Sivupöytä pyörillä ja kolhuilla

Ostin viime kesänä (vai oliko se jo sitä edellisenä..) pihakirppikseltä vaikka mitä ihmeroinaa. Sekosin jotenkin ja ostin vähän hassuja juttuja. Sitä vastoin en ostanut eurolla (en tiennyt että oli niin edullinen) megafonia ja sitä olen kyllä jaksanut harmitella. Jotenkin semmonen megafoni olisi vaan niin kätevä.
Vaan ostin siis vanhan työkalupakin, jonka on joku näppäräkätinen joskus ihan itse valmistanut ja sitä ei tosiaankaan ole silkkihanskoin käsitelty. On lommoa ja naarmua, kolhua ja maalitkin rapisseet. SE on vähän pyörinyt eteisessä kenkäkaappina ja vähän olohuoneessa koristeena, mutta nyt siitä tuli sivupöytä kun sain miehen ruuvaamaan siihen pyörät alle. Hyvää kuvaa ei näin hämärässä meinaa saada ei sitten millään.

Aika rouheahan tuo pöytä on, mutta ihan kiva. Nyt olohuone on vaihtanut sinivalkoisen kesäilmeen tumman ruskeaan ja valkoiseen. Niin ja tietysti nyt jouluna se punainen siinä vielä mukana. Piristävää vaihtaa värejä sesongin mukaan, sohvien ja verhojen kankaita vaihtamalla tulee kyllä ihan uusi ilme huoneeseen. Nyt vaihdoin lisäksi matonkin, kun kesäksi olin laittanut olohuoneeseen edellisen kodin eteisen maton. Oli ehkä maailman helpoin uudistus, etenkin kun mitään ei tarvinut edes ostaa vaan kaivaa ainoastaan kaapista esiin.

Täälä on taas vaihteeksi vietelty sairastupaa, kun viisveellä oli kummatkin silmät tulehtuneet. Flunssaa ja lämpöilyä siihen päälle. Jotenkin muuten ihan pirtsakkana hän sitten on hillunut täällä kotosalla ja varmasti innoissaan palaa 2 päivän kotoilun jälkeen kavereiden luokse päiväkotiin. Nyt itsellä kutisee silmä siihen malliin että varmaan saan hakea tipat seuraavaksi itselleni.
Pomoni on jotenkin ymmärtänyt että kun hoidan kotona sairasta lasta, olen etäpäivällä ja voin hyvin tehdä pikkuaskareita (jotka muuten voisin hoitaa ihan hyvin joskus loppuviikosta toimistollakin) ja koska jostain syystä on niin huono omatunto kun joudun olemaan kotona sairaan lapsen kanssa että niitä pikkutehtäviä sitten kiltisti suorittelen vaikka vähän harmittaakin. Nyt ne vielä onnistuivat, mutta kun viimeksi kotona oli kaksi potilasta oli töiden teko siinä ohessa aika haasteelllista. Onko muilla pienten lasten äideillä sama homma?

Siinä se potilas riehuu yöpaita päällä ja hihkuu innoissaan. Ei kovin sairas siis enää...

Jouluverhot sain tässä saikkuillessa vaihdettua ruokailuerkkeriin ja kovin on nyt joulunpunaista. Joulukoristeetkin potilaan kanssa tutkittiin läpi ja aikamoista rihkamaa oli yksi iso laatikollinen. Nyt täytyy tosiaankin tänä vuonna tehdä se jota jo monena vuonna olen suunnitellut; ostaa joulukoristeet ale-myynneistä. Jostain syystä joulun jälkeen, joulua liika-annoksen nauttineena ei vaan ikinä ole napannut mennä ostamaan lisää joulukoristeita.. Tiedätte varmaan tunteen :)

Kuulumisia ja uusi upea lankkupöytä

Täällä sitä ollaan vaikkei blogiin oikein kerkiä enää kuulumisia kertomaankaan. Kotia laitellaan ja somistellaan, kokkaillaan ja askarrellaankin...mutta kyllä suurinosa ajasta menee nykyään töissä, tarhassa ja harrastuksissa. Olen varmaan niin hidas liikkeissäni etten kertakaikkiaan tajua miten joissakin perheissä lapsilla voi olla monta harrastusta. Nyt olen yrittänyt pitää sääntönä yksi harrastus per henkilö...ja jo niiden ylläpitäminen pitää kiireessä. Itse olen ottanut muutaman vuoden harrastuksista kieltäytymisen takaisin ja harrastanut jumppaa mahdollisuuksien mukaan montakin kertaa viikossa. Ai miten hyvä mieli siitä tuleekaan ja kivointa on että vanhin tyttö on innostunut välillä tulemaan mukaan. Mitään näkyvyyttä kropassa tuo jumppailu ei tosin ole tuottanut, mutta tärkeintähän on hyvä mieli :).

Ja nyt aiheeseen, josta piti postata jo aikoja sitten...uusi keittiön pöytä!
Jo kesällä mies teki pihalla ylimääräisenä makaavista laudoista mittojen mukaan pöydän. Ruokailuerkkerimme on 3m leveä ja laskimme että tuoleille on jätettävä 90cm+90cm..kuitenkin lautojen mitat olivat sellaiset ettei 120cm leveää pöytää olisi helpolla saanut. Nyt pöytä on siis 130cm leveä ja pari metriä pitkä. Ja se on aivan täydellinen -niin koko kuin näkökin. Mies maalasi sen vain kerran ja näytti hyvältä. Nyt lankkujen rakoset on kuitenkin vähän eläneet ja ehkäpä uusintamaalaus ensikesänä voi olla tarpeen. Kaunis se on kuitenkin. Leveän pöydän ehdoton etu on että ruoat mahtuvat pöytäään, saarekkeen käyttö noutopöytänä on vähentynyt radikaalistu ja ruokailuhetket rauhoitttuneet kun vieraiden ei tarvi ravata noutopöydässä santsaamassa. Hassua myös mutta monen vieraan mielestä ruokailuerkkeri näyttää nyt isommalta kun siinä on isompi pöytä..ei siis ahtaammalta kuten voisi kuvitella.

tällä pöydällä syödään, askarrellaan ja bloggaillaan :), kuten kuvasta näkyy.

Tykkään tästä pehmeästä värimaailmasta joka ruokailutilassa on. Ei pelkkää valkoista, eikä mitäään räväkkkää...pehmeää ja sopusointuista, ihan niinkuin tämäntalon emäntä ;). Tuolit on maalattu kolmella erivärillä; valkoisella, vaaleanhaalealla harmaalla ja vaaleanpunaisella (kuvassa näyttää muuten pinkimmältä kun onkaan). Jos katsoo huolimattomasti ei sävyjä tai sävyeroja huomakkaan, mutta ne tuovat hauskan tunnelman. Hillittyä huvikumpua, joka jatkuu olohuoneessa ikkunaan unohtuineiden viirien muodossa. Ne ovat jäänne synttärisumasta ja merkki sopusointuisen emännän laiskuudesta...tai oikeastaan ajanpuutteesta.

