Rakentamisesta

Kun aloimme rakentamaan ei kummallakaan ollut MITÄÄN kokemusta rakentamisesta tai edes remontoinnista. Mietimme aikatauluja ja kyselimme muiden rakentajien aikatauluja; kuinka nopeasti sen talon oikein voisikaan pääosin itse rakentaa?

Meillä oli tavoitteena muuttaa juuri nimenomaan syksyllä 2010 jotta vanhimman lapsen koulu alkaisi uudessa kodissa sopivasti. Koska meillä oli pari lasta ja kolmas tulossa suunnittelun/rakentamisen aikaan ei projektia olisi pystynyt mitenkään tekemään nopeammin. Tahti oli aika tappava juuri ennen muuttoa.

Mutta tässäpä meidän aikatauluja, jos jollekulle on niistä vaikka jotakin hyötyä ja onhan se itsekin mukava kerrata miten kaikki oikein menikään. Ja sen sijaan että harmittelee kuinka paljon on vielä tehtävää riemuitsee siitä kuinka paljon on saatu jo tehtyä. Ja paljon on!

- Odotimme poikkeus+rakennuslupaa pitkälti toista vuotta, kyllä! Ja kokoajan oli vähän epävarmaa saadaanko vaiko eikö. Ei oikein uskallettu edes suunnitella mitään kun pelkäsimme ettei lupaa tulisikaan. Vaan lupa tuli ja ihan viime metreillä. Se meni ihanihan viimetippaan perustusten teon kannalta. Mutta ehittiinpäs!

- Perustukset tehtiin viimehetkillä ennen pakkasia ulkopuolisen voimin ja talopaketti saapui joulukuussa. Viimeiset harkot laitettiin päivää ennen paketin tuloa. Olin jotenkin niin sumussa etten edes muistanut tuota, mutta mies juurikin kertasi tämän seikan. Aika täpärälle meni siis sekin. Seinät saatiin pystyyn viikossa talotoimittajan miesvoimalla.

- mies ja hänen isänsä rakensivat kaikki vkonloput ja melkein kaikki illat. Katto piti antaa ulkopuolisten tehtäväksi -mutta valitettavasti projektin ottanut firma jätti hommat tekemättä, teki huonoa jälkeä ja lopettivat koko firman. Suurinosa jäi siis taas miehelle ja hänen isälleen. Että harmitti.


tilanne 06.03.2010
-muutimme elokuun lopussa 2010 kotiin, jossa ei ollut listoja (ei jalkalistoja, ovi tai ikkunalistojakaan) ei kodinhoitohuonetta, eikä saunaa. Ei terassia tai mitään ulkopuolisia listoja ja rännejä. Kodissamme on 4mh ja kaksi kerrosta. Eli sellaisen kodin pystyy rakentamaan ominvoimin muuttokuntoon, jos kaikki menee putkeen ja jos omaa rautaiset hermot.

- heti muuton jälkeen khh tehtiin valmiiksi niin, että siellä pystyi säilyttämään tavaraa (kaikkea ihanaa raksaroinaa lattiat pullollaan) ja pesemään pyykkiä.

-pikkuhiljaa iltaisin ja vkonloppuisin mies ahersi listoja ja viimeistelyjä. Voin kertoa että minä en olisi jaksanut. En ihmettele koteja joissa listat jää laittamatta. Sitä vaan uupuu. Mutta mies uurasti.

- Väsymys tuli (ainakin minulle) ja kun lapset sairastivat tammikuusta pääsiäiseen oli rakentamisessakin vähän taukoa. Päivät menivät lääkärissä juosten tai sumussa harhaillen.

- Talo saatiin maalattua 2 kertaan talkoilla ja ikkunalistatkin kiinnitettyä melkein kaikkiin ikkunoihin kesäkuussa 2011. Miten niitä onkin niin jumalaton määrä??

- kesäkuun 2011 alussa oli melkein kaikki listat paikallaan sisälläkin, vain kuistin ikkunoista ja muutamasta vähäpätöisestä paikasta puuttuu edelleen. Terassikin kaidetta vaille vaille valmis.

