Meillä on ihan hurjan avarat seinät. Ei mitään, missään -yhtä korttitelinettä lukuunottamatta. Nautin tästä nyt vähän aikaa ja suunnittelen vähän harkitummin (kuin aikaisemmissa kodeissa) mihin laitan mitäkin. Vaan jotain asioita kaipaan kyllä; naulakoita ja pyyhkeisiin nimikylttejä. Naulakot saa vielä odottaa, mutta sain vihdoinkin askarreltua pyyhkeiden viereen kyltit; "kädet" ja "kasvot". Näin pieni juttu ja kyllä otti aikaa saada aikaiseksi. Kiinnitin kyltit supersuosikillani ; kaksipuoleisella teipillä. Ennenkuin tapasin miehen, olin kiinnittänyt kaikki (kyllä, myös naulakot :)) seinään kaksipuoleisella teipillä -toimii. Mutta arvatkaapa vaan lähtikö puolikas seinää matkaan kun otimme vessan naulakon irti muutossa, - lähti! Kaksipuoleinen teippi oli ihan must silloin, kun ei ollut porakonetta tai sen käyttäjää. Vaan joudunpa näemmä vieläkin turvautumaan siihen, kun paneeliin ei saa tehdä niitä turhia reikiä (sen porakoneen käyttäjän mielestä). Naulakot kyllä kiinnitetään jollain fiksummalla, sitten kun saan kunnostettua ne seinälle ripustettavaan kuntoon...

Ostin noita nimikylttejä muuten Lundagårdista (suosittelen, mukava kauppa ja hyvä palvelu) ja pyysin miestä ruuvailemaan niitä myös maalailemiini lokerikkoihin. Tuli hienoja. 

Jonain päivänä saan sen työhuoneeni kuntoon :), lokerikot on hyvä alku. En jaksa enää stressata siitä huoneesta, valmistuu kun valmistuu...

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!!

ps.Minä täytän huomenna 25-vuotta (jälleen) ja sen kunniaksi hommasin itselleni ja miehelle liput Josh Grobanin konserttiin. Mies varasi meille yön hotelliin ja sehän tarkoittaa sitä että me lähdemme kahdestaan ekan kerran kolmeen (vai onko siitä jo kauemminkin, apua) vuoteen jonnekin. 

Voi että tätä on odotettu! Ja saan vielä laatuaikaa yksikseni maanantaina kaupungille menoa varten. Tämä on niin juhlaa!

Leluista

Meillä on kerääntynyt aika mittava määrä leluja. Kaikki kenellä on 3 lasta tietää, että niitä vaan tulee -ei tarvitse itse hankkia, ne vaan ilmestyvät pikkuhiljaa ja sysäyksittäin. Heihei vaan haaveet siitä ettei mellä ole sitten mitään krääsää ja muovijuttuja. Ei, meillä on vain laadukkaita, puisia ja käsintehtyjä, kestäviä ja reilunkaupan tuotteita. No ei tosiaankaan,vaan kyllä ne kaapit täyttyy kaikista pikkuisista pölynkerääjänallukoista ja pilipalileluista. Pehmoeläimiä olen ainasilloin tällöin kiikuttanut säkillisen jonnekin, mutta silti niitä riittää (ja niillä ei kukaan muuten edes leiki). Päätin että heitän surutta roskiin lahjaksi saatuja pilipali muovileluja ihan heti kun ne menevät rikki (en tiedä muista, mutta meillä puolikuntoisia tuppaa jäämään lelulaatikoihin ihan liian monta) ja yritän keksiä järkeviä toiveita synttäreille ja jouluiksi, ettei kenenkään tarvisi turvautua krääsään. Ja laitan kiertoon ne lelut joilla ei kukaan leiki. Sovittu.

Meillä leikitään pääasiassa 3veen johdolla. Suosikkileikki on ruoka/kotileikit ja joskus hetkittäin nukkekoti. Kaikki askartelu on myös pop. Junarata ja legot ovat maanneet aika toimettomina jo jonkin aikaa. Pienempänä tyttö rakasti legoja, mutta nyt ne ovat jotenkin jääneet. Uskon että niillä tullana vielä leikkimään, kunhan pikkuveli tusota vähän kasvaa ja saa hänestä leikkiseuraa. Tein tytölle synttärilahjaksi keppihevosen ja sepä oli onnistunut lahja. Sillä on ratsastettu paljon ja taidanpa tehdä toisen sille kaveriksi.

