eteinen

En ole ehtinyt bloggailla, mutta täällä ollaan ja kevättä ootellaan! Ohjelmaa on jokapäivä sen verran ettei muka ehdi blogia päivittelemään ja illalla ei vaan enää jaksa. Täytyisi yrittää ottaa kaikki ilo irti näistä vikoista koti-äiti kuukausista sillä syksyllä koittaa oikeisiin töihin meno ja se oikea kiire... :). Niinpä yritän treffailla kavereita ja hengailla mahdollisimman paljon. Ja nyt se onkin ollut mahdollista kun lapset on kerrankin terveinä ja vieläpä samaan aikaan. Ihan luksusta!

Kutsuin isomman porukan kavereita kylään sunnuntaina ja siivoilin eteisestä omat takimme pois, jotta vieraat saisivat omansa naulakkoon. Siinä sitä sitten taas tuli yksi juttu mieleen, jonka olisimme voineet tehdä toisin. Nimittäin eteiseen olisi ollut järkevä yhdistää kuraeteinen vaikka niin että se jäisi liukuoven taakse, jolloin vieraiden tullessa sisään ei kuraeteistä näkyisi. Tiedättehän...eteinen olisi aina puhdas ja naulakoissa tilaa  :).

Suunnitellessamme taloa ajatus oli että kuraeteinen on khh puolella ja sinnehän käydään takapihan kautta. Ajatuksena, että kuraiset lapset tulevat omalta pihalta sisälle. No koska oma piha ei ole valmis ei tuota ovea juurikaan lasten kanssa käytetä. Khh viedään kyllä joskus kuraiset vaatteet huuhdeltavaksi ja kuivumaan, mutta ei sitäkään kovin usein. Eteisemme on ihanan iso, mutta NIIN kesken. Vaunuja siellä majailee yleensä kaksinkappalein ja naulakot pursuaa omanväen vaatteita ja  myös niitä työ/ulkoiluvaatteita jotka nimenomaan piti majailla siellä khh kuraosastolla. Höh.Nyt kenkäkaapin virkaa hoitaa lastenhuoneen vanha hyllykkö, johon kaavailin verhoa joskus..mutta se jäi suunnittelu tasolle. Mietin että tarviiko se edes verhoa..kengäthän on siellä ihan siistissä rivissä (toisin kuin ne jotka ovat hujanhajan lattialla).

Mitäs olette mieltä? Ja tarkoitushan on laittaa kenkäkaapin tilalle kiinteät laatikostot joiden päälle voi istua kenkiä pukemaan (kunhan päästään niistä vaunuista...) eli mikään lopullinen tuo kirjahylly-kenkähylly ratkaisu ei ole. Eiu myöskään sen vieressä oleva ihana kenkähylly, mutta jotain oli vaan laitettava. En muuten tajua mihin ne naiset (tai miehet) kenkänsä laittaa jotka omaavat kymmeniä kenkiä, minulla ei ole mielestäni kovin montaa ja siltu säilytykseen menee aika iso tila...

Saimme vihdoinkin hankittua vaatehuoneeseen hyllyt ja huomasin että kaikenlaisen romun säilyttämiseen menee aikapaljon tilaa. Seuraava projekti onkin viedä lastenvaatteet kirppikselle. Niitä on taas jo monta laatikkoa. Ja rakentajille tiedoksi :vaatehuoneet ja muut varastot ei koskaan ole liian isoja ja niitä ei koskaan ole liikaa :)

Ihanaa kevättä!

Lastenhuoneen verhot

 Listailen mitä pitäisi tehdä ja kuitenkaan en saa oikein mitään aikaiseksi. Pitäisi käydä valokuvat läpi ja tilata paperikuvia, pitäisi valita parhaat kuvat seinälle ja miettiä mitä muuta laitettaisi seinille (tyhjät seinätkin alkaa jo kyllästyttää), pitäisi ommella verhoja joka huoneeseen (yläaulassa on edelleen jouluverhot ja keittiössä ei verhoja ollenkaan), pitäisi tehdä pari päiväpeittoakin ja ommella tytölle kesämekkoja ja itsellekin jotain. Pitäisi siivota vaatehuone ja maalata yksi kaappi, jotta saataisi tilaa "oikeille kaapeille" ja ne oikeat kaapit pitäisi hakea Ikeasta. Pitäisi alkaa tekemään ja lopettaa suunnittelu.  Pitäisi saada lapset terveiksi. Peukut pystyyn että sairastelut loppuisivat (näyttää taas jo lupaavalta, enää pari vuotavaa nenää jäljellä) ja saisin energiaa & aikaa tehdä jotakin.

