Niksejä

Laiskana ihmisenä tykkään kaikista nikseistä. Eikös niiden avulla jokin homma ikäänkuin hoidu helpommalla. Koska pääasiallinen hommani tuntuu nykyisin olevan kotityöt ja siivous ihan siinä kärjessä on siivousniksit tämänhetkinen suosikkini.
Nyt laitan jakoon aivan loistoniksin, jota en ollut aimmein kokeillut ja joka toimi kuin junan vessa. Ihmeellistä. Siivousta joka toimii itsekseen. Ei hinkkaamista eikä kuuraamista sormet verillä.

Meidän vedenkeitin oli aivan kamalassa kunnossa. Martoilla olikin siihen vinkki, näin saisi sen puhtaaksi:

Jotta saat hyvänmakuista vettä, sinun kannattaa puhdistaa vedenkeitintäsi.

Tyhjennä vedenkeitin aina käytön jälkeen. Pyyhi keittimen ulkopintaa kostealla liinalla.

Kun vedenkeitin ei ole enää sisäpuolelta puhtaan näköinen, puhdista se hieman huolellisemmin:

Keitä keittimessä puoli pannullista vettä.
Lisää siihen käsiastianpesuainetta.
Irrota laite sähköverkosta.
Puhdista sisäpinnat harjaamalla säiliötä astianpesuharjalla.
Huuhtele keitin huolellisesti.
Varo, ettei laitteen sähköosiin mene vettä.

Kalkin poisto etikalla vedenkeittimen vastuksista (jos ne ovat näkyvissä)

Laita keittimeen vedellä laimennettua väkiviinaetikkaa niin paljon, että kuumennusvastus peittyy. Etikkaa ja vettä annostellaan saman verran. Yleensä 1/2 kannun maksimitilavuudesta riittää liuoksen määräksi.
Anna liuoksen vaikuttaa 10-15 minuuttia.
Kuumenna vesi sen jälkeen kiehuvaksi.
Tyhjennä keitin.
Keitä muutama pannullinen puhdasta vettä, jotta etikan maku lähtee pois.
Joissakin keittimissä on vakio- tai lisävarusteena kalkinsuodatin.

Joo en tosiaankaan ole ehtinyt (lue jaksanut). Mutta kaverinipa kertoi hyvän niksin vedenkeittimen puhdistukseen. Hänen mukaansa vastukset puhdistuvat kun keittää puolukoita vedenkeittimsessa. No se kuulosti ihan meikäläiselle sopivalta jobilta. Keittimeen vettä ja pari desiä puolukoita. Keitin parikolme kertaa -kyllä jaksoin juuri ja juuri käydä painamassa ON-näppäintä muiden touhujeni lomassa.
Ja hommahan toimi. Koska nälkä kasvaa syödessä, tein käsittelyn vielä uudestaan uusilla puolukoilla.



Ja nyt meillä on vedenkeitin joka suorastaan säihkyy -sisältäpäin. Se on vissiin sitä paljon puhuttua sisäistä kauneutta :). Suosittelen, kokeilkaa! Helppoa, halpaa ja toimii!

Toinen laiskurivinkki siivoukseeni on levittää sanomalehdet keittiönkaappien päälle ja vaihtaa ne aina muutaman kerran vuodessa. On kivempaa kuin se pinttyneen rasvan hinkkaaminen.

Olisiko kellään muulla jakaa muita hyviä niksejä?

ps. sairastupa alkaa olemaan elettyä elämää -ainakin toistaiseksi. Vauvalle (onhan 8kk vanha vielä vauva?) laitettiin putket korviin viime perjantaina. Tuntuisi auttavan. Ehkä. Edelleen saa keuhkoja hoitavaa suihketta piipusta, mutta on jo ihan eri poika kuin viikko sitten. Käytiin eilen jo ulkonakin. Ja tänäänkin mennään. Ja ensiviikolla voitaisi ehkä jo tavata jotain kavereitakin. Se vasta olisi jotain se.

