Mansardikatonalla

Nythän on niin että aika juosta jolkuttaa niin lujaa ettei bloggailla ehdi ollenkaan. Ei mitään elämää suurempaa, mutta pari korvatulehdusta, kerhojen pikkujoulut ja joulumyyjäiset ja ei siihen sitten muuta tarvitakkaan.

Tein tätini kanssa innolla monta päivää tuotteita myyntiin myyjäisiin. Mietittiin tarkkaan kaikki, Suunniteltiin ja kikateltiin, oltiin varmoja että kauppa käy kuin siimaa. Vaan myyjäisten järjestäjä oli jättänyt markkinoimatta ja ihmisiä ei saapunut kuin kourallinen, kauppa ei käynyt kenelläkään...vähänkö harmitti. Kysyin vielä myyjäisten aamuna järjestäjältä että onkohan jotkut kyltit tulossa ison tien varteen ja sain vastauksen että ei ole, kun ei viime vuonnakaan ollut ja silti ihmisiä riitti. Hohhoijaa. Vaikka oli kiva oli tehdä juttuja, niin opin kaksi asiaa 1. käsillä tekemisellä ei tee voittoa, se on ikäänkuin tekisit lahjoja vieraille ihmisille ihan vaan palkkana tekemisen ilo ja 2. kun järjestää/osallistuu myyjänä tms. tapahtumaan mihin toivoisi osallistujia niin kannattaa markkinoilla. Vaikka vähän ylimarkkinoida, siinä ei häviä mitään... ja jos menen vielä myyjäisiin niin kysyn jo etukäteen miten tapahtumaa aiotaan markkinoida.

Ja mitä me sitten olimme myymässä...vaikka mitä. Skaala oli laaja, mutta tyyli sama. Voi olla että hinnat olivat liian korkeat, mutta sekin on vaikea sanoa kun asiakkaita ei edes ollut. Myin sitten kavereille ja sukulaisille pilkkahintaan kun tulivat meitä moikkaamaan. Ja tietysti annoin joululahjoina ja nyt minulla on koti somistettu kaikista kivasta ja kodari täynnä pieniä somia juttuja, joita kiikutan kukan sijasta ystäville. Että oikeastaan ei se enää niin harmitakkaan etten saanut myytyä niitä.

Lyhtyjä myyjäisistä

pikku ompeluksiani, sydämiä, tähtiä ja viirejä. Lisäksi oli muutama lastenvaate ja huovutuksia, piparitaloja yms.

En tiedä ehdinkö enää päivittelemään ennen joulua, mutta ihanaista joulua kaikille.
Nauttikaa Joulusta!