Kodinlaittoon inspiraatiota

Olen aina tykännyt laitella kotia, en kutsuisi sitä edes sisustamiseksi vaan ihan vaan laitteluksi. Kalliossa solukämpästä tein omasta upeasta 40m2 huoneestani tosi persoonallisen sopen ihan vaan nollabudjetilla. Naulailin esim.kaikki omistamani laukut seinälle ja ompelin valtavista värivirheellisistä kankaista massiiviset verhot, maalasin vanhat huonekaluni sinisiksi ja vaikka miksi. Samanlaiset laittelut ovat jatkuneet jokaisessa kodissa, pienellä budjetilla suurella sydämellä.Ilman mitään paineita ja pakkoja.

Muuton jälkeen, silloin yli kaksi vuotta sitten, hormoonihöyryissäni yritin sisustella vähän pakolla. Oli niin paljon muuta ja silti olisin halunnut saada paikasta kivan näköisen ja oman oloisen HETI. Aloin liikaa miettiä miltä kaikki näyttää muiden silmissä ja kuulin kaikenlaista ikävääkin kommenttia, kuinka on niin pliisua ja ei särmää...jotenkin kyllästyin koko sisusteluun ja laitteluun. Aloin ihan inhoamaan tupatarkastajia, jotka sitten vatvoivat plussia ja miinuksia meidän kodista ja tyylistä meille ja muille. Koti oli ja pysyi vähän kesken sisustelun osalta...toisaalta olisi ollut ihme jos olisimme saaneet laitettua kodin viimeistä piirtoa myöten kotoisaksi ja loppuunasti mietityksi puolessa vuodessa, kun elämässä oli muutakin kuin vain sisustelu.

Nyt kun pikkuhiljaa talo on melko valmis sisältä ja ehkä on energiaa laitella enemmän. Olen alkanut taas laittelemaan hyvällä mielellä. Olen tehnyt pikkuhankintojakin ja mies on armollisesti laitellut niitä seinille ja kattoon. Yläkerran aula on ollut pitkään tylsä..siellä oli sohva ja TV-taso. Se palveli telkkarihuoneena, ei ollut erityisen kotoisa, muttei rumakaan, Ihan kiva. Kun saatiin lasten valokuvat seinälle, muuttui tila heti mukavemmaksi.

Ostin viime viikolla Indiskasta ihanan lampun huokealla ja Ikeasta kellon. Verhot pitäisi laittaa vielä vaihtoon...mutta jotenkin tila on jo pajon mukavempi noilla ihan pienillä lisäyksillä.

Yläaula on ajateltu siis telkkarinkatsomispaikaksi ja perheen olohuoneeksi. Usein ainoa rauhallinen hetki katsoa telkkaria on vasta lasten nukkumaanmenon jälkeen ja miten siinä vieressä sitten katsot leffaa kun pitäisi olla melko hiljaa?? Me ratkaisimme asian jo alkumetreillä hankkimalla langattomat kuulokkeet ja ne ovat olleet NIIN mainiot. Näin me voimme katsoa SOL SIDANeitamme (mun ehdoton suosikkini tällä hetkellä) nauhalta ja lapset nukkuvat muutaman metrin päässä häiriintymättä. Toisaalta teini voi katsoa omia leffojaan "täysillä" häiritsemättä meitä. Ja viimeaikoina 2v on jopa alkanut vkonloppu aamuisin katsomaan lastenohjelmia kuulokkeet päällä (omatoimisesti) ja näin me muut voimme rauhassa nukkua vielä vähän pidempään. Eläköön kuulokkeet!