Suosi suomalaista

Rakastan pähkinäpuun oksia ja kaikkia muitakin oksia. Kukkivat kirsikka/omena jne. ovat niin ihania maljakossa.



Vaan kävinpä viimeviikolla lumikengillä keräilemässä omasta pihasta risuja maitotonkkaan. Näyttää jotenkin tosi hienolta. Melkein kivemmalta kuin pähkinäpuun oksat.



Urput näyttävät ihan pieniltä mustilta kukkasilta. Eikös nuo ole urpuja? Mä nukuin kovin syvästi koulussa aina bilsan tunnilla, en tunne puita linnuista puhumattakaan.


Kuva Pottery Barn
Taidanpa minäkin ripustaa pääsisäisenä pikkumunat oksille roikkumaan kuten tässä.

Ihanaa viikkoa kaikille, minä jatkan verhojen ompeluprojektia. Se tuntuu olevan loppumaton. Vuoroaan oottelee jo tilkkutäkkiprojekti ja sata muuta. Eläköön päiväunet, tämä on niin päivän paras hetki!

seinävaloja

Olen valitellut kuinka vaikeaa on valaistuksen suunnittelu. Mutta niin on kuulkaas sopivien lamppujenkin löytäminen. Kivoja lamppuja on paljon, mutta juuri sopivia kivoja lamppuja ei meinaa nyt löytyä. Ei sitten millään. Yritän rauhoitella itseäni että ajan kanssa löytyy sitten sopiva..mutta jotenkin ärsyttää kun seinissä törröttää johdonpätkät.
Ongelmakohdat on portaikon kaksi valoa sekä meidän makkarin kaltevaan seinään lukuvalot. Kummassakin ongelman luo se, että valojen tulisi olla hyvinkin littanat etteivät ne häiritse sängystä noustessa/portaissa kulkiessa. Muutama varteenotettavavaihtoehto on jo makkariin, mutta tuohon portaikkoon ei oikeastaan yhtään täydellisesti sopivaa. Tai ehkä joku tälläinen voisi mennä. Tai en tiedä. Ooh mitä vetvomista taas. Tässä kuitenkin fiilistelyjäni lampuista jakoon muillekin. Kun olen täällä jo viikkoja (ellen suorastaan kuukausia) fiilistellyt yksinäni niiden kanssa...


Barnlight
Tämä on aivan ihana. Mutta ei tosiaan kokonsa puolesta sovi missään nimessä portaikkoon.



Tai tämäkin olisi söpö. Mutta taas tulee koko vastaan. Lamppu tulee liikaa ulos seinästä ja rapuissa siihen osuisi kaikkien olkapäät, alle 1.3m mittaisia henkilöitä lukuunottamatta.


Moderneja kivoja lamppuja on muuten paljon enemmän tarjolla kuin tyylikkäitä maalaisromanttisia. Mietimme tätä lampgallerian lampun tyylistä aluksi, mutta jotenkin se riitelee noiden valkoisten paneeliseinien kanssa. Ehken ole kovin taitava yhdistämään vanhaa ja uutta tyyliä.


kuva Graham and Green. Tämä on kiva ja mietinnässä....



kuva: Pure lighting. Tämäkin oli ihan kiva, mutta jotenkin tuo varjostin vain tökkii kuitenkin kun pidempää katselee. Ei, ei sittenkään meille sopiva.


Ja jos rahaa olisi niin tälläinen hirvilamppuhan olisi mainio portaikossa. Hinta on vaan aika mainio kanssa. Ja eipä siihen ihan kahta hirveä voisi laittaa kuitenkaan... ja ehkei oikeasti yhtäkään.

