sauna

Sauna valmistui jo joulukuun alussa, mutta sähkäriä piti ootella ja houkutella muutama viikko vielä sen jälkeen. Mutta saatiin kuitenkin sauna jouluksi valmiiksi ja sitten oltiin joulu pois...mutta ei se mitään, sillä saunottu on. meilkein jokapäivä.

Materiaaliksi tuli sitten se kuusi, jonka mies petsasi tumman ruskeaksi saunavahalla. Tuli oikein mieleinen ja sopi minusta mainiosti lattiakaakeliemme kanssa. Kiukaaksi tuli Harvian Figaro, josta tulee mukavat ja tarpeeksi kosteat löylyt. Hyvä valinta.

Oli muuten hankala saada hyviä kuvia pimeästä saunasta, mutta yritin kuitenkin..

Sauna on riittävän iso suuremmallekin saunaporukalle ja valaistus on oikein riittävä 8 ledillä (saunamme on 4 m2), vaikka penkin alla onkin siivousvalo vielä lisäksi. Mutta jottei nyt olisi ihan täydellistä, niin ikkunan karmit ja ilmanvaihtoventtiilin keltainen sävy ei ole ihan ykkössuosikkini :). Mutta eipä niitä uskallettu lähteä petsaamaan.

Aika ei ole riittänyt bloggailuun ja eipä talossa mitään saunaa kummempaa uudistusta ole tapahtunutkaan. Mukava joulu vietettiin muualla ja tosi rauhaisa uusi vuosi kotona lautapelejä pelaillen kavereiden kanssa. Ja ehkäpä sisustusinto palailee, sillä tänään sain pitkästä aikaa siivoiltua kaappeja ja ehkäpä kohta se työhuonekin saadaan ojennukseen. Tai ainakin tänä vuonna olisi se tavoitteena tehdä.

Mukavaa uutta vuotta 2013!

Etenee..sauna ja suunnitelmat

Voi mikä piiitkä tauko onkaan ollut bloggailussa. Ei vaan ole ehtinyt, ei edes suosikkiblogeja lukea saati sitten omaansa päivitellä. Mutta kaikki silti etenee..niin talonrakennus että omat suuret suunnitelmat. Vaikken siitä täällä ole ehtinyt tiedottakaan :)

Kodinhoitohuone näyttäää tältä;

Ja terassi näyttää tältä...

 Eli saunaa rakennetaan, vihdoinkin. Toivottavasti valmistuu pian koska haluan saunaan ja haluat nuo hiivatun laudanpätkät ja sahanpurut pois elämästäni. Ne ärsyttää ihan vietävästi!

Sauna on nyt laatoitettu (ja hei olen oikeastaan alkanut tykkäämään siitä mutalaatasta, se onkin aika kiva) ja seinille on saatu paneelia. Paneeliksi tuli supisauna-vahalla vedelty kuusi. Oli hirveän vaikea päättää paneelia ja kuusi nyt oli se huokein vaihtoehto. En oikein tykkää siitä punasävyisestä puusta saunassa ja toisaalta ihan musta tuntui liian kovalta...joten siitä tuli nyt tälläinen tumman ruskea. Meistä ihan mielettömän hyvä väri ja sopii NIIN hyvin kaakeleiden värin kanssa.

Kiukaaksi taitaa nyt tulla Figaro. Minusta kaikki kiukaat oli rumia, joten ihan sama mikä kivikasa siihen tulee. Toivottasti on hyvät löylyt, kaunis ei minusta tuokaan ole...ehkä vähemmän ruma kuin joku muu.
En ole saunaa ajatellut sen kummemin sisustella (laittaa esim. verhoja kuten äitini, onko jollain muulla???), se on laudeliinat ja löylysaavi ja ei mitään muuta. Mutta ihana on kyllä päästä kohta saunaan. On se talvella aika kiva kun hiihtolenkin jälkeen pääsee saunaan -- minä olenkin kova hiihtämään; pari vuotta sitten justiinsa kävin ja ainakin 2km lenkin heitin. Mutta noin niinkos ajatuksena. Ja onhan mulla ne lumikengät, ne oli kivat! Ja tuleehan sitä nyt ulkona oltua ja sen päälle sauna on ihana!

