Koirakuume

Ihana kiltti karvakorvamme kuoli viime juhannuksena, vähän yllättäen (vaikka jotain kummaa vaivaa sillä olikin ollut..luulin että vaan jotain jalkakipua, mutta olikin munuaiset ). No siinä sekopäissäni suruissani jo olin haalimassa uutta pentua samantien kun koti tuntui ihan tyhjältä ja ulkoilukin loppui siihen paikkaan. En kuulu niihin ihmisiin joille riittää korvalaput ja radio, vaan vaadin oikeaa seuraa lenkeilleni. Syksyllä sienestystkään ei tuntunut kivalta ilman koiraa, mies menee kuitenkin ihan omia polkuja..eikä seuraa kiltisti minua niinkuin koira :). No siinä ei kovasti sieniä löytyisikään kun käsikädessä siellä metsässä rämmittäisiin. Mutta koska en ole mikään loistava sientenlöytäjä, sain ilon katsellesaani koiran onnea kun rämmittiin sen kanssa metsässä monta tuntia. Kuulostaa varmaan ihan hölmöltä.

No nyt olen sitten pohtinut puoli vuotta mikä rotu olisi meille sopiva. Haluaisin ison koiran, josta olisi vähän turvaa ja lisäksi en halua että koirasta irtoaisi karvaa. Vehniksen kanssa totuin turkin hoitohommaan, joten se ei ole ongelma. Vesikoirat on kivoja ja aktiivisia, mutta ehkä asteen liian pieniä. Airedalenterrieriä käytiin katsomassakin jo, mutta "omapäisyys ja itsenäisyys" ei sitten ehkä ollut ne päällimmäiset ominaisuudet jota haen. Haluaisin, että koira on koulutettavissa niin että se pysyy pihalla ilman aitoja kun olemme itse siinä mukana puuhailemassa.  Ja nyt löysin sitten meille sopivan..bouvier!

Bouvier on iso palveluskoira, joka vaatii johdonmukaista koulutusta. Sillä on myös kokoa ja vartiointiviettiä..eli juuri sitä mitä hainkin. Lisäksi se on palveluskoira, joten mahdollisuus palveluskoirille tarkoitettuihin harrasteisiin aukenee myös. Olen nyt innolla virkistänyt mieleeni koirankoulutusoppeja ja lainannut satapäin koulutusoppaita. Muutama oli ihan höpöhöpöä, mutta tykkäsin kirjasta nimeltä "koiran korjausopas" siinä perusajatus on sama kuin itselläni koirien kanssa. Koira on onnellinen, kun se tietää että ihminen on johtaja ja kaikki koiran ongelmakäytökset juontavat siitä että perheessä on johtajuusongelma. Tämä ei tarkoita etteikö koira olisi perheenjäsen ja rakas ihan siinä missä muutkin perheenjäsenet.

Yksi asia mikä minua on ottanut päähän aina joillakin koirien omistajilla oleva ajatus siitä, ettei pieniä koiria tarvitse kouluttaa. Minulla on itselläni myös ollut pieni koira ja koulutin sen ihan niin hyvin kuin silloin koululaisena osasin ja koira oli ihan kunnon koira, tiesi paikkansa ja oli onnellinen. Nyt viime kesänä kaverin (pienikokoinen) koira puri meidän viisveetä ihan yhtäkkiä kun hän leikki koiraperheen taaperon kanssa (ihan kiltisti). Kaverin selitys oli se, että se on ookoo sillä koira puollusti taaperoa. WHAT? On iso ongelma jos koiran päätettävissä ja päänvaivana on päättää koska perhettä pitää puollustaa. Se ei tiedä kuka on johtaja tai tässätapauksessa luulee itse olevansa johtaja. Koira on ihan mukava, mutta koulutuskohta on mennyt  hutiin. Omistajan mielstä hän oli näyttänyt koiralle kuka on johtaja kääntämällä koiran selälleen ja pitämällä sitä siinä pentuna. Ei taida ihan toimia, johtajuus tulee esiin jokapäivä pieninä juttuina ilman että koiraa alistetaan tai satutetaan. Minusta onkin olemassa vain kivoja koiria, koulutus/kouluttaja on se jossa useimmiten on vika jos jotain ongelmaa on. Nyt täytyy siis vaan itse panostaa oman koiranpennun kanssa  siihen johdonmukaisuuteen :)... ja johtajuuteen.