Saimme työhuoneen jo aika hyvään malliin, siellä alkaa jo näkymään oikea suunta...pitäisi raaskia luopua vanhasta klaffilipöydästä, mutta en millään raaskisi. Ehkä sen saisi hoitoon jonnekin kunnes 4v tarvii koulupöytää. Se ei todellakaan ole mikään arvokas antiikkipöytä, vaan oma 80-luvulla hankittu pöytä. Mutta selvästi joku henkinen side siihen on tiukassa. Minulla on isoja hankalaluuskia muutenkin luopua huonekaluista (ja kankaista) yritän ihan pakolla välillä saada niistää (kenties vähän muokkaamalla) käyttökelpoisia. Onneksi hankin huonakaluja myös aika harkiten...ainakin itse haluan uskoa niin :). Jotenkin mukavaa kun asiat alkavat löytää kodissa paikkansa ja jokaisesta huoneesta alkaa  muotoutumaan kotoisampi ja oman näköisemme.

Yksi kaveri-perheemme on rakentanut aivan  ihanan talon ja perheen äiti on laittanut sen niin kauniiksi. Hänellä on ihana tyyli ja todella hyvä värisilmä. Kaikki hankinnat on kauniita, usein kuluneita ja persoonallisia. Tapeetit ja tekstiilit värikkäitä,rohkeita valintoja mutta silti herkkiä. Huomaan että siellä käydessä saan aina itsekin inspiraatiota miettiä omia sisustusjuttujani. Jotenkin innostun. En niinkään matkien hänen juttujaan vaan innostuen miettimään omiani. Tietysti toinen mistä inspiroidun on blogit ja surfailut netissä sekä sisustuslehdet. Mistä muut saatte kodinlaitto inspiraationne?

Kävin muuten taas työhaastattelussa. En tiedä saanko paikan, mutta mukava haastattelu oli ainakin. Ja täytyy sanoa että minusta työnhaku on ihan hauskaa ja mielenkiintoistakin. Ei ehkä asia jota haluan tehdä seuraavat 5-vuotta aktiivisesti, mutta näin kokemuksena ihan opettavaista. Tutkii vähän itseään ja miettii millaisia hommia haluaa ja osaa tehdä parhaiten. Olimme tyttöporukalla ulkoilemassa lauantaina ja yksi seurueestamme oli myös ollut työnhakuhommissa ja koki sen todella stressaavaksi. Olin ihmeissäni, sillä hänellä on täitä nyt ja varmasti jatkossakin, eikä kysettäkään etteikö olisi oma ala. Oli vaikea ymmärtää miten hän koki sen raskaaksi ja stressaavaksi. Mutta sepä muistutti vain että kaikki asiat ovat ihan niinkuin ne ottaa. Asenne ratkaisee.

Nytpäs laitan itseni opiskelumoodiin :) ja yritän kerätä asennetta siihen. Mukavaa viikkoa!

salmiakkikakun koristeet

Bestikseni täyttää näillänäppäimillä 40 ja olimme hänen siskonsa kanssa organisoineet yllätysbileet lauantaiksi hänelle. Väkersin Kinuskikissan ohjeilla salmiakkitäytekakun, sillä sankari tykkää salmiakista. Sekä pari muuta kakkua niille vieraille ketkä eivät salmiakaista niin välitä. Kakun päälle väkersin aluksi valkoisesta ja mustasta sokerimassasta sieniä (sillä sankari on himosienestäjä), mutta sitten huomasin että hienoja sieniä tulee myös minivaahtokarkeista kun ne upottaa sulatettuun salmiakki-kermaseokseen. Kun vaahtokarkkeja aluksi vähän puristeli niin niihin sai hauskasti myös sienen muodon. 

Noista tulisi varmasti söpöjä myös punaisen pikeerin kanssa.

oikealla puristellut versiot vaahtokarkkisienistä

etualalla vaahtokarkit, takana mattapintaiset ovat sokerimassasta tehdyt sienet

Väkersin ja ahersin ...ja sitten tulikin perheeseen vatsatauti ja jäimme bileistä pois. Nyt on sitten 3 kakkua upouudessa pakastimessa ja toivotaan että ne voi sieltä vielä syödä...harmittaa ihan turkaisesti. Se että tein turhaan monta kakkua ja se etten päässyt juhliin, joita itse järjestin ja odotin. En viitsinyt yksinkään mennä kun paikalle oli tulossa kaksi pientä vauvaa joille vatsatauti saattaa olla vakavasairaus. Höh vaan.

