amme

Hiljaiselo ja lyhyet postaukset jatkavat kulkuaan tässä blogissa. Päivät menee kiitäen ja eipä sitä oikeastaan mitään kummempaa asiaa ole tänne rustaillakkaan. Mies ja hänen isänsä ovat laatoittaneet ahkerasti kylpyhuonetta, josta otan kuvan heti kun saan kameran kuntoon. "Pientä" hidastusta puuhaan on tuonut ne seinään kaiverretut shampoohyllyt. Eilen toinen niistä valmistui puoliksi -kuulema monen tunnin äherryksellä jälkeen (en ollut paikalla äherrystä seuraamassa). Mutta jo sen puolikkaan valmiin nähtyäni olen varma että niistä tulee NIIN hienot ja hyvät.

Kun rahat on vähän loppu kävi mielessä ettemme hanki vielä ammetta ollenkaan vaan odotamme vähän sen kanssa. No se olisi vähän tyhmää kun on kaksi aktiivisessa kylpyammeiässä olevaa taloudessa. Niinpä päätimme hankkia jonkun vähän halvemman nyt alkuun. Ja meitäpä lykästi, sillä löysimme käytettynä (mutta vielä paketeissa) ammeen joka sopi mitoiltaan kylpyammekulmaukseemme. Eläköön! Kävimme tietysti sitä ennen ihmettelemässä niitä haikaileviani tassuammeita..ja netraudassa olisi ollut seuraava vaihtoehto, Hafan amme vähän alle 1000e. Tassuammeet olivat jotenkin huteran ja useat vähän sekundan oloisia. Ainakin ne halvimmat.

Hafan Hampton amme oli kaunis ja keskihintainen (nyt tarjouksessa netraudassa)

Tälläinen meille siis tulee. Balteco merkkinen, koko 100x160

Meille amme tulee ilman poreita

Suihkutkin hankittiin; Hansgrohet. Ollaan tykätty siitä merkistä yläkerran suihkussa, joten otettiin samaa merkkiä -tosin vähän eri mallia alakertaankin. Kun kävimme suihkuja katsomassa oli oma toiveeni ettei suihku olisi Oras. Meillä oli edellisessä kodissa kaikki sitä "taattua ja varmaa" Oras-laatua..ne oli NIIN huonoja ja päälle vielä hyvinkin mitään sanomattoman näköisiä. Että olisi edes olleet nättejä, vaikkei ihan tiputtamatta toimineetkaan. Mies kyllä sanoi että ne oli ne halvimmat ja siksi huonot, mutta itselle jäi kyllä aika negatiivinen kuva koko merkistä. Tosin nyt meillä on pikkuvessassa yksi oras (ei se halvin) ja se on toistaiseksi toiminut. Joten ei ne kaikki oraksetkaan ihan susia ole :). .

Eli nyt ei kylppäristä sitten enää puutu kuin ammehana ja se talonpoikaiskaappi (niin ja tietty puolet laatoista seinältä). Ja sitten se on valmis. Mies jo haaveksi vappusuihkusta alakerran kylppärissä. No tänään jatkuu laatoitus eli tällävauhdilla tavoite saavutetaan kyllä :).

KORJAUS:
meillä on oras kodinhoitohuoneessa. Se on se kodinhoitohuoneeseen nimenomaan suunniteltu malli ja se on huono. Jos saisin niin vaihtaisin sen oitis sellaiseen jossa on irtopää, tuolla harjallisella käsisuihkulla on tosi kurja tehdä yhtään mitään, se luruttaa vettä sellaisena ohuena nauhana. Plääh.
Ja pikkuveskissa on hansgrohe, mulla oli joku ajatusvirhe tätä kirjoitellessa....

terassi

Vaikka piha on vielä notkollaan lunta joka peittää ihanasti alleen kaiken mudan ja rojun, niin kyllä sitä vaan on alkanut jo miettimään mitäs kesällä pihan suhteen ehdittäisi tehdä. Koska pikkulapsiperheessä (ainakaa tässä) ei tunnu olevan liiemmilti luppoaikaa yritin miettiä ihan ne pari tärkeintä juttua mihin yritettäisi panostaa tänä kesänä, ne mitkä olisi ihana saada valmiiksi.