Ja ne omat suuret suunnitelmatkin etenee ja selkiytyy pikkuhiljaa. Olen varma että siitä tulee kiva, kunhan saadaan paperisotkut pois alta ja päästään tositoimiin. Olen jo lomalla töistä ja ehdin vähän harrastaakin..kävin kaverin luona muffinssikurssilla, tsekatkaapa miten ihanan tein. Noiden pienten koristeiden teko oli niin hauskaa etten olisi uskonutkaan, olen enempi sellaisten suurten linjojen nainen.
Mutta nuo pikku omenat ja puolukat, voi söpöyttä!

Ihanaa viikonloppua!

Relaamisen taito

Olemme koko täällä asumisen (ja rakennusajan ennen muuttoakin) ajan miehen kanssa vuorotelleet kumpi hoitaa lapsia ja kumpi tekee hommia. Paljonhan se on ollut niin että mies on hikihatussa raksannut ja minä olen touhupyllyjen kanssa yritytänyt selvitä arjen haasteista. Kuurannut, kokkaillut, hoosaillut ihan tauotta ja jos taukoa on ollut olen maalannut, tuunannut tai tehnyt jotain rästihommia.
Nyt viime viikkoina olemme yrittäneet muuttaa tätä ja pakottaneet itsemme harrastamaan, minä jumppaan ja mies omaa harrastustaan kerran viikkoon. Askel oikeaan suuntaan, mutta silti on sekin välillä tuntunut suorittamiselta. Ja ihan hullua, mutta oma Pilates-tunti tuntui ihan ajanhukalta kun ei tullut kunnolla hiki ja ei oikein lihaksetkaan kipeytyneet...kunnon suorittajahan on olisi vetänyt sen tunnin ihan täysillä niin että olisi ollut ihan poikki sen jälkeen.
Elämästä on tullut niin työntäyteistä ja suorituskeskeistä ettei oikein osaa enää rentoutua ja olla vaan. Kun lasten kanssa piirtelee niin samalla toisella silmällä vilkuilee tiskejä ja muita tekemättömiä hommia. Illalla nukkumaan mennessä vielä kömpii alas ripustamaan 3. koneellisen pyykkiä joka muka oli vielä pakko pyöräyttää. Olemme kummatkin ihmisiä jotka nauttivat puuhastelusta ja työntekemisestä, mutta nyt se on jotenkin mennyt yli.  Teemme ja teemme, muttemme osaa nauttia tekemistämme asioista.
Ehkä meillä on myös se raksa-blues josta Sari kirjoitti. Kuulosti niin tutulta.

Mies on laatoittanut saunan lattian ja se on hyvällä mallilla. Kaipaan jo saunaa ja ihanaa jos sen vielä jaksaisi rutistaa jouluksi. Mutta sen jälkeen on pakko vaan olla ja relata hetki. Ei siis autotallia hetkeen tulossa. Keskittyä nauttimaan kaikesta mitä ollaan tehty ja yrittää lopettaa se tekemisenpakko edes hetkeksi. Eilinen sunnuntai oli oikein hyvä alku. Emme tehneet oikein mitään. Katsoimme elokuvan ja teimme ruokaa ja olimme yhdessä. Erittäin harvinaista herkkua. Ja sen mahdollisti se, että sekä minä että 2 lapsista oli niin kipeinä ettemme voineet tehdä oikein mitään. Niin että ei sitä ihan ilman syytä täällä relailla :)

Ja itselläni on nyt muutenkin pysähtymisen paikka. Sanoin kuin sanoinkin itseni irti aamulla ja toivon että ensi kesänä meillä on kumppanini kanssa se oma juttumme. Sellainen juttu jossa voi tehdä sitä mistä tykkää ja haluaa. Sellainen missä itse voi kehitellä ja tehdä. Tänään oli pitkä kahvihetki ja suunnitelmat etenee.

ps. sori ei kuvia, ne ovat toisella koneella...

Riskinottoa

Olen vahvasti sitä mieltä että sanon itseni maanantaina irti. Siihen päätökseen vaikutti moni asia ja lopullisen sysäyksen se että työnantaja olisi oikein avokätisesti avustamassa minua jos sen teen maanantaina klo 9.00. Heipat vaan, 12 vuotta sen firman leivissä ja ei mitään tietoa mitä nyt. Lamakin tulossa ja kaikkea.

Kääk.

