Relaamisen taito

Olemme koko täällä asumisen (ja rakennusajan ennen muuttoakin) ajan miehen kanssa vuorotelleet kumpi hoitaa lapsia ja kumpi tekee hommia. Paljonhan se on ollut niin että mies on hikihatussa raksannut ja minä olen touhupyllyjen kanssa yritytänyt selvitä arjen haasteista. Kuurannut, kokkaillut, hoosaillut ihan tauotta ja jos taukoa on ollut olen maalannut, tuunannut tai tehnyt jotain rästihommia.
Nyt viime viikkoina olemme yrittäneet muuttaa tätä ja pakottaneet itsemme harrastamaan, minä jumppaan ja mies omaa harrastustaan kerran viikkoon. Askel oikeaan suuntaan, mutta silti on sekin välillä tuntunut suorittamiselta. Ja ihan hullua, mutta oma Pilates-tunti tuntui ihan ajanhukalta kun ei tullut kunnolla hiki ja ei oikein lihaksetkaan kipeytyneet...kunnon suorittajahan on olisi vetänyt sen tunnin ihan täysillä niin että olisi ollut ihan poikki sen jälkeen.
Elämästä on tullut niin työntäyteistä ja suorituskeskeistä ettei oikein osaa enää rentoutua ja olla vaan. Kun lasten kanssa piirtelee niin samalla toisella silmällä vilkuilee tiskejä ja muita tekemättömiä hommia. Illalla nukkumaan mennessä vielä kömpii alas ripustamaan 3. koneellisen pyykkiä joka muka oli vielä pakko pyöräyttää. Olemme kummatkin ihmisiä jotka nauttivat puuhastelusta ja työntekemisestä, mutta nyt se on jotenkin mennyt yli.  Teemme ja teemme, muttemme osaa nauttia tekemistämme asioista.
Ehkä meillä on myös se raksa-blues josta Sari kirjoitti. Kuulosti niin tutulta.

Mies on laatoittanut saunan lattian ja se on hyvällä mallilla. Kaipaan jo saunaa ja ihanaa jos sen vielä jaksaisi rutistaa jouluksi. Mutta sen jälkeen on pakko vaan olla ja relata hetki. Ei siis autotallia hetkeen tulossa. Keskittyä nauttimaan kaikesta mitä ollaan tehty ja yrittää lopettaa se tekemisenpakko edes hetkeksi. Eilinen sunnuntai oli oikein hyvä alku. Emme tehneet oikein mitään. Katsoimme elokuvan ja teimme ruokaa ja olimme yhdessä. Erittäin harvinaista herkkua. Ja sen mahdollisti se, että sekä minä että 2 lapsista oli niin kipeinä ettemme voineet tehdä oikein mitään. Niin että ei sitä ihan ilman syytä täällä relailla :)

Ja itselläni on nyt muutenkin pysähtymisen paikka. Sanoin kuin sanoinkin itseni irti aamulla ja toivon että ensi kesänä meillä on kumppanini kanssa se oma juttumme. Sellainen juttu jossa voi tehdä sitä mistä tykkää ja haluaa. Sellainen missä itse voi kehitellä ja tehdä. Tänään oli pitkä kahvihetki ja suunnitelmat etenee.

ps. sori ei kuvia, ne ovat toisella koneella...