Puutarhan todellisia yllättäjiä oli minusta se raasu omenapuu, jonka menetystä ihan suotta etukäteen jos surin. Sen paran oli peurat ja puput niin kalunneet, edellisen asunnon lumenheitäjät runnoneet ja istutus tähän uuteen pihaankin tehtiin vähän hätäisesti SEKÄ Keijunkukka.
Omppupuu yllätti meidät pukkaamalla kymmeniä pieniä punaposkisia omenoita (tähän astinen huippusaavutus on muistaakseni ollut 4 omenaa). Ja sepä oli kiva yllätys, etenkin kun niin moni muu omenapuu on pihallamme mennyttä nälkäisten petojen ansiosta. Toiveeni puutarhaamme liittyen onkin se että omena-, kirsikka ja luumupuut kokisivat kaikki tuontyyppisen ihmeparanatumisen ja ensi keväänä pihamme täyttyisi ihanien kukkivien puiden kukista. Ja istuttaisimme vielä muutaman lisää ja kas, nekin kukoistaisivat ja kasvaisivat komeiksi. Eli keväällä parit omppupuut lisää -muista!
Toinen puutarhan yllättäjä tai ainakin minut yllätti oli Keijunkukka. Nähdessään pihasuunnitelmamme äitini tuhahteli vähän halveksuvasti keijunkukalle ja totesi ettei se ole mikään erikoinen kukka ollenkaan. No ei ehkä yksinään, mutta purppuraheisiangervon edessä se hehkuu ihanana pikkuisena vaaleanpunaisena läiskänä IHAN KOKO KESÄN. Sen kukinta oli ihan kiistatta pisin kaikista perennoistamme, kukinta alkoi aikaisin kevääällä ja loppui vasta syyskuun lopulla. Jotenkin vaatimatonhan keijunkukan olemus on, mutta kyllä se oli se jota kaikki pihalla kävijätkin ihastelivat. Kuvista valitettavasti ei välity sama...mutta uskokaa kun sanon, se on NIIN kaunis ja toimii ertyisen hyvin tuon purppuraheisiangervon kanssa. Niitä keijunkukkia on monenlaisia, ehkäpä voisi ensikesänä ostaa lisää niitä.
Ja muutama muukin asia puutarhasta noin yleisesti...
1. Isolla pihalla (ja ehkä vähän pienemmälläkin) on näyttävämpää laitaa samaa kukkaa/pensasta isompi alue kuin ripotella montaa erisorttia samaan ryhmään.
- tein sen virheen että saatuani lahjoituksena erilaisia perennoja ymppäsin ne samaan penkkiin ja homma ikäänkuin hajosi. Se ei näyttänyt miltäään muulta kun sillisalaatilta. Parhaat kohdat penkissä oli ne joissa oli isot alueet samaa perennaa.
2. Jos kerran teettää pihasuunnitelman niin kannattaa yrittää nodattaa sitä, eikä rakentaa niitä sillisalaattipenkkejä (kts, edellinen kohta).
Ja ajankohtaisena vielä viimeiseksi pihaa koskeva ihan ajankohtainen oppini vinkiksi raksaajille...taajama-alueen ulkopuolella olevien talojen pihassa ei vaan voi koskaan olla liikaa valoja. Suomi on pimeä maa suurimman osan aikaa vuodesta ja jossei kunnallista valaistusta ole tai muiden talojen pihojen valoja näkyvissä kannattaa huomioida jo pihan budjettia tehdessä että valoihin uppoaa paljon. Ja kannattaa jo rakennusvaiheessa kaivaa ne valopiuhat sinne, siinä jos missä säästää (ainakin jos on samanlainen savimaa kuin meillä)... Meillä on etupihalla taloon laitettuna 4 valoa ja nyt yksi lisävalo ja yksi iso pylväsvalo. Ja ei riitä millään! Ainakin kaksi lisää niin ollaan siedettävällä tasolla.
Toinen asia jota pohditaan täällä on etupihan rajaukset..ehdolla on
havuaitaa (jotain tuijatyyppistä) tai kivimuuria. Niitä pitäisi
talvenaikana suunnitella ja ensikesänä hyvin suunnitellusti toteuttaa.
Näin, näillä pohdinnoilla on hyvä laittaa puutarha-asiat tauolle ja hautumaan. Mitäs te haudotte talven aikana ja toteutatte ensi kesänä?
Kiva lukea näitä postauksia, missä on yrityksen ja erehdyksen kanssa annettu oppia muille. Meilläkin on muutamia kantapään kautta tulleita oppeja raksan ja pihan kanssa käynyt, se taitaa kuulua elämään ;) Hedelmäpuut kannattaa tosiaan suojata kunnolla talveksi, me laitettiin sekä runkosuojat että metalliverkot puiden ympärille ja toivotaan, että selviävät vaurioitta.
VastaaPoistaNuo pihavalotkin on tosiaan hyvä muistaa. Me asutaan myös maalla, mutta sen verran "taajamassa", että tänne tulee jossain vaiheessa katuvalot, mutta ei meidän talon kohdalle, kun tästä menee vain pyörätie ohi. Sen takia vedettiin kaapelit maahan jo maatyövaiheessa ja tänä syksynä laitettiin viisi pollarivalaisinta talon ympärille. Nuokin valaisevat jo ihan kivasti, kun talossa itsessään on myös ulkovaloja jonkin verran. Tosin ollaan huomattu, että naapurustossa taitaa vain yhdessä talossa meidän lisäksi olla ne erilliset pihavalot.. Monet siis tyytyvät melko vähäiseen ulkovalaistukseen. Me ollaan kyllä tykätty, kun valot toimivat kello- ja hämäräkytkimen avulla, niin ei tarvitse itse muistaa niitä edes laittaa päälle ja pois.
Terkuin Jonspe Eripurasten Rauhalasta
Meillä oli tosiaan puut suojattu vain verkolla ja se ei näemmä riittänyt. Nyt on runkosuojatkin. Lisäksi savimaahan olisi pitänyt kaivaa vielä isommat kuopat puille ja laittaa lisäksi vähän kohopenkki (sen teimme kyllä, mutta kuopat ei ehkä olleet tarpeeksi syviä). Erehdyksen ja oppimisen kautta mennään... :)
VastaaPoistaJa meillä on nyt vasta saatu liiketunnistimeen kytketty valo etupihalle -se on NIIN ihanaa tulla kotiin kun valo syttyy. Olen puolisokea hämärässä ja oli ikävä viime talvena saapua pilkkopimeään ja yrittää haparoida ovelle. No nyt muistaa kyllä jokakerta syttyvästä valosta iloita :)