Nyt on siis lapset päiväkodissa ja minä töissä. Jo toista viikkoa. Elämä jatkuu sittenkin ja ei se niin kamalaa ollutkaan, Ihan mukavaa päästä ihmisten ilmoille ihan omana yksikkönä ilman kahta pikkuista käsipuolessa. Kivaa tehdä asioita rauhassa. Kiva että lapset pääsivät mukavaan pieneen tarhaan. Kiva että minäkin voin nyt alkaa maksamaan laskuja. Mutta valitettavasti se minkä huomasin jo silloin vajaa 5-vuotta sitten kun jäin äitiyslomalle piti edelleen paikkansa, tuo työ ei ole minua varten. Ei yhtään. Minulla olikin kirkkaana mielessä kuinka äitiyslomala mietin mitä haluaisin tehdä työkseni ja tekisin sitten sitä onnellisena elämäni loppuun asti. Mutta ei. Minä taida olla siinä ryhmässä joka ei oikein ikinä saa selvitettyä mikä minusta tulee isona. Siispä olen niissä töissä missä olen, jotta saan laskut maksettua.
Pihalla näyttää niin kivalta, liljat ja tuppaanitkin ovat laitettu maahan ensi kesää oottelemaan. Uusia luumupuita on vielä läjä odottamassa maahan pääsyä. Terassi on ihana. Ekat valokuvatkin saatiin vihdoin seinälle (ja niitä laitettiinkin sitten urakalla) Mies rakensi kivan tornin ja liukumäen lapsille. Alakertaan siihen pitäisi saada vielä kioski. Kuviahan ei ole, enkä taida vielä laittakaan kun ei ole valmis. Mutta se torni , hiekkalaatikko, trampoliini ja keinut ovat saaneet lapset viihtymään omalla pihalla. Ei tarvi enää puistoja etsiä, nyt on omalla pihallakin kivaa. Nyt jo hetkittäin olen pystynyt lasten kanssa kirkemään tai tekemään jotain puuhia, mutta ihan vaan hetkittäin.
Ensiviikonloppuna isot juhlat meillä, vieraina lähisuku. Menuun mietintä ihan kesken. Kohta varmasti tulee paniikki.Se tulee aina, Järjestän usein juhlia, mutta en oikeastaan ikinä nauti niistä. Olen sellainen stressaantunut emäntä, joka häärii ympyrää koko juhlan ajan. Ei oikein osaa istahtaa ja nauttia vieraista. Syönkin usein vasta kun vieraat on lähteneet ja pelkään kokoajan että ruoka loppuu kesken vaikka usein syömme jämiä pari päivää juhlien jälkeenkin. Mikä siinäkin sitten on. Aina sama juttu.
Mutta juhliin tulee aina siivottua ja laitettua koti kauniiksi. Se on ihanaa!
SAMA! Siis tämän ammattijutskan kanssa... olen täällä tismalleen sen vuoksi, että saan tästä palkkaa, en nyt niin kovasti tästä nauti! Ja huomaan joskus olevan ihailevan kateellinen ystävilleni, jotka todella NAUTTIVAT duunistaan. Ihme homma, en osaa keksiä itselleni työtä josta todella nauttisin... Aloin tekemään 4 pv/ vko tänä syksynä ja se on ollut kyllä IHANAA. Viikko tuntuu huisin paljon lyhkäsemmältä näin. Perjantait yleensä aina kyllä siivoan lapsen kanssa kotona, mutta ei sekään niin haittaa. Kunhan saan olla kotona :) Lisäksi uudessa talossa on niin pirusti duunia muutenkin, että on ollut hyvä ratkaisu. Säästän sit jostain sen yhden päivän palkan verran viikossa (en ole kyllä vielä keksinyt, että mistä säästän :D)
VastaaPoistaJuhlaressi on ihan tyypillinen oire, kuulut suurimpaan enemmistöön naisista, kun on kyse juhlista ja tarjoiluista :) Tsemppiä siis!
=) Joo mulla ihan sama, säästän sen yhden päivän palkan sitten jostain. heti kun keksin mistä :). No ainakin siivoajan palkan, sillä sellaista ei tarvita kun minä siivoilen koko pe päivän :). Joo juhlat meni tosi hyvin ja en edes stressannut niin paljon kuin yleensä..
PoistaNo voi ei! Toivottavasti löytäisit unelmien työn. Ite niin tykkään työstä, että toivois samaa muillekin:D. Eihän se nyt aina kivaa ole, mutta pääsääntöisesti. Kuulostaa aikamoisilta saavutuksilta, siis mitä olette saanu taas aikaan:). Mullakin on paketti liljoja tuolla, kukahan laittais ne maahan... Haluuks:)?
VastaaPoistaMulla on vähän kuin Nipsulla, kadehdin hyvässä mielessä ihmisiä jotka ovat löytäneet unelmahommansa. Mutta eihän mullakaan peli ole menetetty, ehkä mä vielä sen keksin :)
PoistaJoo ja tulen mieluusti laittamaan sun liljat, jos meiän kullannuput voi sen aikaa olla sun hoidossa :). Ne ovat niin herttaisessa kasvuvaiheessa kun tapellaan IHAN kokoajan IHAN joka asiasta.