Ja 5 Top listani olisi:
1.Terassin katto ja pylväät valmiiksi (puuhaa miehelle)
2. talon ympärillä olevien kasojen siloittelu ja polut talon ympäri (kaivinkone tilattu)
3. Terassin alataso ja sen viereen hiekkalaatikko (ja lisää puuhaa miehelle)
4. yrttilaatikot vanhoista ikkunoista (ikkunat jo saatu, mutta laatikoiden tekijällä jo aikapaljon muuta hommaa. kts yllä)
5. yksi kukkapenkki joka suunniteltu ruokailuerkkerin lähelle. Olisi kivampi katsella sitä kuin sotkuista pihaa (ja tähän hommaan minä itsekin voisin sopia. jee). Laitan kuvan ja kukkalistan kunhan saan sen skannailtua...

On joskus (tai aika usein) kurjaa kun kaikki rakennuspuuhastelut kaatuu miehen niskoille. Mutta kun kaikki onneksi ymmärtävät ettei meikäläisen hermoilla ja taidoilla esim. pysty terassin kattoa rakentamaan niin ehkä se vähän auttaa kurjaan tunteeseen. Ihan vaan sivuhuomatuksena että maalasin äsken lastenhuoneen lipastonkin näppärästi ensin otepohjalla ja sitten maalilla ja sitten taas otepohjalla kun en huomannut että se ei ollutkaan maalipurkki, Kukaan ei varmaan ikinä ole ollut yhtä näppärä. Voite vaan kuvitella että otti päähän. Olisin saanut nimittäin tänään projektin valmiiksi...mutta ei taas on edessä pari hiomishommaa ja maalausta.)

Yläkerrassa meillä on iso parveke, mutta sen käyttö on tähän asti rajoittunut vain petivaatteiden & vaatteiden tuuletukseen. Pikkuinen pöytä ja pari tuolia sinne varmasti hankitaan, mutten silti usko siitä tulevan mikään huippusosittu oleskelupaikka. Ulkona ruokailut ja oleskelut varmasti keskittyvät tulevinakin kesinä alakerran terassille ja siksipä haluat ehdottomasti myös alaterassin. Ison alaterassin. Mies ei hihkunut onnesta kun asiasta juteltiin, mutta ehkä suostuu senkin urakoimaan. Tässä allaolevassa kuvassa on JUURI SAMANLAINEN alaterassi josta minäkin haaveilen. Meille portaita ei tulisi kuin muutama porras yläterassilta alaterassille ja alaterassilta maahan ei varmasti yhtään.

Unelmieni alaterssi

kuva: Krista Keltanen, napattu jostain joskus netistä kun oli NIIN samanlainen kuin oma suunnitelma

Huomenna tiedossa retki tampereelle. Jipii.
Sattuisiko jollakulla olemaan hyviä vinkkejä ravintoloista jonne voi mennä kahden pienen kanssa, niin että pystyisi itsekin syömään hetken (= leikkipaikka tms viihdyke tarjolla). Ei chicos ta mäkkäri tyyliä kuitenkaan. Olen alkanut miettimään että miksei paremmissa ravintoloissa ikinä ole leikkipaikkaa tai muutenkaan huomioitu lapsia. Eikö sinne haluta lapsiperheitä? Eikä lapsiperhe aikuiset halua syödä hyvää ruokaa? Me haluttaisi...mutta miedän lapset ovat niin arvaamattomia ettemme vielä mene ihan takuuseen meneekö ravintolakäynnit pitemmän kaavan mukaan ilman ongelmia. Joo tietty toinen vaihtoehto on vaan raahata yllätysreppu mukaan jossa on kaikki kadonneet (= nyt ihan uudelta tuntuvat) roinalelut.

