Einiinkään kuivaa kakkua

Onko muilla sama juttu; jos juhliin väsää kuivakakun jää se lähes aina lähes koskemattomaksi. Mikä siinä oikein on? Onko se jotenkin tylsä ja häviää sitten kaikille hienoille kerma ja jäädykekakuille. Huomaan etten itsekään usein tule kuivakakkuja ottaneeksi, jotenkin ajatus jo siitä että se on kuitenkin kuivaa vissiin estää ja kahmin sitten vaan sitä kosteampaa "kevyttä" mutakakkua senkin edestä.
Kuivakakku on kuitenkin ihan huippu, ei kärsi pakastuksesta ja säilyy pitkään. Ja otanpa minäkin sitä siivun, jos ei muuta ole tarjolla. Tälläkertaa kakusta ei tullut yhtään kuiva, ei yhtään liian makea vaan justiinsa hyvä kahvin kaveriksi. Idea hommaan lähti kun jostain oli tullut pöydälle Marianne-pussi.
Reseptin ongin kotikokki-sivuilta, se on jotenkin kätsä sivusto etenkin kun mies on ystävällisesti laittanut kyseisen sovelluksen kännykkääni...siitä on helpot reseptit nopea tempaista kiireenkin keskellä.

 

Mariennekakku

200 g voita tai margariinia

2½ dl sokeria

3 kpl kanamunia

1 dl kermaviiliä

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 rkl kaakaojauhetta

1½ dl marianne crush-rouhetta (tai tee kuten minä; musrkaa mariannenamit tehosekoittimessa)

 


Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat joukkoon yksitellen hyvin vatkaten. Lisää myös kermaviili ja mariannerouhe ja sekoita taikina tasaiseksi. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinan joukkoon. Kaada voideltuun rengasvuokaan ja paista 175 asteessa noin 50 minuuttia.
-mulla kesti kyllä kauemmin...

Ja lisäksi nopea vuodatus kodinkoneesta nimeltä Whirlpoolin UUNI. Se on NIIN syvältä, NIIN syvältä. Ostimme keskihintaisen uunin, jonka oletimme olevan väöhän perusuunia parempoi, siinähän oli pyrotoiminnot ja kaikki. Olemme nyt 3 vuoden aikana testanneet pyroa 3 kertaa sillä seuraamuksella että uuni on hajonnut. Uuninkorjaajan tulo on tietty kestänyt joka kerta ja olemme olleet ilman uunia aina pari viikkoa...sitä hatutuksen määrää. Ja nyt viimeisellä kerralla uuni itse päätti heittää pyron päälle (en ainakaan sitä mitenkään tietoisesti laittanut päälle...uuni sekosi kun sähköt meni pois päältä..) ja nyt on jälleen uuni lukkiutuneena ja korjaajaa ootellaan...
älkää siis ostako whirlpoolin uunia!

spelttirisotto

Velipoikani on kokki ja sain häneltä mukavan synttärilahjan; kassillisen kaikenaisia herkkuja, pääasiassa luomua. Luomu jakaa mielipiteitä ja kyllä joskus se luomunhinta harmittaa itseänikin. Vaan kyllä sen useassa maussa huomaa...luomu on maukkaampaa. Kokeilkaa vaikka omenia, niissä usein ihan iso ero maussa.
No mutta jäädessäni viettämään etäpäivää, tajusin että joudun loihtimaan jotain kivaa lounasta itselleni ja koska jääkaapista löytyi pala parmesaania, pakkasesta rasia kanttarelleja ja kaapista velipojalta saatu luomuspelttipussi tekaisin ihanan risoton. Ahmin sitä äsken kaksin käsin ja voin kertoa että siinä on arkiruoka parhaimmillaan...minusta menisi ihan juhlaruokanakin kun lorauttaisi sitä valkkaria ja koristelisi pikkaisen kauniimmin kuin minä.
Olen ollut kasvissyöjä (tai jättänyt punaisen lihan ja kanan pois) vuodesta 1992, mutta en koe siltikään olevani mikään expertti kasvisruokakokki. Teen perusruokaa tofusta ja kasviksista, käytän linssejä ja papuja ehkä enemmän kuin normikansa...mutta ei ne tuotokseni nyt mitään gurmeeta silti ole. Joskus kuitenkin onnistun ja sellainen momentti oli tänäään. Kokeilkaa tekin! Eikös speltti sovi kaikille kevyesti karppaajillekin? Ainakin siinä on enemmän kuituja kuin tavisriisissä! Ja makua!