Yllätysvieraat ja talontarkastajat ovat vähentyneet radikaalisti. Se on antanut leppoisamman olon ja tuntuu että koti voi olla koti, ilman että sen pitäisi olla edustuskunnossa vähän aina. Toki tykkään siisteydestä edelleen, mutta se ei tarkoita enää että asiasta murehtisin päivittäin. Pyrin että tavarat olisi suurimmaksi osaksi kaapissa, mutta elämännäköisiä nurkkauksia on alkanut syntymään...niin keittiön tasolle kuin keittiön seinällekin.

Keittiön seinälle on liitutaulun viereen kotiutunut tauluhylly, jossa on ajankohtaisia opuksia...kokkikirjaa ja puutarhaopasta. Lasten DVD ja muuta siihen unohtunutta tavaraa. Tosi kätevää. Vaikken ole avohyllyjen ystävä (ne tuppaavat minulla näyttämään aina sekaiseltaa ja pölyiseltä) on tämä tauluhylly sekaisuudestaan huolimatta ihan ookoo minullekin. En vaan saa siihen enempää tavaraa mahtumaan :) ja toisaalta kun oppaat on silmän alla aina niin niitä tulee aina välillä käytettyäkin. Muut keittokirjat on ylhäällä ja se on aina se kynnys lähteä niitä sieltä hakemaan.

Mutta tälläistä tälläkertaa, nyt takaisin etätöiden kimppuun. Ai että nää etäpäivät on mun suosikkeja, villasukat jalassa ja kynttilät palamassa...ja töiden lomassa voi juoda kupin kahvia ja päivitttää blogia. Huippua!

Olen nyt koko tämän 2-vuotta jonka olemme täällä asuneet suunnitellut uusivani erkkerin verhot. Lahjaksi saadut röyhelöverhot olivat jotenkin asteen liian hörhöt minulle kokoajan. Mutta en saanut oikein aikaa ja ideaa milaiset olisin tilalle ommellut. Taisin muutaman kokeeksi ommella, mutta ne eivät sitten miellyttäneet tarkkaa tyylisilmääni :). Tai jotain.

No mutta vkonloppuna sain vihdoin urakan hyvään malliin. Nyt on 3/5 ikkunoista valjastettu uusilla rullakapoilla. Ne olivat ihanan helppo ommella ja vielä kun keksin miten saan tönköt naurut jotenkin nätisti niin nehän istuu ikkunaan kun satula sialle. Mikä onni saada ne hörhelöt pois ikkunasta. Kankaana on ikeasta hamstratut ruutukankaat vakoisella puuvilla vuorilla varustettuna ja arkistoista kaivetuilla pitseillä somistettuna (ei taida edes erottaa kuvasta, mutta siinä keskellä kukee pieni pitsinauha. Uskokaa vaan).

Huomaattehan ulkona tönöttävän uuden katulyhdyn. Se on niin hieno, tuli pihalle heti ryhtiä kun se siihen iskettiin. Kartano tunnelmaa, vai mitä? Hankimme sen kyllä jo kesällä ja tiedättekö miten siitä saisi vielä hienomman??!!! Jos siihen saisi valon. Voi hitsit jos sillä kylän parhaalla (ja ainolla) sähkärillä olisi pikkusen jossain rakosessa aikaa ja poikkeaisi meillä. Olisi niin ihana saada tuohon illalla valo.

Viikonloppuna, kun minä ompelin, ihana mieheni valmisti meille ravioleja sieni- ja aurinkokuivattu tomaatti täytteillä. Oli NIIN hyvää. Pastakone ja raviolimuotti pääsi vihdoinkin tosi toimiin. Kauan niitä on toimettomana kaapissa piiloteltunkin. Täytyy tehdä useammin itsetehtyä pastaa, se kun on niin paljon parempaa kuin kaupan makaroonit.

Kurkku on tuntunut karhealta jo viikon aina aamuisin. Mutta siitä sitten aina päivän kuluessa olo on kohentunut. Tänään ei kyllä, nyt on aika veltto olo, kurkkuun sattuu ja jokapaikkaa kolottaa. Onneksi mies laittoi takkaan tulen ja minä löysin kaapista viime jouluisen Blossa glögi pullon (se maistuu muuten paljon paremmalta nyt kuin viime jouluna...). Jeejee.

ps. käytättekö te tiskikoneessa kirkastetta ja suolaa?

Tuolien vakaisu

Ennen töihin paluuta olin tehnyt itselleni listan tekemättä jääneistä hommista, tyyliin "pese kylppärin kaakelien saumat". Sain ihan stressin aikaiseksi, kun en sitten millään viikossa suoriutunutkaan kaikista (lapset oli päiväkotiharjoittelussa 5h/pvässä -ja se 5h meni niin siivillä). No mutta ruokailuryhmän vanhat ja kärsineet tuolit sain kuitenkin maalattua. Pöytä täytyy myös maalata, mutta ei sillä niin kiire -meillä on aina pöytäliina kuitenkin.

kärsineet 10v vanhat tuolit saivat pihalla uuden värin

tässä tuolit vielä vanhalla värillä. Kuten näkyy on pöytä ihan auttamattoman pieni meille..

ja tässä nopsa räpsy bloggailu paikastani. Lasi mehua ja vähän kuivatuja hedelmiä mmm. Eikös olekin valoisemman oloista valkoisten tuolien kanssa? Uudet verhot on työlistalla, nykyiset on niin kesäiset..

Ensin hioin ja sitten maalasin. Maalasin, maalasin ja maalasin. Kyllä! 3-4 kertaa jouduin vetämään maalin, sillä pohjaväri oli niin tumma. Eli siinä se menikin iso osa siitä viikosta :). Mutta olipa kiva saada se tehtyä, kun hommaa on suunnitellut jo monta vuotta. Tulos oli minusta kiva. Isompi pöytä pitäisi saada ja tuo nykyinen kantaa työhuoneeseen. Maalaan sen vaikka sitten siellä vakoiseksi, tai ehkä vaaleanpunaiseksi :). Ja kun saame päätettyä pöydän koon vaihdamme lampun oikeaan paikkaan (=lue mies vaihtaa). toivottavasti.

Arki rullaa jo melko kivasti. Kotona olosta nauttii ihan erilailla kuin silloin kun oli kotona aamusta iltaan. Lapset nauttii pienessä tarhassaan, jossa on 8 lasta ja 3 tätiä. Minä nautin omista perjantai vapaistani ihan sata lasissa. Saan siivota ja järkkäillä ihan rauhassa. Ja joskus vaikka käydä omilla asioilla tai ehkä joskus raaskin lähteä kaupungille. Elämä maistuu hyvältä. Töissäkin ehkä alkaa viihtymään kun saa oman työnkuvansa jotenkin selvemäksi, nyt tuntuu että hommia on vaan riivitty kasaan kiireellä sieltä täältä. Nautin nykyään niinkin hassusta jutusta kuin työmatkasta. Minusta on kiva istua hetki yksin autossa ja kuunnella aamuradiota. Ennen inhosin autolla ajamista ihan minne ja koska vaan. Nyt se tuntuu melkeinpä omalta ajalta. Ihan hassua.