Mutta onneksi vatsatauti potilas voi nyt hyvin ja reippaana isänsä kanssa ahkeroi oman pikku luistinradan jäädytyspuuhissa ulkona.

Ihana kun kova pakkanen meni ja aurinkoinen -10 sää mahdollisti ulkoilun.

Lisää näitä aurinkoisia talvipäiviä kiitos. Nämä on kivoja!

Järkkäilyjä

Teinimme on matkoilla ja sain inspiraation siivoilla koko huoneen (lue pakon edessä, kun yövieraat piti majoittaa siihen huoneeseen) . Ja siitä tuli ihan hurjan mukava..ilman mitään sen kummempia isompia sisustushankintoja. Ihan vaan pakolliset huonekalujen paikanvaihdot ja totaalinen siivous -kaappeja myöten..ja tsadaa siitä tuli oikein viihtyisä teinikolo. Siitä heräsikin ajatus joskos ihan siivoisi nuo 3 muutakin ongelma kulmausta....

1.  työhuonehan on edelleen kuin yläkerran kodinhoitohuone. Sinne on mukava nakata puhtaat pyykit odottamaan silitystä silityslaudan viereen (se on siellä avattuna kokoajan). Sinne on kiva nakata oikeastaan ihan mitä vaan, jolle ei ole oikein paikkaa tai jota ei jaksa viedä oikeaan paikkaan. Eli se on vaan iso, sekainen varasto. Tavallaan mukava kun on joku jemma minne tavarat jemmata, mutta on se kyllä ihan yhden huoneen haaskausta.

2. vaatehuone. sen järkkäilyt jäi jotenkin puolitiehen. Jos olisi vähän enempi rahaa niin laittaisin ne vanhat kaapit pois ja ottaisin yhtenäisen kokonaisuuden (kuten oli suunnitelmissa, ennenkuin tuunailin kätevästi vanhasta kirjahyllystä yhden säilytyskokonaisuuden ja Ikeasta halvalla loput.) Niin että lopputulos on semmoinen sillisalaatti ja ei ihan vielä toimiva... Mutta pari hyllyä ja yksi tanko ostoslistalla ja sitten sen pitäisi olla jo asteen parempi ja helpompi saattaa siistimpään kuntoon.

3. se oikea kodinhoitohuone, ei tosiaankaan ole mukava pyykinlajittelupaikka kuten joskus unelmoin. Eipä ei. Se on autotaliin sopivaa roinaa täynnä (on kuulkaas työkalua ja ruuvia, on sesonkikoristet poikineen, on kodinkoneita joita tuskin tarvitaan koskaan; mehulinko, voileipägrilli, vohvelirauta ja yksi P*ska kahvinkeitin... mutta pakkohan on noikin säilyttää, koska joskus niitä tarvii kuitenkin. Viimeistään siinä vaiheessa kun heittäisi ne menemään. Eli KHH pitäisi saada järkättyä. Pari naulakkoa ja se jätteenlajittelupiste...ihan vaan vinkiksi kaikille rakentajille tai suunnittelijoille. Miettikää jätepisteet etenkin jos asutte taajaman ulkopuolella. Meille jätekoreihin sopii vain sekajäte,pahvit ja joskus lasi. Ja koreja on kuitenkin 4, joka tuntui suunnitteluvaiheessa jo melko riittävältä. Vaan paperi ja tyhjät pullot, patterit ja metalli keräykset pyörivät milloin missäkin...kokeiltu on vaikka mitä. Mikään ei oikein toimi ja ole katseenkestävää samaan aikaan. Mietin jo hädissäni Ikean Sortera-systeemiä rakennella tuohon kaapin kulmaan. Onkohan kellään niistä kokemusta..?

