Niksejä

Laiskana ihmisenä tykkään kaikista nikseistä. Eikös niiden avulla jokin homma ikäänkuin hoidu helpommalla. Koska pääasiallinen hommani tuntuu nykyisin olevan kotityöt ja siivous ihan siinä kärjessä on siivousniksit tämänhetkinen suosikkini.
Nyt laitan jakoon aivan loistoniksin, jota en ollut aimmein kokeillut ja joka toimi kuin junan vessa. Ihmeellistä. Siivousta joka toimii itsekseen. Ei hinkkaamista eikä kuuraamista sormet verillä.

Meidän vedenkeitin oli aivan kamalassa kunnossa. Martoilla olikin siihen vinkki, näin saisi sen puhtaaksi:

Jotta saat hyvänmakuista vettä, sinun kannattaa puhdistaa vedenkeitintäsi.

Tyhjennä vedenkeitin aina käytön jälkeen. Pyyhi keittimen ulkopintaa kostealla liinalla.

Kun vedenkeitin ei ole enää sisäpuolelta puhtaan näköinen, puhdista se hieman huolellisemmin:

Keitä keittimessä puoli pannullista vettä.
Lisää siihen käsiastianpesuainetta.
Irrota laite sähköverkosta.
Puhdista sisäpinnat harjaamalla säiliötä astianpesuharjalla.
Huuhtele keitin huolellisesti.
Varo, ettei laitteen sähköosiin mene vettä.

Kalkin poisto etikalla vedenkeittimen vastuksista (jos ne ovat näkyvissä)

Laita keittimeen vedellä laimennettua väkiviinaetikkaa niin paljon, että kuumennusvastus peittyy. Etikkaa ja vettä annostellaan saman verran. Yleensä 1/2 kannun maksimitilavuudesta riittää liuoksen määräksi.
Anna liuoksen vaikuttaa 10-15 minuuttia.
Kuumenna vesi sen jälkeen kiehuvaksi.
Tyhjennä keitin.
Keitä muutama pannullinen puhdasta vettä, jotta etikan maku lähtee pois.
Joissakin keittimissä on vakio- tai lisävarusteena kalkinsuodatin.

Joo en tosiaankaan ole ehtinyt (lue jaksanut). Mutta kaverinipa kertoi hyvän niksin vedenkeittimen puhdistukseen. Hänen mukaansa vastukset puhdistuvat kun keittää puolukoita vedenkeittimsessa. No se kuulosti ihan meikäläiselle sopivalta jobilta. Keittimeen vettä ja pari desiä puolukoita. Keitin parikolme kertaa -kyllä jaksoin juuri ja juuri käydä painamassa ON-näppäintä muiden touhujeni lomassa.
Ja hommahan toimi. Koska nälkä kasvaa syödessä, tein käsittelyn vielä uudestaan uusilla puolukoilla.



Ja nyt meillä on vedenkeitin joka suorastaan säihkyy -sisältäpäin. Se on vissiin sitä paljon puhuttua sisäistä kauneutta :). Suosittelen, kokeilkaa! Helppoa, halpaa ja toimii!

Toinen laiskurivinkki siivoukseeni on levittää sanomalehdet keittiönkaappien päälle ja vaihtaa ne aina muutaman kerran vuodessa. On kivempaa kuin se pinttyneen rasvan hinkkaaminen.

Olisiko kellään muulla jakaa muita hyviä niksejä?

ps. sairastupa alkaa olemaan elettyä elämää -ainakin toistaiseksi. Vauvalle (onhan 8kk vanha vielä vauva?) laitettiin putket korviin viime perjantaina. Tuntuisi auttavan. Ehkä. Edelleen saa keuhkoja hoitavaa suihketta piipusta, mutta on jo ihan eri poika kuin viikko sitten. Käytiin eilen jo ulkonakin. Ja tänäänkin mennään. Ja ensiviikolla voitaisi ehkä jo tavata jotain kavereitakin. Se vasta olisi jotain se.

Suosi suomalaista

Rakastan pähkinäpuun oksia ja kaikkia muitakin oksia. Kukkivat kirsikka/omena jne. ovat niin ihania maljakossa.



Vaan kävinpä viimeviikolla lumikengillä keräilemässä omasta pihasta risuja maitotonkkaan. Näyttää jotenkin tosi hienolta. Melkein kivemmalta kuin pähkinäpuun oksat.



Urput näyttävät ihan pieniltä mustilta kukkasilta. Eikös nuo ole urpuja? Mä nukuin kovin syvästi koulussa aina bilsan tunnilla, en tunne puita linnuista puhumattakaan.


Kuva Pottery Barn
Taidanpa minäkin ripustaa pääsisäisenä pikkumunat oksille roikkumaan kuten tässä.