Huomenna on kiva päivä tiedossa, sillä ihana mieheni osti meille liput katsomaan Stand-up:ia ja sen jälkeen syömään mun synttäreiden kunniaksi. Ihan kahdestaan, luksusta. En ole kovin innostunut elokuvista, tuntuu että niitä voi katsella kotonakin mutta hauska teatteripätkä (ja stan-up on ihan mun suosikkia) piristää kummasti. Tai konsertti. Taidan olla siis keski-ikäinen (ei leffat ja baarit enää nappaa) -myös sisäisesti :).

Mun viikonloppu alkoi tänään! Mukavaa viiikonloppua muillekin!

ps. vaikka muuten kaikki on loistavasti niin meidän astianpesukone hajosi. Sehän on 2.5v vanha, katsotaan suostuuko Whirlpool vielä korjaamaan sen takuun piiriin. Jos joku harmittaa niin se että ostimme halvat kodinkoneet, ne on toimineet huonosti kokoajan ja nyt sitten hajosi eka jo kokonaan. Ehkä olisi pitänyt satsata alunperin niihin Mielen koneisiin niin ei tarvisi harmitella....jos jollakulla hyvä astianpesukone, jota suositella niin laitathan kommenttia!! Tarvitsemme integroitavan mallin.

ps2. toinen ikävähomma on olut kuluneella viikolla kouluaisen päähän majan tehneet täit. Hyi yöks miten ällöttävää. Ja pyykkikone on laulanut...laalaa laa.

terassi

Vaikka piha on vielä notkollaan lunta joka peittää ihanasti alleen kaiken mudan ja rojun, niin kyllä sitä vaan on alkanut jo miettimään mitäs kesällä pihan suhteen ehdittäisi tehdä. Koska pikkulapsiperheessä (ainakaa tässä) ei tunnu olevan liiemmilti luppoaikaa yritin miettiä ihan ne pari tärkeintä juttua mihin yritettäisi panostaa tänä kesänä, ne mitkä olisi ihana saada valmiiksi.

Ja 5 Top listani olisi:
1.Terassin katto ja pylväät valmiiksi (puuhaa miehelle)
2. talon ympärillä olevien kasojen siloittelu ja polut talon ympäri (kaivinkone tilattu)
3. Terassin alataso ja sen viereen hiekkalaatikko (ja lisää puuhaa miehelle)
4. yrttilaatikot vanhoista ikkunoista (ikkunat jo saatu, mutta laatikoiden tekijällä jo aikapaljon muuta hommaa. kts yllä)
5. yksi kukkapenkki joka suunniteltu ruokailuerkkerin lähelle. Olisi kivampi katsella sitä kuin sotkuista pihaa (ja tähän hommaan minä itsekin voisin sopia. jee). Laitan kuvan ja kukkalistan kunhan saan sen skannailtua...

On joskus (tai aika usein) kurjaa kun kaikki rakennuspuuhastelut kaatuu miehen niskoille. Mutta kun kaikki onneksi ymmärtävät ettei meikäläisen hermoilla ja taidoilla esim. pysty terassin kattoa rakentamaan niin ehkä se vähän auttaa kurjaan tunteeseen. Ihan vaan sivuhuomatuksena että maalasin äsken lastenhuoneen lipastonkin näppärästi ensin otepohjalla ja sitten maalilla ja sitten taas otepohjalla kun en huomannut että se ei ollutkaan maalipurkki, Kukaan ei varmaan ikinä ole ollut yhtä näppärä. Voite vaan kuvitella että otti päähän. Olisin saanut nimittäin tänään projektin valmiiksi...mutta ei taas on edessä pari hiomishommaa ja maalausta.)

Yläkerrassa meillä on iso parveke, mutta sen käyttö on tähän asti rajoittunut vain petivaatteiden & vaatteiden tuuletukseen. Pikkuinen pöytä ja pari tuolia sinne varmasti hankitaan, mutten silti usko siitä tulevan mikään huippusosittu oleskelupaikka. Ulkona ruokailut ja oleskelut varmasti keskittyvät tulevinakin kesinä alakerran terassille ja siksipä haluat ehdottomasti myös alaterassin. Ison alaterassin. Mies ei hihkunut onnesta kun asiasta juteltiin, mutta ehkä suostuu senkin urakoimaan. Tässä allaolevassa kuvassa on JUURI SAMANLAINEN alaterassi josta minäkin haaveilen. Meille portaita ei tulisi kuin muutama porras yläterassilta alaterassille ja alaterassilta maahan ei varmasti yhtään.

Unelmieni alaterssi

kuva: Krista Keltanen, napattu jostain joskus netistä kun oli NIIN samanlainen kuin oma suunnitelma

Huomenna tiedossa retki tampereelle. Jipii.
Sattuisiko jollakulla olemaan hyviä vinkkejä ravintoloista jonne voi mennä kahden pienen kanssa, niin että pystyisi itsekin syömään hetken (= leikkipaikka tms viihdyke tarjolla). Ei chicos ta mäkkäri tyyliä kuitenkaan. Olen alkanut miettimään että miksei paremmissa ravintoloissa ikinä ole leikkipaikkaa tai muutenkaan huomioitu lapsia. Eikö sinne haluta lapsiperheitä? Eikä lapsiperhe aikuiset halua syödä hyvää ruokaa? Me haluttaisi...mutta miedän lapset ovat niin arvaamattomia ettemme vielä mene ihan takuuseen meneekö ravintolakäynnit pitemmän kaavan mukaan ilman ongelmia. Joo tietty toinen vaihtoehto on vaan raahata yllätysreppu mukaan jossa on kaikki kadonneet (= nyt ihan uudelta tuntuvat) roinalelut.

Mukavaa loppuviikkoa!