Olin vakaasti muuten päättänyt ettei arkkupakastinta koskaan tule meille sisälle, vaan sitten joskus autotalliin kun sellainen saadaan. Nyt sitten tarve kasvoi liian isoksi ja arkkupakastin seisää kodinhoitohuoneessa pyykkikuilun alla ja odottaa autotallin vamistumista :)

Ja toinen järkkäilyn ja pähkäilyn kohde on keittiönpöytä -edelleen. Siihen ei vieläkään ole löytynyt sopivaa ja mies lupasi uuden pöydän tehdä ensi kesänä. Siihenkin pöydän janooon melkein jo meinasin mennä mistä aita matalin..eli IKEAAN. Iso pöytä olisi niin tarpeen kun porukkaa on aina liikaa heti kun tulee vieraita. Oma porukka mahtuu mutta vieraat ei :). Kun taloa suunniteltiin askartelin pohjapiirrokseen huonekalut ruutupaperista ja niitä sitten siirtelin pohjan päällä ja totesin että huonekalumme mahtuvat sinne ainakin 6 eri tavalla olin niin tyytyväinen. Sitten tuli lahja-piano, joka pilasi osin suunnitelmat ja sitten ostin antiikkikaapin yläkertaan, joka jäikin alakertaan...ja siinä se. Mikään suunnitelma ei oikein enää toiminut. Nyt tuntuu ettei mihinkään mahdu unelmoimani 12 hengen pöytä. sellainen jatkettava mihin mahtuisi lopulta vaikka semmonen 20 henkeä. Olispa kätsy :),

Lahja-Piano ja kehys joka ei ehkä koskaan pääse seinälle asti :)

Että tälläisiä pähkäilyjä ja työlistoja itselle. Nyt kun ohjelmassa on päivisin vain virtuaaliopiskelu niin luulisi onnistuvan järkkäilyt, mutta saas nähdä. Työrintamalla on kaikki vielä auki, joskus huolestuttaa ja joskus ei. En silti kadu että lähdin ja uskon että jos ei omasta yrityksestä mitään tulekaan niin jotain töitä löydän.

Laitoin kokeilumielellä pari työhakemusta ja kävin 3 osaisen haastatteluprosessinkin yhteen paikkaan viimemetreille asti, mutta sitten se toinen valittiin. Oli muuten tosi mielenkiintoista miten erilaista onkaan hakea nyt työtä verrattuna mitä se oli 2000 kun aloitin entisessä työssäni.

Hienoa

On ollut vaan niin hieno tuon saunan valmistumisen myötä. tuntuu ettei enää tarvi rakentaa mitään ja kaikki on nyt ihan valmista ja nyt vaan ollaan ja nautitaan. No niinpä.
Onneksi yksi miehen sukulaismies kävi yllärikäynnillä ja ilmoitti samalla että aikapaljon on vielä ulkohommia tekemättä..on räystäät ja muutamat laudat siellä tuolla ja täällä. Päätä nyökkien sinne ja tänne ja etusormella vielä lisäksi etuviistoon heitellen. No niinpä onkin. Vaan nyt on niin plajon lunta ettei voi millään tehdä niitä hommia...muuten tehtäisi heti.

Ja sitten kun yritin tuuditella taas siihen tyytyväisyyteen. Niin mitäs perskaletta...kuulin, että aika autotallin rakentamisen aloittamiselle onkin 3-vuotta (ei 5, kuten olimme ajatelleet) luvan saamisesta. Jaahas. Eli nyt nopsasti jotain jatkoaikaa anomaan ja ens kesänä autotallia puuhaamaan. Loputon on rakentajan puuhalista...

Vaan nyt on lunta, kylmä ja mitään ei voi tehdä, eihän? Nauttia vaan kaikesta valmiista ja kauniista. Saada järjestykseen ehkä muutama epäjärjestyksen vallassa oleva nurkka ja komero. Saunoa ja...

 katsella ikkunasta kavereita. (ne on kasvaneet muuten edellisestä kuvauksesta....jos on meinaan samat kaverit).

