Olen nyt koko tämän 2-vuotta jonka olemme täällä asuneet suunnitellut uusivani erkkerin verhot. Lahjaksi saadut röyhelöverhot olivat jotenkin asteen liian hörhöt minulle kokoajan. Mutta en saanut oikein aikaa ja ideaa milaiset olisin tilalle ommellut. Taisin muutaman kokeeksi ommella, mutta ne eivät sitten miellyttäneet tarkkaa tyylisilmääni :). Tai jotain.

No mutta vkonloppuna sain vihdoin urakan hyvään malliin. Nyt on 3/5 ikkunoista valjastettu uusilla rullakapoilla. Ne olivat ihanan helppo ommella ja vielä kun keksin miten saan tönköt naurut jotenkin nätisti niin nehän istuu ikkunaan kun satula sialle. Mikä onni saada ne hörhelöt pois ikkunasta. Kankaana on ikeasta hamstratut ruutukankaat vakoisella puuvilla vuorilla varustettuna ja arkistoista kaivetuilla pitseillä somistettuna (ei taida edes erottaa kuvasta, mutta siinä keskellä kukee pieni pitsinauha. Uskokaa vaan).

Huomaattehan ulkona tönöttävän uuden katulyhdyn. Se on niin hieno, tuli pihalle heti ryhtiä kun se siihen iskettiin. Kartano tunnelmaa, vai mitä? Hankimme sen kyllä jo kesällä ja tiedättekö miten siitä saisi vielä hienomman??!!! Jos siihen saisi valon. Voi hitsit jos sillä kylän parhaalla (ja ainolla) sähkärillä olisi pikkusen jossain rakosessa aikaa ja poikkeaisi meillä. Olisi niin ihana saada tuohon illalla valo.

Viikonloppuna, kun minä ompelin, ihana mieheni valmisti meille ravioleja sieni- ja aurinkokuivattu tomaatti täytteillä. Oli NIIN hyvää. Pastakone ja raviolimuotti pääsi vihdoinkin tosi toimiin. Kauan niitä on toimettomana kaapissa piiloteltunkin. Täytyy tehdä useammin itsetehtyä pastaa, se kun on niin paljon parempaa kuin kaupan makaroonit.

Kurkku on tuntunut karhealta jo viikon aina aamuisin. Mutta siitä sitten aina päivän kuluessa olo on kohentunut. Tänään ei kyllä, nyt on aika veltto olo, kurkkuun sattuu ja jokapaikkaa kolottaa. Onneksi mies laittoi takkaan tulen ja minä löysin kaapista viime jouluisen Blossa glögi pullon (se maistuu muuten paljon paremmalta nyt kuin viime jouluna...). Jeejee.

ps. käytättekö te tiskikoneessa kirkastetta ja suolaa?

Kodinkoneista sananen

"Köyhän ei kannata ostaa halpaa" on minusta niin tyhmä sanonta. Ei kai oikeasti köyhällä ole varaa ostaa mitään tai jos on niin vaan halpaa..höh. No ehkäpä siinä sanonnassa on järkevä ajatus taustalla ja se ajatus kyllä tuli selväksi meille kodinkoneiden kanssa. Hankimme pakettina veikon koneelta Whirlpoolin koneet, ei mitään kalleinta muttei kyllä ihan halvintakaan..sellaista keskihintaista. Turvallista. Tai sitten ei. Ei millään raaskittu satsata, kun ajateltiin että niissä kalliimmissa sitten maksaa vaan nimi ja/ tai erikoistoiminnot. No voihan se olla osin niinkin, mutta kyllä meidän astianpesukone oli ihan susi jo heti alkuun. Ohjelma pyöri ties kuinka kauan ja aina jäi astiat märiksi ja likaisiksi..no nyt se sitten viikko sitten simahti totaalisesti. No olihan se jo yli 2-vuotta vanhakin....miettikää!

Harmitti ihan turkaisesti. Kirosin kyllä sen koneen alimpaan tuonelaan.