Valo

Kun suunnittelimme ja mietimme millaista taloa rakentaisimme olin kokoajan kärkkäänä valon kanssa. Halusin että kotimme olisi mahdollisimman valoisa. Halusin ehdottomasti iiiiisot ikkunat etelään ja ruokailuerkkerin länteen, jotta ruokapöydässä istuessa nauttisimme mahdollisimman usein auringosta ja valosta. Mielestäni onnistuimme saamaan oikein valoisan kodin. Talvellakin, kun valoa on vähän tuntuu että kotonamme on valoisaa (okei, oli niitä muutama aika harmaa päivä kun ei aurinkoa oikeasti näkynyt koko päivänä taivaalla). Vaan kaikella on nurja puolensa, nimittäin jo nyt auringossa ruokapöydässä kylpiessä muistuu mieleen ne hikiset hetket viime kesänä. Siis eihän tuossa ruokapöydän ympärillä vaan voinut istuskella ollenkaan. Siinä paistoi tosiaan AINA :)
Nyt pitäisi keksiä joku kätevä ja kaunis ratkaisu -ennenkuin hikiset ajat koittavat ja ne ovat onneksi jo aika lähellä. Oikeastaan vaihtoehdot joita mietin ovat rullaverhot, kaihtimet tai ulos tuleva markiisi. Kaihtimet ovat minusta vähän rumat (ellei ole reipas ja nosta ne ihan kokonaan ylös aina kun ei halua aurinkosuojaa kaikista neljästä ikkunasta. Tiedän etten ole niin reipas) paitsi puukaihtimet joita en kuitenkaan halua, mutta toisaalta kaihtimet ovat vaan niin hyvät aurinkosuojat ja niitä voi myös käyttää vain osin suljettuina kun haluaa myös nähdä ulos. Rullaverhot tuntuu vähän hankalalta ujuttaa nykyisten verhotankojen alle niin että ne olisivat kauniit (minusta verhotangon ja katon väliin pitää jäädä mahdollisimman iso rako) ja markiisista en oikein osaa muodostaa edes mielipidettä. onko jollakulla kokemusta niistä? Kalliiita ne vissiin ainakin on.

Olohuoneeseen ei onneksi tarvita mitään kaihtimia, sillä terassin katto suojaa mukavasti auringolta, mutta antaa silti valon tulvia sisään. Näkösuojaa ei tarvita mihinkään, sillä naapurit on toistaiseksi aika kaukana.

Pääsiäinen on vietetty hyvin rennosti, muutamaa suklaamunaa ja virpomista lukuunottamatta ei pääsiäistä ole sen kummemmin julistettu. Viettettiin mukava päivä Helsingissä hyvän ystävän ja isojen tyttöjemme kera. Oli ihanaa shoppailla ilman pikkuisia rusinan mankujia ja käydä syömässä rauhassa sekä hyvää ruokaa että ihania pullia (ihan vaan syödä ja jutella, ilman että toisella kädellä syöttäisi/ ojentaisi/ nostelisi leluja/ lukisi kirjaa jollekulle). Mutta oli kamala tajuta etten tosiaankaan enää osaa sanoa mistä saa hyvää ruokaa tai mistä kannattaa katsella kivoja vaatteita. Olin aivan turistina, mutta sehän oli mukavaa vaan :)

Kävimme lastenkin kanssa viime viikolla Helsingissä, kun miehellä oli talviloma ja vierailimme Ateneumissa. Oli mukavaa ja lapsetkin viihtyivät kun pääsivät leikkimään leikkiruualla Carl Larssonin kotiin. Mutta ei siinä ehkä niin itse ehtinyt tauluja katselemaan. Mutta kiva reissu oli sekin.

ps. Kylpyhuonekin on jo edistynyt ja laatat on saatu lattiaan. Jee jee.
Ja suihkutkin hankittu. Niistä joskus toiste enempi.

Ihanaa pääsiäistä!

eteinen

En ole ehtinyt bloggailla, mutta täällä ollaan ja kevättä ootellaan! Ohjelmaa on jokapäivä sen verran ettei muka ehdi blogia päivittelemään ja illalla ei vaan enää jaksa. Täytyisi yrittää ottaa kaikki ilo irti näistä vikoista koti-äiti kuukausista sillä syksyllä koittaa oikeisiin töihin meno ja se oikea kiire... :). Niinpä yritän treffailla kavereita ja hengailla mahdollisimman paljon. Ja nyt se onkin ollut mahdollista kun lapset on kerrankin terveinä ja vieläpä samaan aikaan. Ihan luksusta!

Kutsuin isomman porukan kavereita kylään sunnuntaina ja siivoilin eteisestä omat takimme pois, jotta vieraat saisivat omansa naulakkoon. Siinä sitä sitten taas tuli yksi juttu mieleen, jonka olisimme voineet tehdä toisin. Nimittäin eteiseen olisi ollut järkevä yhdistää kuraeteinen vaikka niin että se jäisi liukuoven taakse, jolloin vieraiden tullessa sisään ei kuraeteistä näkyisi. Tiedättehän...eteinen olisi aina puhdas ja naulakoissa tilaa  :).

Suunnitellessamme taloa ajatus oli että kuraeteinen on khh puolella ja sinnehän käydään takapihan kautta. Ajatuksena, että kuraiset lapset tulevat omalta pihalta sisälle. No koska oma piha ei ole valmis ei tuota ovea juurikaan lasten kanssa käytetä. Khh viedään kyllä joskus kuraiset vaatteet huuhdeltavaksi ja kuivumaan, mutta ei sitäkään kovin usein. Eteisemme on ihanan iso, mutta NIIN kesken. Vaunuja siellä majailee yleensä kaksinkappalein ja naulakot pursuaa omanväen vaatteita ja  myös niitä työ/ulkoiluvaatteita jotka nimenomaan piti majailla siellä khh kuraosastolla. Höh.Nyt kenkäkaapin virkaa hoitaa lastenhuoneen vanha hyllykkö, johon kaavailin verhoa joskus..mutta se jäi suunnittelu tasolle. Mietin että tarviiko se edes verhoa..kengäthän on siellä ihan siistissä rivissä (toisin kuin ne jotka ovat hujanhajan lattialla).

Mitäs olette mieltä? Ja tarkoitushan on laittaa kenkäkaapin tilalle kiinteät laatikostot joiden päälle voi istua kenkiä pukemaan (kunhan päästään niistä vaunuista...) eli mikään lopullinen tuo kirjahylly-kenkähylly ratkaisu ei ole. Eiu myöskään sen vieressä oleva ihana kenkähylly, mutta jotain oli vaan laitettava. En muuten tajua mihin ne naiset (tai miehet) kenkänsä laittaa jotka omaavat kymmeniä kenkiä, minulla ei ole mielestäni kovin montaa ja siltu säilytykseen menee aika iso tila...

Saimme vihdoinkin hankittua vaatehuoneeseen hyllyt ja huomasin että kaikenlaisen romun säilyttämiseen menee aikapaljon tilaa. Seuraava projekti onkin viedä lastenvaatteet kirppikselle. Niitä on taas jo monta laatikkoa. Ja rakentajille tiedoksi :vaatehuoneet ja muut varastot ei koskaan ole liian isoja ja niitä ei koskaan ole liikaa :)

Ihanaa kevättä!

Sairaskertomuksia ja saunasuunnitelmia

Sähkökatkoksen jälkeen netti on toiminut hyvin vaihtelevasti. Niin  vaihtelevasti etten ole viitsinyt edes ryhtyä tekstejä rustailemaan. Mutta nyt on sopiva hetki, muut joko nukkuu päikkäreitä tai ovat mummulassa hoidossa. Siis laitanpa tänne nyt ihan vaan tiedoksenne että elossa ollaan ja hyvissä voimissa.

