synttärisuma

Kaikki lapset sekä minä olemme kaikki syksyllä syntyneitä ja siksipä koko syksy on yhtä juhlaa. Tosin viime vuodet se on ollut minulle yhtä stressiä ja itse kehiteltyä ylityöllistymistä. Olen ottanut kamalat paineet lasten synttäreistä ja päätin vakaasti että ensi vuonna otan ihan rennosti, enkä stressaa yhtään. Lasten synttäreitä on juhlittu erikseen niin kaverisynttäreinä ja sukulaissynttäreinä, joten tietty tuplastressit...ihan ilman syytä. Miten onkin saanut kehiteltyä itselleen kamalat paineet moisesta.

Tein kaikenlaisia hybermakeita tarjoiluja. Näyttivät makeilta ja maistuivat vielä makeammilta....

Tein elämäni ensimmäisen barbikakun. Ja koska se oli se eka niin enpä tajunnutkaan kuinka korkea kakusta olisikaan pitänyt tehdä. Ensi kerralla taidan rakentaa kakun levyistä. Koska korkeutta piti jostain kehitellä barbi-paralle lisää, tein sokerimassasta lisukkeen vyötäröstä alaspäin ja näpersin komeat karkkikoristeet päälle. Tämä ehkäpä teki mekosta niin oudon, ettei appiukko tajunnut edes että kakku oli olevinaan barbin hame. No kauneus on katsojan silmissä ja hahmottaminen näemmä myös, sillä itse oli kovin ylpeä tekeleestä. En oikeastaan ole kova näpertelijä, etenkään siinä synttäristressissä...joten tämä oli ihan huippusuoritus minulta. Ja onneksi saaja oli siihen oikein tyytyväinen. Se olikin pääasia :).

Lisäksi valjastin apulaiset auttamaan illan (lue yön) väsyneinä tunteina vielä cakepops kuorrutusten tekoon. Kuorrutus tehtiin candy melts-nameja sulattamalla. Ja ne kuivahtivat niin supernopsaan että siinä sai apurit laittaa vipinää dippailuun (minä sulatin nameja ja kaadoin strösseleitä, -myös maahan yhden purkin siinä soheltaessani). Olin innoissani pyöritellyt niin paljon cakepopseja, että iskin niitä ilman kuorrutusta lopulta myös pakkaseen ja sepä olikin kiva, sillä vanhimman lapsen kaverisynttäreihin ne oli helppo ottaa ja vaan dipata suklaaseen ja strösselit sirotella päälle.

Ja muffinseja olin myös leiponut muutaman satsin pakkaseen (sillä jo aiemmin jakamallani takuu varmalla reseptillä) ja ennen synttäreitä jäi vain koristelu. Vaaleanpunaisissa oli päällä tuorejuustoa ja mansikanmakuista tomusokeria (joka oli TOSI makeaa) sekä suklaakuorrutus jossa oli tuorejuustoa, tomusokeria ja vähän sulatettua suklaata (mmm tosi hyvää).

onneksi näissä oli vaaleanpunainen kuorrutus, ruskeana se olisi näyttänyt vieläkin enemmän koiran kakakalta..

kivat kukat Claes Ohlssonin muffinssikoriste-paketista.

Näiden hybermakoisten lisäksi oli tietty perusjuttuja myös..piirakkaa, täytekakkua, leivoksia, karkkia, sipsiä. Oi oi, ensi vuonna vähempikin riittää.

Se mitä aion tehdä seuraavillakin synttäreillä on laittaa hedelmiä ja vihanneksia PIP-kulhoihin. Niitä oli kiva itsekin popsia ja lapsetkin tykkäsi. Helppoja ja hyviä.

 ainiin ja tarjolla oli myös minihampurilaisia..ja ne oli kuulema TOSI hyviä. Harmi kun unohin kuvata ne.
ohje täältä. 

Stressaako kukaan muu synttäreistä? Se on harmillista kun onnistuu itse luomaan kamalat paineet ja sitten unohtaa nauttia siitä mikä on oikeasti tosi kivaa. Tässä päätin vakaasti parantaa tapani ja lopettaa turhan paineiden oton.