Vähän pienemmällä kaavalla, sillä tästä hepasta tuli aika isopäinen :). Mutta eipä se ole ratsastajaa haitannut.

 

Kiva että sataa, se tietää lisää sieniä. Ja viikonlopuksi luvattiin mukavaa sienestysilmaa.

Tein omasta (ja muidenkin) mielestä loistopiirakan suppilovahveroista -sellaisen arkisen ja helpon. 

Tässä teillekin, jos joku kaipaa;

Suppilovahvero piirakka

vuoka n.20x30cm

 

Pohja: 

150 g margariinia

3 dl vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

½ dl vettä

ripaus suolaa

Täyte

4 dl ruokakermaa (käytin 10 ja 15%)

2 munaa

2-3dl juustoraastetta (käytin ihan arkijuustoraastetta ja oli ihan ok)

suppilovahveroista

sipuli

valkopippuri, suola 

tuoretta rosmariinia pieneksi pilkottuna

- tee pohja ja laita jääkaappiin 30min

- paista sipuli ja sienet.

- levitä pohja vuokaan ja levittele sipuli-sienimössö siihen päälle

- sekoita muut aineet ja laita sienien päälle

- uuniin 220 /n.30minsaa

- tarjoile lämpimänä

Mukavaa loppuviikkoa!

Kiirettä ilman kiirettä

3vee on aloittanut aktiivisen kerhoilun (4 krt viikossa, joista yhtenä päivänä myös minäkin olen kerhossa). Se on antanut mukavan rytmin elämääämme ja olen päässyt jo monena päivänä ulos kävelylle jonkun mukavan ihmisen kanssa (olen muuten saanut jo monta mukavaa kävelykaveria täältä uudelta paikkakunnalta). Se jos mikä piristää. Voin kävellä helposti tunteja, jos on mukava juttukumppani.
Tuntuu vain että on niin paljon menossa etten ehdi keskittyä bloggailuun ihan siinä mittakaavassa kuin toivoisin, joten täällä ollaan ja kommenteista iloitaan -vaikka blogipäivitykset ehkä vähän harvemmin tulevatkin. Talvella on varmasti taas enemmän aikaa bloggailla.
Kiire on hyvin suhteellinen käsitys. Nyt minulla on "kiire" ihan eriasioista kuin ennen. Tänään meille pitäisi tulla aamupäivällä kaveri lapsineen kahville ja päiväunien jälkeen menemme kerhokaverin synttäreille. Kiirepäivä siis. Ja mukavat kiireet onkin.

Pihasta voisin postailla, on pitänyt jo pitkään. Oikeastaan jo keväästä.
Meillä on jo paljon puita&pensaita istutettuna pihalle ja eilen yöllä pimeässä mies-poloinen laittoi etupihalle rappusten eteen betonilaattojakin, jottei mutaa kannettaisi ihan niin paljon eteiseen. Voi kun se auttaisi, eteinen on nimittäin aivan järkyttävässä saavessa heti kun joku astuu sisään. Istuttelin vähän sipuleita omenapuun alle ja hain jo lisääkin kaupasta. On kiva että on jotain odotettavaa keväällä puutarhassa. Omenapuiden alle onkin hyvä istuttaa, sillä niissä on valmiina verkot. Ilman verkoja mitään ei kannata pihaan laittaa, on nuo peurat, kauriit ja puput sen verran aktiivisia. Pihan aitauksesta oli joskus puhe, mutta se tuntuu juuri nyt ihan liian mittavalta projektilta. On helpompi vain verkottaa kasveja.

Mutta nyt on taas mentävä, jotta saadaan vaatteet kaikille päälle ennen vieraiden tuloa. Kiirekiire siis.
Mukavaa viikkoa kaikille ja ens kerralla sit pihasta -ehkä :)

Aivan mielettömän sitkeä ja upeita kukkia tehtaileva ruukkukukka meidän kuistilla. 