Että tälläisiä mietteitä tälläkertaa. Jos jollakulla mielessä ja tiedossa kivoja seinävalaisimia niin vinkkejä otetaan vastaan :)

Tyyny

Jotenkin innostuin tuosta aplikoinnista nyt vallan. Tein lastenhuoneeseen pari lattiatyynyä, joiden päällä on mukava lueskella ja lauleskella ja olla vaikka tyynysotaa. Toinen valmistui ja toinen on vaiheessa (ei ne päiväunetkaan nyt ihan loputtoman pitkät ole). Tuo vaaleanpunainen kangas on se ihanaihana IKEAN päiväpeitto (päiväpeitoksi vähän turhan laiha minusta). Tuo vaaleanpunainen sävy on juurikin se mun suosikki vaaleanpunainen. Huomasin että IKEAn valikoimiin oli tullut myös vaaleansinisiä päiväpeittoja. Eihän ne nyt niin kivoja olleet kuin nuo vaaleanpunaiset, mutta ehkä se on pakko jotain tasapainottavaa laittaa, kun kerran tuo pikkuinen ukkelikin sinne samaan huoneeseen kohta pitäisi laittaa. Eli seuraavalla kerralla ostan yhden vaaleansinisen peiton ja teen siitä lisää tyynyjä.

Aplikoinnissa suuri ilonaiheeni oli nettikaupasta hankittu kaksipuolinen liimakangas (muitaakseni 12e 2metriä). Sen kanssa aplikointi sujui nopsasti ja helposti:
- Silitetään liimakangas kankaaseen
- piirretään paperiin (joka siis jäi kiinni toiselle puolelle liimapaperia) haluttu kuva ja leikataan kuvio irti.
- Irroitetaan paperi ja liimataan kuva silitysraudan kanssa painamalla kankaalle.
- ommellaan ääriviivat koneella tai käsin

Helppoa.





ps. Peuran malli on otettu täältä, siellä oli muuten kaikkea muutakin kivaa.

Tuunailuja

Harmitti ihan hirveästi kun lemppari mamma-paitani sai jostain ihmeestä pesukoneessa musteläiskiä rinnuspieleen. Tuo on niin kätsypaita imetyksenkin takia etten millään ollut valmis vielä luopumaan.



Niinpä kokeilin joskos saisin läiskät jollain piiloon. Vähän aplikointia päälle ja johan läiskät meni piiloon.

No ehkä ei ihan juhlapaita edellenkään, mutta kaipa tällä voi kerhoihin mennä.

Pään nollausta

Kun isäni kuoli vuosia sitten alkoi äitini käymään bingossa. Hän on käynyt siellä siitä lähtien joka ikinen sunnuntai. Siellä on kuulemma helppo nollata pää. Ja voi sitä ylpeyttä millä ne makaroonit ja ananakset kotiin kuljetetaan. Ihan lottovoittajana.
Minulle parasta pään nollausta on ompeleminen. Jotenkin unohdan muun, keskityn ihan vaan siihen. Viime viikolla oli aivan luksusta kun kahtena päivänä lapset nukkui päiväunet samaan aikaan ja sain sekä aulaan 2 verhoa (kolmesta) ja lastenhuoneen 3 verhoa (neljästä) valmiiksi. Kertoo muuten jotain luonteestani -ennenkuin saan homman valmiiksi aloitan jo uutta. Ei niin hyvä luonteenpiirre se. Mutta voi sitä tyytyväisyyttä kun saa edes pikkiriikkisen hommia eteenpäin. Työhuoneen ja vaatehuoneen kaaoskaan ei haitannut hetkeen ihan niin paljon.

Millä te muut nollaatte päänne?



Ja ihan paras ompelukaverini on sormusnuppineulatyyny, tehty pullonkorkista ja kuminauhasta. Ostettu vuosia sitten jostain pikkuputiikista. Aivan loistava!

ps. 2veeltä olen muuten oppinut mitkä ovat useimmin lausumat juttuni. En tosiaankaan tajunnut aiemmin -vasta kun tanotorvi alkoi niitä myös tauotta hokemaan.
Top 3:seni on:
1. APUA!
2. Mikä hätänä?
3. Mitä puuhaat?
Voitte kuvitella miten hyvin nämä sopivat 2veen suuhun.

