keittiönlamppu

Olen valitellut aiemmin siitä kuinka pöllösti laitoimme ruokailuerkkerin valopistokkeen kattoon. Ihan liian lähelle ikkunaa, mitoitimme sen keskelle erkkeriä ajattelematta että pöytää ei ehkä laitetakkaan kiinni seinään vaan seinään viereen tuleekin puusohva.
Myös itse valaisin oli vähän epämieluisa  (Vanha suutarinvalaisin henkinen -kruunu ,jonka hankin omaan kotiin 19-vuotiaana. että ihan muutama vuosi sitten). No nyt se siirtyi sivuun, sillä löysin ihanan lampun valaisimien maahantuojan poistomyyjäisistä (hinta 30e). Ja mies topakkana olikin jo siirtänyt johdon oikeaan kohtaan
Nyt näyttää NIIN hyvältä. valaisin on melko keskellä pöytää ja se on mieleinen.
Aivan täydellistä!

korjattu sijoituskohta :)

unelmien lamppu, vihdoinkin se löytyi

Tämän lampun lisäksi olen ostellut ties vaikka ja mitä pikkusisustuskamaa. Uudet verhot, sohviin päälliset (kukkaa ja raitaa valkoisen tilalle). Tigeristä löysin kaikenlaista ihanaa synttärikoristuskamaa kassitolkulla.

kuvat: Tiger
hinnat; aivan liian sopivat mun kukkarolle

Olen pystynyt vastustamaan sisustuskirjaimia jo vuosia, mutta nyt sitten haksahdin. Onhan ne kivat, mutta nyt pitäisi keksiä niille vaan kiva paikka. Tigeristä nekin.

Oi miten ihani juttuja sieltä löytyikään. Lapsille vaikka mitä askartelumateriaaleja ja itselle ihania papereita. Ja miehellekin vähän suklaata. Loistokauppa. Tiimari on jotenkin jumahtanut, samat tavarat vuodesta toiseen. Voi kunpa joku vähän piristäisi sitäkin. Tai ehkä se vähän saa potkua takalistoon pirityä kun markkinoille on tullut tuo Tiger.

Huomenna onkin meillä pihalla talvireieha kun pari kaveria lapsineen tulee hiihtämään ja ulkoilemaan. Menuu on makkaraa ja pannukakkua. Ihan gurmee-kekkerit siis tiedossa.

Tiistaina matka Tukholmaan pienten kanssa. Tarkoituksena ainakin  visiteerata Junibackenissa ja Kulturhusetissa. Aikaa on kaksi päivää, sillä jäämme hotelliin yöksi. Mutta pelkään pahoin etten siltikään pääse ostoksille. Plääh. Mutta pakko nyt vain asennoitua siihen että pienten kanssa ei tunteja ostoksila lorvita. Toivottavasti päästäisi vielä keväällä miehen kanssa kahdestaan ja sitten pääsisi sisustus- ja vaatekaupoille.  Ihan Tukholmaan, tai vaikka Köpikseen tai Pariisiin. No joo, haaveeksi jää. Ehkäpä edes Turkuun.

Tukholma-loman jälkeen arki sitten alkaa. Pelkään jo kuinka stressissä olen aikatauluista, kuinka ehdin hakea lapset tarhasta, missä välissä pesen pyykit ja teen ruuat. Siivoamista ei ehkä niin tarvikkaan, kun kukaan ei enää ole päivisin täällä sotkemassa :) (tätä hoen itselleni). Mutta onpahan meillä aina viikonloput vapaana, joka ei olisi yrittäjänä ollut mahdollista minulla. Kaikenkaikkiaan olen hurjan tyytyväinen töihin menosta uuteen paikkaan.