Sain sentään ommeltua mummun vanhoista lakanoista lastenhuoneeseen verhot. Se onnistui, sillä siihen kului tasan tunti. Ompelin pitkällä tikillä että voin tarvittaessa purkaa ja ottaa lakanat johonkin toiseen käyttöön. Eihän ne edelleenkään ihan loistavat ole, mutta asteen paremmat kuin edelliset. Rakastan vanhaa kunnon lakanakangasta, sellaista paksua ja kestävää. Miksei sitä enää saa mistään? Kaikkialla myydään ohutta haperoa :(. Sillä ei tee mitään, mutta onhan se tietty halpaa...höh.

Ja kun saan sen hyllykön maalattua, nuo lattialla majailevat tavarat muuttavat siihen asumaan :)

Ja stailaamattomat ja tummat kuvat lastenhuoneen uusista verhoista. Alemmassa sentään olin tajunnut ottaa sen järkyttävän kanan pois pöydältä. Se on muuten ehkä kamalin lelu minkä tiedän (ja lapsethan rakastaa sitä, tietty), tiputanssi alkaa soimaan täysillä kun painat siiven nappulaa ja kun puristaa kanan kaulaa sen silmät pullistuu ulos ja jalat alkaa sätkimään. Tiedän. Ihan järkyttävä. Piilotan sitä vähänväliä jonnekin, mutta aina sen joku löytää ja taas alkaa tiputanssit soimaan...voi jee. Harmillista ettei kuvista käy ilmi mutta mainittakoon että aulan ja lastiksen seinien värisävyt on aivan kymppiyhdistelmä. Roosaan taittava vaaleanruskea ja siniseen taittava harmaa näyttää tosi kivalta yhdessä. Sitä yhdistelmää tulee usein katsottua&ihasteltua kun istuu yläaulan sohvalla ja lastenhuoneen ovihan on aina auki. Kaivan koodit jos jotakuta kiinnostaa :).

PS: Sain Nipsulta ja Saaralta ihanat haasteet. Kiitos! Olin ihan otettu, mutta nyt en ehdikään paneutua asiaan, jätän siis vielä listaamatta suosikkiblogini -mutta osahan löytyy sivupalkista :). Joka sekin pitäisi päivittää, seuraan sataa muutakin blogia :).

Pikkuisia yksityiskohtia

Kun mietimme kotimme ratkaisuja ja pintoja niin osa jutuista oli ihan itsestäänselvyyksiä (meille kummallekin onneksi), niinkus vaikka se eteinen. Kun rivarin ahdas "eteinen" oli meillä jokapäiväistä elämää vuosia niin toive toisenlaisista lähdöistä ja paluista kotiin oli aika kova. Mutta sitten oli jotain ihan ihmeellisiä pikkujuttuja joita me ei vaan oikein keksitty/ keksitä edelleenkään a. kuinka ne kannattaisia tehdä, b.mikä näyttäisi meillä parhaalta ja c. mikä toimisi parhaiten. Tälläisiin pikkujuttuihin on sitten käytetty hirveästi aikaa ja vaivaa. Mietitty ja pohdittu oikein urakalla. Ihan jotain pikkujuttua.


Tästä esimerkkinä nyt tuo alakerran kylpyhuoneen shampooteline tai järkevä seinäratkaisu shampoille suihkuun yläkerrassa. Meillähän on ylhäällä kirkas lasinen suihkukaappi joka on todella tyylikäs, ilmava ja aivan TODELLA syvältä pitää puhtaana. 3 lapsen kanssa mahdotonta! Tällähetkllä shampooteline roikkuu vähemmän tyylikkäästi suihkukaapin lasiovessa, eikä näytä kovin loppuunharkitulta saati tyylikkäältä. Mutta eivaan keksitty rakennusvaiheessa miten ratkaista se shampooputeleiden säilytys ja niinpä siihen ei tullut ratkaisua...nyt siinä on sitten väliaikaisratkaisu. Nehän on siitä käteviä ratkaisuja että ne hyvin usein ovatkin ikuisuusratkaisuja kun silmä tottuu rempsallaan olevaan asiaan. Onko kellekkään tuttua?