- sisältä talo on ihan valmis kylpyhuonetta ja saunaa lukuunottamatta. Ne toimivat tällähetkellä lauta yms. varastona. Ulkotöitä on melkoisesti tekemättä, mutta nythän alkoi miehen megapitkä loma. Maanmuokaus, täyttö yms hommat on aloitettu mutta vielä on paljon sitäkin puuhaa. Onneksi on se traktori. Sitä ilman olisi aika toivotonta.

- Puutarha on lähinnä ruukuissa rappusilla ja terassilla. Pari omenapuuta mies istutti (joita peurat jo vähän maistelivatkin). Kaikki perennapenkit taidan suosiolla jättää tuleviin kesiin.



En tosiaankaan tajunnut että pelkissä talon kulmalaudoissa (nehän puuttuu vielä kokonaan talostamme) on niin iso homma ja että jokaiseen kulmaan tulee 6 lautaa?!
Jokainen lauta kun pitää ihan itse maalata muutamaan kertaan ja sahata oikean mittaiseksi. Nyt vain toivotaan että kaikkien noiden koristelautojen laittamisen vaiva on sen väärti!

Rakennusaika on varmasti myöhemmin ajateltuna ihanaa aikaa, lapset pieniä ja oppivat kokoajan kaikkea uutta. On mukava tehdä yhteistä kotia ja suunnitella yhdessä kaikkea. Niinniin. Totuus on että vapaahetket ovat liian vähissä, tuntuu että elämä on vain työntekoa ja on vaikea pysähtyä nauttimaan siitä hyvästä mitä meillä on. Muuton jälkeen kesti 3kk ennenkuin saimme istahdettua samaanaikaan sohvalle miehen kanssa. Ihan totta. Harvoin istumme edelleenkään, mutta nyt jo useammin. Tuntuu että hommat ei tosiaankaan tekemällä lopu. Kyllä se rivarissa asuminen vuokralla oli tavallaan pikkuisen leppoisampaa...

On ihan uskomatonta että kohta tulee vuosi täyteen uudessa kodissa. Pikkuhiljaa olen saanut oman pienen sosiaalisenverkostonkin tänne, siis hyvin pienen mutta toivottavasti laajenevan. Tutustunut ihmisiin joilla on samanikäisiä lapsia ja löytänyt mukavia paikkoja läheltä uutta kotia. Väsymys alkaa helpottamaan. Koti tuntuu kodilta ja ehkä tulee päivä kun yllättäen ilmestyvät vieraat eivät enää pahoita mieltäni. Ehkä siihenkin tottuu, ehkä ei.

Kun ajamme kotiin, katson taloa jokakerta ihaillen -vaikka se on kesken, se on niin kaunis. Se sopii tähän niin täydellisesti.

Juhannus

Olipa mukava juhannusilta eilen. Pitkästä aikaa katoin kauniisti ja tehtiin hyvää ruokaa ja saatiin vielä mukavaa seuraakin.

Minun niin piti ottaa kuvia tarjoiluista, vaan niin se sitten unohtui. Otin kuvan kyllä kattauksesta ennen ruokia ja nopeasti jälkiruuasta, mutta itse ateria jäi kuvaamatta.



Juhannus menu oli;
- uusia perunoita (niihin ei kyllästy ikinä)
- possua ja hirveä
- itse savusttettu kala & sinappinen kastike
- ihana salaatti, jossa mansikoita, persikoita, tomaattia, kurkkua, pähkinäitä, salaatteja, yrttejä, meloonia ja uunissa hunajahunnulla lämmitetty vuohenjuusto
- itse leivottuja sämpylöitä

niin yksinkertaista ja niin hyvää.

Jälkiruuaksi tein marenkeja ja Brita-kakun. Se on kyllä aina yhtä taattu menestys.