Soitto vakuutusyhtiöön ja he lupasivat korvata uuden melko samanhintaisen tai sitten korjata vanhan (oma vastuumme on 400e kummassakin tapauksessa). Olen ihan periaattessa vastaan sitä että ostetaan halpaa kun sitten voi ostaa kohta uuden, yritän kierrättää kaikkea mahdollisimman pitkään tuunaamalla tai vain antamalla/myymällä eteenpäin. Joten korjausta jo mietimme...mutta sitten tuli Gigant:iin tarjoukseen Mielen kalusteisiin upotettava astianpesukone. Ja homma oli ihan selvä. Sellainen piti tänään meille tulla, mutta rekka oli eksynyt Ruotsissa ja nyt saamme koneen vasta maanantaina (ellei se rekka eksy myös Suomessa).

Eniten minua lämmitti Mielen astianpesukoneen tuotekuvauksessa kohta "testattu kestämään 20-vuotta". Jee! kuulostaa niin paljon paremmalta kuin se 2-vuotta jonka Whirlpoolimme kesti. Mutta ehkä meillä oli vain maanantai-kappale. Toisaalta alan olla sitä mieltä että Whirlpool osaa tehdä vain pyykinpesukoneita, se niittäin on toiminut moitteetta (toisin kuin esim. Whirlpoolin jääkaappimme, jonka alataso ui vedessa ja johon on tilattu jo 3 uutta kahvaa 2-vuoden sisällä).

Olen päässyt nyt siis viikonpäivät tekemään mielipuuhaani, tiskausta käsin. Se on ehdoton kotityö inhokkini ja onneksi olen saanut miehen tiskaamaan jo ueampana päivänä. Miten voikin olla maailman epäkiitollisin homma. Tiskaat ja tiskaat, kuivaat ja laitat paikoilleen koko hemmetin illan, käyt lenkillä koiran kanssa ja tsadaa tiskipöytä on jo iloisen täyttää UUSIA likaisia astioita. Ja homma alkaa alusta. Tai sitten et vaan jaksa ja tiskipöytä on vähän kokoajan täynnä likaisia astioita. Näin on meillä ollut monena iltana :).

Tiskauksesta muuten vielä sen verran että rakentaessa ja keittiötä suunnitellessa halusin ehdottoasti yhden ison altaan. Ei mitään toista allasta siihen vaan yksi iso. No se yksi iso onkin ihana, sinne mahtuu aivan mieletön määrä sitä tiskiä jemmaan, mutta myönnän että kyllä sellainen pieni pikkuallas siinä kyljessä olisi monesti ihan kätevä. Kun ne tiskit lojuu siellä saippua vedessä niin olisi ktevä kaataa vaikka vanha kahvikupin jämä siihen pikkualtaaseen. Olemme ihan hyvin pärjänneet yhdellä isolla ihanalla Blanco-altaallamme ja en tuosta koosta kyllä enää luopuisi, mutta jos saisi niin kyllä ottaisin pikkualtaan siihen lisäksi.

Astianpesukoneen alla meillä on muuten turvakaukalo. Hankittiin sellainen, kun äidillä ei ollut muutama vuosi sitten  ja astianpesukone olikin vuotanut salaa sinne koneen taakse (ja siitä ympäri keittiön kaappeja, takana olevaan vaatehuoneeseen jne.) ja aihetti mittavat remontit. Siinä meni lattiat uusiksi monessa huoneessa. Ja aikaa lattioiden kuivattaisessa. Ideahan on kaukalossa se että vesi tulee koneen alta näkyviin jos alkaa kone vuotamaan-eli eihän se vuotoja estä, mutta paljastaa ne. Suosittelen muillekin, ei ollut tosiaan ollut iso investointi ja ehkä sillä estää muutaman kymppitonnin remontit.