Tänään piti olla nuorimmaisen kitarisaleikkaus (ne korvatulehdukset ovat olleet osa elämäämme taas heti kesän jälkeen) ja korvien putkitus. Olemme antaneet kuitenkin nyt tässä rinnalla homeopaattisia lääkkeitä ja sen kuultuaan ei anestesia lääkäri uskaltanutkaan lähteä kitarisoja leikkaamaan (pelkäsi lääkkeiden yhteisvaikutusta, josta ei ollut tietoa). No onneksi, sillä korvalääkäri totesi putkituksen jälkeen ettei risoja olisi otettu muutenkaan pois. Ne kuulema olivat ihan pienet ja eivät häiritse ainakaan vielä.
Homeopaattisista lääkkeistä on ollut minusta hyötyä, poika on paljon reippaampi ja nyt putkituksen yhteydessä korvat olivat ensimäistä kertaa terveet. Aiemmin antibiootit eivät parantaneet korvia, mutta ehkä ottivat terävimmän kärjen tulehduksesta pois. Putket laitettiin nyt kuitenkin, sillä taustalla oli kaksi korvatulehdusta (mutta viimeisimmät korvatulehdukset olivat nyt vain varjo niistä aiemmista, joissa oksennettiin ja valvottiin ja itkettiin). No nyt olen täällä toiveikkain mielin joskos putket ja kokoajan karttuva  ikä sekä homeopatiat takaisivat terveempää elämää nyt loppu talveksi. Lupaavalta näyttää!!

Kylppärin alkuperäinen pohjapiirros

Saunan kylpytilan suunnittelut käy kuumana. Ja nyt näyttäisi siltä että
1. suunniteltua wc pyttyä ei tulisikaan vaan sen tilalle kaavailen jotain ihanaa vanhaa liinavaatekaappia pyyhkeille ja shampoille.
2. kylppärin laatat tulevat olemaan ne jo hankitut valkoinen tiililadonta seinälle sekä tumman ruskea lattialle.  Ei vaan ole energiaa ja rahaa alkaa vaihtamaan, jo hakittuja. Ja onhan ne ihan peruskivat nyt kuitenkin ja ennenkaikkea JÄRKIemännän valinnat. Tuommoinen vaihteleva, jo valmiiksi kuraisen oloinen, on aina helpompi kuin vaalea tälläisessä mutakukko-porukassa. Ja kylppäri remppa tulee ajankohtaiseksi taas 25-vuoden päästä kun me ollaan jo melkolailla eläkeikäisiä. Silloin vaihdetaan ne vaaleammat :). Ehkä.
3. Oven oikealle puolelle tulee n. 140cm korkea väliseinä, johon ripustuskoukut pyyhkeille (kerron joskus myöhemmin paremmin). Hyllyjä ei, sillä muuten seinästä tulee miehen mielestä liian paksu ja suihkutila jää liian kapeaksi. Tässä ollaan erimieltä, mutta parempi vissiin joustaa...tälläkertaa :).

Hahmottelua pikkumuutoksista kylppäriin. Väliseinä meillä siis vain seinä, ei kaappi kuten kuvassa. Mutta mitoiltaan aika samankokoista mietimme.

Järki-ihmisen laatta. Sama kuin khh ja nyt laitetaan siis myös saunaan ja kylpyhuoneeseen, Saumat voisi olla jopa tummemmat kylppärissä. Sillä omantukan värjääjänä  ja karvaisen koiran omistajana tiedän että saumat vaihtaa helposti väriä..

Ammeen taakse (saunaseinälle) ajattelin joko avohyllyä tai sitten ihan sellaista pientä seinäkaappia. Olen huomannut että sauna ja suihkutavarat vie ylättävän paljon tilaa. Ja lisää tilaa tarvitaan kokoajan kun kolmas pikkunainen alkaa muutaman vuoden päästä haalimaan omia shampoitaan ja hoitoaineitaan  talouteemme. Sillä onhan se melko varmaa ettei jo käytössä olevat sitten enää kelpaa...

kaappi: sisustus nostalgia

Että tälläisiä suunnitelmia ja sairaskertomuksia tälläkertaa.

Opin viimeviikolla että Lidl- nimisestä puljusta saa yllättävän hyviä prezeleitä. Luulin ettei hyviä saa kun Stokkalta, vaan IHAN väärä oli se luulo. Siellä niitä oli Liiterin paistotiskillä ja oikein sopuhintaa. Opin myös että liiteristä saa ihan kelpokamaa muutenkin (siis ruokaa, en ehkä ole vielä ihan vakuuttunut siitä vaate ja tavara osuudesta. Mutta varmaan ihan ajankysymys koska hiihtelen Lidl-trikoissa kylillä). Mutta vakavasti puhuen; Ihan suotta se mies sitä aina haukkuu. liiterin jäätelökin on ihanaa. Eläköön Lidl!

Mukavaa viikonloppua!

ps. Mies huusi meille kaksi aivan huippukivaa peiliä. Laitan kuvia joskus. Itse en päässyt huutokauppaan (vain siihen alkunäyttöön, opastamaanmiestä että noita peilejä meille sitten) ja harmitti aivan kamalasti. Sillä kamat olivat menneet ihan tosi huokealla hinnalla. Ruokapöytä kahdella jatkopalla ja tuolilla, tukevaa antiikkia -vuosiluvusta en tiedä- 350e. Miettikää!!
Ja just se mitä meillä kaivataan. Isoa ja jatkettavaa pöytää, mutta enhän mä voinut ymmärtää että ne NIIN halvalla myy, näytti että hinnat on ainakin 1000e ja siitä ylöspäin. Että alappas Kirsikka käymään huutokaupoissa, niissä näyttäisi olevan hinnat kohillaan. :) No heh heh. Taisi olla vaan reilu huutokaupan pitäjä. Niin tai näin, nyt on kova hinku päästä uudestaan huutokauppaan, semmoiseen jossa huudellaan halvalla hyvää tavaraa... :). Onko sellaisia tiedossa?

Katkos

Niin meillä oli se ihana sähkökatkos, kuten monella muullakin. Meillä se onneksi kesti vain vähän alle 3vrk mutta tässä lähellä joku oli monta päivää kauemmin ilman sähköä. Aluksi se ei haitannut paljoakaan, mutta kun on yli vuorokauden ilman juoksevaa vettä ja jääkaappia niin niitä alkaa arvostamaan ihan erityylillä.
Olihan se kiva syödä kynttiläillallisia ja aamiaisia ja lounaitakin (oli meinaan NIIN synkkää ihan aamusta iltaan), mutta kyllä se hämäryyski alkoi sitten vähän jo kyllästyttämään -kun ei oikein nähnyt tehdä mitään. Iso eläköönhuuto vain joulupukille jolta sain otsalampun - se oli kultaakin kalliimpi täällä vaellellessa.
En ole ollenkaan sissiainesta ja luovutinkin jo kahdenpäivän jälkeen ja pakkasin pikkuiset autoon ja suuntasin mummolaan. Siellä pääsi suihkuun ja sai lämmintä ruokaa. Ihan juhlaa!