Ohjeen poimin täältä ja se oli niin hupaisasti kirjoitetttu että kopionpa sen tähän;


Mansikkainen Brita-kakku

Valmistusaika: Aktiivinen 50 min Passiivinen 30 min
Mansikkainen Brita-kakku
20 annosta

Kakkupohja
150 g leivontamargariinia (rasvaa 80 %)
1 1/2 dl sokeria
4 kpl keltuaista
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl kevytmaitoa

Marenki
4 kpl valkuaista
2 dl sokeria
3/4 dl mantelilastuja

Täyte
2 dl kuohukermaa
250 g maitorahkaa
1/2 dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria
10 dl mansikoita

Lue ohje ajatuksella läpi. Ota esille työvälineet sekä kakkupohjan ja marengin tekoon tarvittavat aineet. Pese kädet ja riisu sormukset. Sido hiukset kiinni ja suojaa vaatteesi esiliinalla. Pane uuni kuumenemaan ajoissa.

Napauta kananmuna kulhon reunaan, jolloin kuori menee sopivasti säröille. Tartu peukaloilla särökohtaan ja avaa muna siten, että keltuainen jää toiseen kuorenpuolikkaaseen. Valuta valkuainen kulhoon siirtelemällä varovasti keltuaista kuoresta toiseen. Varo, ettet puhkaise keltuaista. Silloin sitä valuu helposti myös valkuaisen joukkoon, eikä valkuaisista synny hyvää vaahtoa. Jos niin kuitenkin käy, joudut käyttämään munan johonkin muuhun tarkoitukseen ja aloittamaan
alusta. Erottele siis keltuaiset juomalasiin ja kerää valkuaiset yksi kerrallaan vatkauskulhoon.

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Helpoimmin se käy sähkövatkaimella. Jos unohdit ottaa voipaketin huoneenlämpöön, tee näin. Ota rasvapaketista taikinaan tarvittava määrä. Vedä siitä juustohöylällä ohuita lastuja ja sijoittele ne löyhästi sinne tänne taikinakulhoon. Pane kulho aurinkoiseen tai muuten vaan lämpöiseen paikkaan, niin rasva muuttuu vatkattavan pehmeäksi tuota pikaa.

Lisää keltuaiset yksitellen ja jatka vatkaamista. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja siivilöi jauhoseosta maidon kanssa vuorotellen taikinaan. Jauhosiivilän virkaa toimittaa myös ihan tavallinen siivilä. Levitä taikina ohueksi kerrokseksi uunipellille leivinpaperin päälle nuolijaa apuna käyttäen.

Pese ja kuivaa kakkutaikinaiset vispiläkoukut huolellisesti ennen kuin ryhdyt vatkaamaan marenkia. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähitellen ja jatka vatkaamista kunnes seos on jäykkää ja kiiltävää. Marenki on valmista, kun se pysyy ylösalaisin käännetyssä kulhossa.

Levitä marenkiseos taikinan päälle puhtaalla nuolijalla. Ruokalusikan selkäpuolella saat muotoiltua kauniita marenkiaaltoja.
Ripottele mantelilastut pinnalle ja paista 175 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes marenki on kauniisti ruskettunut.

Anna kakkulevyn jäähtyä ja leikkaa se sitten kahtia. Nosta toinen levy tarjoiluastialle.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Muista 4K-periaate: kuohu, kylmä, kuiva ja kapea! Siis kuohukerman rasvamäärä on riittävä,
jotta kerma ylipäätään vatkautuu vaahdoksi. Kasvirasvapohjaiset vaahtoutuvat valmisteet ovat luku erikseen. aahtoutuvat versiot ilmenevät pakkausteksteistä ja niitä voit käyttää kuohukerman sijaan.

Kerman on oltava mahdollisimman kylmää. Tapahtumalle on eduksi, että olet jäähdyttänyt myös vatkaimet ja kulhon jääkaapissa etukäteen. Kuivalla tarkoitetaan sitä, että ne käytössä olleet vatkaimet ja kulho pitää pestä ja kuivatakin
huolellisesti ennen kerman vaahdottamista. Kapeassa kulhossa kerma vaahtoutuu nopeammin kuin laakeassa. Muovinen mehukannu toimii hyvin.

Kumoa purkillinen maitorahkaa kulhoon ja sekoita sen joukkoon sokeri ja vanilliinisokeri. Sekoita kermavaahto rahkaseokseen kevyesti nostellen.