Väriä ja ystäväpohdintoja

Miten on, että aina keväällä tulee kaipuu väreihin. Kun riisuin olohuoneesta ruudulliset jouluverhot ja muut joulujutut, jäi aika laimea tunnelma. Vähän pliisua se valkeus ja ruskeus. Selvästi kaipasi sekä olohuone että minä jotain väriä. Vaan onneksi oli pliisut värit,nyt kaveriksi kelpasi vaikka mikä. Vaikka se sininen, joka katosi sisustusväreistäni vuosiksi ja nyt teki näemmä paluun. Sininen on ihana väri; raikas ja puhdas.

Hankinpa sitten Ikeasta uuden sohvan päällisen ja muutamat kivat tyynynpäälliset. Ja heti on asteen parempi. Ektorpin etu on kyllä nuo irtopäälliset!! voi kunpa niitä vaihtoehtoja olisi vaan vielä enemmän. Uudella sohvanpäällisellä uudistaa kyllä koko huoneen ilmeen tosi helposti ja ikean hinnoilla vieläpä hurjan edullisestikin. Katselin vaihtoehtoja täältäkin, mutta enpä oikein innostunut mistään joten valitsin ihan tylsästi IKEAn oman.

Nyt pakko saada vielä ompeluaikaa illalla ja ompelen siniruudulliset verhot valkoisten kaveriksi.

Verhot on selvästi mun heikkokohta. Olen tosi nirso, mutten kuitenkaan tiedä mitä haluan. Aika huono yhtälö. Tilasin jo hädissäni Ellokselta vaaleanpunaiset laskosverhot yläkertaan. Eipä ne nyt sinne sovikaan. Liian hempeetä ja alkaa olemaan jo asteen liikaa vaaleanpunaista (makuuhuoneessahan jo on uudet vaaleanpunaiset verhot). Maalasin muutamat tuolitkin jo vaalenapunaisella, tässä värinälässäni. Niistä myöhemmin. Kivat tuli :)

Työrintamalla tapahtuu nyt käänne. Se mistä haaveilin ei onnistunutkaan. Tuli liikaa mutkia matkaan ja laskelmat osoittivat ettei vaan kannata. Ei ainakaan vielä. Mutta työllistyn nyt toisaalle, ihan vaan toimistohommiin. Vähän uudenlaista, mukavan tuntuinen pomo ja mukava palkka. Varmasti kivoja työtehtäviä ja uuden oppimista. Ainoa miinus on piiiiiitkä työmatka, mutta täytyy yrittää hyödyntää sekin jotenkin. Sen siitä saa kun muuttaa maalle. Kolikolla on se kääntöpuoli.
Nyt vaan ensin hiihtoloma Tukholmassa pienten kanssa ja sitten alkaa arki. Pitkät päivät ja vähän vapaa-aikaa. Mutta olen kyllä mielissäni että pääsin töihin ja sellaisiin joita toivoinkin.

Nyt ystävänpäivänä muistin kortilla vain kahta ystävää. Ne on ns. ikuisia ystäviä, jotka ovat olleet siinä aina. Sellaisia jotka iloitsevat onnistumisista ja tsemppaavat vastoinkäymisissä. Välillä ollaan oltu tiiviimmin yhdessä ja elämäntilanteiden muuttuessa joskus harvemmin. Välimatkat haittaa usein tapaamista, mutta onneksi on puhelimet :).

Olen huomannut, ettei se olekaan ihan helppoa saada tuttavia-ystäviä rehellisesti iloitsemaan omasta onnistumisista ja onnesta. Ja kun kenenkään elämä ei ole pelkkää onnea ja onnistumista, niin kateus on ihan turhaa. Kaikilla on omat vaikeudet ja surut, siksi joskus ei vaan mene jakeluun miksi niistä toisten iloista on niin vaikea iloita. Onko se toisen ilo omasta ilosta pois? Siksipä minusta sanonta "ystävä hädässä tunnetaan", voisi ihan yhtähyvin olla "Ystävä onnessa tunnetaan". Sellainen on minusta oikea ystävä joka ihan oikeasti ilostuu myös ystävän onnesta ja onnistumisesta.