Pentu tulee kohta ja olen ihan täpinöissäni!
Mitä koiria teillä on ja miksi päädyitte juuri siihen rotuun?
Ja millä ihmeellä suojaan ihanat puusepän tekemät puuportaat ettei pentu jyrsi niitä..portti siinä on jo, mutta alaportaat on kyllä vaarassa...vinkkejä otetaan vastaan! Puruluita ja aktivointileluja on jo ostoslistalla, mutta mitä muuta?

Väriä ja ystäväpohdintoja

Miten on, että aina keväällä tulee kaipuu väreihin. Kun riisuin olohuoneesta ruudulliset jouluverhot ja muut joulujutut, jäi aika laimea tunnelma. Vähän pliisua se valkeus ja ruskeus. Selvästi kaipasi sekä olohuone että minä jotain väriä. Vaan onneksi oli pliisut värit,nyt kaveriksi kelpasi vaikka mikä. Vaikka se sininen, joka katosi sisustusväreistäni vuosiksi ja nyt teki näemmä paluun. Sininen on ihana väri; raikas ja puhdas.

Hankinpa sitten Ikeasta uuden sohvan päällisen ja muutamat kivat tyynynpäälliset. Ja heti on asteen parempi. Ektorpin etu on kyllä nuo irtopäälliset!! voi kunpa niitä vaihtoehtoja olisi vaan vielä enemmän. Uudella sohvanpäällisellä uudistaa kyllä koko huoneen ilmeen tosi helposti ja ikean hinnoilla vieläpä hurjan edullisestikin. Katselin vaihtoehtoja täältäkin, mutta enpä oikein innostunut mistään joten valitsin ihan tylsästi IKEAn oman.

Nyt pakko saada vielä ompeluaikaa illalla ja ompelen siniruudulliset verhot valkoisten kaveriksi.

Verhot on selvästi mun heikkokohta. Olen tosi nirso, mutten kuitenkaan tiedä mitä haluan. Aika huono yhtälö. Tilasin jo hädissäni Ellokselta vaaleanpunaiset laskosverhot yläkertaan. Eipä ne nyt sinne sovikaan. Liian hempeetä ja alkaa olemaan jo asteen liikaa vaaleanpunaista (makuuhuoneessahan jo on uudet vaaleanpunaiset verhot). Maalasin muutamat tuolitkin jo vaalenapunaisella, tässä värinälässäni. Niistä myöhemmin. Kivat tuli :)

Työrintamalla tapahtuu nyt käänne. Se mistä haaveilin ei onnistunutkaan. Tuli liikaa mutkia matkaan ja laskelmat osoittivat ettei vaan kannata. Ei ainakaan vielä. Mutta työllistyn nyt toisaalle, ihan vaan toimistohommiin. Vähän uudenlaista, mukavan tuntuinen pomo ja mukava palkka. Varmasti kivoja työtehtäviä ja uuden oppimista. Ainoa miinus on piiiiiitkä työmatka, mutta täytyy yrittää hyödyntää sekin jotenkin. Sen siitä saa kun muuttaa maalle. Kolikolla on se kääntöpuoli.
Nyt vaan ensin hiihtoloma Tukholmassa pienten kanssa ja sitten alkaa arki. Pitkät päivät ja vähän vapaa-aikaa. Mutta olen kyllä mielissäni että pääsin töihin ja sellaisiin joita toivoinkin.

