Kuulumisia ja uusi upea lankkupöytä

Täällä sitä ollaan vaikkei blogiin oikein kerkiä enää kuulumisia kertomaankaan. Kotia laitellaan ja somistellaan, kokkaillaan ja askarrellaankin...mutta kyllä suurinosa ajasta menee nykyään töissä, tarhassa ja harrastuksissa. Olen varmaan niin hidas liikkeissäni etten kertakaikkiaan tajua miten joissakin perheissä lapsilla voi olla monta harrastusta. Nyt olen yrittänyt pitää sääntönä yksi harrastus per henkilö...ja jo niiden ylläpitäminen pitää kiireessä. Itse olen ottanut muutaman vuoden harrastuksista kieltäytymisen takaisin ja harrastanut jumppaa mahdollisuuksien mukaan montakin kertaa viikossa. Ai miten hyvä mieli siitä tuleekaan ja kivointa on että vanhin tyttö on innostunut välillä tulemaan mukaan. Mitään näkyvyyttä kropassa tuo jumppailu ei tosin ole tuottanut, mutta tärkeintähän on hyvä mieli :).

Ja nyt aiheeseen, josta piti postata jo aikoja sitten...uusi keittiön pöytä!
Jo kesällä mies teki pihalla ylimääräisenä makaavista laudoista mittojen mukaan pöydän. Ruokailuerkkerimme on 3m leveä ja laskimme että tuoleille on jätettävä 90cm+90cm..kuitenkin lautojen mitat olivat sellaiset ettei 120cm leveää pöytää olisi helpolla saanut. Nyt pöytä on siis 130cm leveä ja pari metriä pitkä. Ja se on aivan täydellinen -niin koko kuin näkökin. Mies maalasi sen vain kerran ja näytti hyvältä. Nyt lankkujen rakoset on kuitenkin vähän eläneet ja ehkäpä uusintamaalaus ensikesänä voi olla tarpeen. Kaunis se on kuitenkin. Leveän pöydän ehdoton etu on että ruoat mahtuvat pöytäään, saarekkeen käyttö noutopöytänä on vähentynyt radikaalistu ja ruokailuhetket rauhoitttuneet kun vieraiden ei tarvi ravata noutopöydässä santsaamassa. Hassua myös mutta monen vieraan mielestä ruokailuerkkeri näyttää nyt isommalta kun siinä on isompi pöytä..ei siis ahtaammalta kuten voisi kuvitella.

tällä pöydällä syödään, askarrellaan ja bloggaillaan :), kuten kuvasta näkyy.

Tykkään tästä pehmeästä värimaailmasta joka ruokailutilassa on. Ei pelkkää valkoista, eikä mitäään räväkkkää...pehmeää ja sopusointuista, ihan niinkuin tämäntalon emäntä ;). Tuolit on maalattu kolmella erivärillä; valkoisella, vaaleanhaalealla harmaalla ja vaaleanpunaisella (kuvassa näyttää muuten pinkimmältä kun onkaan). Jos katsoo huolimattomasti ei sävyjä tai sävyeroja huomakkaan, mutta ne tuovat hauskan tunnelman. Hillittyä huvikumpua, joka jatkuu olohuoneessa ikkunaan unohtuineiden viirien muodossa. Ne ovat jäänne synttärisumasta ja merkki sopusointuisen emännän laiskuudesta...tai oikeastaan ajanpuutteesta.

Yllätysvieraat ja talontarkastajat ovat vähentyneet radikaalisti. Se on antanut leppoisamman olon ja tuntuu että koti voi olla koti, ilman että sen pitäisi olla edustuskunnossa vähän aina. Toki tykkään siisteydestä edelleen, mutta se ei tarkoita enää että asiasta murehtisin päivittäin. Pyrin että tavarat olisi suurimmaksi osaksi kaapissa, mutta elämännäköisiä nurkkauksia on alkanut syntymään...niin keittiön tasolle kuin keittiön seinällekin.

Keittiön seinälle on liitutaulun viereen kotiutunut tauluhylly, jossa on ajankohtaisia opuksia...kokkikirjaa ja puutarhaopasta. Lasten DVD ja muuta siihen unohtunutta tavaraa. Tosi kätevää. Vaikken ole avohyllyjen ystävä (ne tuppaavat minulla näyttämään aina sekaiseltaa ja pölyiseltä) on tämä tauluhylly sekaisuudestaan huolimatta ihan ookoo minullekin. En vaan saa siihen enempää tavaraa mahtumaan :) ja toisaalta kun oppaat on silmän alla aina niin niitä tulee aina välillä käytettyäkin. Muut keittokirjat on ylhäällä ja se on aina se kynnys lähteä niitä sieltä hakemaan.

Mutta tälläistä tälläkertaa, nyt takaisin etätöiden kimppuun. Ai että nää etäpäivät on mun suosikkeja, villasukat jalassa ja kynttilät palamassa...ja töiden lomassa voi juoda kupin kahvia ja päivitttää blogia. Huippua!