Mukavaa loppuviikkoa!

Valo

Kun suunnittelimme ja mietimme millaista taloa rakentaisimme olin kokoajan kärkkäänä valon kanssa. Halusin että kotimme olisi mahdollisimman valoisa. Halusin ehdottomasti iiiiisot ikkunat etelään ja ruokailuerkkerin länteen, jotta ruokapöydässä istuessa nauttisimme mahdollisimman usein auringosta ja valosta. Mielestäni onnistuimme saamaan oikein valoisan kodin. Talvellakin, kun valoa on vähän tuntuu että kotonamme on valoisaa (okei, oli niitä muutama aika harmaa päivä kun ei aurinkoa oikeasti näkynyt koko päivänä taivaalla). Vaan kaikella on nurja puolensa, nimittäin jo nyt auringossa ruokapöydässä kylpiessä muistuu mieleen ne hikiset hetket viime kesänä. Siis eihän tuossa ruokapöydän ympärillä vaan voinut istuskella ollenkaan. Siinä paistoi tosiaan AINA :)
Nyt pitäisi keksiä joku kätevä ja kaunis ratkaisu -ennenkuin hikiset ajat koittavat ja ne ovat onneksi jo aika lähellä. Oikeastaan vaihtoehdot joita mietin ovat rullaverhot, kaihtimet tai ulos tuleva markiisi. Kaihtimet ovat minusta vähän rumat (ellei ole reipas ja nosta ne ihan kokonaan ylös aina kun ei halua aurinkosuojaa kaikista neljästä ikkunasta. Tiedän etten ole niin reipas) paitsi puukaihtimet joita en kuitenkaan halua, mutta toisaalta kaihtimet ovat vaan niin hyvät aurinkosuojat ja niitä voi myös käyttää vain osin suljettuina kun haluaa myös nähdä ulos. Rullaverhot tuntuu vähän hankalalta ujuttaa nykyisten verhotankojen alle niin että ne olisivat kauniit (minusta verhotangon ja katon väliin pitää jäädä mahdollisimman iso rako) ja markiisista en oikein osaa muodostaa edes mielipidettä. onko jollakulla kokemusta niistä? Kalliiita ne vissiin ainakin on.

Olohuoneeseen ei onneksi tarvita mitään kaihtimia, sillä terassin katto suojaa mukavasti auringolta, mutta antaa silti valon tulvia sisään. Näkösuojaa ei tarvita mihinkään, sillä naapurit on toistaiseksi aika kaukana.

Pääsiäinen on vietetty hyvin rennosti, muutamaa suklaamunaa ja virpomista lukuunottamatta ei pääsiäistä ole sen kummemmin julistettu. Viettettiin mukava päivä Helsingissä hyvän ystävän ja isojen tyttöjemme kera. Oli ihanaa shoppailla ilman pikkuisia rusinan mankujia ja käydä syömässä rauhassa sekä hyvää ruokaa että ihania pullia (ihan vaan syödä ja jutella, ilman että toisella kädellä syöttäisi/ ojentaisi/ nostelisi leluja/ lukisi kirjaa jollekulle). Mutta oli kamala tajuta etten tosiaankaan enää osaa sanoa mistä saa hyvää ruokaa tai mistä kannattaa katsella kivoja vaatteita. Olin aivan turistina, mutta sehän oli mukavaa vaan :)

Kävimme lastenkin kanssa viime viikolla Helsingissä, kun miehellä oli talviloma ja vierailimme Ateneumissa. Oli mukavaa ja lapsetkin viihtyivät kun pääsivät leikkimään leikkiruualla Carl Larssonin kotiin. Mutta ei siinä ehkä niin itse ehtinyt tauluja katselemaan. Mutta kiva reissu oli sekin.

ps. Kylpyhuonekin on jo edistynyt ja laatat on saatu lattiaan. Jee jee.
Ja suihkutkin hankittu. Niistä joskus toiste enempi.