Joku verenpisara, ehkä?

lyhyesti vain keittiöstä

Alakerrassa meillä on vain yksi makuuhuone. Minusta oli hyvä ratkaisu laittaa alas vain yksi makuuhuone, järkeilimme sen näin: - sinne tulisi minun ompelupaikkani ja kokoperheen askartelupaja. Kun ompelen öisin en häiritse ketään. kun lapset muuttavat pois ja tulemme niin vanhoiksi ettemme halua enää kivuta yläkertaan nukkumaan, voimme siirtyä nukkumaan alakerran makkariin mutta: - vanhin lapsi halusikin raksailun loppuvaiheessa alakerran huoneen omakseen. Loistavaa, sillä hänellä on oma rytminsä ja halu soittaa musiikkia erittäin kovaa. Nyt hänen yövieraansa saavat kikattaa melko huoleti alakerrassa kun me muut kuorsaamme yläkerrassa. Toimii hienosti, PAITSI minun yöllinen ompeluni ei oikein toimi. Olenkin ommellut pääasiassa keittiön pöydän ääressä (tämä ehkä johtuu myös siitä ettei työhuoneessa ole kunnon pöytää).  

Keittiö
Keittiöön halusimme satsata ja siksi siellä on puiset kaapinovet sekä kivitaso. Puiset kaapinovet ovat vähän arat ja jos oikein haluaisi satsata niin ehkäpä puusepän valmistamat mdf kapit olisivat olleet kuitenkin se paras (ja ainakin kallein). Vaan olen tyytyväinen omiini, kolhut ovat sitten vain muistoja eletystä elämästä. Kivitaso on ehdottomasti parasta, se on huoleton ja siisti ja helppo. Olen NIIN tyytyväinen ja onnellinen että se otettiin. Ei enää koskaan haalistunutta heti kulahtanutta valkoista mdf tasoa keittiöön (meillä oli sellainen ja inhonsin sitä)!! Hinnat diapolilla eivät ole enää niin pahoja kivitasoille ja käyttöikä on varmasti pidempi kuin mdf-tasoilla. Ainoa moka keittiössämme oli laittaa allas niin lähelle ikkunaa. En halunnut hanaa ikkunan eteen, mutta kauemmaksi emme syystä jos toisesta saaneet sitä jumpatuksi (emme halunneet tiskinäkymää pöydästä , emmekä halunneet kulmaan allasta, joten...). Nyt allas on ikkunan vasemmalla puolella, mutta siitä ikävästi roiskuu listoille vettä. Nyt sitten tuloksena on kosteutta saaneet ikkunalistat. Mies laittoi niihin vähän päälle silikonia, joskos se edes vähän suojaisi...mutta karu totuus on että ne on vaihdetta enemmin kuin toiveissa oli. En tajua miten ihmiset selviävät ilman tätä murhetta jos laittavat hanan ikkunan eteen. Ulkomailla ikkunat ovat usein korkeammalla ja näin hanan taakse tulee kaakelia vähän matkaa ja se varmasti toimii paremmin, mutta suomalaisilla standardeilla...en vaan tajua miten toimii.  

Parasta keittiössämme on myös saareke, se voisi olla isompikin ja sen pintamateriaali voisi olla jotain vähemmän arkaa. Mutta se on silti ihan korvaamaton, niin juhlissa kuin arkena. haaveilin saarekkeesta kauan ja olen oikein iloinen kun sellainen nyt on. Pikkuinen viimeistely saarekkeesta puuttuuu, mutta kaikki aikanaan. Miehen työlista on aika pitkä ja se taitaa olla aika hännillä tuo saarekkeen viimeistely..


Ps. olen pahoillani, mutta poistinkin kuvat kotoamme aiemmista postauksista. En jotenkin osaakkaan jakaa omaa kotiamme täällä ihan niin avoimesti iuin ajattelin...
 

Vuoden kokemuksella voin sanoa... -osa2-

Ja jatkuu :).
Olohuone
Pitkulaisen mallinen olohuone, jonka rikkoo kolme sisäänkäyntiä ei ollutkaan ihan helppo sisustaa. Olin askarrellut 1:1 sohvat ja matot paperista ja suunnittelin järjestyksen pohjiksen kanssa ennen rakentamista, mutta ei kaikki sitten mennytkään ihan niin...yhtäkkiä tuli pari bonushuonekalua ja koko suunnitelma piti laittaa uusiksi.

