sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kylpyhuoneesta sananen

Meillähän on valmis vasta yläkerran kylpyhuone, jossa on yksi suihku ja kaksi lavuaaria. Alakertaan tuleva kylppäri ja sauna on ihan aloitusta vaille valmis. Eli villat on laitettu mutta siinä se sitten onkin.

Nyt puolen vuoden asustelukokemuksella voisin sanoa muutamia asioita joista tykkään eritoten kylppärissämme:
- tupla-allas. se vaan on kiva, voi pestä hampaita yhdessä ilman että tönitään.
- ikkunat. voi miten ihanaa onkaan meikata luonnonvalossa. voi miten kivaa katsella ulos suihkusta.
- korkea kaappi. meillä ei ole laskutilaa juuri yhtään, vain se pienenpieni rako altaiden välissä ja siihen sopii vain saippua purkki. Kaikki krääsä jota päivittäin tarvitaan..kuten harjat, dödöt, föönit, hammasharjat jne. on korkean kaapin hyllyillä. Toimii niin hyvin; siellä ne ovat kokoajan käden ulottuvilla, mutta vieraiden tullessa kylppäri on siisti (kun vain muistaa sulkea sen korkean kaapin).

- idon munamallinen pytty, joka on kiinni seinässä. Aivan satakertaa kivampi siivoilla kuin perusmalli.

ja mistä en sitten tykkääkkään:



- suihkukaappi. korjaan suihkukulma. Ihan peestä pitää puhtaana. suihkua käytetään VÄHINTÄÄN 4 kertaa usein enemmän päivässä ja sen on lasiseinät sitten näköisetkin. En sa niitä enää edes puhtaaksi vaikka yhdessä vaiheessa itse suihkun jälkeen pesin lasin jokakerta. Ihan toivoton. Jos nyt jotain hyvää kulmasta on sanottava niin se että vedet se pitää erittäin tehokkaasti sisällään. Toimii varmaan yksin elävän henkilön kotona, hänen joka aina suihkun jälkeen kuivaa roiskeet pyyhkeellä ja muutenkin diggailee ikkunoidenpesu-henkisestä ajanvietteestä.

Ja mitä kaipaan..
- naulakkoa,jotenkin etenkin kaakeliseiniin on todella vaikea laittaa naulakkoa. Se tuntuu liian lopulliselta. Mutta olisi jotenkin kiva olla paikka jonne vaatteet ripustaa. Nyt vaatteet heitellään joko lattialle tai hoitopöydälle.

mietintämyssyn alla on:
-mitä kivaa keksisin hoitopöydän tilalle (jonain päivänähän sitä ei enää tarvita -toivottavsti). Myönnän ei oikein mitään loistoideaa, jos ei sitä naulakkoa lasketa....

Kodinkoneita..

Tykkään kaikesta makeasta ja leipomisesta, mutta jostain syystä en ole pikkuleipien ystävä. En ole koskaan niitä onnistuneesti leiponut ja harvoin olen hyviä maistanut (lusikkaleivät on kyllä hyviä jos joku on osannut ne oikein tehdä.). Vaan nyt kuulkaas on pakko opetella pikkuleipiä tekemään, on meinaan niin hieno kone


Sawa 71, Deluxe paketti melkeinpä kaikilla osilla


Sawalla pyöräyttää kädenkäänteessä jos jonkinlaisen pikkuleivän.



Ja voi veikkoset jos rakkaani nimi olisi Yrjö, niin mikäs olisikaan somempaa kuin paistella hänelle omia Y-sydän pipareita.


Ihan ehdoton peli tuo Sawa, sillä koristelee kermakakutkin ihan tostanoinvaan.