Mukavaa ystävänpäivää!

Arjen pikkuapulaiset

Laitanpa muutaman sanasen asiasta joita pohdittiin kovasti silloin taloa suunnitelessa...liittyen arjen pikkuapulaisiin. Eli millä pienillä laitteilla tai jutuilla voisi helpottaa kodinhoitoa.

1. Keskuspölynimuriin roskaluukku
Oli aika selvää että otetaan keskuspölynimuri. Mietimme montako pistorasiaa tarvitaan..kyllä yksi pistorasiaa per kerros oli ihan riitävä meille ja 8m letku on toiminut mainiosti. Paras paikka letkulle on meillä iso pyykkikori kaapissa, sellainen ritiläkori tiedättehän. Sopi sinne ihan mainiosti, vaikka keittiömyyjä toista väitti. Mutta se mitä hinkusin ja odotin oli kaapiston alle asennettavat roskaluukku. Sellaiset kätevät jotka melkein itsekseen imisivät roskat lattialta..no okei ehkä vähän pitäisi lakaista niitä sinne hollille. Hankimme siis kaksi rikkaimuria, toisen keittiöön roskiksen alle ja toisen eteiseen vaatekomeron alle. Odotukset olivat korkealla ja ajattelin niiden olevan hirveä iso apu...nyt muutaman vuoden kokemuksella en niitä nyt kovasti kehuisi. Joskus tulee roskat sinne lakaistua ja mies kuulema jalalla potkii niitä isompia murusia sinne...silti usein roskat menevät imuriin tai sitten ihan harjalla ja rikkalapiolla otan irtoroskat pois. Ei rikkaimurit ihan tyhjäkäytöllä ole, mutta odotuksiin nähden aika huonolla käytöllä. Eteiseen laitoimme koko eteisen kattavan kuramaton (sellaisen k-raudan metritavara maton) ja rikkaimuri ei oikein toimi sen kanssa. Mutta ehkäpä jonain päivänä kun kuratassut kasvavat ja mutaa tulee vähemmän, voimme siirtyä tavallisiin mattoihin ja lakaista laattalattialta roskat rikkaimuriin.

roskaluukku, kuva netistä lainattu

Roskaluukku toimii siis niin että jalalla tuota luukun ylläolevaa härpäkettä koskemalla alkaa luukusta imu ja siihen sitten harjaamalla roskat vetää tuo imu ne samaan paikkaan kuin muutkin keskuspölynimuriin imuroidut roskat; säiliöön.

Meillä on BEAM-merkkinen keskuspölynimuri ja ei toistaiseksi valittamista.

2. Pyykkikuilu
Toinen arjen apulainen jota hinkusin ja suunnittelin pitkään on pyykkikuilu. Sellaisen mies sitten laittoi..putki meidän vaatekomerosta alas kodinhoitohuoneeseen. Eli ihan vaan yhdessä hyllyssä onkin reikä, josta vaatteet nakataan alas. Ja se on NIIN taivaallinen apu. Aivan parasta! Kaikki likapyykit ja tavarat on niin helppo nakata siitä suoraan kodinhoitohuoneeseen, josta pyykit menevät helposti koneeseen..ilman että kuskailen niitä yksitellen alas portaita. Pyykkikuilu on asia joka minusta pitäisi olla aivan vakio jokaisessa kaksitasoisessa kodissa. suosittelen!! Oli (kuulemamma) aika helppo tehdä, edullinen (=putken pätkän hinta) ja vaati vain sen suunnittelun jo aikaisessa vaiheessa.

Mikä teillä on kodissa paras arjen apulainen?