Värit osa 2

Muualla kodissamme on ruskean sävyiset maalit, mutta lastenhuoneissa on harmaat. Eräiden asuntomessujen jälkeen päätin ettei meille tule mitään harmaata. Se oli sen jälkeen kun olin nähnyt n.125 kappaletta kodinhoitohuoneita ja eteisiä joissa oli harmaa laatta. Mulla meinasi lentää laatta... no ei.
Mutta nyt harmaa maali seinällä onkin ihan kiva. Että näin se mieli muuttuu ja hyvinkin nopeaan tahtiin.




Harmaan sävy NCS S 1500_N

Vanhin lapsi halusi itse harmaan. Hänen huoneensa on maalattu harmaan sävyllä NCS S 1500-N. Se on hyvin neutraali harmaa. SOpii oikein hyvin hänen mustavalkoisten ja punaisten huonekalujen seuraksi. Nappi valinta.

Pienten lasten huoneeseen valitsimme Tikkurilan vanhanajan värikartasta harmaan sävyn 364X HR1. Se on ehkä maailman paras yhdistelmä vanhan roosan kanssa (joka sattuu olemaan tämänhetkinen lempivärini). Minusta tuo seinän väri ei ole harmaa vaan vaalean sininen. Mutta kaunis kuitenkin ja olen oikein tyytyväinen valintaan.





Pikkupotilaat ovat muuten terveitä ja nyt vaan kerään rohkeutta, uskallanko jo lähteä muita räkänokkia tapaamaan kerhoihin. En jaksaisi millään uutta korvatulehdusjaksoa, jolloin oltaisi taas eristyksistä muusta maailmasta pari viikkoa. Muutama päivä aikaa kerätä rohkeutta siis :) ja luulen että rohkeutta löytyy kun kypsyminen kotona kökkimiseen alkaa olla jo huipussaan.



2veen kanssa teimme oikein hyvässä hengessä ja iloisin mielin rusinapipareita. Ne tulivat niin ihanan nopsasti. Kaikki aineet vaan kulhoon ja sekaisin. juuri niin simppeliä että 2vee jaksoi olla mukana alusta loppuun. Niistä tuli aika persoonallisen makuisia, joten enpä laita reseptiä jakoon.

Aurinkoista loppuviikkoa!

Edit 16.3.2011.
pienin potilas saikin taas kovan kuumeen eilen illalla. Putkitus korviin edessä ensi viikolla, se siitä sosiaalisesta elämästä ja kerhoiluista...plääh. Voi kunpa putket auttaisi, pikkuinen on jo ihan tarpeeksi sairastellut.

Katto

Katto on tuonut meille NIIN paljon murhetta jo varsinaisena raksa-aikana. Saatiin ihan sairaanpaska urakoitsija, joka teki paljon huonoa jälkeä ja lopulta jätti urakan vielä kesken. Toivottavasti ei tule lähikaupassa minua vastaan, saatan meinaan läppästä. Niin paljon ottaa ohimoon.

Eilen painava lumi sitten otti lumiesteet mukanaan kun tipahti maahan ja lumiesteet otti mukanaan puolet katontiilistä. Voi Perrrrr.. eli täällä sitä nyt ollaan Rikkinäisen mansardikaton alla.

Ei muuta. Harmittaa.

ps.Hi**o kun ei otettu talofirman kautta kattourakoitsijaa, nyt olisi säästynyt paljon rahaa ja paljon vaivaa ja harmitusta, vaikka hinta kuulosti silloin ihan liian korkealle. Ei se olisi ehkä sittenkään ollut...

