synttärisuma

Kaikki lapset sekä minä olemme kaikki syksyllä syntyneitä ja siksipä koko syksy on yhtä juhlaa. Tosin viime vuodet se on ollut minulle yhtä stressiä ja itse kehiteltyä ylityöllistymistä. Olen ottanut kamalat paineet lasten synttäreistä ja päätin vakaasti että ensi vuonna otan ihan rennosti, enkä stressaa yhtään. Lasten synttäreitä on juhlittu erikseen niin kaverisynttäreinä ja sukulaissynttäreinä, joten tietty tuplastressit...ihan ilman syytä. Miten onkin saanut kehiteltyä itselleen kamalat paineet moisesta.

Tein kaikenlaisia hybermakeita tarjoiluja. Näyttivät makeilta ja maistuivat vielä makeammilta....

Tein elämäni ensimmäisen barbikakun. Ja koska se oli se eka niin enpä tajunnutkaan kuinka korkea kakusta olisikaan pitänyt tehdä. Ensi kerralla taidan rakentaa kakun levyistä. Koska korkeutta piti jostain kehitellä barbi-paralle lisää, tein sokerimassasta lisukkeen vyötäröstä alaspäin ja näpersin komeat karkkikoristeet päälle. Tämä ehkäpä teki mekosta niin oudon, ettei appiukko tajunnut edes että kakku oli olevinaan barbin hame. No kauneus on katsojan silmissä ja hahmottaminen näemmä myös, sillä itse oli kovin ylpeä tekeleestä. En oikeastaan ole kova näpertelijä, etenkään siinä synttäristressissä...joten tämä oli ihan huippusuoritus minulta. Ja onneksi saaja oli siihen oikein tyytyväinen. Se olikin pääasia :).

Lisäksi valjastin apulaiset auttamaan illan (lue yön) väsyneinä tunteina vielä cakepops kuorrutusten tekoon. Kuorrutus tehtiin candy melts-nameja sulattamalla. Ja ne kuivahtivat niin supernopsaan että siinä sai apurit laittaa vipinää dippailuun (minä sulatin nameja ja kaadoin strösseleitä, -myös maahan yhden purkin siinä soheltaessani). Olin innoissani pyöritellyt niin paljon cakepopseja, että iskin niitä ilman kuorrutusta lopulta myös pakkaseen ja sepä olikin kiva, sillä vanhimman lapsen kaverisynttäreihin ne oli helppo ottaa ja vaan dipata suklaaseen ja strösselit sirotella päälle.

Ja muffinseja olin myös leiponut muutaman satsin pakkaseen (sillä jo aiemmin jakamallani takuu varmalla reseptillä) ja ennen synttäreitä jäi vain koristelu. Vaaleanpunaisissa oli päällä tuorejuustoa ja mansikanmakuista tomusokeria (joka oli TOSI makeaa) sekä suklaakuorrutus jossa oli tuorejuustoa, tomusokeria ja vähän sulatettua suklaata (mmm tosi hyvää).

onneksi näissä oli vaaleanpunainen kuorrutus, ruskeana se olisi näyttänyt vieläkin enemmän koiran kakakalta..

kivat kukat Claes Ohlssonin muffinssikoriste-paketista.

Näiden hybermakoisten lisäksi oli tietty perusjuttuja myös..piirakkaa, täytekakkua, leivoksia, karkkia, sipsiä. Oi oi, ensi vuonna vähempikin riittää.

Se mitä aion tehdä seuraavillakin synttäreillä on laittaa hedelmiä ja vihanneksia PIP-kulhoihin. Niitä oli kiva itsekin popsia ja lapsetkin tykkäsi. Helppoja ja hyviä.

 ainiin ja tarjolla oli myös minihampurilaisia..ja ne oli kuulema TOSI hyviä. Harmi kun unohin kuvata ne.
ohje täältä. 

Stressaako kukaan muu synttäreistä? Se on harmillista kun onnistuu itse luomaan kamalat paineet ja sitten unohtaa nauttia siitä mikä on oikeasti tosi kivaa. Tässä päätin vakaasti parantaa tapani ja lopettaa turhan paineiden oton.