Olen ehkä maailman turvallisuushakuinen ihminen, enkä ikinä uskalla ottaa riskiä tosipaikan tullen. Toivottavasti ei mene pupu pöksyyn nytkin maanantaina....sillä minulla on ihan pieni ajatus mitä hauluaisin alkaa tekemään ja luulen että olisin siinä todella hyvä ja luulen että tykkäisin siitä. Olen oikeastaan aika innoissani. Vihdoinkin keksin mitä haluan tehdä. Eniten iloitsen siitä että saan ehkä työparikseni ihan napakympin (en tosin omaa miestäni mutta erään toisen mukavan tyypin). Mieskin jo suostui tähän, vaikkei nyt riemusta kiljukkaan. Voi itkut kun tekisi jo täällä mieli hehkuttaa kaikki julki, mutta pidän nyt suuni supussa etten vaan nielaise ennenkuin tipahtaa...sillä ilman sitä työparia hommasta ei tule ehkä mitään..

Silti onhan siinä riski että kaikki menee pyllylleen, menee rahat ja maine. Ja miten sitten maksetaan elämiset ja asuntolainat. Mutta eihän sitä vissiin tiedä jos ei kokeile.  Eihän?

Olen nyt koko tämän 2-vuotta jonka olemme täällä asuneet suunnitellut uusivani erkkerin verhot. Lahjaksi saadut röyhelöverhot olivat jotenkin asteen liian hörhöt minulle kokoajan. Mutta en saanut oikein aikaa ja ideaa milaiset olisin tilalle ommellut. Taisin muutaman kokeeksi ommella, mutta ne eivät sitten miellyttäneet tarkkaa tyylisilmääni :). Tai jotain.

No mutta vkonloppuna sain vihdoin urakan hyvään malliin. Nyt on 3/5 ikkunoista valjastettu uusilla rullakapoilla. Ne olivat ihanan helppo ommella ja vielä kun keksin miten saan tönköt naurut jotenkin nätisti niin nehän istuu ikkunaan kun satula sialle. Mikä onni saada ne hörhelöt pois ikkunasta. Kankaana on ikeasta hamstratut ruutukankaat vakoisella puuvilla vuorilla varustettuna ja arkistoista kaivetuilla pitseillä somistettuna (ei taida edes erottaa kuvasta, mutta siinä keskellä kukee pieni pitsinauha. Uskokaa vaan).

Huomaattehan ulkona tönöttävän uuden katulyhdyn. Se on niin hieno, tuli pihalle heti ryhtiä kun se siihen iskettiin. Kartano tunnelmaa, vai mitä? Hankimme sen kyllä jo kesällä ja tiedättekö miten siitä saisi vielä hienomman??!!! Jos siihen saisi valon. Voi hitsit jos sillä kylän parhaalla (ja ainolla) sähkärillä olisi pikkusen jossain rakosessa aikaa ja poikkeaisi meillä. Olisi niin ihana saada tuohon illalla valo.

Viikonloppuna, kun minä ompelin, ihana mieheni valmisti meille ravioleja sieni- ja aurinkokuivattu tomaatti täytteillä. Oli NIIN hyvää. Pastakone ja raviolimuotti pääsi vihdoinkin tosi toimiin. Kauan niitä on toimettomana kaapissa piiloteltunkin. Täytyy tehdä useammin itsetehtyä pastaa, se kun on niin paljon parempaa kuin kaupan makaroonit.

Kurkku on tuntunut karhealta jo viikon aina aamuisin. Mutta siitä sitten aina päivän kuluessa olo on kohentunut. Tänään ei kyllä, nyt on aika veltto olo, kurkkuun sattuu ja jokapaikkaa kolottaa. Onneksi mies laittoi takkaan tulen ja minä löysin kaapista viime jouluisen Blossa glögi pullon (se maistuu muuten paljon paremmalta nyt kuin viime jouluna...). Jeejee.

ps. käytättekö te tiskikoneessa kirkastetta ja suolaa?

Kodinkoneista sananen

"Köyhän ei kannata ostaa halpaa" on minusta niin tyhmä sanonta. Ei kai oikeasti köyhällä ole varaa ostaa mitään tai jos on niin vaan halpaa..höh. No ehkäpä siinä sanonnassa on järkevä ajatus taustalla ja se ajatus kyllä tuli selväksi meille kodinkoneiden kanssa. Hankimme pakettina veikon koneelta Whirlpoolin koneet, ei mitään kalleinta muttei kyllä ihan halvintakaan..sellaista keskihintaista. Turvallista. Tai sitten ei. Ei millään raaskittu satsata, kun ajateltiin että niissä kalliimmissa sitten maksaa vaan nimi ja/ tai erikoistoiminnot. No voihan se olla osin niinkin, mutta kyllä meidän astianpesukone oli ihan susi jo heti alkuun. Ohjelma pyöri ties kuinka kauan ja aina jäi astiat märiksi ja likaisiksi..no nyt se sitten viikko sitten simahti totaalisesti. No olihan se jo yli 2-vuotta vanhakin....miettikää!