Kodinlaittoon inspiraatiota

Olen aina tykännyt laitella kotia, en kutsuisi sitä edes sisustamiseksi vaan ihan vaan laitteluksi. Kalliossa solukämpästä tein omasta upeasta 40m2 huoneestani tosi persoonallisen sopen ihan vaan nollabudjetilla. Naulailin esim.kaikki omistamani laukut seinälle ja ompelin valtavista värivirheellisistä kankaista massiiviset verhot, maalasin vanhat huonekaluni sinisiksi ja vaikka miksi. Samanlaiset laittelut ovat jatkuneet jokaisessa kodissa, pienellä budjetilla suurella sydämellä.Ilman mitään paineita ja pakkoja.

Muuton jälkeen, silloin yli kaksi vuotta sitten, hormoonihöyryissäni yritin sisustella vähän pakolla. Oli niin paljon muuta ja silti olisin halunnut saada paikasta kivan näköisen ja oman oloisen HETI. Aloin liikaa miettiä miltä kaikki näyttää muiden silmissä ja kuulin kaikenlaista ikävääkin kommenttia, kuinka on niin pliisua ja ei särmää...jotenkin kyllästyin koko sisusteluun ja laitteluun. Aloin ihan inhoamaan tupatarkastajia, jotka sitten vatvoivat plussia ja miinuksia meidän kodista ja tyylistä meille ja muille. Koti oli ja pysyi vähän kesken sisustelun osalta...toisaalta olisi ollut ihme jos olisimme saaneet laitettua kodin viimeistä piirtoa myöten kotoisaksi ja loppuunasti mietityksi puolessa vuodessa, kun elämässä oli muutakin kuin vain sisustelu.

Nyt kun pikkuhiljaa talo on melko valmis sisältä ja ehkä on energiaa laitella enemmän. Olen alkanut taas laittelemaan hyvällä mielellä. Olen tehnyt pikkuhankintojakin ja mies on armollisesti laitellut niitä seinille ja kattoon. Yläkerran aula on ollut pitkään tylsä..siellä oli sohva ja TV-taso. Se palveli telkkarihuoneena, ei ollut erityisen kotoisa, muttei rumakaan, Ihan kiva. Kun saatiin lasten valokuvat seinälle, muuttui tila heti mukavemmaksi.

Ostin viime viikolla Indiskasta ihanan lampun huokealla ja Ikeasta kellon. Verhot pitäisi laittaa vielä vaihtoon...mutta jotenkin tila on jo pajon mukavempi noilla ihan pienillä lisäyksillä.

Yläaula on ajateltu siis telkkarinkatsomispaikaksi ja perheen olohuoneeksi. Usein ainoa rauhallinen hetki katsoa telkkaria on vasta lasten nukkumaanmenon jälkeen ja miten siinä vieressä sitten katsot leffaa kun pitäisi olla melko hiljaa?? Me ratkaisimme asian jo alkumetreillä hankkimalla langattomat kuulokkeet ja ne ovat olleet NIIN mainiot. Näin me voimme katsoa SOL SIDANeitamme (mun ehdoton suosikkini tällä hetkellä) nauhalta ja lapset nukkuvat muutaman metrin päässä häiriintymättä. Toisaalta teini voi katsoa omia leffojaan "täysillä" häiritsemättä meitä. Ja viimeaikoina 2v on jopa alkanut vkonloppu aamuisin katsomaan lastenohjelmia kuulokkeet päällä (omatoimisesti) ja näin me muut voimme rauhassa nukkua vielä vähän pidempään. Eläköön kuulokkeet!

Saimme työhuoneen jo aika hyvään malliin, siellä alkaa jo näkymään oikea suunta...pitäisi raaskia luopua vanhasta klaffilipöydästä, mutta en millään raaskisi. Ehkä sen saisi hoitoon jonnekin kunnes 4v tarvii koulupöytää. Se ei todellakaan ole mikään arvokas antiikkipöytä, vaan oma 80-luvulla hankittu pöytä. Mutta selvästi joku henkinen side siihen on tiukassa. Minulla on isoja hankalaluuskia muutenkin luopua huonekaluista (ja kankaista) yritän ihan pakolla välillä saada niistää (kenties vähän muokkaamalla) käyttökelpoisia. Onneksi hankin huonakaluja myös aika harkiten...ainakin itse haluan uskoa niin :). Jotenkin mukavaa kun asiat alkavat löytää kodissa paikkansa ja jokaisesta huoneesta alkaa  muotoutumaan kotoisampi ja oman näköisemme.