Levitä täyte pohjalevylle, viipaloi mansikat päälle ja nosta toinen kakkulevy päälle. Koristele vielä kakun pinta mansikoilla ja säilytä viileässä herkutteluhetkeen asti.

Eikö ollutkin perusteellinen ohje?! Vain ohjeet miten löytää keittiön, puuttuu...
Mutta ihana kakku tuli noilla ohjeilla, suosittelen!



Illalla testasimme kolmea eri hyttyskarkoitina. Hyttyskynttilöitä, hyttysvoidetta (OFF) ja jotain elektronista kannettavaa hyttysmasiinaa. Minusta voide oli parasta ja miehestä luultavasti se elektroninen (aianakin hän on perin ylpeä siitä). Testauksen lomassa joimme lopun roseviinin ja nautimme mukavan lämpöisesti illasta - ekan kerran ilman hyttysiä.

Mukavaa Juhannusta kaikille!!

pitkästä aikaa

heippa pitkästä aikaa. Jotenkin kesällä ei näemmä jouda bloggailemaan samaan tahtiin kuin talvella flunssaisten lasten kanssa. Päivät menee vaan niin nopeasti.

Mies oli jo 2vkon harjoittelulomalla jolloin saatiin talo maalattua, muutamat (kymmenet) koristelaudat vielä odottelee valkoista maalia, mutta itse talo saatiin talkoilla maalattua 2 kertaa. Tuli kaunis vaalea talo. Terassi on kateita vaille valmis ja laiturikin on tilattu. Rantaan on laitettu pieni hiekkaranta. Ja paljon muutakin. Paljon siis sai mies 2vkon aikana tehtyä. Onneksi on vielä edessä se 7vkon oikea loma ja ehkä silloin hän ehtii vähän lomailemaankin.

Pihalle ei ole tehty juurikaan mitään. Pitäisi kyllä. Kävimme idearetkellä Marketanpuistossa koska pihan kivetykset yms pitäisi päättää. Mukava paikka, suosittelen. Mies ehdotteli kovasti talon ympärivievvien polkujen matskuiksi soraa, jotka voisi sitten kun on rahaa vaihtaa kivipoluiksi. Minua vielä vähän mietityttää sillä ongelmana on että polut pitäisi puhdistaa (netistä löytämäni jutun mukaan) ilmapuhaltimella ja toiseksi sorapolku ei ole ehkä niin mukava paljainjaloin kulkiessa. Mutta edullisin se varmasti olisi. Ja jos tehdään sorapolku, olisiko se harmaa vai punertava. Pääoven eteen olisi kiva laittaa edes pieni alue kiveä jo nyt, ihan vaan ettei tulisi niin paljon hiekkaa sisään.

Vaikka miellä on ihan kattava pihasuunnitelma, tuntuu että pohdittavaa on vielä paljon. Mutta auttaa se suunnitelma kyllä melkoisesti.


kuva marketan puistosta. Polku ihan hiekastakin on aika kivan näköinen, mutta kuinka kauan se pysyisi noin siistinä? Minulla ei ole mitään kokemusta pihapoluista ja niiden hoitamisesta :)



Me kummatkin pidämme kovasti luonnonkivistä. Ehkäpä luonnonkivistä saisi kivat polut?



Luonnontilassa olevassa pihassa on kivaa nuo lounnoneläimet. Muutama päivä sitten pihan poikki käveli peura-äiti ihan tuoreen poikasensa kanssa. Voi että oli suloinen tuo pikkuinen.


Mutta nytpä velvollisuudet kutsuu..minulla olisi ollut muutama muukin juttu pihaa koskein mutta ehkäpä niistä myöhemin.

Linkit;
Pihan kulkureitit

Terveisiä Tallinnasta

Olimme viikonloppuna Tallinnassa yhden yön ja kahdenpäivän mittaisella matkalla. On se vaan niin ettei siellä nyt enää niin helposti niitä löytöjä tee, hinnat ovat aikalailla samoissa kuin meillä. Tottakai jos on mahdollista ajella johonkin kauemmaksi niin tilanne varmasti toinen. Me vietimme aamupäivän järve-keskuksessa, josta olisimme löytäneet makuuhuoneen valaisimet mutta niitä olikin enää yksi jäljellä. pah. Ostin sitten vain riippumaton ja vähän kankaita, jotka olivat aivan suomenhinnoissa muuten. Järve-keskuksessa oli muuten 3 valaisinliikettä, joissa ihan hyvät valikoimat. Ja siltikään emme löytäneet sopivia rappukäytävään. Tarpeeksi littania ja silti kauniita (tai meidän makuumme/taloomme sopivia siis) on todella haastellista löytää.