Mutta, nyt vaan puuttuu sellainen suussasulava pikkuleipä resepti.
Olisiko jollain jakaa? Vai täytyykö alkaa testailemaan netin reseptejä...

perjantai 25. helmikuuta 2011

vauvalahjaksi

Innostuin jokunen vuosi sitten neulomaan. Innolla olen värkännyt pipoja, sukkia, kaulaliinoja ja lapsille jopa villatakkeja. Vaan nytpä on niskajumit niin pahat juntturat, ettei oikein voisi neuloa. Mutta joskus on pakko, ihan vähän. Niinpä keksin kivan pikku työn, ei rasita kauaa niskoja ja onpa mukava antaa tuoreisiin lapsiperheisiin viemisinä jotain itse tehtyä.
Siispä vauvojen säärystimet. Kuulostaako hassulta? Ehkä, mutta minä ainakin käytän. Ne on kättevät automatkoilla; helpompi riisua kuin villahousut mutta lämmittää silti pidemmälle kuin villasukka. Toki voihan villasukankin tehdä pitkällä varrella :)


jämälangoista vauvan säärystimet, malli omasta päästä

Aarteita

Löysin ihanan kannellisen lasirasian kirpputorilla. Juurikin sellaisen jollaista etsinkin. Innosta puhkuen ja itseeni tyytyväisenä marssin ympäri kirpputoria lasirasia vaunuissa vauvan jaloissa. Ja tsadaa, kun vauva heräsi voitte vaan kuvitella, että tempaisin ajattelemattomasti vauvan syliini jolloin upea löydökseni meni tuusannuusaksi lattialle. Sen lisäksi, että otti päähän kuin pientä oravaa sain vielä kirppiksen tätien haukut niskaani (juujuu tietysti maksoin rasian, joten haukut tuli vaan ihan sirpaleiden lakaisemisesta). Uuh, mutta minäpä löysin vielä toisen. Ja taas puhkuin onnea...kunnes ihana kirppiksentäti palautti minut maanpinnalle sanoen kassalla että "harmi että tuli pikkasen kalliiksi sinulle". Niin..mutta rikkoutunut purkkihan maksoi vain 4e ja nyt löysin samanlaisen samaan hintaan. "Niin niin mutta nyt maksoit tuplahinnan" sanoi täti. "Niin niin mutta hyvä että se oli vaan 4e kulho eikä 40e" sanoin minä ja siihen täti ei enää keksinyt mitään latistavaa. (mutisi partaansa että "niin mutta silti").


Ostin jo syksyllä Pentikistä Nostalgia-purkin. Se on palvellut hienosti kaikenlaisissa kekkereissä karkkikulhona.


Löysin toisen lasikulhon vanhantavaran liikkeestä ja kannellinen on se kallis ostos tältä viikolta positiivisen kirppistädin kaupasta. Tarjoilin lasikulhosta jo kahvivieraille leipäjuustopaloja jonka seurana oli lakkahilloa. Niin hyvää. Niin kaunista.


Olen kovin onnellinen ostamistani "hopea"tarjottista. Niitä voi käyttää niin hauskasti monessa paikassa. Kävin muuten hakemassa loputkin lautaset (kun viimeksi ostin lautaisia, jäi kauppaan muutama lautanen samaa sarjaa mutta erikokoa) vanhantavaran liikkeestä ja löytyi jälleen yksi tarjotin. Luulenpa että tarjottimia on nyt omiin tarpeisiin ja keskityn etsimään lisää lasisia, kannellisia purkkeja. Niitähän ei ole koskaan liikaa :)

Olen muuten oppinut kantapäänkautta ,että jos löydän kirppikseltä jotain kivaa niin ostan sen. Muutamat kerrat olen kitupiikkinä jättänyt jonkun aarteen ostamasta ja voi veljet kun on alkanut harmittamaan kotona. Koska kauppaan palatessa tavara tuskin siellä enää on.

Helppoa herkkua

Teen parhaimpina päivinä 3 lämmintä ruokaa päivässä. Pyöritän niitä samoja ruokia viikosta toiseen. Olen pikkuisen urautunut ja pikkuisen leipiintynyt ruuanlaittoon. Vaan nytpä löytyi herkullinen ja helppo ruoka. Valmistuu 10 minuutissa ja on niin ihanaa että voipi vieraillekin tarjoilla.

Alfred Pasta
1/2 ruukkua persiljaa
1/2 ruukkua basilikaa
1/2 ruukkua rucolaa

50g oikeaa parmesan juustoa raastettuna (ei sitä kamalaa valmisraastetta)
100g voita (varmaan vähempikin piisaa)


sulata voi, heitä juusto joukkoon ja suurin osa silputuista yrteistä. Sekoita keitetyn pastan joukkoon (spagetti ohjeen suositus) ja ripottele päälle loput yrteistä.



