Meillä oli tavoitteena muuttaa juuri nimenomaan syksyllä 2010 jotta vanhimman lapsen koulu alkaisi uudessa kodissa sopivasti. Koska meillä oli pari lasta ja kolmas tulossa suunnittelun/rakentamisen aikaan ei projektia olisi pystynyt mitenkään tekemään nopeammin. Tahti oli aika tappava juuri ennen muuttoa.
Mutta tässäpä meidän aikatauluja, jos jollekulle on niistä vaikka jotakin hyötyä ja onhan se itsekin mukava kerrata miten kaikki oikein menikään. Ja sen sijaan että harmittelee kuinka paljon on vielä tehtävää riemuitsee siitä kuinka paljon on saatu jo tehtyä. Ja paljon on!
- Odotimme poikkeus+rakennuslupaa pitkälti toista vuotta, kyllä! Ja kokoajan oli vähän epävarmaa saadaanko vaiko eikö. Ei oikein uskallettu edes suunnitella mitään kun pelkäsimme ettei lupaa tulisikaan. Vaan lupa tuli ja ihan viime metreillä. Se meni ihanihan viimetippaan perustusten teon kannalta. Mutta ehittiinpäs!
- Perustukset tehtiin viimehetkillä ennen pakkasia ulkopuolisen voimin ja talopaketti saapui joulukuussa. Viimeiset harkot laitettiin päivää ennen paketin tuloa. Olin jotenkin niin sumussa etten edes muistanut tuota, mutta mies juurikin kertasi tämän seikan. Aika täpärälle meni siis sekin. Seinät saatiin pystyyn viikossa talotoimittajan miesvoimalla.
- mies ja hänen isänsä rakensivat kaikki vkonloput ja melkein kaikki illat. Katto piti antaa ulkopuolisten tehtäväksi -mutta valitettavasti projektin ottanut firma jätti hommat tekemättä, teki huonoa jälkeä ja lopettivat koko firman. Suurinosa jäi siis taas miehelle ja hänen isälleen. Että harmitti.
tilanne 06.03.2010
-muutimme elokuun lopussa 2010 kotiin, jossa ei ollut listoja (ei jalkalistoja, ovi tai ikkunalistojakaan) ei kodinhoitohuonetta, eikä saunaa. Ei terassia tai mitään ulkopuolisia listoja ja rännejä. Kodissamme on 4mh ja kaksi kerrosta. Eli sellaisen kodin pystyy rakentamaan ominvoimin muuttokuntoon, jos kaikki menee putkeen ja jos omaa rautaiset hermot.
- heti muuton jälkeen khh tehtiin valmiiksi niin, että siellä pystyi säilyttämään tavaraa (kaikkea ihanaa raksaroinaa lattiat pullollaan) ja pesemään pyykkiä.
-pikkuhiljaa iltaisin ja vkonloppuisin mies ahersi listoja ja viimeistelyjä. Voin kertoa että minä en olisi jaksanut. En ihmettele koteja joissa listat jää laittamatta. Sitä vaan uupuu. Mutta mies uurasti.
- Väsymys tuli (ainakin minulle) ja kun lapset sairastivat tammikuusta pääsiäiseen oli rakentamisessakin vähän taukoa. Päivät menivät lääkärissä juosten tai sumussa harhaillen.
- Talo saatiin maalattua 2 kertaan talkoilla ja ikkunalistatkin kiinnitettyä melkein kaikkiin ikkunoihin kesäkuussa 2011. Miten niitä onkin niin jumalaton määrä??
- kesäkuun 2011 alussa oli melkein kaikki listat paikallaan sisälläkin, vain kuistin ikkunoista ja muutamasta vähäpätöisestä paikasta puuttuu edelleen. Terassikin kaidetta vaille vaille valmis.
- sisältä talo on ihan valmis kylpyhuonetta ja saunaa lukuunottamatta. Ne toimivat tällähetkellä lauta yms. varastona. Ulkotöitä on melkoisesti tekemättä, mutta nythän alkoi miehen megapitkä loma. Maanmuokaus, täyttö yms hommat on aloitettu mutta vielä on paljon sitäkin puuhaa. Onneksi on se traktori. Sitä ilman olisi aika toivotonta.
- Puutarha on lähinnä ruukuissa rappusilla ja terassilla. Pari omenapuuta mies istutti (joita peurat jo vähän maistelivatkin). Kaikki perennapenkit taidan suosiolla jättää tuleviin kesiin.
En tosiaankaan tajunnut että pelkissä talon kulmalaudoissa (nehän puuttuu vielä kokonaan talostamme) on niin iso homma ja että jokaiseen kulmaan tulee 6 lautaa?!
Jokainen lauta kun pitää ihan itse maalata muutamaan kertaan ja sahata oikean mittaiseksi. Nyt vain toivotaan että kaikkien noiden koristelautojen laittamisen vaiva on sen väärti!
Rakennusaika on varmasti myöhemmin ajateltuna ihanaa aikaa, lapset pieniä ja oppivat kokoajan kaikkea uutta. On mukava tehdä yhteistä kotia ja suunnitella yhdessä kaikkea. Niinniin. Totuus on että vapaahetket ovat liian vähissä, tuntuu että elämä on vain työntekoa ja on vaikea pysähtyä nauttimaan siitä hyvästä mitä meillä on. Muuton jälkeen kesti 3kk ennenkuin saimme istahdettua samaanaikaan sohvalle miehen kanssa. Ihan totta. Harvoin istumme edelleenkään, mutta nyt jo useammin. Tuntuu että hommat ei tosiaankaan tekemällä lopu. Kyllä se rivarissa asuminen vuokralla oli tavallaan pikkuisen leppoisampaa...