Nyt ystävänpäivänä muistin kortilla vain kahta ystävää. Ne on ns. ikuisia ystäviä, jotka ovat olleet siinä aina. Sellaisia jotka iloitsevat onnistumisista ja tsemppaavat vastoinkäymisissä. Välillä ollaan oltu tiiviimmin yhdessä ja elämäntilanteiden muuttuessa joskus harvemmin. Välimatkat haittaa usein tapaamista, mutta onneksi on puhelimet :).

Olen huomannut, ettei se olekaan ihan helppoa saada tuttavia-ystäviä rehellisesti iloitsemaan omasta onnistumisista ja onnesta. Ja kun kenenkään elämä ei ole pelkkää onnea ja onnistumista, niin kateus on ihan turhaa. Kaikilla on omat vaikeudet ja surut, siksi joskus ei vaan mene jakeluun miksi niistä toisten iloista on niin vaikea iloita. Onko se toisen ilo omasta ilosta pois? Siksipä minusta sanonta "ystävä hädässä tunnetaan", voisi ihan yhtähyvin olla "Ystävä onnessa tunnetaan". Sellainen on minusta oikea ystävä joka ihan oikeasti ilostuu myös ystävän onnesta ja onnistumisesta.

Mukavaa ystävänpäivää!

Etenee..sauna ja suunnitelmat

Voi mikä piiitkä tauko onkaan ollut bloggailussa. Ei vaan ole ehtinyt, ei edes suosikkiblogeja lukea saati sitten omaansa päivitellä. Mutta kaikki silti etenee..niin talonrakennus että omat suuret suunnitelmat. Vaikken siitä täällä ole ehtinyt tiedottakaan :)

Kodinhoitohuone näyttäää tältä;

Ja terassi näyttää tältä...

 Eli saunaa rakennetaan, vihdoinkin. Toivottavasti valmistuu pian koska haluan saunaan ja haluat nuo hiivatun laudanpätkät ja sahanpurut pois elämästäni. Ne ärsyttää ihan vietävästi!

Sauna on nyt laatoitettu (ja hei olen oikeastaan alkanut tykkäämään siitä mutalaatasta, se onkin aika kiva) ja seinille on saatu paneelia. Paneeliksi tuli supisauna-vahalla vedelty kuusi. Oli hirveän vaikea päättää paneelia ja kuusi nyt oli se huokein vaihtoehto. En oikein tykkää siitä punasävyisestä puusta saunassa ja toisaalta ihan musta tuntui liian kovalta...joten siitä tuli nyt tälläinen tumman ruskea. Meistä ihan mielettömän hyvä väri ja sopii NIIN hyvin kaakeleiden värin kanssa.

Kiukaaksi taitaa nyt tulla Figaro. Minusta kaikki kiukaat oli rumia, joten ihan sama mikä kivikasa siihen tulee. Toivottasti on hyvät löylyt, kaunis ei minusta tuokaan ole...ehkä vähemmän ruma kuin joku muu.
En ole saunaa ajatellut sen kummemin sisustella (laittaa esim. verhoja kuten äitini, onko jollain muulla???), se on laudeliinat ja löylysaavi ja ei mitään muuta. Mutta ihana on kyllä päästä kohta saunaan. On se talvella aika kiva kun hiihtolenkin jälkeen pääsee saunaan -- minä olenkin kova hiihtämään; pari vuotta sitten justiinsa kävin ja ainakin 2km lenkin heitin. Mutta noin niinkos ajatuksena. Ja onhan mulla ne lumikengät, ne oli kivat! Ja tuleehan sitä nyt ulkona oltua ja sen päälle sauna on ihana!

Ja ne omat suuret suunnitelmatkin etenee ja selkiytyy pikkuhiljaa. Olen varma että siitä tulee kiva, kunhan saadaan paperisotkut pois alta ja päästään tositoimiin. Olen jo lomalla töistä ja ehdin vähän harrastaakin..kävin kaverin luona muffinssikurssilla, tsekatkaapa miten ihanan tein. Noiden pienten koristeiden teko oli niin hauskaa etten olisi uskonutkaan, olen enempi sellaisten suurten linjojen nainen.
Mutta nuo pikku omenat ja puolukat, voi söpöyttä!

