Mansardikatonalla

Sairastupa jatkuu edelleen. Ja kotona jumitellaan. Luulin jo että homma ei enää ikävemmäksi voi mennä, mutta sitten 3-vee okseni sohvalle ja huomasin ettei ne asiat pelkän flunssan kanssa niin hullusti olleetkaan :). Onneksi ei ollut oksennustautia, ihan vaan yksinäinen oksu joka tuli yhtäkkiä. Onneksi.

Joku on vielä iloisempi lumesta kuin minä...

Voi että kun on mukavaa kun on lunta. Ulkona on raikasta, kaunista ja siistiä (myös meillä, kun raksakamat ovat jääneet kauniisti lumen alle piiloon). Kun flunssa hellittää kaivan lumikengät ja menen hangille harppomaan. Nyt kuitenkin pysyn sisällä, vielä flunssaisemman miehen kanssa. Lapsethan onkin jo melko terveitä ja menivät hoitoon kun meidän piti vihdoinkin päästä aikuisten kesken ulos syömään. No joskus toiste sitten...nyt onneksi saa nautiskella hiljaisuudesta ja jos vaikka ompelisi uudet keittiön verhot. Jouluverhot vähän tökkii jo..