Pikkuisia yksityiskohtia

Kun mietimme kotimme ratkaisuja ja pintoja niin osa jutuista oli ihan itsestäänselvyyksiä (meille kummallekin onneksi), niinkus vaikka se eteinen. Kun rivarin ahdas "eteinen" oli meillä jokapäiväistä elämää vuosia niin toive toisenlaisista lähdöistä ja paluista kotiin oli aika kova. Mutta sitten oli jotain ihan ihmeellisiä pikkujuttuja joita me ei vaan oikein keksitty/ keksitä edelleenkään a. kuinka ne kannattaisia tehdä, b.mikä näyttäisi meillä parhaalta ja c. mikä toimisi parhaiten. Tälläisiin pikkujuttuihin on sitten käytetty hirveästi aikaa ja vaivaa. Mietitty ja pohdittu oikein urakalla. Ihan jotain pikkujuttua.


Tästä esimerkkinä nyt tuo alakerran kylpyhuoneen shampooteline tai järkevä seinäratkaisu shampoille suihkuun yläkerrassa. Meillähän on ylhäällä kirkas lasinen suihkukaappi joka on todella tyylikäs, ilmava ja aivan TODELLA syvältä pitää puhtaana. 3 lapsen kanssa mahdotonta! Tällähetkllä shampooteline roikkuu vähemmän tyylikkäästi suihkukaapin lasiovessa, eikä näytä kovin loppuunharkitulta saati tyylikkäältä. Mutta eivaan keksitty rakennusvaiheessa miten ratkaista se shampooputeleiden säilytys ja niinpä siihen ei tullut ratkaisua...nyt siinä on sitten väliaikaisratkaisu. Nehän on siitä käteviä ratkaisuja että ne hyvin usein ovatkin ikuisuusratkaisuja kun silmä tottuu rempsallaan olevaan asiaan. Onko kellekkään tuttua?

Nyt alakerran kylppäriin olemme melkein saaneet hiotuksi ajatuksen upotetusta hyllystä vähän kuten ylläolevissa kuvissa . Kaakelimme ovat valkoiset ja idea olisi laittaa kaakelit juuri kuten ylemmässä kuvassa. Syvennyksestäkin tulisi melkosamankokoinen kuin ylemmässä kuvassa. Syvennys tulisi suihkujen väliin ja siinä olisi toivottavasti tilaa käytössä oleville puteleille., mitään vieraspulloja tai ylimääräisiä siihen ei sitten kyllä mahdu. Ehkä hyvä niin :). Mitäs tykkäätte?

Saunaprojekti pitäisi nyt saada alkuun parin vkon päästä kun me häiriötekijät poistumme mummolaan pois jaloista. Voi että alan jo odottaa saunaan pääsyä. Vaikka ehkei se ihan heti valmistukaan, vaan täytyy vissiin mummolaan tehdä muutama uusikin retki :).


Minä olen juuri parantunut viime tiistaina alkaneesta kuumetaudista ja voin kertoa että se oli todella kivulias tauti. Parhaimmillaan kuume kohosi 39 ja olo oli enemmän kuin hutera. Mies on viettänyt saikkua täällä myös koko viikon, joten onneksi seuraa on ollut. Ja onneksi lapset on terveinä! Nyt toivotaan kovasti että ensi viikolla päästäisi nauttimaan aurinkoisista lumisista talvipäivistä pihalle!