Kukka-ihmisiä

En varsinaisesti ole viherkasvi-ihmisiä. Edellisessä asunnossa niitä vielä oli, mutta tuntui että ne loivat enemmän ahdistusta kuin onnea. Kun kämppä oli muutenkin pieni, niin monilukuinen viherkasviarmeija teki siitä jotenkin vielä ahtaamman. Pikkuhiljaa annoin isommat kasvit pois ja pienemmät kuolivat ihan vaan itsekseen. Vain yksi kasvi on sinnitellyt rohkeasti tiensä tänne. Ja vaikka se sinnitteli ja sinnitteli, ei se ole oikein vieläkään päässyt emännän suosioon. Sinne se on nostettu piippuhyllylle saattohoidossa olevien pelargonioiden kanssa. Voi poloa. Mutta hei jos joku kaipaa TODELLA SITKEAA kasvia, niin tuossa se on. Mikälie pullojukka. Se oli varmaan puolivuotta ilman vettäkin...no onhan se jo vähän polo, mutta miettikääpä omalle kohdalle...ilman ravintoa kuukausikaupalla. Mutta ei sitä kukaan muista kastella kun se on tuolla katseelta piilossa korkealla ja alas sitä ei voi nostaa kun pikkuiset touhupyllyt sen hyvin nopsasti tyhjää mullista. Olkoon siis piippuhyllyllä..nyt vaan täytyy muistaa kastella tai antaa eteenpäin välittävään kotiin.

Mutta sitävastoin olen löytänyt itsestäni kukka-ihmisen (joka on ollut kovin piilossa kaikki nämä vuodet). parin viikon takaisissa kekkereissä ostin neilikoita kaikille ruokapöydille ja seisovan pöydänkin koristeeksi ja hitsit miten edullinen, kaunis ja kestävä kukka se olikaan. heitin justiinsa vasta menemään. Ja aika kiva vaikkei laita isoa kimppuakaan. Suosittelen, ostakaa neilikoita!Ne on ihania.

Ja ihan niinkuin juhlan niin arjenkin kruunaa kukka -siis meillä kukka-ihmisillä :)). Nimittäin yläkerran kylppärissä on isot ikkunat ja niinpä siellä viihtyy oikeat kukatkin. Niin kukka-ihminen en muuten vielä ole että tykkäsisin tekokukista, vaikka ne monesti jo ihan aidoilta näyttääkin. Orkidea näyttää jotenkin tosi kivalta kylpyhuoneessa ja antaa jotenkin luksus tunnelmaa. Muistan Thaimaassa aina ihailleeni ihania kukka asetelmia nimenomaan vessoissa ja kylpyhuoneissa, miten niihin siellä kiinnittikin enemmän huomiota kuin vaikkapa hotellin aamiaishuoneessa? No niinpä meillä on nyt pala Thaimaata kylpyhuoneessa ja tosin vaatimattomasti (turvallisuussyistä) muoviruukussa. Oli muuten tosi hyvä idea laittaa kylpyhuoneeseen isot ikkunat, siellä on mukava meikkailla kun on päivänvaloa (tai tavellahan sitä ei ole missään, mutta noin muuten) ja koska kylpyhuone on ylhäällä ei sinne niin helposti näe ulkoa, joten ainakaan vielä ei meillä ole siellä edes verhoja.

Ja sen lisäksi että minusta on tullut kukka-ihminen, olen muuttumassa myös hirvi-ihmiseksi. Jaksan edelleen päivitellä niiden juttuja. Olin oikein vaikuttunut kun Hirvi-äiti tallusteli kaksostensa kanssa meidän pihan poikki. Ihmettelin tätä asiaa ääneen moneen kertaan miehelle, sillä en tiennyt että hirvet saavat kaksosia -minulla oli selvästi aukko hirvi-tietoudessa ja onneksi se asia on nyt korjattu. Muiden mielestä se oli ihan normi juttu. En myöskään ennen tiennyt miltä hirven ääni kuulostaa. Nyt tiedän. Ja ei niille jotka eivät ole kuulleet voin kertoa ettei ole kovin kaunista kuunneltavaa (etenkään jos olet kaukana kotiovelta kahden pienen lapsen kanssa ja kuuleet huudon aika läheltä ja tiedät että huutajala on huoli omasta vasasta).

Hirveän kivaa loppuviikkoa!