Ihanaa pääsiäistä!

eteinen

En ole ehtinyt bloggailla, mutta täällä ollaan ja kevättä ootellaan! Ohjelmaa on jokapäivä sen verran ettei muka ehdi blogia päivittelemään ja illalla ei vaan enää jaksa. Täytyisi yrittää ottaa kaikki ilo irti näistä vikoista koti-äiti kuukausista sillä syksyllä koittaa oikeisiin töihin meno ja se oikea kiire... :). Niinpä yritän treffailla kavereita ja hengailla mahdollisimman paljon. Ja nyt se onkin ollut mahdollista kun lapset on kerrankin terveinä ja vieläpä samaan aikaan. Ihan luksusta!

Kutsuin isomman porukan kavereita kylään sunnuntaina ja siivoilin eteisestä omat takimme pois, jotta vieraat saisivat omansa naulakkoon. Siinä sitä sitten taas tuli yksi juttu mieleen, jonka olisimme voineet tehdä toisin. Nimittäin eteiseen olisi ollut järkevä yhdistää kuraeteinen vaikka niin että se jäisi liukuoven taakse, jolloin vieraiden tullessa sisään ei kuraeteistä näkyisi. Tiedättehän...eteinen olisi aina puhdas ja naulakoissa tilaa  :).

Suunnitellessamme taloa ajatus oli että kuraeteinen on khh puolella ja sinnehän käydään takapihan kautta. Ajatuksena, että kuraiset lapset tulevat omalta pihalta sisälle. No koska oma piha ei ole valmis ei tuota ovea juurikaan lasten kanssa käytetä. Khh viedään kyllä joskus kuraiset vaatteet huuhdeltavaksi ja kuivumaan, mutta ei sitäkään kovin usein. Eteisemme on ihanan iso, mutta NIIN kesken. Vaunuja siellä majailee yleensä kaksinkappalein ja naulakot pursuaa omanväen vaatteita ja  myös niitä työ/ulkoiluvaatteita jotka nimenomaan piti majailla siellä khh kuraosastolla. Höh.Nyt kenkäkaapin virkaa hoitaa lastenhuoneen vanha hyllykkö, johon kaavailin verhoa joskus..mutta se jäi suunnittelu tasolle. Mietin että tarviiko se edes verhoa..kengäthän on siellä ihan siistissä rivissä (toisin kuin ne jotka ovat hujanhajan lattialla).

Mitäs olette mieltä? Ja tarkoitushan on laittaa kenkäkaapin tilalle kiinteät laatikostot joiden päälle voi istua kenkiä pukemaan (kunhan päästään niistä vaunuista...) eli mikään lopullinen tuo kirjahylly-kenkähylly ratkaisu ei ole. Eiu myöskään sen vieressä oleva ihana kenkähylly, mutta jotain oli vaan laitettava. En muuten tajua mihin ne naiset (tai miehet) kenkänsä laittaa jotka omaavat kymmeniä kenkiä, minulla ei ole mielestäni kovin montaa ja siltu säilytykseen menee aika iso tila...

Saimme vihdoinkin hankittua vaatehuoneeseen hyllyt ja huomasin että kaikenlaisen romun säilyttämiseen menee aikapaljon tilaa. Seuraava projekti onkin viedä lastenvaatteet kirppikselle. Niitä on taas jo monta laatikkoa. Ja rakentajille tiedoksi :vaatehuoneet ja muut varastot ei koskaan ole liian isoja ja niitä ei koskaan ole liikaa :)

Ihanaa kevättä!