Ideana olohuoneessamme oli ettei sinne tulisi juurikaan muita kalusteita kuin sohvat. Ei siis mitään kirjahyllyjä tms. jottei tavaraa kertyisi olohuoneeseen ollenkaan(jotta sen siistinä pito olisi mahdollisimman helppoa, jotta yllärivieraat voisi ottaa helpommin vastaan). Löysin aivan ihanan talonpoikaiskomeron ja se tulikin sitten asetettua olohuoneeseen. Se imaisi sisäänsä stereot sekä mittavat levykokoelmamme. Lisäksi se säilöö aimo läjät lasten leluja. Olohuoneellamme on kaksi tarkoitusta, lapset leikkivät siinä kun laitan ruokaa tai puuhastelen keittiössä ja aikuiset oleilevat siinä kun on oleiluun aikaa (edelleenkin liian harvoin). Ja tietysti niiden vieraiden kanssa siellä istuskellaan. Oikeastaan usein vieraat istuvat pääasiassa kuitenkin ruokapöydän ääressä ja sohville ehditään vain hetkeksi.


Lila= talonpoikaiskomero, pinkki=sohva, nojatuoli, rahi, harmaa=piano, vihreä=puuarkku
Tässä hassussa kuvassa yritin laittaa teillekin pohjiksen miten ne huonekalut tällähetkellä huoneeseen ovat asettuneet. Sohvahan on ehkä hassusti ikkunan edessä, mutta siinä se on minusta parhaimman näköinen ja huone toimii parhaiten. Ihan parhaiten olisi huoneeseen sopinut varmastikin vain nojatuolit ja ei ollenkaan sohvaa, jolloin isot ikkunat olisivat päässeet parhaiten oikeuksiinsa. Vaan nyt kun sohva on se olkoon tuossa.

Pariovet terassille ovat olleet käytössä ainoastaan juhlissa. Niiden edessä on lasten leikkitila, siihen kaadetaan kaapista jokapäivä kaikki lelut ja yritetään siivota illalla ne takaisin. Käytämme pääasiassa terassille mennessä ovea, joka on ruokailuerkkerissä. Olen erittäin tyytyväinen, että se siihen laitettiin - vaikka joku sen toimivuutta rakennusvaiheessa epäilikin. Niinkuin muuten montaa muutakin juttua, mitkä ovat kuitenkin meillä toimineet. Sen opin talon suunnittelusta, että muiden neuvoja ja mielipiteitä kannattaa kuunnella ja kyselläkin niitä, mutta pitää kuitenkin mielessä ne omat tavat ja tarpeet. Yksi vinkki, jonka saimme oli laittaa takkaseinän keittiön puolelle 40cm syvän astiakaapin, luojan kiitos että jäi laittamatta. Siihen ei totisesti mahdu mitään astiakaappia -ei edes 20cm syvää. Toinen oli takkaseinän pidennys vasemmalta puolelta, jotta siihen olisi mahtunut kirjahylly tms. Voi olla että olisi toiminut, mutta olohuone olisi tuntunut pienemmältä ja aula pimeältä. ja kun kerran emme olohuoneeseen sitä kirjahyllyä halunneet niin eipä tuo seinän pidennys olisi ollut kovin järkevää. Olohuone on minusta onnistunut sellaiseksi kuin halusimme ja se on helppo pitää siistinä (lelut vaan takaisin kaappiin ja -tsadaa- valmis). Tietysti kaapin päälle nyt jotain roinaa on kertynyt, mutta silti aika maltillisesti ja ei häiritsevästi. Tykkään televisiottomasta oleskelusta vieraiden kanssa ja mukavaahan se on ihan oman perheenkin kanssa (kun vaan ehtisin usemminkin). Olohuoneesta ei puutu enää kuin seinältä joku juttu; tuohon nojatuolin takanaolevalle seinälle olen kaavaillut jotakin isoa. Ei vielä tarkkaa ajatusta mitä :)

Alakerran seinillä on kolmea väriä (takkaseinä on maalattu kummaltakin puolelta eri ruskealla, muuten sama sävy kaikkialla). Mielestäni oikein onnistuneet yhdessä. Tunnelma on rauhallinen ja pehmeä -ihan niinkuin toivoinkin. Sellainen missä on mukava rauhoittua ja olla rauhassa.