K-raudasta löysimme 7e hintaan terassin seinävalaisimet. Ihan samat mitä on etuoven vieressäkin, en muista yhtään mikä hinta oli suomessa. Toivottavasti vähän enemmän :)

Terassin valaistusta muutenkin mietimme juuri nyt, sillä se valmistuu pikkuhiljaa. Haluaisin katoksen alle riippuvalaisimen ja mielessä oli ehkäpä jotain tämän tyylisiä:



Vaan eipä oikein löytynyt, ainakaan ulkovalaisimille asetettuja vaatimuksia täyttäviä riippuvalaisimia. Muuten terassille kattoon ja aurinkoterassin reunoille haluaisin ledejä, mutta sopivia ei ainakaan Tallinnasta nyt löydetty.


Aurinkoterassille ledit pitäisi laittaa jotenkin tuohon tyyliin, sillä siinä osuudella terassilla ei ole kattoa mihin ledejä upotella.

Meillä oli tarkoitus hankkia ulkomaalitkin tälläreissulla tallinnasta, mutta mies laski että säästäisimme siinä vain 5e joten eipä maksanut sitten vaiva. Ostamme maalit tälläviikolla suomesta ja toivomme aurinkoa ensiviikonloppuun, jotta saadaan talo maalattua.

Emme löytäneet mitään kivoja antiikkikauppoja, ne vanhankaupungin liikkeet on aivan järkkykalliita. Vähän pellavaisia servettejä innostuin ostamaan, mutta eipä oikein muuta tarttunut mukaan. Kävimme syömässä Dominic-nimisessä ravintolassa vanhassa kaupungissa (osoitteessa: vene 10). Alkuruoat olivat kaikilla mainiot ja pääruokakin ihan ok. Se Tallinnassa sentään on vielä vähän suomea halvempaa -hyvä ruoka. Ainiin ja aivan ihana paikka oli Von Krahli Aed, siellä saimme ihanaa ruokaa kauniissa ympäristössä ja edullisesti. Suosittelen!

Matka oli mukava ja meillä oli hauskaa. Mutta muistin taas miksi inhoan laivamatkoja, ne on ihan hirveitä. Mistä ne kaikki kamaluudet sinne kokoontuukin vetämään elämänsä kännejä? Etenkin pienten lasten kanssa Eckerön iltalaiva ei ehkä ole se mukavin matkustusvaihtoehto. Ehkä joku toinen laiva olisi parempi?!

Pienille pojille

Olen kyllä kuullut tästä aiemminkin muiden poikien äideiltä, mutta en oikeastaan kovasti kahden tytön äitinä ole asiaa pohtinut ja pientä päätäni asialla vaivannut. Nimittäin sitä että tytöille löytyy 1000 kertaa enemmän kauniita vaatteita ja juttuja kaupoista kuin pojille. Viimeviikolla pääsin kaupoille ja innoissani hiihtelin hennesille ostamaan lapsille kesäisempiä vaatteita. Tytöille olikin hylly notkuen kaikenlaista ja pojille sitten "vähän" vähemmän. Etsin pojalle pieniä kenkiä, sellaisia jalan suojuksia kun eihän pikkuinen vielä kovasti kävele. Tytöille oli ihania balleriinoja ja sandaaleja. Pojille...ei mitään. Ei yhtään kenkää. Kysyin oikein myyjältä missä on poikien vastaava kenkähylly..hymyillen myyjä sanoi ettei tiedä (hän oli vain töissä siellä). Niin pojat ei tarvi kenkiä. Voi venäjä.

