Kodinlaittoon inspiraatiota

Olen aina tykännyt laitella kotia, en kutsuisi sitä edes sisustamiseksi vaan ihan vaan laitteluksi. Kalliossa solukämpästä tein omasta upeasta 40m2 huoneestani tosi persoonallisen sopen ihan vaan nollabudjetilla. Naulailin esim.kaikki omistamani laukut seinälle ja ompelin valtavista värivirheellisistä kankaista massiiviset verhot, maalasin vanhat huonekaluni sinisiksi ja vaikka miksi. Samanlaiset laittelut ovat jatkuneet jokaisessa kodissa, pienellä budjetilla suurella sydämellä.Ilman mitään paineita ja pakkoja.

Muuton jälkeen, silloin yli kaksi vuotta sitten, hormoonihöyryissäni yritin sisustella vähän pakolla. Oli niin paljon muuta ja silti olisin halunnut saada paikasta kivan näköisen ja oman oloisen HETI. Aloin liikaa miettiä miltä kaikki näyttää muiden silmissä ja kuulin kaikenlaista ikävääkin kommenttia, kuinka on niin pliisua ja ei särmää...jotenkin kyllästyin koko sisusteluun ja laitteluun. Aloin ihan inhoamaan tupatarkastajia, jotka sitten vatvoivat plussia ja miinuksia meidän kodista ja tyylistä meille ja muille. Koti oli ja pysyi vähän kesken sisustelun osalta...toisaalta olisi ollut ihme jos olisimme saaneet laitettua kodin viimeistä piirtoa myöten kotoisaksi ja loppuunasti mietityksi puolessa vuodessa, kun elämässä oli muutakin kuin vain sisustelu.

Nyt kun pikkuhiljaa talo on melko valmis sisältä ja ehkä on energiaa laitella enemmän. Olen alkanut taas laittelemaan hyvällä mielellä. Olen tehnyt pikkuhankintojakin ja mies on armollisesti laitellut niitä seinille ja kattoon. Yläkerran aula on ollut pitkään tylsä..siellä oli sohva ja TV-taso. Se palveli telkkarihuoneena, ei ollut erityisen kotoisa, muttei rumakaan, Ihan kiva. Kun saatiin lasten valokuvat seinälle, muuttui tila heti mukavemmaksi.

Ostin viime viikolla Indiskasta ihanan lampun huokealla ja Ikeasta kellon. Verhot pitäisi laittaa vielä vaihtoon...mutta jotenkin tila on jo pajon mukavempi noilla ihan pienillä lisäyksillä.

Yläaula on ajateltu siis telkkarinkatsomispaikaksi ja perheen olohuoneeksi. Usein ainoa rauhallinen hetki katsoa telkkaria on vasta lasten nukkumaanmenon jälkeen ja miten siinä vieressä sitten katsot leffaa kun pitäisi olla melko hiljaa?? Me ratkaisimme asian jo alkumetreillä hankkimalla langattomat kuulokkeet ja ne ovat olleet NIIN mainiot. Näin me voimme katsoa SOL SIDANeitamme (mun ehdoton suosikkini tällä hetkellä) nauhalta ja lapset nukkuvat muutaman metrin päässä häiriintymättä. Toisaalta teini voi katsoa omia leffojaan "täysillä" häiritsemättä meitä. Ja viimeaikoina 2v on jopa alkanut vkonloppu aamuisin katsomaan lastenohjelmia kuulokkeet päällä (omatoimisesti) ja näin me muut voimme rauhassa nukkua vielä vähän pidempään. Eläköön kuulokkeet!

Saimme työhuoneen jo aika hyvään malliin, siellä alkaa jo näkymään oikea suunta...pitäisi raaskia luopua vanhasta klaffilipöydästä, mutta en millään raaskisi. Ehkä sen saisi hoitoon jonnekin kunnes 4v tarvii koulupöytää. Se ei todellakaan ole mikään arvokas antiikkipöytä, vaan oma 80-luvulla hankittu pöytä. Mutta selvästi joku henkinen side siihen on tiukassa. Minulla on isoja hankalaluuskia muutenkin luopua huonekaluista (ja kankaista) yritän ihan pakolla välillä saada niistää (kenties vähän muokkaamalla) käyttökelpoisia. Onneksi hankin huonakaluja myös aika harkiten...ainakin itse haluan uskoa niin :). Jotenkin mukavaa kun asiat alkavat löytää kodissa paikkansa ja jokaisesta huoneesta alkaa  muotoutumaan kotoisampi ja oman näköisemme.

Yksi kaveri-perheemme on rakentanut aivan  ihanan talon ja perheen äiti on laittanut sen niin kauniiksi. Hänellä on ihana tyyli ja todella hyvä värisilmä. Kaikki hankinnat on kauniita, usein kuluneita ja persoonallisia. Tapeetit ja tekstiilit värikkäitä,rohkeita valintoja mutta silti herkkiä. Huomaan että siellä käydessä saan aina itsekin inspiraatiota miettiä omia sisustusjuttujani. Jotenkin innostun. En niinkään matkien hänen juttujaan vaan innostuen miettimään omiani. Tietysti toinen mistä inspiroidun on blogit ja surfailut netissä sekä sisustuslehdet. Mistä muut saatte kodinlaitto inspiraationne?

Kävin muuten taas työhaastattelussa. En tiedä saanko paikan, mutta mukava haastattelu oli ainakin. Ja täytyy sanoa että minusta työnhaku on ihan hauskaa ja mielenkiintoistakin. Ei ehkä asia jota haluan tehdä seuraavat 5-vuotta aktiivisesti, mutta näin kokemuksena ihan opettavaista. Tutkii vähän itseään ja miettii millaisia hommia haluaa ja osaa tehdä parhaiten. Olimme tyttöporukalla ulkoilemassa lauantaina ja yksi seurueestamme oli myös ollut työnhakuhommissa ja koki sen todella stressaavaksi. Olin ihmeissäni, sillä hänellä on täitä nyt ja varmasti jatkossakin, eikä kysettäkään etteikö olisi oma ala. Oli vaikea ymmärtää miten hän koki sen raskaaksi ja stressaavaksi. Mutta sepä muistutti vain että kaikki asiat ovat ihan niinkuin ne ottaa. Asenne ratkaisee.

Nytpäs laitan itseni opiskelumoodiin :) ja yritän kerätä asennetta siihen. Mukavaa viikkoa!