Ihanaa viikonloppua!

Kukka-ihmisiä

En varsinaisesti ole viherkasvi-ihmisiä. Edellisessä asunnossa niitä vielä oli, mutta tuntui että ne loivat enemmän ahdistusta kuin onnea. Kun kämppä oli muutenkin pieni, niin monilukuinen viherkasviarmeija teki siitä jotenkin vielä ahtaamman. Pikkuhiljaa annoin isommat kasvit pois ja pienemmät kuolivat ihan vaan itsekseen. Vain yksi kasvi on sinnitellyt rohkeasti tiensä tänne. Ja vaikka se sinnitteli ja sinnitteli, ei se ole oikein vieläkään päässyt emännän suosioon. Sinne se on nostettu piippuhyllylle saattohoidossa olevien pelargonioiden kanssa. Voi poloa. Mutta hei jos joku kaipaa TODELLA SITKEAA kasvia, niin tuossa se on. Mikälie pullojukka. Se oli varmaan puolivuotta ilman vettäkin...no onhan se jo vähän polo, mutta miettikääpä omalle kohdalle...ilman ravintoa kuukausikaupalla. Mutta ei sitä kukaan muista kastella kun se on tuolla katseelta piilossa korkealla ja alas sitä ei voi nostaa kun pikkuiset touhupyllyt sen hyvin nopsasti tyhjää mullista. Olkoon siis piippuhyllyllä..nyt vaan täytyy muistaa kastella tai antaa eteenpäin välittävään kotiin.

Mutta sitävastoin olen löytänyt itsestäni kukka-ihmisen (joka on ollut kovin piilossa kaikki nämä vuodet). parin viikon takaisissa kekkereissä ostin neilikoita kaikille ruokapöydille ja seisovan pöydänkin koristeeksi ja hitsit miten edullinen, kaunis ja kestävä kukka se olikaan. heitin justiinsa vasta menemään. Ja aika kiva vaikkei laita isoa kimppuakaan. Suosittelen, ostakaa neilikoita!Ne on ihania.

Ja ihan niinkuin juhlan niin arjenkin kruunaa kukka -siis meillä kukka-ihmisillä :)). Nimittäin yläkerran kylppärissä on isot ikkunat ja niinpä siellä viihtyy oikeat kukatkin. Niin kukka-ihminen en muuten vielä ole että tykkäsisin tekokukista, vaikka ne monesti jo ihan aidoilta näyttääkin. Orkidea näyttää jotenkin tosi kivalta kylpyhuoneessa ja antaa jotenkin luksus tunnelmaa. Muistan Thaimaassa aina ihailleeni ihania kukka asetelmia nimenomaan vessoissa ja kylpyhuoneissa, miten niihin siellä kiinnittikin enemmän huomiota kuin vaikkapa hotellin aamiaishuoneessa? No niinpä meillä on nyt pala Thaimaata kylpyhuoneessa ja tosin vaatimattomasti (turvallisuussyistä) muoviruukussa. Oli muuten tosi hyvä idea laittaa kylpyhuoneeseen isot ikkunat, siellä on mukava meikkailla kun on päivänvaloa (tai tavellahan sitä ei ole missään, mutta noin muuten) ja koska kylpyhuone on ylhäällä ei sinne niin helposti näe ulkoa, joten ainakaan vielä ei meillä ole siellä edes verhoja.

Ja sen lisäksi että minusta on tullut kukka-ihminen, olen muuttumassa myös hirvi-ihmiseksi. Jaksan edelleen päivitellä niiden juttuja. Olin oikein vaikuttunut kun Hirvi-äiti tallusteli kaksostensa kanssa meidän pihan poikki. Ihmettelin tätä asiaa ääneen moneen kertaan miehelle, sillä en tiennyt että hirvet saavat kaksosia -minulla oli selvästi aukko hirvi-tietoudessa ja onneksi se asia on nyt korjattu. Muiden mielestä se oli ihan normi juttu. En myöskään ennen tiennyt miltä hirven ääni kuulostaa. Nyt tiedän. Ja ei niille jotka eivät ole kuulleet voin kertoa ettei ole kovin kaunista kuunneltavaa (etenkään jos olet kaukana kotiovelta kahden pienen lapsen kanssa ja kuuleet huudon aika läheltä ja tiedät että huutajala on huoli omasta vasasta).