Ruokailuerkkeri on n.3mx2m ja olisi voinut olla isompikin. Meillä on edelleen hakusessa siihen jatkettava pöytä. Tarvisimme aika-ajoin meinaan isompaa pöytää. Tälle nykyiselle 6h pöydälle erkkeri on ihan passeli.

Että tälläinen juttu tälläkertaa, mulla taitaakin riittää tarinaa tällä otsakkeella loppuvuodeksi :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Vuoden kokemuksella voin sanoa... -osa 1-

Huomasin että meillehän tuli juurikin vuosi täyteen siitä kun muutettiin tänne. Koska rakennusaikana (siis siinä rakennusaikana kun ei vielä asuttu täällä :)) tykkäsin kovasti lukea muiden rakentajien mielipiteitä omien ratkaisujensa onnistumisesta ajattelinpa minäkin vähän listailla mikä on tuntunut toimivalta ja hyvältä tämän kuluneen vuoden kokemuksella.

Kuisti/eteinen
Meillä neliöitä siinä mahtavat 11m2. Se tuntui aika mahtipontiselta suunnitteluaikana (etenkin kun silloisessa asunnossamme eteinen oli 2m2). Vaan ihan sopiva on koko nyt -voisi olla isompikin ja ei haittaisi :)). Tällähetkellä kiinteänä kalusteena on yksi pieni liukuovikaappi. Se ei tosiaankaan riitä 5h taloudessa. Mutta kunhan vaunuista päästään niin sitten laitetaan lisäkalusteita. Mieletöntä miten paljon kengät vie tilaa -eteisessä pitäisi olla vähintään 15 aktiivisessa käytössä olevalle parille paikka. Ilman kuistia elomme olisi aikalailla hankalampaa. Jos sisään tultaisi suoraan ala-aulaan olisi kotimme sotkuinen ja likainen, sillä mutapihaltamme rapaa tulee sisälle aikalailla. Myöskin kaikki ulkovaatteet näkyisivät olohuoneeseen...nyt ne on ihanasti poissa silmistä ja poissa mielestä.
Kuistilla lattiana on sama vaalea iso laatta kuin aulassa. Nyt se on peitetty rumalla kuramatolla, kunnes saamme mutapihan kuntoon ja rapaa ei tule aivan kilotolkulla sisään. Ehkäpä joku tummempi laatta olisi ollut järkinaisen valinta, mutta en silti kadu että vaalea laitettiin. Inhoan kodarin tumman ruskeaa laattaa, olkoon vaan kuinka käytännöllinen vaan.

En muuten tajunnut kuinka tärkeää olisi ollut suunnitella kuistin säilytysratkaisut jo rakennusvaiheessa. Ne ovat aivan yhtä tärkeät arjen kannalta kuin esim. keittiön toimivuus ja siihen kyllä kulutin aikaa oikein urakalla.

Aula
Kuistilta astutaan aulaan josta käynti alakerran huoneisiin ja yläkertaan vieviin portaisiin. Aula on myös reilun kokoinen. Varmasti pärjäisi kapeammallakin aulalla, mutta olen iloinen siitä valosta ja tilasta joka huokuu kun taloon astuu sisään. Nyt portaiden alla on hyödyntämätöntä säilytystilaa. Sinne lykättiin väliaikaisesti ongelmahuonekalumme puusohva. Ja oikeastaan se onkin aika kiva siinä -väliaikaisesti. Puen ja riisun usein lapset siinä. Joskus kun ehdimme niin haaveilen siihen kuitenkin jotakin säilystykalustetta joko kiinteästi tai ei.


Ja ihana linssiludekin on änkenyt päänsä kuvaan...

alakerran pikkuveski
Veski kalustettiin edullisesti Ikealla ja idon peruspytyllä. Onnistuneet valinnat. Allas on ollut hyvä ja paranee vielä, kunhan pikkuiset vähän kasvaa ja heidän kätensä pitenevät niin että ylettyvät pesemään kätensä. Nyt keskimmäinen jo ylettyykin melkohyvin jakkaran kanssa. Koko vessa on ihan valkoinen (vaaleaa lattiaa lukuunottamatta) ja se on ihanaa, sillä väritystä voi vaihtaa aika helposti ja kun pöydälle laittaa kukkia ne tosiaan huomataan. Kesällä siellä oli usein luonnonkukkia ja joskus vien sinne keittiössä olleet leikkokukat vielä "viimeisiksi päivikseen" tai ehkä ihan viimeiseksi päiväkseen :). En halua ihan valkoista kotia mutta tuo pikkuvessa on ihana ihan valkoisena.


