Hitaasti ei olekkaan hullumpaa

En ole ollut ikinä mikään rakentajatyyppi ja kun tiedän oman kärsimättömän luonteeni, niin olisikin ollut ihan hassua alkaa rakentamaan taloa. No toisin kävi. Olen tässä kitkutellut rinnalla ja yrittänyt kestää valtavaa työmäärää, keskeneräisyyttä, valtavaa työmäärää, ikuista sotkua, rahanmenoa, valtavaa työmäärää..ärsyyntynyt ja ahdistunut loputtomiin tupatarkastajiin, jotka tulevat joskus yllättäenkin ja tämä keskeneräinen talo pitäisi olla esittelykunnossa 24/7. Taloa on mahdotonta saada kokonaan kauniiksi ja kivaksi kun se on osittain kesken.

Mutta vaikkei kärsimätön luonteeni nyt ole vielä kärsivälliseksi muuttunut ja vaikken vieläkään osaa ilostua yllätysvieraista, niin paljon olen kyllä oppinut tässä matkalla. Ja ihan tosiasiahan se on että me olemme rakentaneet hyvällä tahdilla (luin ilolla perhe-lehdestä perheestä joka rakentanut 8 vuotta eikä talo vieläkään valmis. Mikä ihana äiti siinä perheessä olikaan -nostan hattua).Kiitos meillä näinkin nopeasta rakentamisesta miehelle, joka on taitava ja ahkera. Ennen ajattelin että talon on oltava kertaheitolla valmis ja sitten sinne vasta kannattaa muuttaa..ehkä. Mutta on tässä pikkuhiljaa raksailussa puolensa. Olemme kohta asuneet 2 vuotta täällä ja nyt saimme muutamia viikkoja sitten kylpyhuoneen valmiiksi (siis ylhäällä on suihku myös, eli ei täällä ilman pesutiloja olla oltu sentään) ja iloitaan kaikki siitä valmiista kylpyhuoneesta aivan eritavalla kuin jos se olisi ollut valmis jo kun muutettiin. Silloin oli niin paljon muuta uutta ja ilostuttavaa (kuten omat makuuhuoneet ja uusi ihana keittiö). Iloitsimme niistä ekat puolivuotta, sitten iloittiin valmistuneesta kodarista jne. Pikkuhiljaa valmistui uusia juttuja ja aina saatiin lisää iloin aiheita. Ihan oikeasti. Sitä osaa arvostaa asioita ihan erilailla kun ne eivät tule kaikki heti kerralla.

Ja  nyt sitten saatiin paikalle se kylän halutuin ukkomieskin...eli kun oltiin kylvetty ja suihkuteltu muutama viikko pimeässä niin nyt saatiin sähkärin avulla kylppäriin myös valot. Siis muutkin kun ne tähtitaivas-valot jotka saatiin päälle aiemmin jo teknisen tilan kautta.

shampoohyllyt on niin kivat.

Halogeeneistä tulee jännät varjot, tykkään!

meillä on siis katossa 6 halogeeniä ja tähtitaivas. Usein käytössä vain 3 halogeenia (ja tähtitaivas, koska 2-vee vaatii sen aina)

Tähtitaivas tulee kuulema parhaiten oikeuksiins kun "tähdet" ovat mahdollisimman epäsymmetrisesti aseteltu. Totta!

 
Kylpyhuone on tehokäytössä. Lapset kylpee siellä päivittäin -ainakin kerran. Tähtitaivas on aina päällä kun lapset kylpee, 2-vee fanittaa sitä. Hän jopa lauloi tähdille onnittelulaulun yksi päivä. Aikuisetkin käy mieluummin kylpyhuoneessa suihkussa kuin ylhäällä -kylppärissä kun on niin ihanat valot ja musiikit. Mies käy aamulla siellä suihkussa ja se ei häiriste meitä, jos vielä nukumme ja vanhin lapsi taas käy aina vasta niin myöhään suihkussa että sekään eie nää häiritse pienempiä, jotka jo nukkuu (tai yrittää ainakin).

Eläköön hitaasti rakentaminen!

ps. ja minulla tosiaan on se enterorokko. Nielu on niin kipeä ettei pysty mitään nielemään. No hyvä, niin ehkä jää ne herkutkim syömättä :) ja onneksi on olemassa särkylääkkeet, niiden voimilla  mennään varmaan vielä pari päivää.