Väreistä osa 1

Kun rakensimme taloa tuntui jokainen valinta kovin hankalalta. Ihan jokaikinen. Tuskissamme yritimme päättää millaisen vessankalusteet ottaisimme tai millainen olisi paras laatta kodariin. Viimeisillä voimillamme valitsimme maalit. Niiden valinta menikin yllättävän kivuttomasti, lähes yhdellä käynnillä maalikaupassa. Valitsimme yhden sävyn jolla maalasimme kaikki ns. oleskelutilat eli keittiön, olohuoneen ja yläkerran aulan&portaat. Valitsimme värit niin yhteensopiviksi että ne olisivat helposti voineet olla vaikka samassa tilassa (tämä kunnes vähän keksin lisäillä muita värejä...mutta siitä sitten myöhemmin). Maalikauppias sanoi että skaalamme on liiankin harmooninen, siitä puuttuu jännitys. Mutta mepä pidimme päämme. Jännitystä ei kaivata :). Meille jännittäviä värejä tulee yllinkyllin leluista ja muista oheistuotteista jotka valtaavat taloa.

Yleisvärinä meillä on Tikkurilan G484 Talkki. Se on ihanan pehmeä ja tuo kauniisti valkoiset listat ja valkoiset huonekalut esille. Se sopii myös mainiosti taustaksi tummille antiikkikalusteille. Sävy on lämmin ja kotoisa.


G484 Talkki

Mutta siinä on valitettavasti yksi huonopuoli tai oikeastaan kaksi. Se ei sovi tippaakaan vaaleanpunaisen tai pellavan sävyn kanssa. Pellava on ihan lempparini, joten vähän haikein mielin sanon nyt heipat pellavan värisille verhoilleni. Ne menevät pinoon ompelukoneeni viekkuun ja toivonmukaan saan niistä ommeltua kesäksi itselleni mekon.

Minusta värivalinnat olivat meidän kotiimme ihan napit, täällä vallitsee juurikin sellainen lämmin ja rauhaisa jota toivoimmekin.

Muut värivalinnat olivat:


NCS 2005-Y50R. Vähän tummempi kuin yleisväri, meillä takan taustaseinällä. Toimii hyvin siinä.


NCS 3005-Y20R. Toivottavasti koodi oikea, en löytänyt kaupasta lastua että olisin voinut sen tarkistaa -mutta näin sisustuskirjaseeni olen merkannut. Tosi tumma ruskea. Aluksi tuntui vähän liiankin tummalta, mutta nyt tykkään tosi paljon. Joku vieras sanoi mudan väriseksi.

Eli näillä kolmella kaikki yleiset tilat. Ei kovin jännittävää. Tylsää tai tyylikästä, ihan omasta mausta riippuen :)

Kuinka luulinkaan omaavani hyvän värisilmän ennen rakentamista. Vaan voivoi, väärässä olin, pikkuisista väritilkuista kun värejä katsoo näyttävät ne aivan erilaisilta kuin isoina pintoina. Aivan erilaisilta eteläseinällä kuin pohjoisseinämällä. Ja vähän erilaisilta eriaikaan päivästäkin. Värit ovat kyllä jänniä.

Sisustuskirjanen

Kaikille raksailua aloittaville ja sisustamisesta innostuneille aivan huippuvinkki. Ota muistikirja, joka sopii käsilaukkuusi ja kokoa siihen kaikki värit, mitat, suunnitelmat yms. Ja tee pikkuinen muovitasku kirjan kanteen kiinni pohjapiirrokselle ja mittasuhdeviivaimelle. On niin tarpeen! tai ainakin minulla olisi ollut.

Nythän talomme on jo melkein valmis, mutta sisustussuunnitteluhan jatkuu läpi elämän :). Niinpä sain vihdoinkin aikaiseksi koota tietoja vihkoseen, jota ajattelin kuskata tästälähin ihan minne kuljenkin. Tähän asti laukussani on ollut vain pohjis ja viivain. Lisäksi avaimenperässäni oleva rullamitta (sellainen minikoinen, sain joskus lahjaksi mieheltä..aivan nappilahja muuten. On ollut tarpeen 101 kertaa). Osa värikoodeista oli myös kännykästä ja ensitilassa näpyttelen loputkin sinne...kännykkähän nyt on aina mukana.