Yksi kaveri-perheemme on rakentanut aivan  ihanan talon ja perheen äiti on laittanut sen niin kauniiksi. Hänellä on ihana tyyli ja todella hyvä värisilmä. Kaikki hankinnat on kauniita, usein kuluneita ja persoonallisia. Tapeetit ja tekstiilit värikkäitä,rohkeita valintoja mutta silti herkkiä. Huomaan että siellä käydessä saan aina itsekin inspiraatiota miettiä omia sisustusjuttujani. Jotenkin innostun. En niinkään matkien hänen juttujaan vaan innostuen miettimään omiani. Tietysti toinen mistä inspiroidun on blogit ja surfailut netissä sekä sisustuslehdet. Mistä muut saatte kodinlaitto inspiraationne?

Kävin muuten taas työhaastattelussa. En tiedä saanko paikan, mutta mukava haastattelu oli ainakin. Ja täytyy sanoa että minusta työnhaku on ihan hauskaa ja mielenkiintoistakin. Ei ehkä asia jota haluan tehdä seuraavat 5-vuotta aktiivisesti, mutta näin kokemuksena ihan opettavaista. Tutkii vähän itseään ja miettii millaisia hommia haluaa ja osaa tehdä parhaiten. Olimme tyttöporukalla ulkoilemassa lauantaina ja yksi seurueestamme oli myös ollut työnhakuhommissa ja koki sen todella stressaavaksi. Olin ihmeissäni, sillä hänellä on täitä nyt ja varmasti jatkossakin, eikä kysettäkään etteikö olisi oma ala. Oli vaikea ymmärtää miten hän koki sen raskaaksi ja stressaavaksi. Mutta sepä muistutti vain että kaikki asiat ovat ihan niinkuin ne ottaa. Asenne ratkaisee.

Nytpäs laitan itseni opiskelumoodiin :) ja yritän kerätä asennetta siihen. Mukavaa viikkoa!

salmiakkikakun koristeet

Bestikseni täyttää näillänäppäimillä 40 ja olimme hänen siskonsa kanssa organisoineet yllätysbileet lauantaiksi hänelle. Väkersin Kinuskikissan ohjeilla salmiakkitäytekakun, sillä sankari tykkää salmiakista. Sekä pari muuta kakkua niille vieraille ketkä eivät salmiakaista niin välitä. Kakun päälle väkersin aluksi valkoisesta ja mustasta sokerimassasta sieniä (sillä sankari on himosienestäjä), mutta sitten huomasin että hienoja sieniä tulee myös minivaahtokarkeista kun ne upottaa sulatettuun salmiakki-kermaseokseen. Kun vaahtokarkkeja aluksi vähän puristeli niin niihin sai hauskasti myös sienen muodon. 

Noista tulisi varmasti söpöjä myös punaisen pikeerin kanssa.

oikealla puristellut versiot vaahtokarkkisienistä

etualalla vaahtokarkit, takana mattapintaiset ovat sokerimassasta tehdyt sienet

Väkersin ja ahersin ...ja sitten tulikin perheeseen vatsatauti ja jäimme bileistä pois. Nyt on sitten 3 kakkua upouudessa pakastimessa ja toivotaan että ne voi sieltä vielä syödä...harmittaa ihan turkaisesti. Se että tein turhaan monta kakkua ja se etten päässyt juhliin, joita itse järjestin ja odotin. En viitsinyt yksinkään mennä kun paikalle oli tulossa kaksi pientä vauvaa joille vatsatauti saattaa olla vakavasairaus. Höh vaan.