Toinen ongelma on poikien vaatteiden kanssa myös itsetekemisen hankaluus. En oikein osaa tehdä pojalle muuta kuin shortsit. Tytöille voi tehdä vaikka mitä. Mutta hei kuulkaas kaikki kätevät poikien äidit täältähän niitä ideoita saikin ihan omiin tarpeisiin hetkeksi...

Inhoan niitä leikkimattoja joissa on ajokaistat, tiedättehän? ne mistä kaikki pienet pojat tykkää? Olin jo ajatellut että sellainen on varmaan pakko hankkia jossain vaiheessa, mutta hei täällähän oli ihana idea sellaisen tekemiseen itse. Näytti paljon kivammalta ja huippua kun sen saisi otettua mukaan. Voi olla että muutamille tylsemmille kekkereille voisi roudata mukaan siis. Taidanpa laittaa to-do listalle. Onneksi poika ei ihan vielä mattoa tarvi, juuri nyt en ehdi mattoon paneutua. Esikoisella oli muuten tylsille kekkereille varattu reppu, joka oli täynnä kaikkea pikkuroinaa. Siis iso reppu TÄYNNÄ. Ja tuota reppua ei avattu koskaan kotona, niinpä kekkereillä lapsi oli niin innoissaan "uusista" leluista, että vanhemmat pystyivät syömään ja seurustelemaan mukavasti. Suosittelen! Myös muut lapset olivat yleensä kovin otettuja tuosta krääsärepusta. Täytyy varmaan rakentaa uusi krääsäreppu, sillä tuo esikoisen on jo annettu pois.

ps. Kävin onneksi tänään kirpputororilla ja löysin kivoja vaatteita pojille. Olen niin tyytyväinen. Ja lisäksi vielä ritarilinnatelttakin ja tunneli. Viikonloppu niin pelastettu noiden löytöjen ansiosta.



ps2. tein viikonloppuvieraille maailman parasta piirakka. Ihan huippuresepti, suosittelen. Ei mikään kevyt, mutta niin maistuva.

Työhuone dilemma

Olen haaveksinut työhuoneesta aina. Tai ainakin viimeiset 20 vuotta. Ja nyt kun minulla on sellainen, en käytä sitä. Joku vieras sanoikin sitä kodinhoitohuoneeksi...siltä se ehkä vähän vaikuttikin silityslaudat levällään ja kasa puhdasta pyykkiä korissa pöydällä.

Ongelma on etten saa työhuoneesta kivaa. Jotenkin kateissa miten siitä saisi sekä toimivan että kauniin. Toinen ongelma on huono äänieristys ja järkyttävän äänekäs ompelukone...minähän ompelen päiväuniaikaan tai joskus illalla/yöllä. Onglmat on ratkaistu nyt niin että ompelen keittiön pöydän ääressä -aivan kuten silloin kun minulla ei ollut vielä työhuonetta.

Kerään aina netissä surffaillessa kuvia muistiin, tässä joitakin työhuonekuvia joita olen ottanut. En vaan muista tietenkään enää mistä.


Tykkään tuosta ideasta laittaa kaksi lamppua työpöydän päälle. Meidän vanhasta keittiönlampusta voisi ehkä saada tuunailtua vähän vastaavan.


Lokerikot on niin tarpeen kun työhuoneessa on satatuhatta nappia, nauhaa ja muuta roinaa. Olen kerännyt vuosien saatossa aika kunnioitettavan läjän ikean lokerikkoja, suunnittelin maalaavani ne tänäkesänä, väri tosin vielä vähän auki. Ehkä se on sitten kuitenkin se valkoinen, sillä työhuoneen seinät ovat kovin tummat ja jos lokerikoissa vahvat värit saattaa huoneesta tulla liian pimeä minun makuun.



Ja viimeisenä vaan ei tosiaankaan vähäisenä on samantapainen hyllyratkaisu jollaista olen mielessäni pyöritellyt. Haaveilen että voisimme rakentaa samalla idealla hyllyköt, joissa lattiatasolle tulisi todella isot ulosvedettävät laatikot (joihin saisin säilöttyä langat ja kankaat). Hyllykkö voisi olla avohyllykkökin tai sitten jos sattuisimme löytämään vanhoja kivoja ikkunoita niin niistä saisi hyvät pölysuojat tavaroille. Laatikot voisivat olla ihan irralliset laatikoit joihin laitettaisiin vain pyörät alle. Ja mukavinta olisi jos kokohomma olisi puusta. Nyt vaan puuttuu enää materiaalit ja tekijä tälläiselle hyllylle.