Tuolien vakaisu

Ennen töihin paluuta olin tehnyt itselleni listan tekemättä jääneistä hommista, tyyliin "pese kylppärin kaakelien saumat". Sain ihan stressin aikaiseksi, kun en sitten millään viikossa suoriutunutkaan kaikista (lapset oli päiväkotiharjoittelussa 5h/pvässä -ja se 5h meni niin siivillä). No mutta ruokailuryhmän vanhat ja kärsineet tuolit sain kuitenkin maalattua. Pöytä täytyy myös maalata, mutta ei sillä niin kiire -meillä on aina pöytäliina kuitenkin.

kärsineet 10v vanhat tuolit saivat pihalla uuden värin

tässä tuolit vielä vanhalla värillä. Kuten näkyy on pöytä ihan auttamattoman pieni meille..

ja tässä nopsa räpsy bloggailu paikastani. Lasi mehua ja vähän kuivatuja hedelmiä mmm. Eikös olekin valoisemman oloista valkoisten tuolien kanssa? Uudet verhot on työlistalla, nykyiset on niin kesäiset..

Ensin hioin ja sitten maalasin. Maalasin, maalasin ja maalasin. Kyllä! 3-4 kertaa jouduin vetämään maalin, sillä pohjaväri oli niin tumma. Eli siinä se menikin iso osa siitä viikosta :). Mutta olipa kiva saada se tehtyä, kun hommaa on suunnitellut jo monta vuotta. Tulos oli minusta kiva. Isompi pöytä pitäisi saada ja tuo nykyinen kantaa työhuoneeseen. Maalaan sen vaikka sitten siellä vakoiseksi, tai ehkä vaaleanpunaiseksi :). Ja kun saame päätettyä pöydän koon vaihdamme lampun oikeaan paikkaan (=lue mies vaihtaa). toivottavasti.

Arki rullaa jo melko kivasti. Kotona olosta nauttii ihan erilailla kuin silloin kun oli kotona aamusta iltaan. Lapset nauttii pienessä tarhassaan, jossa on 8 lasta ja 3 tätiä. Minä nautin omista perjantai vapaistani ihan sata lasissa. Saan siivota ja järkkäillä ihan rauhassa. Ja joskus vaikka käydä omilla asioilla tai ehkä joskus raaskin lähteä kaupungille. Elämä maistuu hyvältä. Töissäkin ehkä alkaa viihtymään kun saa oman työnkuvansa jotenkin selvemäksi, nyt tuntuu että hommia on vaan riivitty kasaan kiireellä sieltä täältä. Nautin nykyään niinkin hassusta jutusta kuin työmatkasta. Minusta on kiva istua hetki yksin autossa ja kuunnella aamuradiota. Ennen inhosin autolla ajamista ihan minne ja koska vaan. Nyt se tuntuu melkeinpä omalta ajalta. Ihan hassua.

Huomenna on kiva päivä tiedossa, sillä ihana mieheni osti meille liput katsomaan Stand-up:ia ja sen jälkeen syömään mun synttäreiden kunniaksi. Ihan kahdestaan, luksusta. En ole kovin innostunut elokuvista, tuntuu että niitä voi katsella kotonakin mutta hauska teatteripätkä (ja stan-up on ihan mun suosikkia) piristää kummasti. Tai konsertti. Taidan olla siis keski-ikäinen (ei leffat ja baarit enää nappaa) -myös sisäisesti :).

Mun viikonloppu alkoi tänään! Mukavaa viiikonloppua muillekin!

ps. vaikka muuten kaikki on loistavasti niin meidän astianpesukone hajosi. Sehän on 2.5v vanha, katsotaan suostuuko Whirlpool vielä korjaamaan sen takuun piiriin. Jos joku harmittaa niin se että ostimme halvat kodinkoneet, ne on toimineet huonosti kokoajan ja nyt sitten hajosi eka jo kokonaan. Ehkä olisi pitänyt satsata alunperin niihin Mielen koneisiin niin ei tarvisi harmitella....jos jollakulla hyvä astianpesukone, jota suositella niin laitathan kommenttia!! Tarvitsemme integroitavan mallin.

ps2. toinen ikävähomma on olut kuluneella viikolla kouluaisen päähän majan tehneet täit. Hyi yöks miten ällöttävää. Ja pyykkikone on laulanut...laalaa laa.