Kynttiläillallinen kahdelle, voileipää ja pillimehua :)

Vaan nytpä on edessä mukavan rento viikko ja taidanpa pikkuhiljaa kerätä joulukoristeita pois. Hankin muuten minäkin nyt sitten seinätarran (vaikka ajattelin etten ikinä..) ja hitsit kun se olikin kiva. Maksoi jotain 5e (täällä) ja sai majailla seinällä pari viikkoa. Sen asennus ei ollut ihan niin helppoa kuin luulin, mutta onneksi miehellä on pitkä pinna...ja onneksi minä en osallistunut siihen hommaan ollenkaan.

Vuoden kokemuksella voin sanoa... -osa2-

Ja jatkuu :).
Olohuone
Pitkulaisen mallinen olohuone, jonka rikkoo kolme sisäänkäyntiä ei ollutkaan ihan helppo sisustaa. Olin askarrellut 1:1 sohvat ja matot paperista ja suunnittelin järjestyksen pohjiksen kanssa ennen rakentamista, mutta ei kaikki sitten mennytkään ihan niin...yhtäkkiä tuli pari bonushuonekalua ja koko suunnitelma piti laittaa uusiksi.

Ideana olohuoneessamme oli ettei sinne tulisi juurikaan muita kalusteita kuin sohvat. Ei siis mitään kirjahyllyjä tms. jottei tavaraa kertyisi olohuoneeseen ollenkaan(jotta sen siistinä pito olisi mahdollisimman helppoa, jotta yllärivieraat voisi ottaa helpommin vastaan). Löysin aivan ihanan talonpoikaiskomeron ja se tulikin sitten asetettua olohuoneeseen. Se imaisi sisäänsä stereot sekä mittavat levykokoelmamme. Lisäksi se säilöö aimo läjät lasten leluja. Olohuoneellamme on kaksi tarkoitusta, lapset leikkivät siinä kun laitan ruokaa tai puuhastelen keittiössä ja aikuiset oleilevat siinä kun on oleiluun aikaa (edelleenkin liian harvoin). Ja tietysti niiden vieraiden kanssa siellä istuskellaan. Oikeastaan usein vieraat istuvat pääasiassa kuitenkin ruokapöydän ääressä ja sohville ehditään vain hetkeksi.


Lila= talonpoikaiskomero, pinkki=sohva, nojatuoli, rahi, harmaa=piano, vihreä=puuarkku
Tässä hassussa kuvassa yritin laittaa teillekin pohjiksen miten ne huonekalut tällähetkellä huoneeseen ovat asettuneet. Sohvahan on ehkä hassusti ikkunan edessä, mutta siinä se on minusta parhaimman näköinen ja huone toimii parhaiten. Ihan parhaiten olisi huoneeseen sopinut varmastikin vain nojatuolit ja ei ollenkaan sohvaa, jolloin isot ikkunat olisivat päässeet parhaiten oikeuksiinsa. Vaan nyt kun sohva on se olkoon tuossa.

Pariovet terassille ovat olleet käytössä ainoastaan juhlissa. Niiden edessä on lasten leikkitila, siihen kaadetaan kaapista jokapäivä kaikki lelut ja yritetään siivota illalla ne takaisin. Käytämme pääasiassa terassille mennessä ovea, joka on ruokailuerkkerissä. Olen erittäin tyytyväinen, että se siihen laitettiin - vaikka joku sen toimivuutta rakennusvaiheessa epäilikin. Niinkuin muuten montaa muutakin juttua, mitkä ovat kuitenkin meillä toimineet. Sen opin talon suunnittelusta, että muiden neuvoja ja mielipiteitä kannattaa kuunnella ja kyselläkin niitä, mutta pitää kuitenkin mielessä ne omat tavat ja tarpeet. Yksi vinkki, jonka saimme oli laittaa takkaseinän keittiön puolelle 40cm syvän astiakaapin, luojan kiitos että jäi laittamatta. Siihen ei totisesti mahdu mitään astiakaappia -ei edes 20cm syvää. Toinen oli takkaseinän pidennys vasemmalta puolelta, jotta siihen olisi mahtunut kirjahylly tms. Voi olla että olisi toiminut, mutta olohuone olisi tuntunut pienemmältä ja aula pimeältä. ja kun kerran emme olohuoneeseen sitä kirjahyllyä halunneet niin eipä tuo seinän pidennys olisi ollut kovin järkevää. Olohuone on minusta onnistunut sellaiseksi kuin halusimme ja se on helppo pitää siistinä (lelut vaan takaisin kaappiin ja -tsadaa- valmis). Tietysti kaapin päälle nyt jotain roinaa on kertynyt, mutta silti aika maltillisesti ja ei häiritsevästi. Tykkään televisiottomasta oleskelusta vieraiden kanssa ja mukavaahan se on ihan oman perheenkin kanssa (kun vaan ehtisin usemminkin). Olohuoneesta ei puutu enää kuin seinältä joku juttu; tuohon nojatuolin takanaolevalle seinälle olen kaavaillut jotakin isoa. Ei vielä tarkkaa ajatusta mitä :)

Alakerran seinillä on kolmea väriä (takkaseinä on maalattu kummaltakin puolelta eri ruskealla, muuten sama sävy kaikkialla). Mielestäni oikein onnistuneet yhdessä. Tunnelma on rauhallinen ja pehmeä -ihan niinkuin toivoinkin. Sellainen missä on mukava rauhoittua ja olla rauhassa.

Ruokailuerkkeri on n.3mx2m ja olisi voinut olla isompikin. Meillä on edelleen hakusessa siihen jatkettava pöytä. Tarvisimme aika-ajoin meinaan isompaa pöytää. Tälle nykyiselle 6h pöydälle erkkeri on ihan passeli.

Että tälläinen juttu tälläkertaa, mulla taitaakin riittää tarinaa tällä otsakkeella loppuvuodeksi :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Vuoden kokemuksella voin sanoa... -osa 1-

Huomasin että meillehän tuli juurikin vuosi täyteen siitä kun muutettiin tänne. Koska rakennusaikana (siis siinä rakennusaikana kun ei vielä asuttu täällä :)) tykkäsin kovasti lukea muiden rakentajien mielipiteitä omien ratkaisujensa onnistumisesta ajattelinpa minäkin vähän listailla mikä on tuntunut toimivalta ja hyvältä tämän kuluneen vuoden kokemuksella.