Ihanaa viikkoa kaikille, minä jatkan verhojen ompeluprojektia. Se tuntuu olevan loppumaton. Vuoroaan oottelee jo tilkkutäkkiprojekti ja sata muuta. Eläköön päiväunet, tämä on niin päivän paras hetki!

seinävaloja

Olen valitellut kuinka vaikeaa on valaistuksen suunnittelu. Mutta niin on kuulkaas sopivien lamppujenkin löytäminen. Kivoja lamppuja on paljon, mutta juuri sopivia kivoja lamppuja ei meinaa nyt löytyä. Ei sitten millään. Yritän rauhoitella itseäni että ajan kanssa löytyy sitten sopiva..mutta jotenkin ärsyttää kun seinissä törröttää johdonpätkät.
Ongelmakohdat on portaikon kaksi valoa sekä meidän makkarin kaltevaan seinään lukuvalot. Kummassakin ongelman luo se, että valojen tulisi olla hyvinkin littanat etteivät ne häiritse sängystä noustessa/portaissa kulkiessa. Muutama varteenotettavavaihtoehto on jo makkariin, mutta tuohon portaikkoon ei oikeastaan yhtään täydellisesti sopivaa. Tai ehkä joku tälläinen voisi mennä. Tai en tiedä. Ooh mitä vetvomista taas. Tässä kuitenkin fiilistelyjäni lampuista jakoon muillekin. Kun olen täällä jo viikkoja (ellen suorastaan kuukausia) fiilistellyt yksinäni niiden kanssa...


Barnlight
Tämä on aivan ihana. Mutta ei tosiaan kokonsa puolesta sovi missään nimessä portaikkoon.



Tai tämäkin olisi söpö. Mutta taas tulee koko vastaan. Lamppu tulee liikaa ulos seinästä ja rapuissa siihen osuisi kaikkien olkapäät, alle 1.3m mittaisia henkilöitä lukuunottamatta.


Moderneja kivoja lamppuja on muuten paljon enemmän tarjolla kuin tyylikkäitä maalaisromanttisia. Mietimme tätä lampgallerian lampun tyylistä aluksi, mutta jotenkin se riitelee noiden valkoisten paneeliseinien kanssa. Ehken ole kovin taitava yhdistämään vanhaa ja uutta tyyliä.


kuva Graham and Green. Tämä on kiva ja mietinnässä....



kuva: Pure lighting. Tämäkin oli ihan kiva, mutta jotenkin tuo varjostin vain tökkii kuitenkin kun pidempää katselee. Ei, ei sittenkään meille sopiva.


Ja jos rahaa olisi niin tälläinen hirvilamppuhan olisi mainio portaikossa. Hinta on vaan aika mainio kanssa. Ja eipä siihen ihan kahta hirveä voisi laittaa kuitenkaan... ja ehkei oikeasti yhtäkään.

Että tälläisiä mietteitä tälläkertaa. Jos jollakulla mielessä ja tiedossa kivoja seinävalaisimia niin vinkkejä otetaan vastaan :)

Tyyny

Jotenkin innostuin tuosta aplikoinnista nyt vallan. Tein lastenhuoneeseen pari lattiatyynyä, joiden päällä on mukava lueskella ja lauleskella ja olla vaikka tyynysotaa. Toinen valmistui ja toinen on vaiheessa (ei ne päiväunetkaan nyt ihan loputtoman pitkät ole). Tuo vaaleanpunainen kangas on se ihanaihana IKEAN päiväpeitto (päiväpeitoksi vähän turhan laiha minusta). Tuo vaaleanpunainen sävy on juurikin se mun suosikki vaaleanpunainen. Huomasin että IKEAn valikoimiin oli tullut myös vaaleansinisiä päiväpeittoja. Eihän ne nyt niin kivoja olleet kuin nuo vaaleanpunaiset, mutta ehkä se on pakko jotain tasapainottavaa laittaa, kun kerran tuo pikkuinen ukkelikin sinne samaan huoneeseen kohta pitäisi laittaa. Eli seuraavalla kerralla ostan yhden vaaleansinisen peiton ja teen siitä lisää tyynyjä.

Aplikoinnissa suuri ilonaiheeni oli nettikaupasta hankittu kaksipuolinen liimakangas (muitaakseni 12e 2metriä). Sen kanssa aplikointi sujui nopsasti ja helposti:
- Silitetään liimakangas kankaaseen
- piirretään paperiin (joka siis jäi kiinni toiselle puolelle liimapaperia) haluttu kuva ja leikataan kuvio irti.
- Irroitetaan paperi ja liimataan kuva silitysraudan kanssa painamalla kankaalle.
- ommellaan ääriviivat koneella tai käsin

Helppoa.





ps. Peuran malli on otettu täältä, siellä oli muuten kaikkea muutakin kivaa.