Aivan superhyvää!

maanantai 21. helmikuuta 2011

japanilaisia kirjoja

Ennenvanhaan kiertelin kauppoja ja harkitsin tarkkaan mitä ostan. Nykyään pääsen niin harvoin kaupoille, että otan hädissäni joskus (lue aika usein) jotain vähän väärääkin mukaan.
Luulin etten ikinä tilaisi mitään postimyynnistä saati netistä. Vaan kylläpä olen kunnostautunut siinä hommassa. Nykyään kaupoissa kiertelyn sijaan surffailen ja pähkäilen netissä valintojani. Hyvä että pähkäilen, säästän sillä satoja euroja. On kätevää olla päättämätön vaaka jolle pienikin päätös on kovin vaikea tehdä.

Olen juuri nyt innostunut mm. japanilaisista kirjontakirjoista. Hankin niitä esim. etsystä. Olen tilannut hyvällä menestyksellä kirjoja pomadourilta. Mutta kaikkeahan ei tarvi edes hankkia, saan ideoita ja inspiksiä ihan vaan netissä surffailemalla. Japanilaisten kirjojen kauniit ja harkitut kuvat ovat minusta ihania. Niin lastenvaatteissa kuin kirjonnassakin hyvin pienillä jutuilla saadaan söpöjä tuloksia.



2vee on innostunut ikean aamiaissetistä, jossa on kankaisia ruokia. Haaveilen ehtiväni neulahuovuttaa ja ommella hänelle pian uusia ruokia leikeihin. japanilaisetn kirjojen pikkuisiin näperryksiin ei taidot ja kärsivällisyys riitä, mutta saanpa niistä hyviä ideoita ja inspistä.



Minä olen innostunut ompelemaan mekkoja vanhoista ruutuverhoista. Vaikka kesään on vielä matkaa, luulen että ompeluni kannattaisi pian aloittaa -jotta ehtisin jotain saada valmiiksikin.



kaikki kuvat etsy, pomadour24

tiistai 15. helmikuuta 2011

Pakkaspäivien puuhia

Ulkona oli meidän mittarin mukaan aamulla -32 aamulla. Ihanaa. Ihme että auto käynnistyi, kyllä pikkasen jännitti kun oli pakko sillä kuitenkin lähteä aamulla lääkäriin. Mutta muuten ollaankin oltu sitten kotosalla.
Kohta 2vee alkaa olemaan kypsä askartelupuuhiin. Askarteluhetket on toistaiseksi hyvin lyhyitä, mutta eiköhän se kohta käsrsivällisyys kasva (sekä äidillä että tyttärellä). Teimme viime viikolla taikataikinasta piparkakkumuoteilla eläimiä ja tälläviikolla niitä sitten hartaana maalailimme.



Taikataikina on muuten supersuosikkini, se on halpa ja hyvä ja erittäin monikäyttöinen. Olen tehnyt siitä lasten askarteluiden lisäksi mm. nukeille leikkiruokaa, synttärikortteihin numeroita, joulupaketteihin pakettikortteja ja vaikka mitämuuta. Ihan loistava myös synttärikemuihin koristeiden tekoon (nimikyltit yms.).

TAIKATAIKINA

2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl suolaa
n. 1 dl vettä
1 rkl öljyä

Sekoita ainekset lämpimään veteen tasaiseksi taikinaksi. Anna mielellään seistä ainakin tunti ennen leipomista. Kuivaa koristeita 125-asteisessa uunissa vähintään 1,5-2 tuntia ja jätä vielä jäähtymään jälkilämpöön. Minä unohdan usein koristeet muutamaksi päiväksi uuniin :)

Maalaa koristeet vasta sitten, kun ne ovat kunnolla kuivuneet ja jäähtyneet. Jos teet leikkiruokia tai muuta sellaista jonka haluat kestävän voit lakata tekeleet.



Muovailuvahaa on kokeiltu, ei luonnistu. Piirtäminen ja maalaus onnistuu, mutta mitäs muuta voisi keksiä. Onko kellään hyviä sadepäivän/pakkaspäivän vinkkejä?