Täytyy muistaa lukea tämä postaus ensi syksynä ennen synttärisumaa :)

Aarteita

Löysin ihanan kannellisen lasirasian kirpputorilla. Juurikin sellaisen jollaista etsinkin. Innosta puhkuen ja itseeni tyytyväisenä marssin ympäri kirpputoria lasirasia vaunuissa vauvan jaloissa. Ja tsadaa, kun vauva heräsi voitte vaan kuvitella, että tempaisin ajattelemattomasti vauvan syliini jolloin upea löydökseni meni tuusannuusaksi lattialle. Sen lisäksi, että otti päähän kuin pientä oravaa sain vielä kirppiksen tätien haukut niskaani (juujuu tietysti maksoin rasian, joten haukut tuli vaan ihan sirpaleiden lakaisemisesta). Uuh, mutta minäpä löysin vielä toisen. Ja taas puhkuin onnea...kunnes ihana kirppiksentäti palautti minut maanpinnalle sanoen kassalla että "harmi että tuli pikkasen kalliiksi sinulle". Niin..mutta rikkoutunut purkkihan maksoi vain 4e ja nyt löysin samanlaisen samaan hintaan. "Niin niin mutta nyt maksoit tuplahinnan" sanoi täti. "Niin niin mutta hyvä että se oli vaan 4e kulho eikä 40e" sanoin minä ja siihen täti ei enää keksinyt mitään latistavaa. (mutisi partaansa että "niin mutta silti").


Ostin jo syksyllä Pentikistä Nostalgia-purkin. Se on palvellut hienosti kaikenlaisissa kekkereissä karkkikulhona.


Löysin toisen lasikulhon vanhantavaran liikkeestä ja kannellinen on se kallis ostos tältä viikolta positiivisen kirppistädin kaupasta. Tarjoilin lasikulhosta jo kahvivieraille leipäjuustopaloja jonka seurana oli lakkahilloa. Niin hyvää. Niin kaunista.


Olen kovin onnellinen ostamistani "hopea"tarjottista. Niitä voi käyttää niin hauskasti monessa paikassa. Kävin muuten hakemassa loputkin lautaset (kun viimeksi ostin lautaisia, jäi kauppaan muutama lautanen samaa sarjaa mutta erikokoa) vanhantavaran liikkeestä ja löytyi jälleen yksi tarjotin. Luulenpa että tarjottimia on nyt omiin tarpeisiin ja keskityn etsimään lisää lasisia, kannellisia purkkeja. Niitähän ei ole koskaan liikaa :)

Olen muuten oppinut kantapäänkautta ,että jos löydän kirppikseltä jotain kivaa niin ostan sen. Muutamat kerrat olen kitupiikkinä jättänyt jonkun aarteen ostamasta ja voi veljet kun on alkanut harmittamaan kotona. Koska kauppaan palatessa tavara tuskin siellä enää on.

Voi onnea

Kävin eilen kaverin kanssa vanhantavaran myymälässä. Ja voi mitä ihanuuksia tarttui mukaan. Muutama peltitarjotin ja pino lautasia. Kotona vasta tajusin, että nythän tarvitsen AIVAN ehdottomasti myös kahvikupit, jotka käyvät noiden leipälautasten kanssa, jotta voin päiväkahville tuleville kavereilla näiltä lautasilta kakut tarjoilla. Siis uusi retki samaan liikkeeseen jo suunnitteilla.





Kun on ollut 2 viikkoa kotona jumissa kahden korvatulehduspotilaan kanssa, tuntui muutaman tunnin retki roinakauppaan ihan taivaalliselta. Ja voi sitä onnea kun löysin nuo lautasetkin. Joskus onni tulee niin pienistä asioista. Voi että miten haluaisin päästä huuutokauppaan. Johonkin sellaiseen missä olisi minun kukkarolle ja talonpoikaistyyliini sopivaa tavaraa tarjolla.



Ja jotenkin tuo roinakauppa matka kirkasti sumeata äitiyslomapäätäni siinämäärin että ratkaisin pitkäaikaisen pulmani. Olen nimittäin ihan urakalla pohtinut mikä olisi sopiva astiasto jota voisin keräillä. Vaan sopivaa ja sopivan hintaista ei tahtonut tulla vastaan. Nytpä ratkaisin asian niin (tämä on varmaan muille samanhenkisille ihan pässinlihaa), että kokoilen vanhoista samanhenkisistä astioista astiastoni. Eli vaikkei nyt ihan samanlaista lautasta/kuppia jokaisella ruokailijalla tule olemaan niin ehkä samanhenkinen. Ja voi kuulkaas sitä onnea kun tuo ajatus minulle kirkastui.

Samalla kirkastui myös se että tarvitsen ehdottomasti uuden astiakaapin (sieltä huutokaupasta siis:))