Täytyy muistaa lukea tämä postaus ensi syksynä ennen synttärisumaa :)

Laatikkopuutarha

Mies rakensi ylijääneistä lankuista laatikot, vuorasi ne muovilla (semmoisella kovalla, ei millään jätesäkillä) ja täytti mullalla. Istutti sinne sekaisin maissia, perunaa, salaatteja, retiisejä, kesäkurpitsaa, porkkanaa,parsaa, sokeriherneitä, papuja (laatikon ulkopuolelle) ja vaikka mitä. Sieltä on tullut satoa, toisista enemmän ja toisista vähemmän. Mies on innoissaan ja me muut tyytyväisiä tuotantoon. Ensikesänä latikoita ehkä vielä muutama lisää ja istutetaan tuotteet omiin lootiinsa. Tai ainakin samankorkuiset samaan laatikkoon. Nyt ongelma oli esim. kesäkurpitsan alle jäävät salaatit ja sokeriherneet myös meinasi valloittaa koko laatikon.

Perunat tulivat hienosti, ensi vuonna laitetaan kokonainen lava vaan niille. Omat uudet perunat on aivan ihania, niistä tykkää kaikki.
Pavut; ne olivat minun suosikkini. AIvan ihania kun keitti ja paistoi vähän voissa ja valkosipulissa. Oi oi olisin voinut elää niillä. Yllättävä ja ehottomasti ensikesänä haluan niitä lisää. nam nam.
Sokeriherneet. Plääh, ne meni meillä ihan yli, kun ei tajuttu poimia herneitä niiden ollessa litteitä..annoimme kasvaa pulleiksi ja mauttomiksi. Herneet olisi myös kannattanut laittaa johonkin erikseen (nyt valuivat ulos laatikoista ja toinen satsi jonka laitoin kukkapenkin yrttikohtaan oli muuten vaan ruma). Jos laitetaan ensivuonna niin ehdottomasti kasvamaan jonkun tötterön ympärille.
Kesäkurpitsa; huh huh sitä sadon määrää. Miten voi pienestä pikkuruisesta taimesta tulla jo ekana vuonna kymmeniä (tuntui joskus jopa satoja..)kesäkurpistoja. Sato oli niin valtaisa että oli suorastaan ongelmia kehitellä käyttöä kaikille kesäkurpitsoille (jaoimme kesiksiämme myös ihan kaikille vieraille). Kokeilin mm. Kinuskikissan ohjetta Kesäkurpitsakakusta (ei ollut minusta mikään erikoisen hyvä, mutta vieraat kehuivat), ollaan grillattu, ollaan heitetty pataan jne. mutta paras resepti tähän mennessä on paistaa kurpitsakuutioit hikoiluttamisen jälkeen pannulla voin, parmesanin ja lopuksi vähän vuohenjuustonkin kanssa. Täytyy ensikesänä muistaa poimia kesikset jo pienenä, ne on paremman makuisia eikä tule tätä kamalaa ylitarjontaa :)

Retiisit. Ihan hyviä, mutta jotenkin käyttö unohtui ja paljon meni hukkaan. Tykkään salaateissa siivutettuina.
Salaatit oli ihania, harmi vaan että ne jäi muiden varjoon ja osa meni huonoksi ennenkuin ehti syötäväksi. Salaatteja ehdottomasti lisää ensi vuonna.
Parsan sato saadaan kerätä vasta ensi vuonna, joten siitä ei vielä tietoa.
Ja maissit ovat komeasti kasvaneet, mutteivat silti ihan valmiita. Nyt vaan toivotaan että saadaan nekin kerätä kohta, ennenkuin hallat tulee.

Mutta laatikkokokeilu onnistui siis mainiosti ja ensikesänä ihan varmasti uusiksi. Ainoa miinuspuoli laatikkopuutarhassa on kastelun tarve..joka on isompi kuin jos kasvattaisi ihan vaan maassa. Mutta ehkäpä niiden kitkeminen ja hoito on toisaalta helpompaa. Asioilla tuppaa kai aina olemaan sekä hyvä että huonopuoli. Onneksi mies on tunnollinen puutarhanhoitaja ja kasteli penkit joka ilta helteisempinä viikkoina, joita on onneksi ollut paljon tänä kesänä.

Nyt menen sohvalle ja oikaisen kipeät kinttuni. Aloitin liian innolla uudet liikuntaharrastukset ja nyt hädintuskin pääsen kävelemään..kiitos piloxing ja kahvakuula. Illalla oli suunnitelmissa tehopilates, mutta en kyllä kykene aamuisen kahvakuula-harjoituksen perään :). Se taisi olla asteen liian rankkaa tämmöiselle rapakuntoiselle. Mutta ehkäpä se kunto tästä kohenee, jos pääsen vielä liikeelle sieltä sohvalta :)