Hirveän kivaa loppuviikkoa!

Nopsasti kuulumisia

Enpä ole ehtinyt blogia päivittämään kaiken tämän härdellin keskellä. Oli synttäreitä, parikin kappaletta ja oli kamala stressi tehdä ne kaikki työt jotka piti tehdä äitiyslomalla (kuten ruokailuryhmän maalaaminen valkoiseksi, ikkunoiden pesu, uusien verhojen ompelu jne.) ja oli sitten se kauan pelätty paluu töihin.

Nyt on siis lapset päiväkodissa ja minä töissä.  Jo toista viikkoa. Elämä jatkuu sittenkin ja ei se niin kamalaa ollutkaan, Ihan mukavaa päästä ihmisten ilmoille ihan omana yksikkönä ilman kahta pikkuista käsipuolessa. Kivaa tehdä asioita rauhassa. Kiva että lapset pääsivät mukavaan pieneen tarhaan. Kiva että minäkin voin nyt alkaa maksamaan laskuja. Mutta valitettavasti se minkä huomasin jo silloin vajaa 5-vuotta sitten kun jäin äitiyslomalle piti edelleen paikkansa, tuo työ ei ole minua varten. Ei yhtään. Minulla olikin kirkkaana mielessä kuinka äitiyslomala mietin mitä haluaisin tehdä työkseni ja tekisin sitten sitä onnellisena elämäni loppuun asti. Mutta ei. Minä taida olla siinä ryhmässä joka ei oikein ikinä saa selvitettyä mikä minusta tulee isona. Siispä olen niissä töissä missä olen, jotta saan laskut maksettua.

Pihalla näyttää niin kivalta, liljat ja tuppaanitkin ovat laitettu maahan ensi kesää oottelemaan. Uusia luumupuita on vielä läjä odottamassa maahan pääsyä. Terassi on ihana. Ekat valokuvatkin saatiin vihdoin seinälle (ja niitä laitettiinkin sitten urakalla) Mies rakensi kivan tornin ja liukumäen lapsille. Alakertaan siihen pitäisi saada vielä kioski. Kuviahan ei ole, enkä taida vielä laittakaan kun ei ole valmis. Mutta se torni , hiekkalaatikko, trampoliini ja keinut ovat saaneet lapset viihtymään omalla pihalla. Ei tarvi enää puistoja etsiä, nyt on omalla pihallakin kivaa. Nyt jo hetkittäin olen pystynyt lasten kanssa kirkemään tai tekemään jotain puuhia, mutta ihan vaan hetkittäin.

Ensiviikonloppuna isot juhlat meillä, vieraina lähisuku. Menuun mietintä ihan kesken. Kohta varmasti tulee paniikki.Se tulee aina,  Järjestän usein juhlia, mutta en oikeastaan ikinä nauti niistä. Olen sellainen stressaantunut emäntä, joka häärii ympyrää koko juhlan ajan. Ei oikein osaa istahtaa ja nauttia vieraista. Syönkin usein vasta kun vieraat on lähteneet ja pelkään kokoajan että ruoka loppuu kesken vaikka usein syömme jämiä pari päivää juhlien jälkeenkin. Mikä siinäkin sitten on. Aina sama juttu.

Mutta juhliin tulee aina siivottua ja laitettua koti kauniiksi. Se on ihanaa!