Kuisti/eteinen
Meillä neliöitä siinä mahtavat 11m2. Se tuntui aika mahtipontiselta suunnitteluaikana (etenkin kun silloisessa asunnossamme eteinen oli 2m2). Vaan ihan sopiva on koko nyt -voisi olla isompikin ja ei haittaisi :)). Tällähetkellä kiinteänä kalusteena on yksi pieni liukuovikaappi. Se ei tosiaankaan riitä 5h taloudessa. Mutta kunhan vaunuista päästään niin sitten laitetaan lisäkalusteita. Mieletöntä miten paljon kengät vie tilaa -eteisessä pitäisi olla vähintään 15 aktiivisessa käytössä olevalle parille paikka. Ilman kuistia elomme olisi aikalailla hankalampaa. Jos sisään tultaisi suoraan ala-aulaan olisi kotimme sotkuinen ja likainen, sillä mutapihaltamme rapaa tulee sisälle aikalailla. Myöskin kaikki ulkovaatteet näkyisivät olohuoneeseen...nyt ne on ihanasti poissa silmistä ja poissa mielestä.
Kuistilla lattiana on sama vaalea iso laatta kuin aulassa. Nyt se on peitetty rumalla kuramatolla, kunnes saamme mutapihan kuntoon ja rapaa ei tule aivan kilotolkulla sisään. Ehkäpä joku tummempi laatta olisi ollut järkinaisen valinta, mutta en silti kadu että vaalea laitettiin. Inhoan kodarin tumman ruskeaa laattaa, olkoon vaan kuinka käytännöllinen vaan.

En muuten tajunnut kuinka tärkeää olisi ollut suunnitella kuistin säilytysratkaisut jo rakennusvaiheessa. Ne ovat aivan yhtä tärkeät arjen kannalta kuin esim. keittiön toimivuus ja siihen kyllä kulutin aikaa oikein urakalla.

Aula
Kuistilta astutaan aulaan josta käynti alakerran huoneisiin ja yläkertaan vieviin portaisiin. Aula on myös reilun kokoinen. Varmasti pärjäisi kapeammallakin aulalla, mutta olen iloinen siitä valosta ja tilasta joka huokuu kun taloon astuu sisään. Nyt portaiden alla on hyödyntämätöntä säilytystilaa. Sinne lykättiin väliaikaisesti ongelmahuonekalumme puusohva. Ja oikeastaan se onkin aika kiva siinä -väliaikaisesti. Puen ja riisun usein lapset siinä. Joskus kun ehdimme niin haaveilen siihen kuitenkin jotakin säilystykalustetta joko kiinteästi tai ei.


Ja ihana linssiludekin on änkenyt päänsä kuvaan...

alakerran pikkuveski
Veski kalustettiin edullisesti Ikealla ja idon peruspytyllä. Onnistuneet valinnat. Allas on ollut hyvä ja paranee vielä, kunhan pikkuiset vähän kasvaa ja heidän kätensä pitenevät niin että ylettyvät pesemään kätensä. Nyt keskimmäinen jo ylettyykin melkohyvin jakkaran kanssa. Koko vessa on ihan valkoinen (vaaleaa lattiaa lukuunottamatta) ja se on ihanaa, sillä väritystä voi vaihtaa aika helposti ja kun pöydälle laittaa kukkia ne tosiaan huomataan. Kesällä siellä oli usein luonnonkukkia ja joskus vien sinne keittiössä olleet leikkokukat vielä "viimeisiksi päivikseen" tai ehkä ihan viimeiseksi päiväkseen :). En halua ihan valkoista kotia mutta tuo pikkuvessa on ihana ihan valkoisena.


Pelkäsin että kyllästyisin paneeleihin. Sitä ei ole ollut ilmassa vielä näin yhden vuoden jälkeen, mutta mies on jotenkin entistä innottomampi toteuttamaan suunnitelmiani ripustella seinille naulakoita ja muita sellaisia. Muuten paneeliseinät ovat olleet ihanat, eivätkä irvistele ainakaan vielä.

Jatkuu, nyt on pakko palata hoitotehtäviin...


Kaunista loppuviikkoa kaikille!

Työhuone dilemma

Olen haaveksinut työhuoneesta aina. Tai ainakin viimeiset 20 vuotta. Ja nyt kun minulla on sellainen, en käytä sitä. Joku vieras sanoikin sitä kodinhoitohuoneeksi...siltä se ehkä vähän vaikuttikin silityslaudat levällään ja kasa puhdasta pyykkiä korissa pöydällä.

Ongelma on etten saa työhuoneesta kivaa. Jotenkin kateissa miten siitä saisi sekä toimivan että kauniin. Toinen ongelma on huono äänieristys ja järkyttävän äänekäs ompelukone...minähän ompelen päiväuniaikaan tai joskus illalla/yöllä. Onglmat on ratkaistu nyt niin että ompelen keittiön pöydän ääressä -aivan kuten silloin kun minulla ei ollut vielä työhuonetta.

Kerään aina netissä surffaillessa kuvia muistiin, tässä joitakin työhuonekuvia joita olen ottanut. En vaan muista tietenkään enää mistä.


Tykkään tuosta ideasta laittaa kaksi lamppua työpöydän päälle. Meidän vanhasta keittiönlampusta voisi ehkä saada tuunailtua vähän vastaavan.


Lokerikot on niin tarpeen kun työhuoneessa on satatuhatta nappia, nauhaa ja muuta roinaa. Olen kerännyt vuosien saatossa aika kunnioitettavan läjän ikean lokerikkoja, suunnittelin maalaavani ne tänäkesänä, väri tosin vielä vähän auki. Ehkä se on sitten kuitenkin se valkoinen, sillä työhuoneen seinät ovat kovin tummat ja jos lokerikoissa vahvat värit saattaa huoneesta tulla liian pimeä minun makuun.



Ja viimeisenä vaan ei tosiaankaan vähäisenä on samantapainen hyllyratkaisu jollaista olen mielessäni pyöritellyt. Haaveilen että voisimme rakentaa samalla idealla hyllyköt, joissa lattiatasolle tulisi todella isot ulosvedettävät laatikot (joihin saisin säilöttyä langat ja kankaat). Hyllykkö voisi olla avohyllykkökin tai sitten jos sattuisimme löytämään vanhoja kivoja ikkunoita niin niistä saisi hyvät pölysuojat tavaroille. Laatikot voisivat olla ihan irralliset laatikoit joihin laitettaisiin vain pyörät alle. Ja mukavinta olisi jos kokohomma olisi puusta. Nyt vaan puuttuu enää materiaalit ja tekijä tälläiselle hyllylle.

Työhuone on myös ainoa huone jonka ajattelin ainakin toistaiseksi jättää ilman verhoja. Maisema on niin kaunis tuosta(kin) huoneesta ja jotenkin huone ei edes minusta kaipaa verhoja.

No nythän se alkoi kuulostamaan silä että suunnitelmat on hyvällä mallilla, enää puuttuu se hiljainen ompelukone.