Mutta onneksi vatsatauti potilas voi nyt hyvin ja reippaana isänsä kanssa ahkeroi oman pikku luistinradan jäädytyspuuhissa ulkona.

Ihana kun kova pakkanen meni ja aurinkoinen -10 sää mahdollisti ulkoilun.

Lisää näitä aurinkoisia talvipäiviä kiitos. Nämä on kivoja!

Järkkäilyjä

Teinimme on matkoilla ja sain inspiraation siivoilla koko huoneen (lue pakon edessä, kun yövieraat piti majoittaa siihen huoneeseen) . Ja siitä tuli ihan hurjan mukava..ilman mitään sen kummempia isompia sisustushankintoja. Ihan vaan pakolliset huonekalujen paikanvaihdot ja totaalinen siivous -kaappeja myöten..ja tsadaa siitä tuli oikein viihtyisä teinikolo. Siitä heräsikin ajatus joskos ihan siivoisi nuo 3 muutakin ongelma kulmausta....

1.  työhuonehan on edelleen kuin yläkerran kodinhoitohuone. Sinne on mukava nakata puhtaat pyykit odottamaan silitystä silityslaudan viereen (se on siellä avattuna kokoajan). Sinne on kiva nakata oikeastaan ihan mitä vaan, jolle ei ole oikein paikkaa tai jota ei jaksa viedä oikeaan paikkaan. Eli se on vaan iso, sekainen varasto. Tavallaan mukava kun on joku jemma minne tavarat jemmata, mutta on se kyllä ihan yhden huoneen haaskausta.

2. vaatehuone. sen järkkäilyt jäi jotenkin puolitiehen. Jos olisi vähän enempi rahaa niin laittaisin ne vanhat kaapit pois ja ottaisin yhtenäisen kokonaisuuden (kuten oli suunnitelmissa, ennenkuin tuunailin kätevästi vanhasta kirjahyllystä yhden säilytyskokonaisuuden ja Ikeasta halvalla loput.) Niin että lopputulos on semmoinen sillisalaatti ja ei ihan vielä toimiva... Mutta pari hyllyä ja yksi tanko ostoslistalla ja sitten sen pitäisi olla jo asteen parempi ja helpompi saattaa siistimpään kuntoon.

3. se oikea kodinhoitohuone, ei tosiaankaan ole mukava pyykinlajittelupaikka kuten joskus unelmoin. Eipä ei. Se on autotaliin sopivaa roinaa täynnä (on kuulkaas työkalua ja ruuvia, on sesonkikoristet poikineen, on kodinkoneita joita tuskin tarvitaan koskaan; mehulinko, voileipägrilli, vohvelirauta ja yksi P*ska kahvinkeitin... mutta pakkohan on noikin säilyttää, koska joskus niitä tarvii kuitenkin. Viimeistään siinä vaiheessa kun heittäisi ne menemään. Eli KHH pitäisi saada järkättyä. Pari naulakkoa ja se jätteenlajittelupiste...ihan vaan vinkiksi kaikille rakentajille tai suunnittelijoille. Miettikää jätepisteet etenkin jos asutte taajaman ulkopuolella. Meille jätekoreihin sopii vain sekajäte,pahvit ja joskus lasi. Ja koreja on kuitenkin 4, joka tuntui suunnitteluvaiheessa jo melko riittävältä. Vaan paperi ja tyhjät pullot, patterit ja metalli keräykset pyörivät milloin missäkin...kokeiltu on vaikka mitä. Mikään ei oikein toimi ja ole katseenkestävää samaan aikaan. Mietin jo hädissäni Ikean Sortera-systeemiä rakennella tuohon kaapin kulmaan. Onkohan kellään niistä kokemusta..?

