punainen siinä vielä mukana. Piristävää vaihtaa värejä sesongin mukaan, sohvien ja verhojen kankaita vaihtamalla tulee kyllä ihan uusi ilme huoneeseen. Nyt vaihdoin lisäksi matonkin, kun kesäksi olin laittanut olohuoneeseen edellisen kodin eteisen maton. Oli ehkä maailman helpoin uudistus, etenkin kun mitään ei tarvinut edes ostaa vaan kaivaa ainoastaan kaapista esiin.

Täälä on taas vaihteeksi vietelty sairastupaa, kun viisveellä oli kummatkin silmät tulehtuneet. Flunssaa ja lämpöilyä siihen päälle. Jotenkin muuten ihan pirtsakkana hän sitten on hillunut täällä kotosalla ja varmasti innoissaan palaa 2 päivän kotoilun jälkeen kavereiden luokse päiväkotiin. Nyt itsellä kutisee silmä siihen malliin että varmaan saan hakea tipat seuraavaksi itselleni.
Pomoni on jotenkin ymmärtänyt että kun hoidan kotona sairasta lasta, olen etäpäivällä ja voin hyvin tehdä pikkuaskareita (jotka muuten voisin hoitaa ihan hyvin joskus loppuviikosta toimistollakin) ja koska jostain syystä on niin huono omatunto kun joudun olemaan kotona sairaan lapsen kanssa että niitä pikkutehtäviä sitten kiltisti suorittelen vaikka vähän harmittaakin. Nyt ne vielä onnistuivat, mutta kun viimeksi kotona oli kaksi potilasta oli töiden teko siinä ohessa aika haasteelllista. Onko muilla pienten lasten äideillä sama homma?

Siinä se potilas riehuu yöpaita päällä ja hihkuu innoissaan. Ei kovin sairas siis enää...

Jouluverhot sain tässä saikkuillessa vaihdettua ruokailuerkkeriin ja kovin on nyt joulunpunaista. Joulukoristeetkin potilaan kanssa tutkittiin läpi ja aikamoista rihkamaa oli yksi iso laatikollinen. Nyt täytyy tosiaankin tänä vuonna tehdä se jota jo monena vuonna olen suunnitellut; ostaa joulukoristeet ale-myynneistä. Jostain syystä joulun jälkeen, joulua liika-annoksen nauttineena ei vaan ikinä ole napannut mennä ostamaan lisää joulukoristeita.. Tiedätte varmaan tunteen :)