Lastenhuoneen verhot

 Listailen mitä pitäisi tehdä ja kuitenkaan en saa oikein mitään aikaiseksi. Pitäisi käydä valokuvat läpi ja tilata paperikuvia, pitäisi valita parhaat kuvat seinälle ja miettiä mitä muuta laitettaisi seinille (tyhjät seinätkin alkaa jo kyllästyttää), pitäisi ommella verhoja joka huoneeseen (yläaulassa on edelleen jouluverhot ja keittiössä ei verhoja ollenkaan), pitäisi tehdä pari päiväpeittoakin ja ommella tytölle kesämekkoja ja itsellekin jotain. Pitäisi siivota vaatehuone ja maalata yksi kaappi, jotta saataisi tilaa "oikeille kaapeille" ja ne oikeat kaapit pitäisi hakea Ikeasta. Pitäisi alkaa tekemään ja lopettaa suunnittelu.  Pitäisi saada lapset terveiksi. Peukut pystyyn että sairastelut loppuisivat (näyttää taas jo lupaavalta, enää pari vuotavaa nenää jäljellä) ja saisin energiaa & aikaa tehdä jotakin.

Sain sentään ommeltua mummun vanhoista lakanoista lastenhuoneeseen verhot. Se onnistui, sillä siihen kului tasan tunti. Ompelin pitkällä tikillä että voin tarvittaessa purkaa ja ottaa lakanat johonkin toiseen käyttöön. Eihän ne edelleenkään ihan loistavat ole, mutta asteen paremmat kuin edelliset. Rakastan vanhaa kunnon lakanakangasta, sellaista paksua ja kestävää. Miksei sitä enää saa mistään? Kaikkialla myydään ohutta haperoa :(. Sillä ei tee mitään, mutta onhan se tietty halpaa...höh.

Ja kun saan sen hyllykön maalattua, nuo lattialla majailevat tavarat muuttavat siihen asumaan :)

Ja stailaamattomat ja tummat kuvat lastenhuoneen uusista verhoista. Alemmassa sentään olin tajunnut ottaa sen järkyttävän kanan pois pöydältä. Se on muuten ehkä kamalin lelu minkä tiedän (ja lapsethan rakastaa sitä, tietty), tiputanssi alkaa soimaan täysillä kun painat siiven nappulaa ja kun puristaa kanan kaulaa sen silmät pullistuu ulos ja jalat alkaa sätkimään. Tiedän. Ihan järkyttävä. Piilotan sitä vähänväliä jonnekin, mutta aina sen joku löytää ja taas alkaa tiputanssit soimaan...voi jee. Harmillista ettei kuvista käy ilmi mutta mainittakoon että aulan ja lastiksen seinien värisävyt on aivan kymppiyhdistelmä. Roosaan taittava vaaleanruskea ja siniseen taittava harmaa näyttää tosi kivalta yhdessä. Sitä yhdistelmää tulee usein katsottua&ihasteltua kun istuu yläaulan sohvalla ja lastenhuoneen ovihan on aina auki. Kaivan koodit jos jotakuta kiinnostaa :).

PS: Sain Nipsulta ja Saaralta ihanat haasteet. Kiitos! Olin ihan otettu, mutta nyt en ehdikään paneutua asiaan, jätän siis vielä listaamatta suosikkiblogini -mutta osahan löytyy sivupalkista :). Joka sekin pitäisi päivittää, seuraan sataa muutakin blogia :).

Pikkuisia yksityiskohtia

Kun mietimme kotimme ratkaisuja ja pintoja niin osa jutuista oli ihan itsestäänselvyyksiä (meille kummallekin onneksi), niinkus vaikka se eteinen. Kun rivarin ahdas "eteinen" oli meillä jokapäiväistä elämää vuosia niin toive toisenlaisista lähdöistä ja paluista kotiin oli aika kova. Mutta sitten oli jotain ihan ihmeellisiä pikkujuttuja joita me ei vaan oikein keksitty/ keksitä edelleenkään a. kuinka ne kannattaisia tehdä, b.mikä näyttäisi meillä parhaalta ja c. mikä toimisi parhaiten. Tälläisiin pikkujuttuihin on sitten käytetty hirveästi aikaa ja vaivaa. Mietitty ja pohdittu oikein urakalla. Ihan jotain pikkujuttua.