Nyt alakerran kylppäriin olemme melkein saaneet hiotuksi ajatuksen upotetusta hyllystä vähän kuten ylläolevissa kuvissa . Kaakelimme ovat valkoiset ja idea olisi laittaa kaakelit juuri kuten ylemmässä kuvassa. Syvennyksestäkin tulisi melkosamankokoinen kuin ylemmässä kuvassa. Syvennys tulisi suihkujen väliin ja siinä olisi toivottavasti tilaa käytössä oleville puteleille., mitään vieraspulloja tai ylimääräisiä siihen ei sitten kyllä mahdu. Ehkä hyvä niin :). Mitäs tykkäätte?

Saunaprojekti pitäisi nyt saada alkuun parin vkon päästä kun me häiriötekijät poistumme mummolaan pois jaloista. Voi että alan jo odottaa saunaan pääsyä. Vaikka ehkei se ihan heti valmistukaan, vaan täytyy vissiin mummolaan tehdä muutama uusikin retki :).


Minä olen juuri parantunut viime tiistaina alkaneesta kuumetaudista ja voin kertoa että se oli todella kivulias tauti. Parhaimmillaan kuume kohosi 39 ja olo oli enemmän kuin hutera. Mies on viettänyt saikkua täällä myös koko viikon, joten onneksi seuraa on ollut. Ja onneksi lapset on terveinä! Nyt toivotaan kovasti että ensi viikolla päästäisi nauttimaan aurinkoisista lumisista talvipäivistä pihalle!

säästä ja satsaa...

Rakentaessa mietimme kaikkia kustannuksia ja tuskailimme kaiken kalleutta. Päätimme valita muutaman jutun mihin satsaisimme, mitkä olisivat meille tärkeitä ja / tai mitä olisi hankala sitten vaihtaa jos rahaa joskus sataisi jostain lisää.

Satsasimme keittiöön, se oli arviomme (joka osui ihan nappiin muuten) paikka jossa vietämme aika paljon aikaa. Ja ruoka on vaan aika tärkeä juttu tässä perheessä. Valitsimme ne (puiset)kaapit, jotka halusimme vaikka ne olivat kalliimmat kuin mdf-ovet. Otimme kivitason vaikka se oli kalliimpi kuin mdf ja vielä hanan jossa irtoava pää, vaikka sekin oli vähän kalliimpi. Kivitaso on ollut niin hyvä, en kadu yhtään että siihen satsattiin. Se palvelee moitteetta ja tiedän että olisin jo nyt 1.5 vuoden jälkeen onnistunut kuluttamaan muun materiaalisen tason. Puiset kaapinovet ovat edelleen kauniit, mutta kyllä maalattu mdf ehkä sittenkin olisi ollut järkevämpi...pieniä kulumia(kolhuja tulee maalattuun puuhun aika helposti. Ihan niinkuin meitä kaikki varoittelivatkin.

Satsasimme uuniin, se on niin hankala sitten vaihtaa. Ja se on ihana. Tykkään edelleen tulikiven uunistamme. Vielä kun opin käyttämään leivinuuni-osiota niin saamme hyödynnettyä senkin. Leivinuunissa oli se erikoisuus että sitä ei lämmitetä erikseen vaan se lämpenee takkaa lämmitettäessä. Se tuntui ostovaiheessa kätevältä, en ole ihan varma onko se sen kätevämpää kuin leivinuunimalli jossa erikseen poltettava leivinuunissakin pesällinen.

huomatkaa kaunis teippaus tuhkaluukussa. 1-vuotias innostui availemaan luukkua ja teippi yllättäen toimi hyvin sammuttamaan tuon innon. Nyt teippi on jo pois, mutta 1-vee ei sitä huomannut :)

Satsasimme myös eteiseen, vaihdoimme kylmän kuistin lämpimäksi. Ja apua jos emme olisi sitä tehneet. Elomme olisi todella paljon ikävämpää. Lämmin iso kuisti, jonne jää kaikki ulkovaatteet ja paljon muutakin on aivan ihana, Ihan parasta. Kun vaunuja ei enää tarvita se myös saadaan ehkä kalustettua niin että näyttää kivalta. Mutta jo tuollaisenaan -naulakon ja ikean kenkähyllyn, liukuovikaapin ja muutaman korin kanssa- se on niin tärkeä paikka.

