perjantai 25. helmikuuta 2011

Aarteita

Löysin ihanan kannellisen lasirasian kirpputorilla. Juurikin sellaisen jollaista etsinkin. Innosta puhkuen ja itseeni tyytyväisenä marssin ympäri kirpputoria lasirasia vaunuissa vauvan jaloissa. Ja tsadaa, kun vauva heräsi voitte vaan kuvitella, että tempaisin ajattelemattomasti vauvan syliini jolloin upea löydökseni meni tuusannuusaksi lattialle. Sen lisäksi, että otti päähän kuin pientä oravaa sain vielä kirppiksen tätien haukut niskaani (juujuu tietysti maksoin rasian, joten haukut tuli vaan ihan sirpaleiden lakaisemisesta). Uuh, mutta minäpä löysin vielä toisen. Ja taas puhkuin onnea...kunnes ihana kirppiksentäti palautti minut maanpinnalle sanoen kassalla että "harmi että tuli pikkasen kalliiksi sinulle". Niin..mutta rikkoutunut purkkihan maksoi vain 4e ja nyt löysin samanlaisen samaan hintaan. "Niin niin mutta nyt maksoit tuplahinnan" sanoi täti. "Niin niin mutta hyvä että se oli vaan 4e kulho eikä 40e" sanoin minä ja siihen täti ei enää keksinyt mitään latistavaa. (mutisi partaansa että "niin mutta silti").


Ostin jo syksyllä Pentikistä Nostalgia-purkin. Se on palvellut hienosti kaikenlaisissa kekkereissä karkkikulhona.


Löysin toisen lasikulhon vanhantavaran liikkeestä ja kannellinen on se kallis ostos tältä viikolta positiivisen kirppistädin kaupasta. Tarjoilin lasikulhosta jo kahvivieraille leipäjuustopaloja jonka seurana oli lakkahilloa. Niin hyvää. Niin kaunista.


Olen kovin onnellinen ostamistani "hopea"tarjottista. Niitä voi käyttää niin hauskasti monessa paikassa. Kävin muuten hakemassa loputkin lautaset (kun viimeksi ostin lautaisia, jäi kauppaan muutama lautanen samaa sarjaa mutta erikokoa) vanhantavaran liikkeestä ja löytyi jälleen yksi tarjotin. Luulenpa että tarjottimia on nyt omiin tarpeisiin ja keskityn etsimään lisää lasisia, kannellisia purkkeja. Niitähän ei ole koskaan liikaa :)

Olen muuten oppinut kantapäänkautta ,että jos löydän kirppikseltä jotain kivaa niin ostan sen. Muutamat kerrat olen kitupiikkinä jättänyt jonkun aarteen ostamasta ja voi veljet kun on alkanut harmittamaan kotona. Koska kauppaan palatessa tavara tuskin siellä enää on.

3 kommenttia:

  1. Hienoja löytöjä! Joo, kirppiksellä ei parane jättää asioita hautumaan vaan tarttua heti kiinni! Toki tulee välillä hukkaostoksia mutta hei ne voi myydä aina eteenpäin. Harmi vaan, että meidän itsepalvelukirppiksellä pöytähinta alkaa olla jo aika huimaava: 42 euroa/viikko, lisäviikot saman hintaisia. Aika paljon täytyy myydä euron kamaa.

    Laitan sulle meiliä keittiöasioissa, tästä mun jahkailusta ei tule mitään - tarttee apua :)

    VastaaPoista
  2. Ihan totta. Monestihan se on vaan kirppiksen pitäjä kun rikastuu, ei kirppiksen myyjä..harmillista. Itsekin ajattelin kokeilla myydä tytön vaatteita huutiksessa, ei vaan raaski heittää menemään kun on ihan uusia ja hyviä merkkejä. Vaan on siinä kuvaamisessakin aika homma...
    Laita vaan, autan jos vaan mitenkään voin ja osaan :)

    VastaaPoista
  3. Voitko olla kuvailematta noita hopeatarjottimia:)? *vihreä kateudesta* Hehee, mulla on toi sama Pentikin purkki, tosin pumpilikuppina kylppärissä. Suloisia olivat kaikki:)

    VastaaPoista

Kiitos mukavasta kommentista!