Hevoskastanja

Täällä ollaan vaikkei bloggailemaan taas ole ehtinytkään.

Ihana kesä ja ihanat helteet. Piha on tosi ihanalla mallilla ja vaikka työtä riittää vielä vaikka kuinka, on se jo viihtyisä ja kaunis. Viime kesänä olin itkun partaalla ja se työmäärä tuntui ihan mahdottomalta. Mutta...nyt olen ihan hurjan tyytyväinen ja melkein unohtanut sen pahanmielen, joka valtasi kun metsän eläimet nakersivat kaikki vaivalla istutetut puut ja pensaat. Pahaa mieltä vähän paransi että muutama puu selvisikin. Yksi kirsikka ja pari omppupuuta taisi selvitä, osa syreeneistäkin kitkuttelee ja toivoa niidenkin kanssa siis ehkä on. Lisäksi lahjoituksena saadut hevoskastanjat näyttävät olevan kaikki hengissä (niitä on varmaan 6-7 pellolle ja tien viereen istutettu). JEEEE! Ja se jos mikä on ilon aihe. Hevoskastanja on aivan ehdoton puusuosikkini. Se on jotenkin niin pysäyttävän ei-suomalainen. Ja silti kun katselee puistoissa niin sitä näkyy paljonkin.

 

Hevoskastanja
Aesculus hippocastanum

Kookkaaksi kasvava , leveälatvuksinen puu. Suuret
lehdet varjostavat tehokkaasti . Kesäkuulla puhkeavat
valkoiset , hunajan tuoksuiset suuret kukinnot.
Runsasmultaiselle , hyvin kalkittuun maahan , valoisalle,
avaralle kasvupaikalle , isoille pihoille ja puistoihin.  

Kukkiahan meidän pienissä taimissa ei tietenkään ole, mutta reippaina ne pellolla törröttävät kanaverkon suojissa. Ehtisinpä nähdä ne pihallamme tuollaisina isoina komeina puina.

Pihalla on ehditty muutenkin tehdä jo vaikka mitä ...mies rakensi 4 isoa taimilaatikkoa salaateille, parsalle, porkkanalle, retiisille...yrtit meillä onkin terassin vieressä olevassa kukkapenkissä. Hän raksasi myös kiskan liukumäkitornin alle ja minä pikamaalasin sen. Siitä tuli tosi kiva ja se on kohderyhmän kovassa käytössä. Kuvia joskus tulossa... Terassin lattian öljykin on päätetty ja yläkerran parveke jo sillä vedetty. Pihalle on ilmestynyt myös Bauhausista hankittu Lillevilla puutarhakamoille, sekin on jo pikamaalattu harmaalla, vielä ikkunapielet valkoisiksi ja sekin on valmis. Piha on saanut myös ison määrän perennoja äidin puutarhasta ja penkit näyttävät jo huomattavasti vehreimmiltä kuin muutama viikko sitten. Olen tyytyväinen että saimme lähes kaikki perennat äidin pihasta, siinä säästyi pitkäpenni ja perennat ovat jo hyvin koulittuja sekä kestäviä (versus esim Plantagenin perennat).

Muutaman alppiruusun kävin ostamassa ja atsaleoistakin haaveksin. Jos alppiruusut selviää hengissä hankin ensikesänä atsaleatkin. Olen erittäin tyytyväinen puutarhan kukkien väreihin; pääasiassa vaaleanpunaista ja joukossa valkoista ja sinistä. Keltaiset ja oranssit yritän pitää pois talon ympärillä olevilta kukkapenkeiltä..mutta tietty saattaa olla että vahingossa tuli joku sellainenkin mukaan.

Seuraavalla kerralla kuvia puutarhasta...jos vaan kamera toimii.