Leikkasin kirjaani jokaisen huoneen seinämaalitilkun.

- Yritän löytää mallitilkuista sopivat koodit myös sohvien ja muiden huonekalujen väreistä. myös portaiden ja listojen värit yritän löytää kirjaani.
- Hapsumatosta otan yhden langat malliksi kirjaani.
- Mittaan sinne kaikkien ikkunoiden leveydet.
- mittaan vaatehuoneen erittäin tarkasti, sen hyllysuunnitelmat ovat edelleen vain osin toteutettuja/suunniteltuja
- Listaan hankittavien huonekalujen ihannemitat.
- laitan ylös myös kuningasideoita, jotka niin nopeasti unohtuvat muuten.

Tämä sisustuskirjan tekeminen oli muuten ihan kuningasidea :).
Minulla on kaveri, joka rakennusaikanaan kuljetti kaikkia kaakeli/parketti yms. näytteitä käsilaukussaan. Laukku painoi varmaan 15kg. Minulle tuo on ihan mahdotonta, jo nyt laukkuni on tyyliä MaijaPoppanen ja täynnä- ihan ilman kaakeleitakin (tiedättehän..vaippoja, rusinoita, leluja, pinnejä, pilttipurkkeja, vanhoja huulikiiltoja.....). Mutta tämä sisustuskirja sinne kyllä mahtuu tai laitetaan mahtumaan.

Pihakatos

Vaikka kuinka yritän nauttia tästä hetkestä, suunnittelen kuitenkin vähän kesäpihaa. Tai oikeastaan piharakennusta.Tiedän, että keväällä ja kesällä aika menee siihen että saamme (tai ainakin yritämme saada) terassin ja hiekkalaatikon valmiiksi, maalaamme talon. Ja maahommiakin on aikalailla ja ehkäpä jotain puutarhan aloitustakin ehdimmme -jos saamme talkoolaisia. Että ei siinä tosiaankaan mihinkään uusiin piharakennuksiin aika riitä. Mutta kypsyttelen silti mielessäni jo, että sitten joskus....


kuva:Sköna Hem

Vanhassa SkönaHem-lehdessä oli kivanoloinen katos. Haluaisin siihen takaseinälle vielä ikkunan, jotta kaunis järvimaisema näkyisi. Mutta fiilis näyttäisi olevan aikalailla kohdillaan.

Katoksen eteen olisi kiva saada kunnonkokoinen terassi. Nythän siinä on jo vaja, josta suunnittelen saavani jonakin päivänä ihanan vierasmajoitukseen sopivan huoneen. Näin olisi mukava kesällä katoksen alla grillailla ja istua iltaa terassilla...siitä voisi vieraat vetäytyä sitten omaan mökkiinsä yöpuulle. Mökkiin on tarkoitus laittaa sähkö, mutta vessaa ei. Nythän se on vielä ihan täynnä rakennusroinaa ja vähän muutakin roinaa. No sen ainakin siivoan kesällä tai toivottavasti jo keväällä.


Katos voisi tulla tuohon oikealla näkyvän lumikasan tilalle.

Joo kesänkaipuun taisi saada aikaiseksi tämä keuhkosairaalafiilis tällä kotona. Kaksi pientä yskii keuhojaan pihalle kilpaa, etenkin pienempi on jo ihan riutunut. Lääkkeitä annetaan 6 kertaa päivässä, on piippua ja on antibiottia. Mitä ihmettä teen jos ei mikään enää tehoa?

huivi

Kuten jo aiemmin tuli mainittua, kaipaan pieniä neuletöitä. Sellaisia mihin ei tarvi aivoja ja ne valmistuvat pikaisesti. Sellainen on ihan parhaimmillaan 2veelle tekemäni vaaleanpunainen huivi, se sopii täydellisesti NoaNoan hatun kanssa.
huivi on tehty ainaoikealla ja lisätty joka toinen kerros kumpaankin sivuun 1s. Eipä helpompaa ole. Ja lopuksi virkkasin vielä muutamat kukat koristeeksi.