SPELTTIRISOTTO
Tämän herkullisen reseptin on inspiroinut Jamie Oliver. Ja minä kopioin sen Birkkalan sivuilta
ja muokkasin ihan vähän.
250 g sieniä (minulla rasiallinen kanttarelleja, varmaan muutkin käy)
3 rkl oliiviöljyä
(1 pieni kourallinen silputtua timjamia -jos on, mulla ei ollut)
1-2  valkosipulinkynsi murskattuna
suolaa & mustapippuria
1 kourallinen persiljaa
puristus sitruunaa

n. 1 l vettä, jonka joukkoon sekoitettu
kasvisliemikuutio
1 rkl oliiviöljyä
3 shalottisipulia (hienonnettuna)
suolaa & mustapippuria
3-4dl spelttiä (luomu)
100 ml kuivaa valkoviiniä (jos on..mulla ei ollu ja hyvää tuli silti, lorautin vähän valkoviinietikkaaa kyllä)
oikeaa parmesan juustoa raastettuna (ei mitään kamalaa sahanpuruparmesania pussista) -laitoin varmaan 1dl verran.


I VALMISTA SIENET
» Pilko sienet.
» Kuumenna paistinpannu todella kuumaksi, laita oliiviöljy pannulle ja paista sieniä & timjamia öljyssä noin 1 minuutti kevyesti sekoittaen.
» Lisää valkosipuli ja suolaa hippusellinen aromia vahvistamaan.
» Paista näin pari minuuttia. Kun sienet ovat lähes kypsiä, lisää  sitruunamehu.
» Siirrä sienet odottamaan risoton valmistumista.

II RISOTTO
» Kuumenna vesi, jotta kasvisliemikuutio liukenee.
» Kuumenna oliiviöljy erillisellä pannulla, lisää shalottisipulit ja suola, ja paista noin 3 min.
» Lisää valkosipuli ja kuullota vielä n. 2 min.
» Lisää speltit. Freesaa, kunnes aromit ovat imeytyneet ja spelt on kuultavaa. (Pannu kannatta kuumentaa todella kuumaksi ja Spelttiä kannattaa sekoitta koko ajan.)
» Lisää viini ja anna vielä imeytyä ja alkoholin haihtua kuumentamalla & sekoittamalla koko ajan.
» Kun viini on haihtunut, ala lisäämään kasvisliemiseosta pienissä erissä, siten että Spelttihelmien päällä on vain vähän nestettä kerrallaan, mutta niin, että ne eivät kuitenkaan pääse kuivumaan. (Tämä työvaihe vaatii hieman kärsivällisyyttä.)
» Lisää kasvislientä kunnes Speltit eivät enää ime nestettä, ja ne ovat pehmenneet.
» Lisää sienet joukkoon.
Raasta päälle oikeaa parmesaania -ei kannata jättää pois!!
» Risotto on valmista tarjottavaksi.
» Valmistusaika n. 30 min.

NAM!

Puutarhasta vielä..

Vaikka piha näyttää jo aika karulta ja syksyn väriloiste, se ihan pieni mikä pihalla nopeasti kävi, on jo ohi niin muistelenpa tähän nyt, jotta muistan ensi keväänä, kun puutarha-asiat alkaa taas kieppumaan aktiivisemmin päässä, mihin jäätiin.

Puutarhan todellisia yllättäjiä oli minusta se raasu omenapuu, jonka menetystä ihan suotta etukäteen jos surin. Sen paran oli peurat ja puput niin kalunneet, edellisen asunnon lumenheitäjät runnoneet ja istutus tähän uuteen pihaankin tehtiin vähän hätäisesti SEKÄ Keijunkukka.