Juhlaherkut

Koska olen nyt kiireinen työssäkäyvä äiti :) mietin että olisin tilannut juhlaherkut pitopalvelusta, mutta päädyin sitten kuitenkin tekemään melkein kaiken itse äidin isolla avustuksella. Vissiin ajatuksella "äkkiäkös me nyt ne tehään". Ja hyvin se meni. Suurin osa herkuista tehtiin viikkoa ennen pakkaseen ja kakut täytettiin edellisenä iltana. Prinsessakakku oli siitä ihana että sen pystyi myös koristeleaan edellisenä iltana. Niin paljon kätsempää kuin kerakakun kanssa pelleily. Mutta olihan se pakko olla kermakkakkuakin..

 juhlamenuu

sienimuffinssit

salaatit

kermaperunat

lihapullat

lihapiirakka

skagen leivät 

täytekakku

marengit

keksejä

suklaamuffinssit

omenakakku & vaniljakastike

Skagen leivät tein saaristolaisleipien päälle (leivoin leivät jo 5 pvä ennen juhlia). Saaristolaisleipä on ihanaa, se paranee vaan muutaman päivän vanhana ja maistuu ihanalta kalan kanssa. Päällisen tein tämän ohjeen mukaan. Leivät viipaloitiin ja laitettiin piparkakkumuotilla sydämen malliin töräyettiin päälle täyte ja koristeltiin pienellä herneenversolla. Oli kaunista ja maistuvaa. Harmillista ettei niitä kuvia tullut otettua. höh.

Olemme ehtineet sienimetsälle vain pari kertaa, mutta vanhoja sieniäkin löytyi vielä pakkasesta ja parilla tämän vuoden keikallakin kanttarelleja löytyi ihan kiitettävästi. Niinpä tein juhliin sienimuffinsseja, piirakan sijasta. Ja ne olivat NIIN hyviä. Ja todella vaivattomasti valmistuivat. Löysin aiemmalla Helsingin retkellä kokkipuodista upeita muffinssivuokia, jotka sopivat hyvin juhliimme. Niinpä sienimuffinssit näyttivät riittävän juhlallisilta. Koska niitä jäi myös yli herkuttelin niillä  töissä aamiaisella kahvin kanssa ja totesin että nämä sienimuffinssit olisivat ihan ehdottomat brunssipöytään.

Ohje alunperin iloleipureilta vähän muokattuna tässä jakoon muillekin;

Sienimuffinssit

1rkl sulattetua margariinia

170g (tai maun mukaan)Tuoreita sieniä; kanttarelleja, tatteja, suppiksia

3tl pizzamauste

1dl hienonnettua persiljaa & 1/2dl ruohosipulia

1tl suolaa

6dl vehnäjauhoja

3tl leivinjauhetta

1dl (-3dl)emmental raastetta (säästä osa muffinsien päälle)

2 munaa

2.5dl maitoa

1.25dl juoksevaa margariinia/sulattettua voita

Esikäsittele sienet ja hienonna pieneksi. Haihduta sienistä neste pannulla hitaasti välillä sekoittaen. Lisää voi tai margariini ja sekoita joukkoon. Mausta pizzamausteella, suolalla ja persiljalla& ruohosipulilla ja jäähdytä.

Sekoita kulhossa kananmunat, maito, sulatettu voi tai margariini ja juustoraaste. Lisää joukkoon sieni-sipuliseos ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita taikina varovasti tasaiseksi. Nostele taikina  12 kupin muffinsvuokaan esim. ruokalusikalla ja ripottele pinnalle juustoraastetta. 

Paista 200 asteisessa uunissa n. 25 min.

tarjoile lämpimänä!

sienimuffinssit tarjoiltiin ruskeissa papereissa

..ja suklaamuffinssit valkoisissa, paitsi nuo 2 kuvassa näkyvää jotka laitpin vahingossa ruskeisiin :)

ps.Laittamalla enemmän juustoraastetta tuli muffareista vielä parempia.Juhliin tein osan jo pakkaseen ja toisen satsin sitten edellisenä iltana.

Tein sankarin toivouksesta myös elämäni toisen prinsessakakun. Oikaisin kiireissäni vähän ja ostin valmiin pohjan. Muuten seurasin ohjeita ja hyvää tuli.