Tästä esimerkkinä nyt tuo alakerran kylpyhuoneen shampooteline tai järkevä seinäratkaisu shampoille suihkuun yläkerrassa. Meillähän on ylhäällä kirkas lasinen suihkukaappi joka on todella tyylikäs, ilmava ja aivan TODELLA syvältä pitää puhtaana. 3 lapsen kanssa mahdotonta! Tällähetkllä shampooteline roikkuu vähemmän tyylikkäästi suihkukaapin lasiovessa, eikä näytä kovin loppuunharkitulta saati tyylikkäältä. Mutta eivaan keksitty rakennusvaiheessa miten ratkaista se shampooputeleiden säilytys ja niinpä siihen ei tullut ratkaisua...nyt siinä on sitten väliaikaisratkaisu. Nehän on siitä käteviä ratkaisuja että ne hyvin usein ovatkin ikuisuusratkaisuja kun silmä tottuu rempsallaan olevaan asiaan. Onko kellekkään tuttua?

Nyt alakerran kylppäriin olemme melkein saaneet hiotuksi ajatuksen upotetusta hyllystä vähän kuten ylläolevissa kuvissa . Kaakelimme ovat valkoiset ja idea olisi laittaa kaakelit juuri kuten ylemmässä kuvassa. Syvennyksestäkin tulisi melkosamankokoinen kuin ylemmässä kuvassa. Syvennys tulisi suihkujen väliin ja siinä olisi toivottavasti tilaa käytössä oleville puteleille., mitään vieraspulloja tai ylimääräisiä siihen ei sitten kyllä mahdu. Ehkä hyvä niin :). Mitäs tykkäätte?

Saunaprojekti pitäisi nyt saada alkuun parin vkon päästä kun me häiriötekijät poistumme mummolaan pois jaloista. Voi että alan jo odottaa saunaan pääsyä. Vaikka ehkei se ihan heti valmistukaan, vaan täytyy vissiin mummolaan tehdä muutama uusikin retki :).


Minä olen juuri parantunut viime tiistaina alkaneesta kuumetaudista ja voin kertoa että se oli todella kivulias tauti. Parhaimmillaan kuume kohosi 39 ja olo oli enemmän kuin hutera. Mies on viettänyt saikkua täällä myös koko viikon, joten onneksi seuraa on ollut. Ja onneksi lapset on terveinä! Nyt toivotaan kovasti että ensi viikolla päästäisi nauttimaan aurinkoisista lumisista talvipäivistä pihalle!

säästä ja satsaa...

Rakentaessa mietimme kaikkia kustannuksia ja tuskailimme kaiken kalleutta. Päätimme valita muutaman jutun mihin satsaisimme, mitkä olisivat meille tärkeitä ja / tai mitä olisi hankala sitten vaihtaa jos rahaa joskus sataisi jostain lisää.

Satsasimme keittiöön, se oli arviomme (joka osui ihan nappiin muuten) paikka jossa vietämme aika paljon aikaa. Ja ruoka on vaan aika tärkeä juttu tässä perheessä. Valitsimme ne (puiset)kaapit, jotka halusimme vaikka ne olivat kalliimmat kuin mdf-ovet. Otimme kivitason vaikka se oli kalliimpi kuin mdf ja vielä hanan jossa irtoava pää, vaikka sekin oli vähän kalliimpi. Kivitaso on ollut niin hyvä, en kadu yhtään että siihen satsattiin. Se palvelee moitteetta ja tiedän että olisin jo nyt 1.5 vuoden jälkeen onnistunut kuluttamaan muun materiaalisen tason. Puiset kaapinovet ovat edelleen kauniit, mutta kyllä maalattu mdf ehkä sittenkin olisi ollut järkevämpi...pieniä kulumia(kolhuja tulee maalattuun puuhun aika helposti. Ihan niinkuin meitä kaikki varoittelivatkin.