Omppupuu yllätti meidät pukkaamalla kymmeniä pieniä punaposkisia omenoita (tähän astinen huippusaavutus on muistaakseni ollut 4 omenaa). Ja sepä oli kiva yllätys, etenkin kun niin moni muu omenapuu on pihallamme mennyttä nälkäisten petojen ansiosta. Toiveeni puutarhaamme liittyen onkin se että omena-, kirsikka ja luumupuut kokisivat kaikki tuontyyppisen ihmeparanatumisen ja ensi keväänä pihamme täyttyisi ihanien kukkivien puiden kukista. Ja istuttaisimme vielä muutaman lisää ja kas, nekin kukoistaisivat ja kasvaisivat komeiksi. Eli keväällä parit omppupuut lisää -muista!

Toinen puutarhan yllättäjä tai ainakin minut yllätti oli Keijunkukka. Nähdessään pihasuunnitelmamme äitini tuhahteli vähän halveksuvasti keijunkukalle ja totesi ettei se ole mikään erikoinen kukka ollenkaan. No ei ehkä yksinään, mutta purppuraheisiangervon edessä se hehkuu ihanana pikkuisena vaaleanpunaisena läiskänä IHAN KOKO KESÄN. Sen kukinta oli ihan kiistatta pisin kaikista perennoistamme, kukinta alkoi aikaisin kevääällä ja loppui vasta syyskuun lopulla. Jotenkin vaatimatonhan keijunkukan olemus on, mutta kyllä se oli se jota kaikki pihalla kävijätkin ihastelivat. Kuvista valitettavasti ei välity sama...mutta uskokaa kun sanon, se on NIIN kaunis ja toimii ertyisen hyvin tuon purppuraheisiangervon kanssa. Niitä keijunkukkia on monenlaisia, ehkäpä voisi ensikesänä ostaa lisää niitä.

 

Ja muutama muukin asia puutarhasta noin yleisesti...

1. Isolla pihalla (ja ehkä vähän pienemmälläkin) on näyttävämpää laitaa samaa kukkaa/pensasta isompi alue kuin ripotella montaa erisorttia samaan ryhmään.

- tein sen virheen että saatuani lahjoituksena erilaisia perennoja ymppäsin ne samaan penkkiin ja homma ikäänkuin hajosi. Se ei näyttänyt miltäään muulta kun sillisalaatilta. Parhaat kohdat penkissä oli ne joissa oli isot alueet samaa perennaa.

2. Jos kerran teettää pihasuunnitelman niin kannattaa yrittää nodattaa sitä, eikä rakentaa niitä sillisalaattipenkkejä (kts, edellinen kohta).

Ja ajankohtaisena vielä viimeiseksi pihaa koskeva ihan ajankohtainen oppini vinkiksi raksaajille...taajama-alueen ulkopuolella olevien talojen pihassa ei vaan voi koskaan olla liikaa valoja. Suomi on pimeä maa suurimman osan aikaa vuodesta ja jossei kunnallista valaistusta ole tai muiden talojen pihojen valoja näkyvissä kannattaa huomioida jo pihan budjettia tehdessä että valoihin uppoaa paljon. Ja kannattaa jo rakennusvaiheessa kaivaa ne valopiuhat sinne, siinä jos missä säästää (ainakin jos on samanlainen savimaa kuin meillä)... Meillä on etupihalla taloon laitettuna 4 valoa ja nyt yksi lisävalo ja yksi iso pylväsvalo. Ja ei riitä millään! Ainakin kaksi lisää niin ollaan siedettävällä tasolla.

Toinen asia jota pohditaan täällä on etupihan rajaukset..ehdolla on havuaitaa (jotain tuijatyyppistä) tai kivimuuria. Niitä pitäisi talvenaikana suunnitella ja ensikesänä hyvin suunnitellusti toteuttaa.

Näin, näillä pohdinnoilla on hyvä laittaa puutarha-asiat tauolle ja hautumaan. Mitäs te haudotte talven aikana ja toteutatte ensi kesänä?