keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Lastenhuoneen verhot

 Listailen mitä pitäisi tehdä ja kuitenkaan en saa oikein mitään aikaiseksi. Pitäisi käydä valokuvat läpi ja tilata paperikuvia, pitäisi valita parhaat kuvat seinälle ja miettiä mitä muuta laitettaisi seinille (tyhjät seinätkin alkaa jo kyllästyttää), pitäisi ommella verhoja joka huoneeseen (yläaulassa on edelleen jouluverhot ja keittiössä ei verhoja ollenkaan), pitäisi tehdä pari päiväpeittoakin ja ommella tytölle kesämekkoja ja itsellekin jotain. Pitäisi siivota vaatehuone ja maalata yksi kaappi, jotta saataisi tilaa "oikeille kaapeille" ja ne oikeat kaapit pitäisi hakea Ikeasta. Pitäisi alkaa tekemään ja lopettaa suunnittelu.  Pitäisi saada lapset terveiksi. Peukut pystyyn että sairastelut loppuisivat (näyttää taas jo lupaavalta, enää pari vuotavaa nenää jäljellä) ja saisin energiaa & aikaa tehdä jotakin.

Sain sentään ommeltua mummun vanhoista lakanoista lastenhuoneeseen verhot. Se onnistui, sillä siihen kului tasan tunti. Ompelin pitkällä tikillä että voin tarvittaessa purkaa ja ottaa lakanat johonkin toiseen käyttöön. Eihän ne edelleenkään ihan loistavat ole, mutta asteen paremmat kuin edelliset. Rakastan vanhaa kunnon lakanakangasta, sellaista paksua ja kestävää. Miksei sitä enää saa mistään? Kaikkialla myydään ohutta haperoa :(. Sillä ei tee mitään, mutta onhan se tietty halpaa...höh.

Ja kun saan sen hyllykön maalattua, nuo lattialla majailevat tavarat muuttavat siihen asumaan :)



Ja stailaamattomat ja tummat kuvat lastenhuoneen uusista verhoista. Alemmassa sentään olin tajunnut ottaa sen järkyttävän kanan pois pöydältä. Se on muuten ehkä kamalin lelu minkä tiedän (ja lapsethan rakastaa sitä, tietty), tiputanssi alkaa soimaan täysillä kun painat siiven nappulaa ja kun puristaa kanan kaulaa sen silmät pullistuu ulos ja jalat alkaa sätkimään. Tiedän. Ihan järkyttävä. Piilotan sitä vähänväliä jonnekin, mutta aina sen joku löytää ja taas alkaa tiputanssit soimaan...voi jee. Harmillista ettei kuvista käy ilmi mutta mainittakoon että aulan ja lastiksen seinien värisävyt on aivan kymppiyhdistelmä. Roosaan taittava vaaleanruskea ja siniseen taittava harmaa näyttää tosi kivalta yhdessä. Sitä yhdistelmää tulee usein katsottua&ihasteltua kun istuu yläaulan sohvalla ja lastenhuoneen ovihan on aina auki. Kaivan koodit jos jotakuta kiinnostaa :).

PS: Sain Nipsulta ja Saaralta ihanat haasteet. Kiitos! Olin ihan otettu, mutta nyt en ehdikään paneutua asiaan, jätän siis vielä listaamatta suosikkiblogini -mutta osahan löytyy sivupalkista :). Joka sekin pitäisi päivittää, seuraan sataa muutakin blogia :).

8 kommenttia:

  1. Hei vaan! Kiva kun löysit blogiini. Olen klikannut itseni lukijaksesi :) " Samassa veneessä" ollaan :D Meillä yläkerrassa vasta lattia...ei ees väliseiniä...hidasta kun mies yksin töiden jälkeen tekee. Jospa se kesän mittaa helpottuisi :) Aurinkoista päiväää sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oli antoisaa lueskella teidän raksailua ja tosiaan tiedän miltä tuntuu kun raksailut venyy ja kestää. Mutta kuten sanoit kun yksin rakentaa niin eihän se talo päivässä valmistu..aurinkoa sinne myös!

      Poista
  2. Oon pohtinut jo vuosikausia, että pitäis käydä valokuvat läpi. Pitäis poistaa kaikki turhat, nimetä kansiot jotenkin järkevästi (loogisesti) ja polttaa kaikki kuvat loogiseen järjestykseen levyille. Mutta voi että, kun tuntuu työläältä. Kuviahan on kertynyt varmaan kymmeniä tuhansia..

    Paperikuvia oon saanut ihan hyvin teetettyä, mutta nyt ehkä vuoteen en ole teettänyt yhtäkään. Niissäkin ollaan siis jäljessä, pahasti.

    Ja meilläkin pitäisi tauluja katsella, valokuvia kehyksiin, verhoja ommella.. Oi voi, tekemistä olisi NIIIIN PALJON! Tulispa kesä, niin olis edes mulla aikaa, kun koulut on kiinni ja ei voi olla töitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on onneksi valokuvat kansioissa kuukausien/vuosien mukaan nimettynä ja sinänsä ihan fiksusti ja johdonmukaisesti. Mutta kun tallessa on KAIKKI kuvat, on niiden läpikäynnissä hirveä homma..joka vaatisis aikaa ja keskittymistä ja rauhaa. Niitä ootellessa...Ja ainahan sitä hommaa riittää, mutta nyt vaan jotenkin turhauttaa kun en saa mitään aikaiseksi.
      Ja tuo sun kesis on huippu, hitto kun en tullut ajatelleeksi sitä ammattiavalitessa. Viis siitä millainen ope musta olisi tullut :)

      Poista
  3. Kuulostaa ihan meikäläisen elämältä, PITÄISI:D. Vanhoista lakanoista olen värkännyt itsekin verhoja, mökille:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta sinähän saat myös jotain aikaiseksi...toisin on tällä emännällä :). Verhot oli koko viikon uroteko :)

      Poista
  4. Hyvältä näyttää ja itse ihastuin tuohon teidän lattian sävyyn, mitäs se olikaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paradorin laminaatti(Tammi Hiekka) ja olen ollut siihen älyttömän tyytyväinen. Ilmaisia näytteitäkin sai jostain tilattua...en enää kyllä muista mistä.
      Se ei minusta ole niin keltainen, mitä kuvissa näyttää. On ollut erittäin armelias lian suhteen ja TOSI kestävä (koskas muuten koiran kynnet leikattiinkaan viimeksi...en edes muista). Ainoa miinuspuoli parkettiin nähden on ehkä se kylmyys talvella, luulen että parketti ja puulattia olisi ehkä lämpimämmät. Mutta huolettomuus vetää muuten minusta kyllä pisteet parkettiin nähden...ja puulattia oli budjetin yli ja ei kai se olisi lattialämmityksen kanssakaan ollut paras vaihtoehto.

      Poista

Kiitos mukavasta kommentista!