Prinsessakakku

Kakkupohja

4	munaa
1 1/2  dl	sokeria
1  dl	vehnäjauhoja
1  dl	perunajauhoja tai ohratärkkelystä
1  tl	leivinjauhetta

Vaniljatäyte

3 1/2  dl	Valio kevytmaitoa
1	muna
2 1/2  rkl	perunajauhoja
1/2  dl	sokeria
1  rkl	vaniljasokeria
2  dl	Valio kuohukermaa

Marjatäyte

2  dl	vadelmia
1  dl	vadelmahilloa

Voikreemi

100  g	Valio suolaamatonta voita
1  dl	tomusokeria
1  tl	vaniljasokeria

Kuorrutus ja koristelu

2pkt sokerimassaa
(marsipaani	ruusut  )

Valmistusohje

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe. Siivilöi ne vaahtoon. Sekoita varoen tasaiseksi puuhaarukalla.

Kaada kakkutaikina 2 1/2 litran voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Pinnoitettua vuokaa ei tarvitse korppujauhottaa.

Paista 175 asteessa kypsäksi n. 35 min. Mikäli paistat kakun pinnoitetussa vuoassa, uunin lämpötila saa olla alempi: alussa 175 asteessa 10 min, sen jälkeen alenna lämpötila 160 asteeseen ja paista vielä n. 25 min. Kumoa kakkupohja hieman jäähtyneenä.

Sekoita vaniljatäytteen ainekset vaniljasokeria ja kuohukermaa ja lukuunottamatta kattilassa. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes pulpahtaa. Jäähdytä kiisseli. Lisää vaniljasokeri. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita siitä ensin pieni osa kiisseliin, jotta se notkistuu. Lisää loppu kermavaahto.

Murskaa vadelmat. Sekoita ne hilloon. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja 3 osaan. Levitä väleihin ohuelti marjatäytettä ja paksu kerros vaniljatäytettä. Aseta kansilevy päälle.

Vatkaa pehmeä voi, siivilöity tomusokeri ja vaniljasokeri vaahdoksi. Levitä voikreemi kakun päälle.

Siivilöi pöydälle tomusokeria. Kauli marsipaani levyksi ja siirrä se kakun päälle. Leikkaa reunojen yli menevä marsipaani pois. Koristele kakku ruusulla tai muotoile halutessasi marsipaanista koristeita.

Lisäksi tein kolmea salaattia; pastasalaattia, vihersalaattia sekä päärynä-aurajuustosalaatin. Kaksi ensimmäistä tein ihan omasta päästä mutta päärynä aurajuustosalaatin ohjeen nappasin täältä. Ja suosittelen se oli todella hyvää ja makeaa! Laitoin sipulit marinoitumaan jo edellisenä iltana ja tein kastikkeen, niinpä ennen juhlia ei tavinut kuin repiä saaatit ja pilkkoa päärynät.

 

liitutaulu

Hei tiedättekö sellaisen fiiliksen kun menette myyjäisiin tai tapahtumaan jossa myydään käsintehtyjä juttuja ja ihastelette jotakin ja samalla ajattelette nooo että enpä viitsi ostaa kun osaan varmaan itekkin tehdä? Minäpä ajattelen niin aika usein -ja aika harvoin kuitenkaan ehdin/osaan asiaa tehdä.
Nyt muutama viikko sitten kävimme kyläjuhlissa, missä oli ihana koju pullollaan kivoja juttuja. Sieltä nappasin ikkunanpokaliitutaulun mukaani pientä korvausta vastaan. Ja olen niin tyytyväinen. En olisi oikeasti ehtinyt tekemään taulua viime viikon juhliin ja nyt siihen oli mukava kirjata päivän menu. Sankari itse kirjoitti menuun ja hyvältä näytti.
Tuo liidun pidikkeenä toimiva kynttiläpidike on muuten aivan nappi ja toimii!

Juhlat meni muuten tosi hyvin. Ja nautin kerrankin itsekin. Aurinko paistoi ja ruoka maistoi!  Ihan täydellistä. Laitanpa vähän juhlaruokareseptejä ensi kerralla, -oli muutama tosi helmi.