Huivin kukat onkin jo kovassa käytössä vähän käpertyneet.
Taidanpa tehdä itselleni huivin samalla reseptillä isommilla puikoilla vaaleasta mohair- langasta, joka on maannut kaapissa jo jonkin aikaa.

Perunaleimasimet

Koska kaikki kerhoilu on tosiaan jätettävä väliin tälläkin viikolla, yritin keksiä jotain aktivitettia 2veelle. Hän kun oli eilen vielä ihan iskussa, kovasta yskästä huolimatta. Yö olikin sitten aika kamala ja nyt potilas onkin lääkärissä ja tulee pian kotiin oletettavasti uuden antibioottikuurin kanssa.

Mutta perunoihin. Ostin joskus aikoinaan kirjainsetin ja omistamme myös kymmeniä piparkakkumuotteja. Tajusin juuri että kerään myös niitä, niiden nappien ohella. Tai ainakin niin voisi kuvitella kun muottikasaa katsoo. Vaan ne on kovassa käytössä, läpi vuoden. Piparkakkumuotit sopii niin moneen hommaan. Kuten nyt näiden perunaleimasimien tekemiseen.




Eli tässä miten tehdään, jos jollakulla jäänyt vekkulikerhot välistä.

Perunaleimasin

ota mahdollisimman iso peruna
halkaise se
ota pieni piparkakku muotti ja paina se pari senttiä perunan sisään (tai jos olet taituri piirrä kynällä perunanpuolikkaaseen haluamasi kuvio)
anna piparkakkumuotin olla perunassa kiinni ja irrota muotin ympärillejäävä osa veitsellä. Se käy helposti ihan vain kuin leikkaisin siivun perunasta.
muotti valmis..nyt vaan kastamaan vesiväriin/askartelumaaliin ja leimaamaan.
jos itse kaiverrat muotin niin se onnistuu ainakin minulla parhaiten tomaattiveitsellä





2vee oli innosta soikeana ja valmistimme lahjapaperia johon pitäisi kummitädin syntynmäpäivälahja kääräistä. Voi sitä iloa ja onnea kun saatiin valmiiksi tuo taideteos. Pesin perunaleimasimet, ehkä niitä voi käyttää vielä ensiviikolla.

ps. 2vee palasi, kipulääkkeet ja antibiootit matkassa. Vasen korva tulehtunut. Nyt sohvalle muumien pariin!

Inspiraatiota etsimässä

Meillä on taas kaksi kipeää lasta (kolmas toistaiseksi terve, iloitkaamme siitä). Toisella taitaa olla 4 antibioottikuuri menossa. Kumpikin yskii keuhkojaan pihalle öisin ja toinen niiskuttaa päivisin nenäänsä oikein urakalla. Ei sosiaalista elämää siis meillä vain kotona kökkimistä. Siksi bloggailu tuntuukin entistä tärkeämmältä. En pääse edes kauppaan, saati sitten kerhoon tai muskariin. Oivoi.

Onneksi viimeviikolla ehdin käydä kirjastossa. Hain inspiraatiota usein kirjoista. Nyt tarvisin inspistä muutamastakin asiasta ja apua hain tälläkertaa;
A. ruuanlaittoon, mistä ihmeestä keksi jokapäivä jotain makoisaa ja terveellistä ruokaa aikuisille ja lapsille. Samat "bravuurit" pyörii vaan. Kohta kyllästyy muutkin kuin minä. Siis lastenruokakirja, syvennyn siihen kohta. Mun bravuurini on muuten tofu ja muussi. Olisiko jollain jakaa jotain muuta arjenbravuuria (ilman lihaa siis, jotta minäkin voin syödä)?