Satsasimme uuniin, se on niin hankala sitten vaihtaa. Ja se on ihana. Tykkään edelleen tulikiven uunistamme. Vielä kun opin käyttämään leivinuuni-osiota niin saamme hyödynnettyä senkin. Leivinuunissa oli se erikoisuus että sitä ei lämmitetä erikseen vaan se lämpenee takkaa lämmitettäessä. Se tuntui ostovaiheessa kätevältä, en ole ihan varma onko se sen kätevämpää kuin leivinuunimalli jossa erikseen poltettava leivinuunissakin pesällinen.

huomatkaa kaunis teippaus tuhkaluukussa. 1-vuotias innostui availemaan luukkua ja teippi yllättäen toimi hyvin sammuttamaan tuon innon. Nyt teippi on jo pois, mutta 1-vee ei sitä huomannut :)

Satsasimme myös eteiseen, vaihdoimme kylmän kuistin lämpimäksi. Ja apua jos emme olisi sitä tehneet. Elomme olisi todella paljon ikävämpää. Lämmin iso kuisti, jonne jää kaikki ulkovaatteet ja paljon muutakin on aivan ihana, Ihan parasta. Kun vaunuja ei enää tarvita se myös saadaan ehkä kalustettua niin että näyttää kivalta. Mutta jo tuollaisenaan -naulakon ja ikean kenkähyllyn, liukuovikaapin ja muutaman korin kanssa- se on niin tärkeä paikka.

Mihin me emme satsanneet oli kodinkoneet. Ostimme keskihintaiset tai ehkä jopa edulliset Whirlpoolin koneet. Ja se on huomattu. Jääkaapin kahva on vaihdettu nyt 3 kertaa. Uunin korjaajaa odotame tänään taas saapuvaksi . Luvattu pyro-toiminto lukittaa uunin niin ettei sitä saa kuin korjaaja auki. Kätevää. Viimeksi odottelimme uunin korjaajaa 3 vkoa nyt toivottavsti vain vko. Jotkut vastukset kuulema on sulaneet..tai niin ainakin viimeksi. Astianpesu koneessa on 6 hienoa ohjelmaa, harmi vain että yksi ainoa niistä pesee astiat puhtaaksi. Ei sekään jos koneen laittaa täyteen. Onneksi pesukone ja kuivari nyt on toistaiseksi toimineet ihan ookoo. No sen siitä saa. Mutta ei voi mittään, eihän kaikkeen vaan voi satsata ja onneksi noissa koneissa on se takuu, sitä kyllä hyödynnetään. Sanon jo uuninkorjaajalle että aion kokeilla HETI pyro toimintoa ja jos uuni ei taaskaan aukea hän saa tulla korjaamaan asian ihan samaan laskuun. Niin kerta.


Laatoissa satsasimme ja pihistimme vuoronperään, keittiöön ja eteisaulaan kalliimpaa, vessaan &kodariin edullisempaa jne. Minusta on ollut ihan hyvä ratkaisu. Ei kaduta.

Pihistimme huonekaluissa. paljon on hankimatta (esim vaatehuoneen kaapit edelleen) ja suurin osa mitä hankittiin oli edullista (käytettyä tai ikeaa). Sopii meille. Ektorp sohva on mun suosikkini ja ei haittaa pätkäkään että jollakulla muulla on sama sohva..se on hyvä ja halpa joten miksei muutkin olisi sitä hankkineet. Ja hei Bemz:iltä voisin tilata jonkun hyvinkin persoonallisen päällisen sohviimme, jos haluaisin jollaintapaa erottua...minusta päälliset olivat ihan kohtuuhintaisia, ei tietenkään niin halpoja kuin ikealla, mutta silti.

Pihistimme myös rakennusmiesten käytössä. Mies on isänsä kanssa rakentanut lähestulkoon kahdestaan talon. Ja siksipä se ei edelleenkään ole valmis.  :).

ps. Pahoittelen kuvien vähyyttä. Minulla on pieniä teknisiä haasteita kun uuteen läppäriin ei löydykään sopivaa piuhaa...joten ainoa kuva on se jonka vanha kuva löysin sattumalta tältä koneelta. Vaan tuoltahan se takka edelleen näyttää...