Ihana aurinko, tänään tiedossa mukava puistopäivä vanhojen tuttujen kanssa.

verhoja ja väripterapiaa

Kuten jo kerroinkin olen saanut lastenhuoneen ja yläkerran aulan verhot valmiiksi. Aulan verhoihin täytyy keksiä vielä joku juju. Nyt siellä ihan vaan valkoiset rullakapat. Kaipaa vielä sitä "jotain".
Mutta lastiksen verhot tulivat valmiiksi ja olen niin tyytyväinen. Sekä siihen miltä ne näyttävät, että mitä ne maksoivat. Kerrankin pystyin hyödyntämään vanhoja varastojani verhoissa ja ruudulliset kankaat ovat siis komerosta. Vain tuon kuviollisen ostin ja sekin oli niin superhalpa ettei 4 verhoon kulunut kuin alle 10e. Pitsitkin löytyi varastosta.





Ainoa harmi oli ettei verhorenkaita ollut tarpeeksi, joten verhojen asettelu kauniisti ei oikein onnistunut. Renkaita tilattu, nyt vaan ootellaan koska ne saataisi :)

Vaaleanpunaisen kaipuu on nyt jotenkin niin voimakkaana päällä että yritin vähän katsastaa mistä se mahtaisi kertoa. Uskon vahvasti siihen että värit vaikuttavat ihmiseen, toisiin enemmän ja toisiin vähemmän. Uskon myös että värimieltymykset ovat merkki jostain. Minulla on kirja aiheesta nimeltä "parantava sateenkaari". Vähänhän se on hömppä, mutta on siinä paljon hyviäkin juttuja joihin uskon. Suosittelen lukaisemaan, löytyy varmaan useimmista kirjastoista ja kertoo siis värien vaikutuksesta pukeutumisessa/sisustamisessa yms.

Tässä vähän mitä netistä löytyi vaaleanpunaisesta

Pukeutumisopas: Vaaleanpunainen viestii lempeyttä ja empatiaa. Se korostaa naisen feminiinistä puolta, ja joka naisella pitäisi olla jotain vaaleanpunaista.

Väriterapeutti: Vaaleanpunainen liittyy epäitsekkääseen rakkauteen, lempeyteen ja hoivaamiseen. Sillä on rauhoittava vaikutus ja se tuo lohtua tunne-elämään.

Lähde HS
No pukeutumisessa minulla on aika vähän vaaleanpunaista. Pari huivia.

Tummat ja kylläiset värit siis kiihdyttävät, ja kirkkaat ja haaleat värit rauhoittavat. Tästä johtunee se, että aggressiiviset pidätetyt rauhoittuvat hetkellisesti vaaleanpunaisessa sellissä, ja että käden puristusvoima on suurempi sinistä kuin vaaleanpunaista väriä katsottaessa: tyypillinen vaaleanpunainen on kirkkaampi ja haaleampi kuin tyypillinen sininen. Kirkasta ja haaleaa punaista katsoessa voi siis rauhoittua ja kylläistä tummansinistä katsoessa kiihtyä.

Vaaleanpunainen vetää puoleensa, jos - haluat, että sinua hellitään / haluat keskittyä lähimmäisiin ja maapallon hyvinvointiin.
No tätä kyllä haluan. Täytyy keskittyä tuohon maapallon hyvinvointiin paremmin, se on jotenkin unohtunut :). Tai hei, ollaanhan me kierrätetty nykyisin huimasti tunnollisemmin kuin ennen.

Ja jostain syystä en tykkää kovastikaan vihreästä, sellaisesta kuusen vihreästä siis. Ja siitä väriterpia sanookin:
Vihreän inho kertoo siitä, ettei arkipäivän elämä kiinnosta.
Ja niin oikeassa on, ei tosiaankaan. Siksi keskitynkin vain juhlimaan :) ja näemmä tiedostamatta olen yrittänyt asia korjata, sillä sisustusemme päävärihän on ehdottomasti ruskea:

--
Kaipuu ruskeaan kertoo ongelmista arkipäivän elämässä; ruskealla värillä voidaan auttaa 'laskeutumaan maan tasalle', kohtaamaan arjen ongelmat ja siten helpottamaan oloa.
lähde: coloria net


Yritän mennä nyt kohtaaman arjen ja laskeutumaan maan tasolle tuonne pesukoneen ääreen, jossa minua odottaa täysilasti puhtaita vaatteita.

Ihanaa ja värikästä viikkoa kaikille!

Sisustuskirjanen

Kaikille raksailua aloittaville ja sisustamisesta innostuneille aivan huippuvinkki. Ota muistikirja, joka sopii käsilaukkuusi ja kokoa siihen kaikki värit, mitat, suunnitelmat yms. Ja tee pikkuinen muovitasku kirjan kanteen kiinni pohjapiirrokselle ja mittasuhdeviivaimelle. On niin tarpeen! tai ainakin minulla olisi ollut.

Nythän talomme on jo melkein valmis, mutta sisustussuunnitteluhan jatkuu läpi elämän :). Niinpä sain vihdoinkin aikaiseksi koota tietoja vihkoseen, jota ajattelin kuskata tästälähin ihan minne kuljenkin. Tähän asti laukussani on ollut vain pohjis ja viivain. Lisäksi avaimenperässäni oleva rullamitta (sellainen minikoinen, sain joskus lahjaksi mieheltä..aivan nappilahja muuten. On ollut tarpeen 101 kertaa). Osa värikoodeista oli myös kännykästä ja ensitilassa näpyttelen loputkin sinne...kännykkähän nyt on aina mukana.





Leikkasin kirjaani jokaisen huoneen seinämaalitilkun.

- Yritän löytää mallitilkuista sopivat koodit myös sohvien ja muiden huonekalujen väreistä. myös portaiden ja listojen värit yritän löytää kirjaani.
- Hapsumatosta otan yhden langat malliksi kirjaani.
- Mittaan sinne kaikkien ikkunoiden leveydet.
- mittaan vaatehuoneen erittäin tarkasti, sen hyllysuunnitelmat ovat edelleen vain osin toteutettuja/suunniteltuja
- Listaan hankittavien huonekalujen ihannemitat.
- laitan ylös myös kuningasideoita, jotka niin nopeasti unohtuvat muuten.

Tämä sisustuskirjan tekeminen oli muuten ihan kuningasidea :).
Minulla on kaveri, joka rakennusaikanaan kuljetti kaikkia kaakeli/parketti yms. näytteitä käsilaukussaan. Laukku painoi varmaan 15kg. Minulle tuo on ihan mahdotonta, jo nyt laukkuni on tyyliä MaijaPoppanen ja täynnä- ihan ilman kaakeleitakin (tiedättehän..vaippoja, rusinoita, leluja, pinnejä, pilttipurkkeja, vanhoja huulikiiltoja.....). Mutta tämä sisustuskirja sinne kyllä mahtuu tai laitetaan mahtumaan.