Mukavaa viikkoa!

sauna

Sauna valmistui jo joulukuun alussa, mutta sähkäriä piti ootella ja houkutella muutama viikko vielä sen jälkeen. Mutta saatiin kuitenkin sauna jouluksi valmiiksi ja sitten oltiin joulu pois...mutta ei se mitään, sillä saunottu on. meilkein jokapäivä.

Materiaaliksi tuli sitten se kuusi, jonka mies petsasi tumman ruskeaksi saunavahalla. Tuli oikein mieleinen ja sopi minusta mainiosti lattiakaakeliemme kanssa. Kiukaaksi tuli Harvian Figaro, josta tulee mukavat ja tarpeeksi kosteat löylyt. Hyvä valinta.

Oli muuten hankala saada hyviä kuvia pimeästä saunasta, mutta yritin kuitenkin..

Sauna on riittävän iso suuremmallekin saunaporukalle ja valaistus on oikein riittävä 8 ledillä (saunamme on 4 m2), vaikka penkin alla onkin siivousvalo vielä lisäksi. Mutta jottei nyt olisi ihan täydellistä, niin ikkunan karmit ja ilmanvaihtoventtiilin keltainen sävy ei ole ihan ykkössuosikkini :). Mutta eipä niitä uskallettu lähteä petsaamaan.

Aika ei ole riittänyt bloggailuun ja eipä talossa mitään saunaa kummempaa uudistusta ole tapahtunutkaan. Mukava joulu vietettiin muualla ja tosi rauhaisa uusi vuosi kotona lautapelejä pelaillen kavereiden kanssa. Ja ehkäpä sisustusinto palailee, sillä tänään sain pitkästä aikaa siivoiltua kaappeja ja ehkäpä kohta se työhuonekin saadaan ojennukseen. Tai ainakin tänä vuonna olisi se tavoitteena tehdä.

Mukavaa uutta vuotta 2013!

Etenee..sauna ja suunnitelmat

Voi mikä piiitkä tauko onkaan ollut bloggailussa. Ei vaan ole ehtinyt, ei edes suosikkiblogeja lukea saati sitten omaansa päivitellä. Mutta kaikki silti etenee..niin talonrakennus että omat suuret suunnitelmat. Vaikken siitä täällä ole ehtinyt tiedottakaan :)

Kodinhoitohuone näyttäää tältä;

Ja terassi näyttää tältä...

 Eli saunaa rakennetaan, vihdoinkin. Toivottavasti valmistuu pian koska haluan saunaan ja haluat nuo hiivatun laudanpätkät ja sahanpurut pois elämästäni. Ne ärsyttää ihan vietävästi!

Sauna on nyt laatoitettu (ja hei olen oikeastaan alkanut tykkäämään siitä mutalaatasta, se onkin aika kiva) ja seinille on saatu paneelia. Paneeliksi tuli supisauna-vahalla vedelty kuusi. Oli hirveän vaikea päättää paneelia ja kuusi nyt oli se huokein vaihtoehto. En oikein tykkää siitä punasävyisestä puusta saunassa ja toisaalta ihan musta tuntui liian kovalta...joten siitä tuli nyt tälläinen tumman ruskea. Meistä ihan mielettömän hyvä väri ja sopii NIIN hyvin kaakeleiden värin kanssa.

Kiukaaksi taitaa nyt tulla Figaro. Minusta kaikki kiukaat oli rumia, joten ihan sama mikä kivikasa siihen tulee. Toivottasti on hyvät löylyt, kaunis ei minusta tuokaan ole...ehkä vähemmän ruma kuin joku muu.
En ole saunaa ajatellut sen kummemin sisustella (laittaa esim. verhoja kuten äitini, onko jollain muulla???), se on laudeliinat ja löylysaavi ja ei mitään muuta. Mutta ihana on kyllä päästä kohta saunaan. On se talvella aika kiva kun hiihtolenkin jälkeen pääsee saunaan -- minä olenkin kova hiihtämään; pari vuotta sitten justiinsa kävin ja ainakin 2km lenkin heitin. Mutta noin niinkos ajatuksena. Ja onhan mulla ne lumikengät, ne oli kivat! Ja tuleehan sitä nyt ulkona oltua ja sen päälle sauna on ihana!