B. Ompelu. Minulla on kankaita. On työhuone. On lankoja. Puuttuu aika ja inspiraatio. Etenkin aika. Aikaa on yleensä siinä 22.00 jälkeen ja silloin en vaan enää jaksa, kun tietää että yöllä pitää herätä ainakin kerran, useimmiten vähän useamminkin. Vaan siltikin ihan uholla lainailin ompelukirjoja...saahan sitä haaveilla. Ja pitäkin. Ja suunnitella.



Tykkäsin tuosta Butcherin Ompelun iloa kirjasta. Juurikin sopivia pikkuprojekteja pullollaan ja kuin tehty minulle. Ajattelin toteuttaa ainakin pyykkipoikapussin, näytti juuri sellaiselta yhden illanjutulta, jollaista olen vailla...että tälläisiä yhden illanjuttuja täällä siis suunnitellaan :). Täytyy vaan etsiä varastoista jokin sopiva "säänkestävä" kangas, jotta voin unohtaa pussukkani välillä ulos pyykkien kanssa.




Kuvat kirjasta Ompelun iloa /Alice Butcher

Olisipa ihanaa jos saataisikin jo ensikesänä rakennettua ulos sellainen kunnon pyykkinarusysteemi. Mikä siinä onkin että ulkona kuivatetut tekstiilit tuntuu aina ihan erilaiselta ja raikkaalta. Jopa ne jotka unohdin edellisessä asunnossamme taloyhtiön narulle muutamaksi päiväksi/sateeksi. Minulla oli varmaan tosi kätevän emännän maine muutenkin siinä yhtiössä. Oi että, joskus sitä vähän kaipaa niitä naapureita -niitä joilta mikään ei jäänyt huomaamatta. Toisaalta ne toivat turvaakin vaikka usein vähän ahdistivatkin. Nyt näkyy kyllä naapurien talon katto, mutten ole vielä keksinyt millä verukkeella menisin heitä tervehtimään. Suunnittelin joulukukan vientiä, mutta se sitten jäi. Nythän tulee tietysti pääsiäinen...joskos mentäisi koko perhe virpomaan. Ja kuka sanoi ettei kaupungissa tunneta naapureita...minä ainakin tunsin, mutta nyt en. vielä. Se on ehdottomasti korjattava pikapuoliin. Mehän ollaan asuttu täällä kohta jo puoli vuotta. Hui.

Helmiä

Löysin HouseDoctorin tuikkukupit alesta. En ole mikään uusvanhan sisustustavaran ystävä, mutta nämä oli kyllä helmet. Niissä on vaan sitä jotain. Nyt vaan pian polttelemaan tuikkuja ennenkuin valostuu :). Ihmiset odottaa kevättä, mutta minä olen ihan tyytyväinen talveenkin. Ulkona on jotenkin niin valkoista ja kaunista. Sisään ei tule kilotolkulla kuraa ja hiekkaa lasten ja koiran jaloissa...siivous on niin helppoa.Ulkovaatteet vaan kastuu eivät niinkään likaannu. Pyykin määrä ei ole huipussaan. On helppo selättää pyykkivuoret. Nautin tästä lumiajasta, vaikka se kesä kyllä kiva onkin. Yritän pinnistellä ja opetella nauttimaan ihan tästä hetkestä. Ei se aina niin helppoa ole.



Vähän kesäisiä fiiliksiä herättelee kyllä KappAhl:in uusi Vintage-mallisto. Ihania ihania.





Ja voi jos meillä olisi tyttövauva, niin hankkisin heti hänelle tälläiset.




Oikeastihan pukeudun vähemmän romanttisesti, mutta noitahan on niin kiva katsella.