Mihin me emme satsanneet oli kodinkoneet. Ostimme keskihintaiset tai ehkä jopa edulliset Whirlpoolin koneet. Ja se on huomattu. Jääkaapin kahva on vaihdettu nyt 3 kertaa. Uunin korjaajaa odotame tänään taas saapuvaksi . Luvattu pyro-toiminto lukittaa uunin niin ettei sitä saa kuin korjaaja auki. Kätevää. Viimeksi odottelimme uunin korjaajaa 3 vkoa nyt toivottavsti vain vko. Jotkut vastukset kuulema on sulaneet..tai niin ainakin viimeksi. Astianpesu koneessa on 6 hienoa ohjelmaa, harmi vain että yksi ainoa niistä pesee astiat puhtaaksi. Ei sekään jos koneen laittaa täyteen. Onneksi pesukone ja kuivari nyt on toistaiseksi toimineet ihan ookoo. No sen siitä saa. Mutta ei voi mittään, eihän kaikkeen vaan voi satsata ja onneksi noissa koneissa on se takuu, sitä kyllä hyödynnetään. Sanon jo uuninkorjaajalle että aion kokeilla HETI pyro toimintoa ja jos uuni ei taaskaan aukea hän saa tulla korjaamaan asian ihan samaan laskuun. Niin kerta.


Laatoissa satsasimme ja pihistimme vuoronperään, keittiöön ja eteisaulaan kalliimpaa, vessaan &kodariin edullisempaa jne. Minusta on ollut ihan hyvä ratkaisu. Ei kaduta.

Pihistimme huonekaluissa. paljon on hankimatta (esim vaatehuoneen kaapit edelleen) ja suurin osa mitä hankittiin oli edullista (käytettyä tai ikeaa). Sopii meille. Ektorp sohva on mun suosikkini ja ei haittaa pätkäkään että jollakulla muulla on sama sohva..se on hyvä ja halpa joten miksei muutkin olisi sitä hankkineet. Ja hei Bemz:iltä voisin tilata jonkun hyvinkin persoonallisen päällisen sohviimme, jos haluaisin jollaintapaa erottua...minusta päälliset olivat ihan kohtuuhintaisia, ei tietenkään niin halpoja kuin ikealla, mutta silti.

Pihistimme myös rakennusmiesten käytössä. Mies on isänsä kanssa rakentanut lähestulkoon kahdestaan talon. Ja siksipä se ei edelleenkään ole valmis.  :).

ps. Pahoittelen kuvien vähyyttä. Minulla on pieniä teknisiä haasteita kun uuteen läppäriin ei löydykään sopivaa piuhaa...joten ainoa kuva on se jonka vanha kuva löysin sattumalta tältä koneelta. Vaan tuoltahan se takka edelleen näyttää...

Askartelukerho

Olen ihan tositosi iloinen että pikkuinen 3-veemme on (melkein) yhtä innokas askartelija kuin äitinsä. Hän piirtele, maalaa ja askartelee jos vain keksin jotain askarreltavaa. Harmillista etten ole ollenkaan suunnitelmallinen ihminen, vaan askarteluhetki tulee meille (etenkin minulle) niin kovasti yllättäen etten ole oikein siihen valmistautunut ja siksipä askartelut ovat olleet kovin vaatimattomia. Vaan hei hulinaa, päätin pyhästi että nyt alamme askartelemaan suunnitellusti jotain uutta aina maanantaisin kun ei ole kerhoa. Niin että jo etukäteen haalin tarpeet tyrkylle (useinhan homma lässähtää siihen etten läydä siihen hätään tarvikkeita kun huomaamme että hupsis nyt olisi aikaa askarrella).

Netti on pullollaan ihania askarteluidoita ja sieltä ajattelin inspiroitua maanantaisiin askartelupuuhiimmekin. Suosikkini on lilla a, siellä on kymmeniä kivoja uusia ja vanhoja tuttuja askarteluprojekteja joita voidaan kokeilla. Hankalauus piileekin tässä askartelukerhossa siinä että projektien pitäisi olla tarpeeksi helppoja, jotta 3-vee voi niitä tehdä -ainakin lähes -ilman äidin tukea. Hän on kovasti harjoitellut saksien kanssa toimimista ja seuraavaksi alamme harjoittelemaan viivaa pitkin leikkaamista. Siitä se kuulkaas lähtee.

3-v väritti ja laittoi liittimet itse. Äiti leikkasi.

Teimme sätkynuket; 3-vee oli hurmioitunut ja leikki omallaan koko päivä. 1-vee väritteli omansa tunnollisesti, mutta ei sitten kiinnostunut valmiista sätkynukesta juurikaan. Onneksi noita kiinnikkeitä on vielä rutkasti jäljellä. Ensikerralla tehdään sätkynuket ihan omilla kaavoilla. Nämävalmiskaavat ja ohjeet löyty täältä.