Olin vakaasti muuten päättänyt ettei arkkupakastinta koskaan tule meille sisälle, vaan sitten joskus autotalliin kun sellainen saadaan. Nyt sitten tarve kasvoi liian isoksi ja arkkupakastin seisää kodinhoitohuoneessa pyykkikuilun alla ja odottaa autotallin vamistumista :)

Ja toinen järkkäilyn ja pähkäilyn kohde on keittiönpöytä -edelleen. Siihen ei vieläkään ole löytynyt sopivaa ja mies lupasi uuden pöydän tehdä ensi kesänä. Siihenkin pöydän janooon melkein jo meinasin mennä mistä aita matalin..eli IKEAAN. Iso pöytä olisi niin tarpeen kun porukkaa on aina liikaa heti kun tulee vieraita. Oma porukka mahtuu mutta vieraat ei :). Kun taloa suunniteltiin askartelin pohjapiirrokseen huonekalut ruutupaperista ja niitä sitten siirtelin pohjan päällä ja totesin että huonekalumme mahtuvat sinne ainakin 6 eri tavalla olin niin tyytyväinen. Sitten tuli lahja-piano, joka pilasi osin suunnitelmat ja sitten ostin antiikkikaapin yläkertaan, joka jäikin alakertaan...ja siinä se. Mikään suunnitelma ei oikein enää toiminut. Nyt tuntuu ettei mihinkään mahdu unelmoimani 12 hengen pöytä. sellainen jatkettava mihin mahtuisi lopulta vaikka semmonen 20 henkeä. Olispa kätsy :),

Lahja-Piano ja kehys joka ei ehkä koskaan pääse seinälle asti :)

Että tälläisiä pähkäilyjä ja työlistoja itselle. Nyt kun ohjelmassa on päivisin vain virtuaaliopiskelu niin luulisi onnistuvan järkkäilyt, mutta saas nähdä. Työrintamalla on kaikki vielä auki, joskus huolestuttaa ja joskus ei. En silti kadu että lähdin ja uskon että jos ei omasta yrityksestä mitään tulekaan niin jotain töitä löydän.

Laitoin kokeilumielellä pari työhakemusta ja kävin 3 osaisen haastatteluprosessinkin yhteen paikkaan viimemetreille asti, mutta sitten se toinen valittiin. Oli muuten tosi mielenkiintoista miten erilaista onkaan hakea nyt työtä verrattuna mitä se oli 2000 kun aloitin entisessä työssäni.

Hienoa

On ollut vaan niin hieno tuon saunan valmistumisen myötä. tuntuu ettei enää tarvi rakentaa mitään ja kaikki on nyt ihan valmista ja nyt vaan ollaan ja nautitaan. No niinpä.
Onneksi yksi miehen sukulaismies kävi yllärikäynnillä ja ilmoitti samalla että aikapaljon on vielä ulkohommia tekemättä..on räystäät ja muutamat laudat siellä tuolla ja täällä. Päätä nyökkien sinne ja tänne ja etusormella vielä lisäksi etuviistoon heitellen. No niinpä onkin. Vaan nyt on niin plajon lunta ettei voi millään tehdä niitä hommia...muuten tehtäisi heti.

Ja sitten kun yritin tuuditella taas siihen tyytyväisyyteen. Niin mitäs perskaletta...kuulin, että aika autotallin rakentamisen aloittamiselle onkin 3-vuotta (ei 5, kuten olimme ajatelleet) luvan saamisesta. Jaahas. Eli nyt nopsasti jotain jatkoaikaa anomaan ja ens kesänä autotallia puuhaamaan. Loputon on rakentajan puuhalista...

Vaan nyt on lunta, kylmä ja mitään ei voi tehdä, eihän? Nauttia vaan kaikesta valmiista ja kauniista. Saada järjestykseen ehkä muutama epäjärjestyksen vallassa oleva nurkka ja komero. Saunoa ja...

 katsella ikkunasta kavereita. (ne on kasvaneet muuten edellisestä kuvauksesta....jos on meinaan samat kaverit).

Mukavaa viikkoa!