On ihan uskomatonta että kohta tulee vuosi täyteen uudessa kodissa. Pikkuhiljaa olen saanut oman pienen sosiaalisenverkostonkin tänne, siis hyvin pienen mutta toivottavasti laajenevan. Tutustunut ihmisiin joilla on samanikäisiä lapsia ja löytänyt mukavia paikkoja läheltä uutta kotia. Väsymys alkaa helpottamaan. Koti tuntuu kodilta ja ehkä tulee päivä kun yllättäen ilmestyvät vieraat eivät enää pahoita mieltäni. Ehkä siihenkin tottuu, ehkä ei.
Kun ajamme kotiin, katson taloa jokakerta ihaillen -vaikka se on kesken, se on niin kaunis. Se sopii tähän niin täydellisesti.
Ihana teksti! Tuosta oli iso osa sellaista, jonka olisin voinut myös itse kirjoittaa:) Paitsi, että olemme asuneet unelmiemme talossa jo liki 4 vuotta ja edelleen puuttuu listoja:)
VastaaPoistakiitos postauksesta! minulle erittäin ajankohtainen, koska mies on juurikin naputtamassa siellä kattoa ennen kuin peltiseppä tulee sen tekmään. Meille taitaa tulla aikas samanlainen talo kun teillä (rakennuspiirtäjä piirtänyt sen Kannustalon Rauhala mallista). Kaiken muun pyrimme tekemään itse paitsi tuon katon. Mieheni on oikealta ammatiltaan kirvesmies (vaikkei niitä hommia ole tehnytkään vuosiin), joten luottavaisin mielin lähdin hänen kanssaan tähän projektiin. Vappuna alkoi maatyöt ja nytten tosiaan on runko pystyssä ja kattokin kutakuinkin peltiä vaille valmis (mies varmaan oikaisisi minua teknisistä yksityikohdista), mutta siis suurinpiirtein näin :)
VastaaPoistaKiva blogi sinulla! Joskus aiemminkin olen täällä käynyt ja nyt osuin onneksi uudelleen, sillä olen kuollakseni miettinyt missä näin sen helpon pastareseptin, johon tuli yrttejä, parmesania ja voita. Ja täältähän se löytyi! Talonrakennusta aloittelevana luen mieluusti lisää myös sisustusjuttuja. Saanko vielä udella, mitkä lattiat teillä on?
VastaaPoista*riikka* no eihän sitä tiedä onko meilläkin vielä listoja laittamatta 3 vuoden päästä. Kyllä tässä on niin monta hommaa että nuo kuistin listat taitaa olla ihan viimeisenä tärkeysjärjestyksessä.
VastaaPoistaNipsu, joo tuo katto olisi kiva ollut ulkoistaa jo ihan turvallisuussyistä. Pelottaa aikalailla kun nuo miehet siellä hommia tekevät. Sulla on hyvin asiat kun mies on ammattilainen, meillä mies ei ole..mutta hienosti on hommasta suoriutunut ja kaunista on tullut. Ei voi kuin ihailla :)
kassu, Joo se on hyvä resepti. olenkin huomannut että yretillä ja parmesanilla saa vaikka mitkä arkiruuat maistumaan. Kuten vaikka munakkaan :). Meillä on laminaatit ja ollaan oltu niiin äärettömän tyytyväiset. Jos ei olisi koiraa ja olisi paljon rahaa voisin harkita lankkulattiaa, mutta muuten tuo oli täydellinen valinta. Laadukkaassa laminaatissa on myös mukava himmeä pinta, jossa roskat ei näy kuten aiemmassa halvassa laminaatussa joka meillä oli vuokra-asunnossa. Laminaateissa on isot erot. Jos sitä meinasitte niin suosittelen satsaamaan, se halpislaminaatti oli aivan kamala. Niin ja eteisessä ja keittiössä on laatta. Kävin asunnossa jossa oli laattaa kokotalon lattiossa ja se oli muuten tosi tyylikäs myös...tsemppiä vaan raksailuun!
Juuri tälläisiä postauksia on ihana lukea.
VastaaPoistaNopeasti saitte talon muuttokuntoon, meille paketti tuli helmikuussa ja omin voimin tehdään. Välillä iskee epätoivo varsinkin kun seurailee blogeja missä "tuhat ja yksi" timpuria pörrää ja hetkessä tulee valmista.
Joo minustakin mies teki kyllä ihan ihmeellisen urakan oman työnsä ohessa - etenkin kun kotona ei ollut aina niin pirteä ja iloinen emäntä oottelemassa :). Ja kyllähän valmista tulisi nopeampaa jos ottaisi ulkopuolisen tekemään ja myönnän että joskus harmittaa ettei siihen ole mahdollisuutta. Vaan toivottavsti tämä ja teidän talo on nyt kohta on valmis ja voidaan kullata muistot :)
VastaaPoistaRaskasta on tuo rakentaminen, kun on vielä pieniä hoidettavana! Me ollaan itse tehty kaksi isohkoa remonttia, joista jälkimmäisen aikana oli eka lapsemme ihan pieni. Nyt kun teemme kolmatta projektia, otimme sovinnolla ulkopuolisen tekijän, kun on kaksi pientä lasta jaloissa. Kalliiksi tulee, mutta ei itse nyt vaan repeä siihen. Teillä on kyllä ihastuttava talo, joten lopussa kiitos seisoo, kuten sanotaan!
VastaaPoistaKuullostaa aika lailla meidän projektilta myös:). Itse ehdin rakentaa kanssa tosi paljon, meillähän lapsi tuli vasta nyt kesäkuussa. Samoin piha on alkutekijöissään vielä jne. No, kyllähän sä tiedät meidän tilanteen:D.
VastaaPoista