Ja ne omat suuret suunnitelmatkin etenee ja selkiytyy pikkuhiljaa. Olen varma että siitä tulee kiva, kunhan saadaan paperisotkut pois alta ja päästään tositoimiin. Olen jo lomalla töistä ja ehdin vähän harrastaakin..kävin kaverin luona muffinssikurssilla, tsekatkaapa miten ihanan tein. Noiden pienten koristeiden teko oli niin hauskaa etten olisi uskonutkaan, olen enempi sellaisten suurten linjojen nainen.
Mutta nuo pikku omenat ja puolukat, voi söpöyttä!

Ihanaa viikonloppua!

Relaamisen taito

Olemme koko täällä asumisen (ja rakennusajan ennen muuttoakin) ajan miehen kanssa vuorotelleet kumpi hoitaa lapsia ja kumpi tekee hommia. Paljonhan se on ollut niin että mies on hikihatussa raksannut ja minä olen touhupyllyjen kanssa yritytänyt selvitä arjen haasteista. Kuurannut, kokkaillut, hoosaillut ihan tauotta ja jos taukoa on ollut olen maalannut, tuunannut tai tehnyt jotain rästihommia.
Nyt viime viikkoina olemme yrittäneet muuttaa tätä ja pakottaneet itsemme harrastamaan, minä jumppaan ja mies omaa harrastustaan kerran viikkoon. Askel oikeaan suuntaan, mutta silti on sekin välillä tuntunut suorittamiselta. Ja ihan hullua, mutta oma Pilates-tunti tuntui ihan ajanhukalta kun ei tullut kunnolla hiki ja ei oikein lihaksetkaan kipeytyneet...kunnon suorittajahan on olisi vetänyt sen tunnin ihan täysillä niin että olisi ollut ihan poikki sen jälkeen.
Elämästä on tullut niin työntäyteistä ja suorituskeskeistä ettei oikein osaa enää rentoutua ja olla vaan. Kun lasten kanssa piirtelee niin samalla toisella silmällä vilkuilee tiskejä ja muita tekemättömiä hommia. Illalla nukkumaan mennessä vielä kömpii alas ripustamaan 3. koneellisen pyykkiä joka muka oli vielä pakko pyöräyttää. Olemme kummatkin ihmisiä jotka nauttivat puuhastelusta ja työntekemisestä, mutta nyt se on jotenkin mennyt yli.  Teemme ja teemme, muttemme osaa nauttia tekemistämme asioista.
Ehkä meillä on myös se raksa-blues josta Sari kirjoitti. Kuulosti niin tutulta.

Mies on laatoittanut saunan lattian ja se on hyvällä mallilla. Kaipaan jo saunaa ja ihanaa jos sen vielä jaksaisi rutistaa jouluksi. Mutta sen jälkeen on pakko vaan olla ja relata hetki. Ei siis autotallia hetkeen tulossa. Keskittyä nauttimaan kaikesta mitä ollaan tehty ja yrittää lopettaa se tekemisenpakko edes hetkeksi. Eilinen sunnuntai oli oikein hyvä alku. Emme tehneet oikein mitään. Katsoimme elokuvan ja teimme ruokaa ja olimme yhdessä. Erittäin harvinaista herkkua. Ja sen mahdollisti se, että sekä minä että 2 lapsista oli niin kipeinä ettemme voineet tehdä oikein mitään. Niin että ei sitä ihan ilman syytä täällä relailla :)

Ja itselläni on nyt muutenkin pysähtymisen paikka. Sanoin kuin sanoinkin itseni irti aamulla ja toivon että ensi kesänä meillä on kumppanini kanssa se oma juttumme. Sellainen juttu jossa voi tehdä sitä mistä tykkää ja haluaa. Sellainen missä itse voi kehitellä ja tehdä. Tänään oli pitkä kahvihetki ja suunnitelmat etenee.

ps. sori ei kuvia, ne ovat toisella koneella...