Katkos

Niin meillä oli se ihana sähkökatkos, kuten monella muullakin. Meillä se onneksi kesti vain vähän alle 3vrk mutta tässä lähellä joku oli monta päivää kauemmin ilman sähköä. Aluksi se ei haitannut paljoakaan, mutta kun on yli vuorokauden ilman juoksevaa vettä ja jääkaappia niin niitä alkaa arvostamaan ihan erityylillä.
Olihan se kiva syödä kynttiläillallisia ja aamiaisia ja lounaitakin (oli meinaan NIIN synkkää ihan aamusta iltaan), mutta kyllä se hämäryyski alkoi sitten vähän jo kyllästyttämään -kun ei oikein nähnyt tehdä mitään. Iso eläköönhuuto vain joulupukille jolta sain otsalampun - se oli kultaakin kalliimpi täällä vaellellessa.
En ole ollenkaan sissiainesta ja luovutinkin jo kahdenpäivän jälkeen ja pakkasin pikkuiset autoon ja suuntasin mummolaan. Siellä pääsi suihkuun ja sai lämmintä ruokaa. Ihan juhlaa!

Kynttiläillallinen kahdelle, voileipää ja pillimehua :)

Vaan nytpä on edessä mukavan rento viikko ja taidanpa pikkuhiljaa kerätä joulukoristeita pois. Hankin muuten minäkin nyt sitten seinätarran (vaikka ajattelin etten ikinä..) ja hitsit kun se olikin kiva. Maksoi jotain 5e (täällä) ja sai majailla seinällä pari viikkoa. Sen asennus ei ollut ihan niin helppoa kuin luulin, mutta onneksi miehellä on pitkä pinna...ja onneksi minä en osallistunut siihen hommaan ollenkaan.

Terassituolit ja ahdistus

Syksy on tosiaankin täällä ja siitä todistuksena kaksi räkänokkaa meillä. Aika raskas olo jo nyt, jos samanlainen sairastelu edessä kuin viimetalvena. No ehkäpä se ei ole niin raskas vaikka flunsista kärsittäisiinkin, suurin yleisöryntäys on ehkä selättety eikä kipeiden lasten hoidon ohella tarvitse olla valmis ottamaan vastaan ja kestitsemään erilaisilla kokoonpanoilla tupatarkastusta tekemään tulevia vieraita. Poden siis edelleen ahdistusta yllätysvieraista.

Nyt ahdistusta koen kyllä oikeastaan ihan jo vieraistakin, en ainoastaan yllätys sellaisista. On jotenkin kummallinen juttu että kun on uusi talo, ihmiset ottavat sen jonkinlaisena esittelykohteena -paikkana jossa on ihan ookoo kurkistella astiakaapit, vaatekaapit, komerot ja kodinhoitohuoneet vaikka ihan sitten omatoimisesti ellei emäntä ehdi/tajua itse niitä kaikkia ovia aukoa. Ei tämä talo ei ole messukohde ja ei, tämä ei ole myynnissä. Ja vaikka talo onkin uusi ei se ilman siivousta pysy tiptop. Toivoisin pientä hienovaraisuutta ja kunnioitusta. Olen ottanut ihan tavoitteekseni skipata mahdollisimman monet vieraat, ihan vaan koska olen kyllästynyt pitämään kotiamme edustuskunnossa 24/7. Onko muilla uusien kotien omistajilla samanlaisia ongelmia?

Marmatus sikseen. Mukavia aiheitakin on. Nimittäin eilen mies laittoi tolppiin hatut ja ihan viime metreillä laittoikin, sillä tänään on meillä ainakin satanut ihan esteristä viimeiset 3 tuntia. Mutta antaa sataa vaan, hatut suojaa nyt :)


Näyttää heti viimeistellymmiltä. Eikös?

Saimme lahjaksi ihania Eco Furn:in terassituoleja. Ne on tosi mukavat ja tykkään myös ulkonäöstä, mutta laatu ei ole ihan vakuuttanut. Köydet on pitänyt uusia tuoleihin ja hometta ei saanut pysymään pois vaikka sudin niihin puunsuojaa päälle.


