perjantai 11. helmikuuta 2011

7 asiaa minusta

Sain toiseen blogiini tunnustuksen, jossa pyydettiin kertomaan itsestäni 7 asiaa. Olin jo pitkään suunnitellut päiväkirja-blogin avaamista joten olkoon nämä 7 asiaa minusta pohjustus ja esittely tälle blogille. Tervetuloa siis :)

1. Olen asunut Helsingissä, Turussa, Italiassa ja Jenkeissä. Nyt asun peltojen keskellä. Totuttelen vielä vähän olooni täällä.

2. Rakastan vieraita. Rakastan kun voin tehdä hyvää ruokaa ja istua rauhassa (aika harvinaista muuten pienten lasten kanssa) heidän kanssaan. Inhoan yllätysvieraita. Inhoan sitä että tänne paukataan kun navettaan, jos ovi auki niin sisään vaan. Maalla asuessa ei voi edes teeskennellä ettei ole kotona...auto pihalla paljastaa kaiken.



3. Kerään nappeja. Niitä on kaikki purnukat ja kipot pullollaan. Napithan on aika kalliita. Minulla ei olekkaan tilillä paljon rahaa, mutta nappeja löytyy. Niin että ei sitä ihan tyhjätaskuja olla.

4. Haaveilen ottavani muutaman lampaan, kunhan lapset vähän kasvaa. Jos voitan lotossa, otan lisäksi alpakoita. Varmasti 3 olisi hyvä luku. Se on epätodennäköistä, sillä lottoan niin harvoin (tuskin koskaan).



5. Minulla on jokin kumma addiktio sydämiin. Katselin inhokkiohjelmaani "Ruottin miljonääriäidit" ja siinä yksi miljonääriäiti oli innostunut tupsukoista. Hän oli sirotellut tupsukoita jokapaikkaan kotiinsa. Siinä minä istuin sohvalla ja muljauttelin kummissani silmiäni, kunnes laskeuduin alakertaan ja katselin ympärilleni. Minulla on sydämiä roikkumassa joka nurkassa. On risuista, olkista ja kankaista. Ah, olen varmaan vaan niin sydämellinen ihminen.

6. Olen aika valikoiva ruukkukukkien suhteen. Pidän oikeastaan vain amarylliksestä, orkideoista, helmililjasta ja hyasinteistä. Inhoan joulukukkaa ja tulilatvaa. Leikkokukkien suhteen olen avoimempi. Tulppaanit on kivoja. Ne sopii niin hyvin kukkarollenikin.



7.Minulla on taidealan koulutus, työskentelin silti kymmenen vuotta ei niin luovalla alalla (toimistossa) ja nyt olen taas todella luovalla allalla eli kotiäitinä. Enpä olisi ikinä uskonut jos joku olisi minulle sen 10-vuotta sitten sanonut. Täällä sitä silti ollaan tyytyväisinä 3 lapsen kanssa, kaukana kaikesta.



Ja hei kiva kun eksyit tänne, tervetuloa uudelleen! Koska joskus on pakottava tarve koota ajatuksia ja tunnelmia - muistoksi itselle ja joskos näistä joku muukin ilahtuisi - teen sen tänne. Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.

ps. Nauroin itsekseni täällä, kun tajusin että hittohemmetti mullahan on vielä rautalanka sydänkin joka roikkuu tuossa tulppaanikimpun takana ikkunassa.

5 kommenttia:

  1. Hei! Saankohan kunnian olla ensimmäisen kirjoituksesi ensimmäinen kommentoija? Voih, onnea uudelle blogille! Jäi muutama viimeisin kirjoituksesi lukematta ja kommentoimatta vanhassa blogissasi, mutta ainahan sinne palata voi ;) OIen muuten samaa miettinyt raksablogini suhteen.... Aika näyttää, mikä sen tulevaisuus tulee olemaan. Olisihan noita vielä, raksa-asioita.
    Hih! Hauskoja paljastuksia! Ja tosiaan vielä kerran, onnea uudelle blogille =)

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Olipa kiva että se ensimäinen kaikista maailman ihmisistä olit sinä Sari!

    VastaaPoista
  3. Wautsi mikä yllätys, uusi blogi, ihanaa!! Onnea siis tänne ja ihanaa, kun päätit jatkaa raapustelua ja jakaa teidän sisustusvinkkejä myös tänne :)

    VastaaPoista
  4. Kuulostat tosi mukavalta ihmiselta!!
    Hymyilytti monta kertaa lukiessani tekstia.
    Piristit iltaani ja palaan kylla viela lukemaan blogiasi..
    Mukavaa kevatta!
    t.Tulppaanimaan mamma

    VastaaPoista
  5. Kiitos :), olenkin oikein mukava ihminen (sen yllätysvieraita inhoavan kuoren alla :)). Tervetuloa uudestaan ja kiva kun jätit merkin käynnistäsi!

    VastaaPoista

Kiitos mukavasta kommentista!