Spraymaalia ja luomua

Olen innoissani spreijaillut kulahtaneita esineitä mustalla spraymaalilla. Ja ihan onnistuneesti. Vanha ruskeaksi joskus aikoinaan vahaamani avainkaappi näyttää nyt mustana tosi mukavalta kuistilla kellon alla. Kuistin väritys on muusta talosta poiketen hyvin mustavalkoinen. Ja vähän harmaata/sinkkiä mausteena. Vähän on vielä kesken (ne listat ne listat), Mutta olenpa jo saanut sinne pienen kenkäkaapin, joka vielä odottaa kunnostusta (vaikka kaappi onkin jo käytössä ja täynnä kenkiä). Kenkäkaappi on ihan vaan väliaikainen (hah ja varmaan siinä vielä 10 vupoden päästäkin. no toivottavasti ei.), mutta pakkohan niille kengille on joku koti löytää ennenkuin saadaan lopulliset kalsuteet kuistille.

Seinälle kiinnitystä odottaa avainkaapin päällä hännät pystyssä koiranhihnan pidikkeet. Joskos sen jälkeen hihna ei olisi aina hukassa, kun saisi nuo vieläseinälle.

Roudasin terassikukan jo kuistille talvea pitelemään kenkähyllyn päälle. Saas nähdä selviääkö se kuistilla yli talven.

Olipa muuten mukava viikonloppu. Kävimme ruokafestareilla tai miksiköhän niitä nyt kutsuisi. Siellä oli kuitenkin suoramyyntiä eri maatiloilta ja vähän lapsille eläimiä katseltavaksi&paijattavaksi. Tuollaiset tapahtumat on niin mukavia. Ja sieltä saa aina (tai aika usein ainakin) hyvää ja tuoretta ruokaa. Niin nytkin; ostettiin posket innosta täristen kaaleja, joita ei olla ikinä maistettu ja hitsit en edes muista niiden nimiä. Omenoita tietty ja ihanaa tuorepuristettua omenamehua. Mies osti palvikinnkua ja oli oikein tyytyväinen.

Tässä yksi ostetamamme kaali. Eikö ole kuin kukka, tosi kaunis!

Keitin ja laitoin vähän voita päälle. Oli kuulkaas niin ihanaa että ahmittiin 3veen kanssa kilvan koko kaali ja muu perhe jäi nuolemaan näppejään (mitäs eivät olleet paikalla, hah).

Sokerina pohjalla, viikonlopun kruunu; löysimme lähellä olevan maitotilan, josta saa tilattua maitoa suoraan tilalta. Ihan huippua! Heillä oli myös pikkuinen tilapuoti ja olin niin innoissani kun sinne pääsin että ei meinannut tilan emäntä saada suunvuoroa (eikä oikeastaan saanutkaan). Siinä seisoi isäntä ja emäntä huulipyöreinä tiskin takana kun innoissani pyörin ympäri ja hihkuin innosta. Sieltä sai mukavasti kaikki puuroaineksetkin luomuna ja tuoreena. Saivat minusta niin vakiasiakkaan. Jeejee, ei tarvi ottaa omia lehmiä, kun maidon saa noin läheltä. Mutta ne lampaat ja kanat olisi kyllä kivoja kotipihalla. Ihan oikeasti. Ihmiset pitää näitä juttujani ihan vitsinä, mutta uskonpa että jonakin päivänä...Lampaita olen aina halunnut ja kanoja ottaisin ihan puhtaasti niiden puhtaiden munien takia. Ehkä oppisin tykkäämään kanoista kanoinakin :), enkä vain munieni tuottajina. Ihmiset on alkaneet pikkuhiljaa arvostamaan luomua ja se näkyy tarjonnan kasvuna. Ja olen siitä kovin tyytyväinen ja toivon suuntauksen jatkuvan. Ehkäpä meikäläinenkin alkaa ihan vaan luomukananmunia myymään -hyvästi toimistohommat. Ostattehan kaikki sitten munanne minulta, ne onnellisten ja rakkaudella hoidettujen kanojen munia! No siihen voi mennä vielä muutama vuosi, joten turvautukaa nyt vielä niihin omien lähikauppojenne luomumuniin.Mutta ilmoita kyllä heti kun tilanne muuttuu.

ja vielä kuulkaas tähän loppuun yksi homma; syksy on ihan parasta aikaa. 

Ainakin kun ei ihan kokoaikaa sataisi.