Harmitti ihan turkaisesti. Kirosin kyllä sen koneen alimpaan tuonelaan.

Soitto vakuutusyhtiöön ja he lupasivat korvata uuden melko samanhintaisen tai sitten korjata vanhan (oma vastuumme on 400e kummassakin tapauksessa). Olen ihan periaattessa vastaan sitä että ostetaan halpaa kun sitten voi ostaa kohta uuden, yritän kierrättää kaikkea mahdollisimman pitkään tuunaamalla tai vain antamalla/myymällä eteenpäin. Joten korjausta jo mietimme...mutta sitten tuli Gigant:iin tarjoukseen Mielen kalusteisiin upotettava astianpesukone. Ja homma oli ihan selvä. Sellainen piti tänään meille tulla, mutta rekka oli eksynyt Ruotsissa ja nyt saamme koneen vasta maanantaina (ellei se rekka eksy myös Suomessa).

Eniten minua lämmitti Mielen astianpesukoneen tuotekuvauksessa kohta "testattu kestämään 20-vuotta". Jee! kuulostaa niin paljon paremmalta kuin se 2-vuotta jonka Whirlpoolimme kesti. Mutta ehkä meillä oli vain maanantai-kappale. Toisaalta alan olla sitä mieltä että Whirlpool osaa tehdä vain pyykinpesukoneita, se niittäin on toiminut moitteetta (toisin kuin esim. Whirlpoolin jääkaappimme, jonka alataso ui vedessa ja johon on tilattu jo 3 uutta kahvaa 2-vuoden sisällä).

Olen päässyt nyt siis viikonpäivät tekemään mielipuuhaani, tiskausta käsin. Se on ehdoton kotityö inhokkini ja onneksi olen saanut miehen tiskaamaan jo ueampana päivänä. Miten voikin olla maailman epäkiitollisin homma. Tiskaat ja tiskaat, kuivaat ja laitat paikoilleen koko hemmetin illan, käyt lenkillä koiran kanssa ja tsadaa tiskipöytä on jo iloisen täyttää UUSIA likaisia astioita. Ja homma alkaa alusta. Tai sitten et vaan jaksa ja tiskipöytä on vähän kokoajan täynnä likaisia astioita. Näin on meillä ollut monena iltana :).

Tiskauksesta muuten vielä sen verran että rakentaessa ja keittiötä suunnitellessa halusin ehdottoasti yhden ison altaan. Ei mitään toista allasta siihen vaan yksi iso. No se yksi iso onkin ihana, sinne mahtuu aivan mieletön määrä sitä tiskiä jemmaan, mutta myönnän että kyllä sellainen pieni pikkuallas siinä kyljessä olisi monesti ihan kätevä. Kun ne tiskit lojuu siellä saippua vedessä niin olisi ktevä kaataa vaikka vanha kahvikupin jämä siihen pikkualtaaseen. Olemme ihan hyvin pärjänneet yhdellä isolla ihanalla Blanco-altaallamme ja en tuosta koosta kyllä enää luopuisi, mutta jos saisi niin kyllä ottaisin pikkualtaan siihen lisäksi.

Astianpesukoneen alla meillä on muuten turvakaukalo. Hankittiin sellainen, kun äidillä ei ollut muutama vuosi sitten  ja astianpesukone olikin vuotanut salaa sinne koneen taakse (ja siitä ympäri keittiön kaappeja, takana olevaan vaatehuoneeseen jne.) ja aihetti mittavat remontit. Siinä meni lattiat uusiksi monessa huoneessa. Ja aikaa lattioiden kuivattaisessa. Ideahan on kaukalossa se että vesi tulee koneen alta näkyviin jos alkaa kone vuotamaan-eli eihän se vuotoja estä, mutta paljastaa ne. Suosittelen muillekin, ei ollut tosiaan ollut iso investointi ja ehkä sillä estää muutaman kymppitonnin remontit.