Tuunailuja

Harmitti ihan hirveästi kun lemppari mamma-paitani sai jostain ihmeestä pesukoneessa musteläiskiä rinnuspieleen. Tuo on niin kätsypaita imetyksenkin takia etten millään ollut valmis vielä luopumaan.



Niinpä kokeilin joskos saisin läiskät jollain piiloon. Vähän aplikointia päälle ja johan läiskät meni piiloon.

No ehkä ei ihan juhlapaita edellenkään, mutta kaipa tällä voi kerhoihin mennä.

Pään nollausta

Kun isäni kuoli vuosia sitten alkoi äitini käymään bingossa. Hän on käynyt siellä siitä lähtien joka ikinen sunnuntai. Siellä on kuulemma helppo nollata pää. Ja voi sitä ylpeyttä millä ne makaroonit ja ananakset kotiin kuljetetaan. Ihan lottovoittajana.
Minulle parasta pään nollausta on ompeleminen. Jotenkin unohdan muun, keskityn ihan vaan siihen. Viime viikolla oli aivan luksusta kun kahtena päivänä lapset nukkui päiväunet samaan aikaan ja sain sekä aulaan 2 verhoa (kolmesta) ja lastenhuoneen 3 verhoa (neljästä) valmiiksi. Kertoo muuten jotain luonteestani -ennenkuin saan homman valmiiksi aloitan jo uutta. Ei niin hyvä luonteenpiirre se. Mutta voi sitä tyytyväisyyttä kun saa edes pikkiriikkisen hommia eteenpäin. Työhuoneen ja vaatehuoneen kaaoskaan ei haitannut hetkeen ihan niin paljon.

Millä te muut nollaatte päänne?



Ja ihan paras ompelukaverini on sormusnuppineulatyyny, tehty pullonkorkista ja kuminauhasta. Ostettu vuosia sitten jostain pikkuputiikista. Aivan loistava!

ps. 2veeltä olen muuten oppinut mitkä ovat useimmin lausumat juttuni. En tosiaankaan tajunnut aiemmin -vasta kun tanotorvi alkoi niitä myös tauotta hokemaan.
Top 3:seni on:
1. APUA!
2. Mikä hätänä?
3. Mitä puuhaat?
Voitte kuvitella miten hyvin nämä sopivat 2veen suuhun.

Värit osa 2

Muualla kodissamme on ruskean sävyiset maalit, mutta lastenhuoneissa on harmaat. Eräiden asuntomessujen jälkeen päätin ettei meille tule mitään harmaata. Se oli sen jälkeen kun olin nähnyt n.125 kappaletta kodinhoitohuoneita ja eteisiä joissa oli harmaa laatta. Mulla meinasi lentää laatta... no ei.
Mutta nyt harmaa maali seinällä onkin ihan kiva. Että näin se mieli muuttuu ja hyvinkin nopeaan tahtiin.




Harmaan sävy NCS S 1500_N

Vanhin lapsi halusi itse harmaan. Hänen huoneensa on maalattu harmaan sävyllä NCS S 1500-N. Se on hyvin neutraali harmaa. SOpii oikein hyvin hänen mustavalkoisten ja punaisten huonekalujen seuraksi. Nappi valinta.

Pienten lasten huoneeseen valitsimme Tikkurilan vanhanajan värikartasta harmaan sävyn 364X HR1. Se on ehkä maailman paras yhdistelmä vanhan roosan kanssa (joka sattuu olemaan tämänhetkinen lempivärini). Minusta tuo seinän väri ei ole harmaa vaan vaalean sininen. Mutta kaunis kuitenkin ja olen oikein tyytyväinen valintaan.





Pikkupotilaat ovat muuten terveitä ja nyt vaan kerään rohkeutta, uskallanko jo lähteä muita räkänokkia tapaamaan kerhoihin. En jaksaisi millään uutta korvatulehdusjaksoa, jolloin oltaisi taas eristyksistä muusta maailmasta pari viikkoa. Muutama päivä aikaa kerätä rohkeutta siis :) ja luulen että rohkeutta löytyy kun kypsyminen kotona kökkimiseen alkaa olla jo huipussaan.



2veen kanssa teimme oikein hyvässä hengessä ja iloisin mielin rusinapipareita. Ne tulivat niin ihanan nopsasti. Kaikki aineet vaan kulhoon ja sekaisin. juuri niin simppeliä että 2vee jaksoi olla mukana alusta loppuun. Niistä tuli aika persoonallisen makuisia, joten enpä laita reseptiä jakoon.

Aurinkoista loppuviikkoa!

Edit 16.3.2011.
pienin potilas saikin taas kovan kuumeen eilen illalla. Putkitus korviin edessä ensi viikolla, se siitä sosiaalisesta elämästä ja kerhoiluista...plääh. Voi kunpa putket auttaisi, pikkuinen on jo ihan tarpeeksi sairastellut.