Pissin keltaiset tuolit sateessa. Näyttävät asteen paremmilta auringossa ja rantahiekalla...sori ei mahiksia ottaa nyt selllaisia kuvia :)

Meillä oli jo ennestään pari saman mallista tuolia, jotka olin petsannut tummaksi, nyt mietinkä mitä tekisin näille uusille tuoleilla...kokeilisinko osmo colorin valkoista vahaa (siitähän saa varmaan peittävän kun vahaa oikein montakertaa, eikö?) vai petsaisinko tuollaiseksi tummaksi kuin nuo kaksi vanhaakin. Käsittely varmasti kannattaisi tehdä nyt, jotta tuolit säilyisi paremmin yli talven (vaikka ne varastoon laitetaankin). Tälläisenä pissinkeltaisena ne olivat ihan ok rannalla, mutta jotenkin vaihtaisin väriä mielelläni. Mitäs mieltä te olette?


Viime vuonna petsatut tuolit. Tummina minusta näyttää ihan kauniilta ja sopii mukavasti vanhan terassikalustesarjankin kanssa. Tosin se varmastikaan ei ole ikuinen ja on asteen liian pienikin meille. Hankimme uuden jossainvaiheessa.

Mutta nyt räkänokat heräsivät, heippa!

Pääsiäinen

Pääsiäinen meni -jo liiankin tutuissa merkeissä -sairastellessa. Niin jäi mummolareissu väliin ja miehen rakennuspuuhatkin aika vähille. Nyt pikkuiset jo paranemaan päin, mutta montapäivää kovaa kuumetta ja toisella korvatulehdus oli pääsiäisloman agenda.



Vaan hyvää pääsiäistä ehtii vielä tämän päivän toivottaa :). Tässä siis toivotukset.



Munat värjäsin keittämällä elintarvikevärissä. Vihreä ei oikein onnistunut, mutta tämä punainen oli todella kaunis.



Aika vaatimattomat oli pääsiäisherkut ja koristelut meillä. Risut ja mämmiä.
Ehkä ensi vuonna sitten isommilla panoksilla tähänkin juhlaan.

Ja hei ei ensi viikolla on jo vappu. Pitäisi keksiä jotain kivaa, olisiko se vaikka picnic omalla pihalla. Mitään isoja kekkereitä en jaksa järkätä ja kaupunkiin pienten kanssa lähteminen ei houkuta yhtään. Onneksi emme kumpikaan ole vappuihmisiä ja paineet sen juhlimiseen ovat aika pienet.

Kevät on tullut ja on ihana katsella ikkunasta kun pihalla kuljeskelee eläimiä. Voi olla, että ihana ei ole se sana jolla kuvailen tunteitani kun saan kukkapenkit laitettua ja katselen näitä eläimiä ikkunasta. Mutta nyt, kun ulkona on vain mutaa ja heinää (ja raksaromuja), niin kauriiden ja pupujen katselu on ihan mukavaa.



ps. Tallinanmatka varattu -jipii, kaikki vinkit tervetulleita. Etenkin hyvät antiikkiliikkeet kiinnostaisi, mutta muutkin vinkit tervetulleita.

Pään nollausta

Kun isäni kuoli vuosia sitten alkoi äitini käymään bingossa. Hän on käynyt siellä siitä lähtien joka ikinen sunnuntai. Siellä on kuulemma helppo nollata pää. Ja voi sitä ylpeyttä millä ne makaroonit ja ananakset kotiin kuljetetaan. Ihan lottovoittajana.
Minulle parasta pään nollausta on ompeleminen. Jotenkin unohdan muun, keskityn ihan vaan siihen. Viime viikolla oli aivan luksusta kun kahtena päivänä lapset nukkui päiväunet samaan aikaan ja sain sekä aulaan 2 verhoa (kolmesta) ja lastenhuoneen 3 verhoa (neljästä) valmiiksi. Kertoo muuten jotain luonteestani -ennenkuin saan homman valmiiksi aloitan jo uutta. Ei niin hyvä luonteenpiirre se. Mutta voi sitä tyytyväisyyttä kun saa edes pikkiriikkisen hommia eteenpäin. Työhuoneen ja vaatehuoneen kaaoskaan ei haitannut hetkeen ihan niin paljon.