Ajattelin kokeilla myös sienillä maalaamista . tai miksei leikkiautoilla maalaamistakin. Ja millä vaan maalaamista (putkilla, kepeillä....), tajusin vasta että eihän sitä tosiaan tarvi aina maalailla penselillä. Tai aina ei tarvitse maalata paperille, kesällä olisi kiva maalata ulkona keppejä ja kiviä. Ja leimasimia tehdään varmasti.

Ja itse haaveksin tekeväni koko perheestä allaolevan kuvanmukaiset potretit seinälle, ohjeita muillekin kiinnostuneille; täältä .

No enpä sitten tietenkään ehtinyt verhoja ommella, kun katsottiin yksi elokuva ja putous. Tuli kerralla taas monen viikon tv-annos täyteen. Meillähän ei ole telkkua olohuoneessa, vaan ylä-aulassa. Se on todella mukava ratkaisu PAITSI että illalla kun pienet lapset nukkuu on telkkua katsottava kuulokkeet korvilla. Meillä on vain kahdet kuulokkeet ja kolmannet on pian hankittava..tämä vain tiedoksi heille jotka suunnittelevat omaa taloansa ja miettivät pohjaratkaisuja. Kannattaa miettiä haluaako nukkumatilat johonkin ihan erilleen muista (työhuone, olohuone, keittiö) jolloin nukkujien takia ei muiden tarvi hiippailla. No eipä tuo nyt ole mitenkään kovasti rassannut, mutta kerroinpahan kuitenkin jos joku täällä pohjaratkaisujansa pohtii ja suunnittelee. Meillä ratkaisu olisi siirtää se telkku alas, mutta nautin kyllä kovasti tästä rauhallisesta olohuoneesta, jossa vain jutellaan ja kuunnellaan pianonsoittoa tai muuta musiikkia.

Ompelin yhden kokeiluverhon keittiön erkkeriin pellavasta ja pitsistä. Sellaisen suoran kapan, mahdollisimman yksinkertaisen. Mallina ihan ookoo, mutta kyllä jotenkin kaipaisi jotain räväkämpää. Pakko olisi päästä kangaskauppaan. Nyt erkkeri on sitten ihanan valoisa ja ehkä vähn kolkkokin, kunnes löydän uudet verhot. niitä punaisia en vaan enää millään pysty katselemaan...

Olen kovin kriittisenä verhojen kanssa, mutta silti tosi huono keksimään mitään kivaa ikkunoihin. Kun muutimme hankimme pätkä-verhotangot olohuoneeseen ja Svaneforsin pellava verhot. Olen ollut hurjan tyytyväinen noihin pätkätankoihin, ne sopii minusta täydellisesti  tuohon koko seinän kattavan ikkunarisivistön kumpaankin reunaan. Verhot olisivat täydelliset ilam tekstiä, mutta siihenkin on nyt jo silmä tottunut :).

 Ja hei onko kellään muulla ongelmia bloggerin kanssa? Minä en saa julkaistua tekstejä ilman että bloggeri hukkaa puolet tekstistä siinä vaiheessa kun yritän julkaista...on muuten tosi ärsyttävää.

Vaan täällä jatketaan flunssapäivää ja toivotaan ettei miehen kova kuume tule enää minulle.
Mukavaa sunnuntaita!

Sairastupa jatkuu edelleen. Ja kotona jumitellaan. Luulin jo että homma ei enää ikävemmäksi voi mennä, mutta sitten 3-vee okseni sohvalle ja huomasin ettei ne asiat pelkän flunssan kanssa niin hullusti olleetkaan :). Onneksi ei ollut oksennustautia, ihan vaan yksinäinen oksu joka tuli yhtäkkiä. Onneksi.

Joku on vielä iloisempi lumesta kuin minä...

Voi että kun on mukavaa kun on lunta. Ulkona on raikasta, kaunista ja siistiä (myös meillä, kun raksakamat ovat jääneet kauniisti lumen alle piiloon). Kun flunssa hellittää kaivan lumikengät ja menen hangille harppomaan. Nyt kuitenkin pysyn sisällä, vielä flunssaisemman miehen kanssa. Lapsethan onkin jo melko terveitä ja menivät hoitoon kun meidän piti vihdoinkin päästä aikuisten kesken ulos syömään. No joskus toiste sitten...nyt onneksi saa nautiskella hiljaisuudesta ja jos vaikka ompelisi uudet keittiön verhot. Jouluverhot vähän tökkii jo..