Kukka-ihmisiä

En varsinaisesti ole viherkasvi-ihmisiä. Edellisessä asunnossa niitä vielä oli, mutta tuntui että ne loivat enemmän ahdistusta kuin onnea. Kun kämppä oli muutenkin pieni, niin monilukuinen viherkasviarmeija teki siitä jotenkin vielä ahtaamman. Pikkuhiljaa annoin isommat kasvit pois ja pienemmät kuolivat ihan vaan itsekseen. Vain yksi kasvi on sinnitellyt rohkeasti tiensä tänne. Ja vaikka se sinnitteli ja sinnitteli, ei se ole oikein vieläkään päässyt emännän suosioon. Sinne se on nostettu piippuhyllylle saattohoidossa olevien pelargonioiden kanssa. Voi poloa. Mutta hei jos joku kaipaa TODELLA SITKEAA kasvia, niin tuossa se on. Mikälie pullojukka. Se oli varmaan puolivuotta ilman vettäkin...no onhan se jo vähän polo, mutta miettikääpä omalle kohdalle...ilman ravintoa kuukausikaupalla. Mutta ei sitä kukaan muista kastella kun se on tuolla katseelta piilossa korkealla ja alas sitä ei voi nostaa kun pikkuiset touhupyllyt sen hyvin nopsasti tyhjää mullista. Olkoon siis piippuhyllyllä..nyt vaan täytyy muistaa kastella tai antaa eteenpäin välittävään kotiin.

Mutta sitävastoin olen löytänyt itsestäni kukka-ihmisen (joka on ollut kovin piilossa kaikki nämä vuodet). parin viikon takaisissa kekkereissä ostin neilikoita kaikille ruokapöydille ja seisovan pöydänkin koristeeksi ja hitsit miten edullinen, kaunis ja kestävä kukka se olikaan. heitin justiinsa vasta menemään. Ja aika kiva vaikkei laita isoa kimppuakaan. Suosittelen, ostakaa neilikoita!Ne on ihania.

Ja ihan niinkuin juhlan niin arjenkin kruunaa kukka -siis meillä kukka-ihmisillä :)). Nimittäin yläkerran kylppärissä on isot ikkunat ja niinpä siellä viihtyy oikeat kukatkin. Niin kukka-ihminen en muuten vielä ole että tykkäsisin tekokukista, vaikka ne monesti jo ihan aidoilta näyttääkin. Orkidea näyttää jotenkin tosi kivalta kylpyhuoneessa ja antaa jotenkin luksus tunnelmaa. Muistan Thaimaassa aina ihailleeni ihania kukka asetelmia nimenomaan vessoissa ja kylpyhuoneissa, miten niihin siellä kiinnittikin enemmän huomiota kuin vaikkapa hotellin aamiaishuoneessa? No niinpä meillä on nyt pala Thaimaata kylpyhuoneessa ja tosin vaatimattomasti (turvallisuussyistä) muoviruukussa. Oli muuten tosi hyvä idea laittaa kylpyhuoneeseen isot ikkunat, siellä on mukava meikkailla kun on päivänvaloa (tai tavellahan sitä ei ole missään, mutta noin muuten) ja koska kylpyhuone on ylhäällä ei sinne niin helposti näe ulkoa, joten ainakaan vielä ei meillä ole siellä edes verhoja.

Ja sen lisäksi että minusta on tullut kukka-ihminen, olen muuttumassa myös hirvi-ihmiseksi. Jaksan edelleen päivitellä niiden juttuja. Olin oikein vaikuttunut kun Hirvi-äiti tallusteli kaksostensa kanssa meidän pihan poikki. Ihmettelin tätä asiaa ääneen moneen kertaan miehelle, sillä en tiennyt että hirvet saavat kaksosia -minulla oli selvästi aukko hirvi-tietoudessa ja onneksi se asia on nyt korjattu. Muiden mielestä se oli ihan normi juttu. En myöskään ennen tiennyt miltä hirven ääni kuulostaa. Nyt tiedän. Ja ei niille jotka eivät ole kuulleet voin kertoa ettei ole kovin kaunista kuunneltavaa (etenkään jos olet kaukana kotiovelta kahden pienen lapsen kanssa ja kuuleet huudon aika läheltä ja tiedät että huutajala on huoli omasta vasasta).

Hirveän kivaa loppuviikkoa!