Millä te muut nollaatte päänne?



Ja ihan paras ompelukaverini on sormusnuppineulatyyny, tehty pullonkorkista ja kuminauhasta. Ostettu vuosia sitten jostain pikkuputiikista. Aivan loistava!

ps. 2veeltä olen muuten oppinut mitkä ovat useimmin lausumat juttuni. En tosiaankaan tajunnut aiemmin -vasta kun tanotorvi alkoi niitä myös tauotta hokemaan.
Top 3:seni on:
1. APUA!
2. Mikä hätänä?
3. Mitä puuhaat?
Voitte kuvitella miten hyvin nämä sopivat 2veen suuhun.

7 asiaa minusta

Sain toiseen blogiini tunnustuksen, jossa pyydettiin kertomaan itsestäni 7 asiaa. Olin jo pitkään suunnitellut päiväkirja-blogin avaamista joten olkoon nämä 7 asiaa minusta pohjustus ja esittely tälle blogille. Tervetuloa siis :)

1. Olen asunut Helsingissä, Turussa, Italiassa ja Jenkeissä. Nyt asun peltojen keskellä. Totuttelen vielä vähän olooni täällä.

2. Rakastan vieraita. Rakastan kun voin tehdä hyvää ruokaa ja istua rauhassa (aika harvinaista muuten pienten lasten kanssa) heidän kanssaan. Inhoan yllätysvieraita. Inhoan sitä että tänne paukataan kun navettaan, jos ovi auki niin sisään vaan. Maalla asuessa ei voi edes teeskennellä ettei ole kotona...auto pihalla paljastaa kaiken.



3. Kerään nappeja. Niitä on kaikki purnukat ja kipot pullollaan. Napithan on aika kalliita. Minulla ei olekkaan tilillä paljon rahaa, mutta nappeja löytyy. Niin että ei sitä ihan tyhjätaskuja olla.

4. Haaveilen ottavani muutaman lampaan, kunhan lapset vähän kasvaa. Jos voitan lotossa, otan lisäksi alpakoita. Varmasti 3 olisi hyvä luku. Se on epätodennäköistä, sillä lottoan niin harvoin (tuskin koskaan).



5. Minulla on jokin kumma addiktio sydämiin. Katselin inhokkiohjelmaani "Ruottin miljonääriäidit" ja siinä yksi miljonääriäiti oli innostunut tupsukoista. Hän oli sirotellut tupsukoita jokapaikkaan kotiinsa. Siinä minä istuin sohvalla ja muljauttelin kummissani silmiäni, kunnes laskeuduin alakertaan ja katselin ympärilleni. Minulla on sydämiä roikkumassa joka nurkassa. On risuista, olkista ja kankaista. Ah, olen varmaan vaan niin sydämellinen ihminen.

6. Olen aika valikoiva ruukkukukkien suhteen. Pidän oikeastaan vain amarylliksestä, orkideoista, helmililjasta ja hyasinteistä. Inhoan joulukukkaa ja tulilatvaa. Leikkokukkien suhteen olen avoimempi. Tulppaanit on kivoja. Ne sopii niin hyvin kukkarollenikin.



7.Minulla on taidealan koulutus, työskentelin silti kymmenen vuotta ei niin luovalla alalla (toimistossa) ja nyt olen taas todella luovalla allalla eli kotiäitinä. Enpä olisi ikinä uskonut jos joku olisi minulle sen 10-vuotta sitten sanonut. Täällä sitä silti ollaan tyytyväisinä 3 lapsen kanssa, kaukana kaikesta.



Ja hei kiva kun eksyit tänne, tervetuloa uudelleen! Koska joskus on pakottava tarve koota ajatuksia ja tunnelmia - muistoksi itselle ja joskos näistä joku muukin ilahtuisi - teen sen tänne. Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.

ps. Nauroin itsekseni täällä, kun tajusin että hittohemmetti mullahan on vielä rautalanka sydänkin joka roikkuu tuossa tulppaanikimpun takana ikkunassa.