Työhuone on myös ainoa huone jonka ajattelin ainakin toistaiseksi jättää ilman verhoja. Maisema on niin kaunis tuosta(kin) huoneesta ja jotenkin huone ei edes minusta kaipaa verhoja.

No nythän se alkoi kuulostamaan silä että suunnitelmat on hyvällä mallilla, enää puuttuu se hiljainen ompelukone.

Ihana aurinko, tänään tiedossa mukava puistopäivä vanhojen tuttujen kanssa.

Niinpä meni vaput ja äitienpäivät. Ja kaikki vieläpä terveinä. Ihan ihmeellistä ja niin mukavaa. Nyt on ollut ihanaa kun on pystynyt päivisin tapaamassa ihmisiä/kerhossa/ulkona ja bloggailuun ei olekkaan enää riittänyt aika. Kesä tuli niin nopeasti että pelkäämäni mutalillupihakin jäi oikeastaan tulematta. Muta kuivui kovaksi lähes päivässä, eihän piha kaunis ole mutta ainakaan kotiin ei kulkeudu kengissä litratolkulla mutaa kuten pelkäsin. Eli elämä hymyilee :)

Olen innostunut kirjonnasta. Ajattelin aiemmin että SE nyt olisi viimeinen askare mistä minunlaiseni "nopeasti-valmista"-tyyppi innostuisi. Vaan japanilaisten kirjontakirjojen ansiosta olen oppinut että ihan pikkusilla jutuilla saa ihmeitä aikaan. Hankin ompelijan maailmasta laatikollisen erilaisia kirjontalankoja, langat eivät ole varmasti laadullisesti mitään huippuja, mutta minusta on mukavaa kun värivalikoima on heti kunnossa ja voin ilman suurempia ponnistuksia kirjailla mieleisiäni juttuja. Kun taitoa karttuu niin ehkä kannattaa lankojen laatuunkin panostaa.



Säilytän kirjontalankoja Ikeasta hankitusta maustelaatikosta(?), joka sopii siihen käyttöön mainiosti. Kun lankavyyhdin on avannut on se kerittävä kai jotenkin, minä olen kieputtanut langan pahvinpalasten ympärille, jotka leikkasin maustelaatikkoon sopiviksi.

Kirjonnan aloittamiseen ei paljoa vaadittu. Pari kehikkoa (isompi ja pienempi), kirjontalanka/lankoja, neula ja veteen liukeneva tussi (kuvioiden piirtämisen voi tietysti käyttää vaikka lyijykynää, silitettäviä kuvioitakin on olemassa ja ties mitä). Tussi on muuten minusta ihan huippu, käytän sitä ommellessakin.

Tein 2veelle juju-kirjan äärettömän helpolla kaavalla mekon. Kirjailin helmaan kukkia. Tulihan kokeiltua tälläistäkin, vaikkei ihan ehkä minun suosikkihameeni tullutkaan. Hameen omistaja oli siltikin tyytyväinen ja sehän se on pääasia.







Oma suosikkini kirjailussa on se ihan se perinteinen; pellava johon on valkoisella langalla kirjailtu. Harjoittelin vähän monogrammin tekoa, mutta eipä siitä mikään taidonnäyte taida tulla. Suunnitelmissa olisi tehdä makuuhuoneeseen tyynynpäälliset sekä minun että miehen nimikirjaimilla. Voi olla että tyydyn vain yhteen tyynyyn :).



Nyt kun kesäkelit ovat tulleet ja lapset terveitä, on mies päässyt ulkotöiden pariin. Terassia on nyt nakuteltu muutama ilta ja voi että odotan sen valmistumista. Eilen illalla mies muurasi aurinkoterassin (sen osuuden jossa ei ole katosta) pohjan ja toiveet terassin valmistumisesta tänäkesänä ovat todella korkealla.


Ihan vaan loppusilausta vaille oleva terassi