Pelkäsin että kyllästyisin paneeleihin. Sitä ei ole ollut ilmassa vielä näin yhden vuoden jälkeen, mutta mies on jotenkin entistä innottomampi toteuttamaan suunnitelmiani ripustella seinille naulakoita ja muita sellaisia. Muuten paneeliseinät ovat olleet ihanat, eivätkä irvistele ainakaan vielä.

Jatkuu, nyt on pakko palata hoitotehtäviin...


Kaunista loppuviikkoa kaikille!

Terassituolit ja ahdistus

Syksy on tosiaankin täällä ja siitä todistuksena kaksi räkänokkaa meillä. Aika raskas olo jo nyt, jos samanlainen sairastelu edessä kuin viimetalvena. No ehkäpä se ei ole niin raskas vaikka flunsista kärsittäisiinkin, suurin yleisöryntäys on ehkä selättety eikä kipeiden lasten hoidon ohella tarvitse olla valmis ottamaan vastaan ja kestitsemään erilaisilla kokoonpanoilla tupatarkastusta tekemään tulevia vieraita. Poden siis edelleen ahdistusta yllätysvieraista.

Nyt ahdistusta koen kyllä oikeastaan ihan jo vieraistakin, en ainoastaan yllätys sellaisista. On jotenkin kummallinen juttu että kun on uusi talo, ihmiset ottavat sen jonkinlaisena esittelykohteena -paikkana jossa on ihan ookoo kurkistella astiakaapit, vaatekaapit, komerot ja kodinhoitohuoneet vaikka ihan sitten omatoimisesti ellei emäntä ehdi/tajua itse niitä kaikkia ovia aukoa. Ei tämä talo ei ole messukohde ja ei, tämä ei ole myynnissä. Ja vaikka talo onkin uusi ei se ilman siivousta pysy tiptop. Toivoisin pientä hienovaraisuutta ja kunnioitusta. Olen ottanut ihan tavoitteekseni skipata mahdollisimman monet vieraat, ihan vaan koska olen kyllästynyt pitämään kotiamme edustuskunnossa 24/7. Onko muilla uusien kotien omistajilla samanlaisia ongelmia?

Marmatus sikseen. Mukavia aiheitakin on. Nimittäin eilen mies laittoi tolppiin hatut ja ihan viime metreillä laittoikin, sillä tänään on meillä ainakin satanut ihan esteristä viimeiset 3 tuntia. Mutta antaa sataa vaan, hatut suojaa nyt :)


Näyttää heti viimeistellymmiltä. Eikös?

Saimme lahjaksi ihania Eco Furn:in terassituoleja. Ne on tosi mukavat ja tykkään myös ulkonäöstä, mutta laatu ei ole ihan vakuuttanut. Köydet on pitänyt uusia tuoleihin ja hometta ei saanut pysymään pois vaikka sudin niihin puunsuojaa päälle.


Pissin keltaiset tuolit sateessa. Näyttävät asteen paremmilta auringossa ja rantahiekalla...sori ei mahiksia ottaa nyt selllaisia kuvia :)

Meillä oli jo ennestään pari saman mallista tuolia, jotka olin petsannut tummaksi, nyt mietinkä mitä tekisin näille uusille tuoleilla...kokeilisinko osmo colorin valkoista vahaa (siitähän saa varmaan peittävän kun vahaa oikein montakertaa, eikö?) vai petsaisinko tuollaiseksi tummaksi kuin nuo kaksi vanhaakin. Käsittely varmasti kannattaisi tehdä nyt, jotta tuolit säilyisi paremmin yli talven (vaikka ne varastoon laitetaankin). Tälläisenä pissinkeltaisena ne olivat ihan ok rannalla, mutta jotenkin vaihtaisin väriä mielelläni. Mitäs mieltä te olette?


Viime vuonna petsatut tuolit. Tummina minusta näyttää ihan kauniilta ja sopii mukavasti vanhan terassikalustesarjankin kanssa. Tosin se varmastikaan ei ole ikuinen ja on asteen liian pienikin meille. Hankimme uuden jossainvaiheessa.

Mutta nyt räkänokat heräsivät, heippa!