Kääk.
Olen ehkä maailman turvallisuushakuinen ihminen, enkä ikinä uskalla ottaa riskiä tosipaikan tullen. Toivottavasti ei mene pupu pöksyyn nytkin maanantaina....sillä minulla on ihan pieni ajatus mitä hauluaisin alkaa tekemään ja luulen että olisin siinä todella hyvä ja luulen että tykkäisin siitä. Olen oikeastaan aika innoissani. Vihdoinkin keksin mitä haluan tehdä. Eniten iloitsen siitä että saan ehkä työparikseni ihan napakympin (en tosin omaa miestäni mutta erään toisen mukavan tyypin). Mieskin jo suostui tähän, vaikkei nyt riemusta kiljukkaan. Voi itkut kun tekisi jo täällä mieli hehkuttaa kaikki julki, mutta pidän nyt suuni supussa etten vaan nielaise ennenkuin tipahtaa...sillä ilman sitä työparia hommasta ei tule ehkä mitään..
Silti onhan siinä riski että kaikki menee pyllylleen, menee rahat ja maine. Ja miten sitten maksetaan elämiset ja asuntolainat. Mutta eihän sitä vissiin tiedä jos ei kokeile. Eihän?
Pakko kommentoida (ja samalla ilmoittautua: ahkera lukija&laiska kommentoija täällä, vilkutus!): Olin vähän samanlaisessa tilanteessa muutama vuosi sitten ja juuri näin se on kuten sanoitkin, ei voi tietää, jos ei uskalla kokeilla. Ja jos ei kokeile, sitä harmittelee lopun ikäänsä. Ja aina löytyy töitä, jos syystä tai toisesta ei kaikki menekään suunnitellusti. Ja, ja, ja, ja... Eli siis rohkeutta! :)
VastaaPoista-Tiitu
Heippa Tiitu ja kiitos kommentista. Niitä on aina yhtä kivoja saada. Vilkutus vaan takaisin :)
VastaaPoistaOlin kerrankin rohkea ja otin askeleen ilman vakuuksia tulevasta. Viimeinen työpäivä on sitten joulukuussa. Edessä toivottavasti yrityskoulutus ja hirveästi toitä, mutta kivoja sellaisia! Ja jos menee mönkään niin sitten täytyy tosiaan palata toimistohommiin nöyrästi.