Yleensä katamme tarjottavat saarekkeelle mutta nyt laitoimmekin lautaset ja lasit, myöhemmin kuvassa olevat kahvikupit. Ja keittiötasoile tarjottavat. Toimi hyvin niinkin päin, kun tarjottavaa oli paljon ja halusin ehdottomasti käyttää niitä isoimpia kulhojani :). Nuo Arctican kupit on vähän tylsät, mutta toisaalta niin neutraalit että sopivat juhlaan kuin juhlaan sekä kaikenlaisten kattausten kanssa. Vaikka kylä ne Myrnat on söpömmät :) -niitä ei ollut vaan tarpeeksi näihin juhliin.

Niin paljon nautimme juhlista ettemme muistaneet kuvata tarjoiluja sen kummemmin. Mutta ensi kerralla enenpi juhlista, nyt lähden askareisiin!

Ihanaa viikonloppua ja aurinkoisia hetkiä!!

ps. Syksy on ihan mun lempivuodenaika, jotenkin niin raikas ilma ja pirteä olo! Ainakin kun ei aina sada :)

Nopsasti kuulumisia

Enpä ole ehtinyt blogia päivittämään kaiken tämän härdellin keskellä. Oli synttäreitä, parikin kappaletta ja oli kamala stressi tehdä ne kaikki työt jotka piti tehdä äitiyslomalla (kuten ruokailuryhmän maalaaminen valkoiseksi, ikkunoiden pesu, uusien verhojen ompelu jne.) ja oli sitten se kauan pelätty paluu töihin.

Nyt on siis lapset päiväkodissa ja minä töissä.  Jo toista viikkoa. Elämä jatkuu sittenkin ja ei se niin kamalaa ollutkaan, Ihan mukavaa päästä ihmisten ilmoille ihan omana yksikkönä ilman kahta pikkuista käsipuolessa. Kivaa tehdä asioita rauhassa. Kiva että lapset pääsivät mukavaan pieneen tarhaan. Kiva että minäkin voin nyt alkaa maksamaan laskuja. Mutta valitettavasti se minkä huomasin jo silloin vajaa 5-vuotta sitten kun jäin äitiyslomalle piti edelleen paikkansa, tuo työ ei ole minua varten. Ei yhtään. Minulla olikin kirkkaana mielessä kuinka äitiyslomala mietin mitä haluaisin tehdä työkseni ja tekisin sitten sitä onnellisena elämäni loppuun asti. Mutta ei. Minä taida olla siinä ryhmässä joka ei oikein ikinä saa selvitettyä mikä minusta tulee isona. Siispä olen niissä töissä missä olen, jotta saan laskut maksettua.

Pihalla näyttää niin kivalta, liljat ja tuppaanitkin ovat laitettu maahan ensi kesää oottelemaan. Uusia luumupuita on vielä läjä odottamassa maahan pääsyä. Terassi on ihana. Ekat valokuvatkin saatiin vihdoin seinälle (ja niitä laitettiinkin sitten urakalla) Mies rakensi kivan tornin ja liukumäen lapsille. Alakertaan siihen pitäisi saada vielä kioski. Kuviahan ei ole, enkä taida vielä laittakaan kun ei ole valmis. Mutta se torni , hiekkalaatikko, trampoliini ja keinut ovat saaneet lapset viihtymään omalla pihalla. Ei tarvi enää puistoja etsiä, nyt on omalla pihallakin kivaa. Nyt jo hetkittäin olen pystynyt lasten kanssa kirkemään tai tekemään jotain puuhia, mutta ihan vaan hetkittäin.

Ensiviikonloppuna isot juhlat meillä, vieraina lähisuku. Menuun mietintä ihan kesken. Kohta varmasti tulee paniikki.Se tulee aina,  Järjestän usein juhlia, mutta en oikeastaan ikinä nauti niistä. Olen sellainen stressaantunut emäntä, joka häärii ympyrää koko juhlan ajan. Ei oikein osaa istahtaa ja nauttia vieraista. Syönkin usein vasta kun vieraat on lähteneet ja pelkään kokoajan että ruoka loppuu kesken vaikka usein syömme jämiä pari päivää juhlien jälkeenkin. Mikä siinäkin sitten on. Aina sama juttu.

Mutta juhliin tulee aina siivottua ja laitettua koti kauniiksi. Se on ihanaa!